sunnuntai 17. elokuuta 2014

Ulkosuomalainen äiti ja äitiys ulkosuomalaisena

Joskus sitä miettii millaista olisi olla äitinä Suomessa. Varmaankin aika samanlaista monilta osilta, mutta toisaalta erojakin varmasti löytyisi. 
 
Varmaan isoimpia haasteita tai ikäviä asioita perheen perustamisessa ulkomaille on se suvun toisen puolen jääminen paitsioon. Asumme lähellä miehen sukua, ja anoppilassa käydään (tai vauva ja mies käyvät) lähes viikoittain. Miehen isää näemme harvemmin, mutta häntäkin vähintään kuukausittain. Minun sukuani näemme kahdesta kolmeen kertaan vuodessa. Se on sääli. Ja pelkona on että se puoli suvusta jää paljon etäisemmäksi, ja suomen kielen kehitys jää vaillinaiseksi. Skype ja netti ja facebook ovat toki auttavia välineitä, mutta eivät ne ihan sitä kasvoittain käytävää kanssakäymistä voita.


 
Joskus mietin myös sitä millaista olisi jos se oma suku olisi auttamassa. Kauhean syvällisesti tätä pohtimatta (tai anoppia moittimatta) Englannissa on vähän sellainen tyyli että isovanhemmat eivät paljoa lasten kasvatuksessa auta, hehän ovat jo omat lapsensa kasvattaneet ja nyt on heidän aikansa lepäillä ja rentoutua eläkeläisinä. No joo, kivat heille.
 
Itse muistan suurella lämmöllä omasta lapsuudestani isovanhempien kanssa viettämän ajan. Käytiin mökillä, kalastettiin, poimittiin metsämansikoita, mentiin maauimalaan, käytiin puistoissa, tehtiin pullia, luettiin kirjoja... Muistan viettäneeni heidän kanssaan paljon aikaa, joskus jopa viikkokaupalla näkemättä vanhempiani (en toki tiedä onko tämä aivan totuudenperäistä, mutta tälläinen mielikuva minulle on jäänyt). Ja mielestäni se yhdessä vietetty aika on tehnyt minun suhteestani isovanhempiini paljon lämpimämmän kuin mitä se olisi ollut jos heidän kanssa vietetty aika olisi rajoittunut satunnaisiin iltapäiviin ja vanhempien ravintola-iltoihin.
 
Omille vanhemmillenikin tämä aika oli varmasti kallisarvoista apua, oli se sitten käytetty kaksinkeskiseen lomaan, asunnon remontointiin tai uran rakentamiseen. Sitä meillä ei esimerkiksi ole, ja luulisin että jos asuisimme Suomessa, minun vanhempani ottaisivat suuremman roolin meidän lapsiperhe-elämässämme.


 
Ja muita asioita joissa ulkosuomalaisuus äitiys eroaisi Suomen vauva-arjesta... Uskon että jos olisin äiti Suomessa luonto olisi paljon enemmän läsnä arjessa. Asumme melko vehreällä alueella jossa on paljon puistoja, mutta eihän se sama asia ole kuin metsässä samoilu, tai järvessä pulahtaminen. Ja tästä olen aikaisemminkin maininnut, mutta ehkä menisin mukaan siihen kaikkeen merkkihömpötykseen mikä Suomessa on niin pinnalla. Ehkä minäkin olisin näitä miniRodini / Pomppi - äitejä, jotka pukevat lapsensa yhteen tiettyyn vaatemerkkiin. Englannissa lasten vaatemerkeillä ei ole tuon taivaallista merkitystä, ja markettivaatteita pidetään vain huimina löytöinä.
 
Minun urani taas olisi varmasti ottanut Suomessa takapakin, osittain siitä syystä että minun alallani ei taida ihan vastaavia juttuja löytyä Suomesta, ja toiseksikin, jos löytyisi, ne olisivat niin pienellä tasolla että kapasiteetti olisi aika rajoitettua. Ehkä olisin jonkinlaisella pitkitetyllä äitiyslomalla, tai ehkä osa-aikaisena töissä. Varmaankin olisin kotona paljon enemmän, sillä työpäivät ja työmatkat olisivat paljon lyhyempiä, ja näkisin lastani useammin kuin tunnin päivässä, ja viikonloppuisin. Näin minun elämäni äitinä luultavasti eroaisi jos asuisimmekin Suomessa.
 
Meriannen, blogikolleegani Bournemouthin tienoilta, kirjoitti postauksen samasta aiheesta yhteistyössä kanssani. Tsekatkaapa hänenkin ajatuksia ulkosuomalaisesta äitiydestä.

Millaisia ajatuksia teille heräsi?


http://www.meriannen.com/aitiys-ulkosuomalaisena/
 
 

11 kommenttia:

  1. Mielenkiintoisia ajatuksia, ja samoja juttuja minäkin olen miettinyt välillä sen varalta, jos joskus vuosien päästä perheen Englannissa perustan. Lontoossa asuva sukulainen miettii juuri englantilaisen vaimonsa kanssa Suomeen muuttoa, kun esikoinen alkaa lähestyä englantilaista kouluikää - vaimon (joka on itsekin 4-6-vuotiaiden luokanopettaja) mielestä kouluun pitäisi mennä vasta 6-7-vuotiaana, ja juuri kieliasiat heitäkin taitaa mietityttää. Onneksi asia ei omalla kohdalla ole ajankohtainen vielä pitkään aikaan, ja toisaalta jotkin asiat ovat taas Englannissa paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on, ei mikään maa ole täydellinen, ei se Suomikaan, vaikka tietty joskus siltä voi tuntua :)

      Tuota kouluasiaa olen minäkin pohtinut että se olisi parempi Suomessa. Täällä aloitetaan kauhean aikaisin. Toisaalta, näitten pikku koululaisten ensimmäiset vuodet nyt on kai aika lastentarhamaisia jokatapauksessa.

      Poista
  2. Olen toisen lapsen vauva-ajan asunut Englannissa ja nyt toisen Suomessa.Kyllä se arki on niin paljon ainakin itselleni heloompaa kun on ne osallistuvat isovanhemmat lähellä.Toisaalta olen äitinä aika yksinäinen.Englannissa oli softplay
    paikat ja kerhot.Muiden äitien kanssa vaihdettiin small talkkia ja kavereita sai todella helposti.Näin se todellakin on että ruoho on aina vihreämpää jne... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tuo kavereitten saaminen oli mullekin aika helppoa täällä. Kun kaikkialla tulee juteltua, ja sit kun käy tarpeeksi usein tietyissä (esimerkiksi näissä NCT jutuissa) sieltä tarttuu mukaan kavereita. En sit tiedä miten Suomessa - oisin luullut että sielläkin kelpaa muille äideille seura :) Ehkä siellä ollaan sisäänpäänkääntyneempiä sit.

      Poista
  3. Tosi hyvä kirjoitus, pohdit aika samallaisia asuoita kun minäkin. Suunnittelin ottaa osaa teidän tyttöjen äitiyspohdintaan ja video on jo työn alla :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva etta otat osaa! Linkkaa sit tannekin postauksesi :)

      Poista
    2. http://home-sweet-england.blogspot.co.uk/2014/08/ulkosuomalainen-aiti-video.html
      Video ja paljon kuvia. :)

      Poista
  4. Ihan samoja ajatuksia on täälläkin (vaikkakaan en usko, että Suomessakaan olisin hurahtanut merkkilastenvaatteisiin, kun se on mulle joka tapauksessa niin vieras aihe ;) ). Hieman kateellisena seuraan sivusta, kuinka läsnä vanhempani ovat siskoni lasten elämässä - he asuvat reilun kilometrin päässä toisistaan. Toisaalta, vaikka me miten joskus Suomeen palattaisiin, ei kuitenkaan palattaisi sinne maalle, josta olen kotoisin, joten eivätpä omat vanhempani silti olisi arkiarjessamme läsnä. Ei voi mitään, näillä mennään... Toivottavasti vähän kasvettuaan Eddien voisi kuitenkin lähettää Suomeen mummolaan pitkiksi kesälomiksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin ajattelin et vauva sitten isompana pääsee isovanhempien hellään huomaan pitkiksi kesälomiksi - varsinkin sen jälkeen kun yks mun unkarilaissuomalainen tuttu kertoi (oikein hyvällä suomenkielellään) kuinka tärkeää se oli ollut hänen kielenkehitykselleen.

      (Btw mä oon täälläkin jo vähän hurahtanut lastenvaatteisiin... - pitäis joskus tehdä vauvan vaatekaappipostaus taas :))

      Poista
  5. Muistan kuinka itse olin vähän kade kavereilleni joilla oli mummut ja mummulat jonne aina mennä ja joiden kanssa tehdä kaikkea kivaa, joten totta, tuo isovanhempien läsnäolo on tärkeää ja onkin tosi ihanaa että O:lla on nyt isovanhemmat lähellä ja mukana menossa päivittäin.. mutta tosi harmi että ne toiset ihanat isovanhemmat ovat siellä rapakon takana... mutta uskon että varmasti heistäkin vielä läheisiä tulee ja varmasti myös sun vanhemmat saavat viettää enemmän sitä laatuaikaa lapsenlapsensa kanssa sitten kun tuo vähän kasvaa ja voi vaikka viettää ihania suomi-lomia mummulassa :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin teillähän on tosiaan se hyvä puoli että sinun vanhempasi pääsevät viettämään paljon aikaa O:n kanssa :) Ne Dommarin (?) isovanhemmat sit onkin kauempana, mut onneksi sentään nykyään on netti ja Skype, joten sitä kautta pääsee vähän sitä maantieteellistä läheisyyttä korvaamaan. Mekin käytetään Skypeä, pitäis käyttää useamminkin!

      Poista

Tätä blogia ei enää päivitetä, ja kommentteja luetaan harvakseltaan. Tervetuloa poikkeamaan uuteen blogiini Wave to Mummy