Minulta on joskus kyselty vinkkejä Lontooseen muuttamisesta ja työnhausta - nyt siis pikaopas tässäkin ihan kaikille kiinnostuneille työnhausta täällä.
Jaan työpaikat nyt hyvinkin karkeasti kahteen osioon - perusduunit ja graduate-työt.
Perusduuneilla tarkoitan lähinnä vähemmän koulutustason omaaville sopivia töitä. Näitä ovat muunmuassa tarjoilija, kaupan kassa, myyjä, vastaanottovirkailija ja niin edelleen. Sopinee erityisesti lukion päättäneille.
Graduate-duuneilla tarkoitan ihmisiä joilla on vähintään kandi takana ja tähän kategoriaan sopivat työt voisivat olla esimerkiksi account manager (myyjä), researcher, assistant manager ja niin edelleen. Tähän kategoriaan voisivat myös sopia ne henkilöt joilla työkokemusta on takana jo useampi vuosi, vaikkei varsinaista koulutusta alalta jostain syystä olisikaan.
Ensinnäkin, kannattaa tulla Lontooseen, hankkia paikallinen pay as you go- liittymä ja päivittää CV:hen kaikki tarvittavat yhteystiedot. Osoitteeksi voi laittaa jopa hostellin osoitteen. Sanoisin että ulkomailta töiden etsiminen on pitkällistä, turhauttavaa ja monissa tapauksissa mahdotonta. CV kannattaa profiloida hakemiaan työpaikkoja silmälläpitäen. Jos työkokemusta ei ole paljoa, kannattaa laittaa esimerkiksi entisiä vastuutehtäviä. Riippuen työtehtävistä CV voi olla 1-2 sivua - uransa alkupuolella olevien ei kannata sivua pitempää kirjoitella. On tärkeää myös mainita kielitaito ja koulutustausta.
Perusduuneja etsiessä kannattaa tulla Lontooseen kuukauden tai parin elämiskustannukset taskussa - vaikka töitä löytäisikin pikapuoliin niin palkanmaksua voi pisimmissä tapauksissa joutua odottamaan kuukauden. Siihen saakka tulee pärjätä omillaan.
Paras tapa löytää töitä on printata pino CV:itä, ja lähteä kävelemään asuinpaikkansa lähiympäristössä etsien erilaisia pienempiä firmoja (kauppoja, ravintoloita, kahviloita, rekrytointifirmoja...). Suosittelen etsimään asuinpaikan ympäristöstä erityisesti siksi että perusduuneissa saa usein aika huonoa palkkaa, ja matkaliput ovat täällä kalliita. Vaihtoehtoisesti kannattaa etsiä työpaikkoja järkevän bussimatkan päästä, bussi on huomattavasti halvempi kuin metro.
Monet työntekijää etsivät paikat usein laittavat työpaikkailmoituksen ikkunaan, mutta kannattaa rohkeasti käydä sisään kaikkiin paikkoihin jotka kiinnostavat, esitellä itsensä reippaasti ja kysyä etsisivätkö he mahdollisesti työntekijöitä. Tämä voi oikeasti olla aika pelottavaa aluksi, mutta kunhan itsensä pakottaa muutamaan paikkaan tulee loppukierroksesta paljon helpompi. Monet paikat ottavat CV:n käsiinsä ja sanovat soittelevansa perään jos tarvitaan, jotkut pyytävät työnhakijoita tuomaan cover letterin, ja osa pyytää työntekijää täyttämään paikan oman työnhakulomakkeen. Ei kannata latistua jos tarjouksia ei heti tule, jos jaksaa tarpeeksi kauan pyöriä kyselemässä töitä kyllä löytyy. Työt eivät täällä tekevältä lopu kesken! Gumtree.com sivustolta voi myös löytää varteenotettavia vaihtoehtoja.
Kannattaa varautua siihen että joutuu tekemään ns. harjoitteluvuoron (josta yleensä EI makseta palkkaa) muutamaksi tunniksi jotta työnantaja voi katsoa sopeutuuko työntekijä porukkaan. Eli reippaasti vaan töitä tekemään. Kannattaa varautua myös siihen että täällä ollaan nopeita liikkeessä, ja työpaikkaa tarjoava voi pyytää sinua jo heti seuraavana päivänä töihin, tai jopa kysyä voisitko aloittaa heti. Jos työpaikkaa ei saa harjoitusvuoron jälkeen ei kannata masentua, täällä on aivan mielettömän paljon mahdollisuuksia. Esimerkiksi, omalle kohdalle sattunut paras tapaus oli kun erosin ikävästä työpaikasta puolipäivän aikaan. Iltakuudelta minulla oli jo uusi työpaikka!
Sitten pakollinen disclaimer - jos sinulla on jo paljon työkokemusta, tai korkea koulutus ei kannata etsiä perusduuneja. Työntekijät odottavat tälläisen henkilön lopettavan pikapuoliin joten eivät viitsi palkata.
Graduate-duunien etsiminen kannattaa aloittaa jo Suomesta käsin kartoittamalla oman erikoisalan rekrytointifirmat. Lisäksi täällä on paljon bilingual -rekrytointifirmoja, jotka kannattaa myös laittaa ylös. Reed.co.uk -sivustolta voi myös löytää varteenotettavia työpaikkoa. Kannattaa lähettää oma CV mahdollisimman moniin rekrytointifirmoihin, mielellään sen jälkeen kun on jo Lontooseen tullut tai päivää aikaisemmin. Soittoja voi nimittäin tulla jo seuraavana päivänä. Rekrytointifirmat myös soittelevat ihan kyllästymisiin saakka. Kannattaa olla kovana jos tarjotaan jotain joka ei missään nimessä sovi - esimerkiksi liian kaukana tai eri työtä mitä haluaa tehdä, ja kertoa suoraan puhelimessa millainen työ sopisi ja pyytää kohteliaasti soittelemaan takaisin jos sellaista löytyy. Liian nirso ei kuitenkaan kannata olla, täällä on melko tavallista joutua matkustamaan tunnin tai ylikin työpaikalleen yhteen suuntaan.
Kaikenlaisiin läheltä liippaaviin paikoihin kannattaa hakea. Täällä ne vaatimukset eivät aina välttämättä ole niin tarkkoja ja hyvä tyyppi voidaan palkata vaikka olisikin opiskellut vähän väärää ainetta, tai ei täytä kaikkia kielitaitovaatimuksia jne jne. Työnantajat myös usein kouluttavat uudet työntekijät, joten kannattaa myös hakea paikkoja joissa luulee pärjäävänsä, vaikkei sellaisia ole aikaisemmin tehnyt. Transferable skills ovat täällä se taikasana.
Kiinnostaviin työpaikkoihin voi myös ottaa itse suoraan yhteyttä ja kysellä töitä vapaamuotoisella hakemuksella tai hakea yrityksen nettisivuilta avoimia paikkoja. Tämä voi tosin olla aikamoisen vaikeaa, ja tärppääminen on vähän tuurista kiinni. Syyskuussa alkavat haut graduate-putkiin isoissa firmoissa, eli näihin kannattaa hakea jos on juuri yliopistonsa päättänyt, tai on ollut työelämässä vuoden tai pari. Ylipäätänsä kannattaa varautua että graduate-duunien löytäminen kestää huomattavasti pitempään kuin tavallisten työpaikkojen löytäminen, eli kannattaa olla muutaman kuukauden varat taskussa. Haastatteluissa voi joutua ramppaamaan aika paljonkin, ja joissakin paikoissa jopa muutamaan kertaan.
Kaikkein tärkeintä on terve seikkailumieli. Uuteen maahan muuttaminen on aina vaikeaa, asunnon metsästäminen voi olla kovinkin stressaavaa, ja kaikki byrokratian pyörittämiset, kuten lääkärille rekisteröityminen, pankkitilin avaaminen, NI-numeron (verotusnumero) hakeminen jne. on väsyttävää. Mutta jos ei anna periksi niin kaiken saa ennenpitkää järjestettyä. Täysin samaa elämäntasoa mihin Suomessa on tottunut täältä tuskin saa, Lontoo on todella kallis kaupunki ja pääsääntöisesti asumistilat ovat Suomen standardeihin tottuneille aika kauheita. Mutta jostain on aloitettava!
