Tuliaisvinkki - Fortnum & Mason

Ihan pikaisesti halusin vinkata teille lempparituliaisistani. Fortnum & Mason keksit ovat vallanmainioita viemisiä täältä Suomeen. Mielettömän herkullisia ja kauniissa pakkauksissa.

 

 

 

 

Makuja on mitä moninaisimpia, vai miltäpä kuulostaa esimerkiksi cornish clotted cream, lemon curd, rose, violet tai chocolate & macadamia keksit. Keksien oheen voi napata vieläpä teetä tai hillopurkkeja.

 

 

 

 

Ja ehkäpä kaikkein kätevintä, näitä löytää Lontoon lentokentiltä tax-free kaupoista, joten tuliaisten metsästämiseen ei tuhraudu kallisarvoista loma-aikaa. Suosittelen! 

 

 

 

 

Itse olen tuonut näitä ja muita Fortnum & Mason tuotteita useamman kerran Suomeen tuliaisiksi, ja ne ovat aina olleet suuri menestys herkkusuiden parissa. Me saimme näitä tänä vuonna joululahjaksi, ja tulihan ne aika äkkiä tuhottua.

 

 

 

Suomalaisia herkkuja Englannista?

Tulipa tälläinen juttu mieleen - mistä löytää suomalaisia herkkuja täällä Englannissa / Lontoossa. Kuuden vuoden aikana on monia juttuja tullut kaivattua Suomesta, mutta muutamia herkkuja on täältä sattumoisin löytänytkin. Tietenkään, monia asioista ei täällä vaan millään löydä, mutta edes muutamia kotimaasta muistuttavia on täällä tullut naposteltua. Ja aikamoista juhlaa on ollut aina kun on johonkin suomalaiseen tuotteeseen täällä törmännyt!

Näkkärit - nimellä Finn Crisp (Vaasan näkkileipä) löytyy isoista Tescoista, Holland & Barrettsista ja mahdollisesti myös Waitrosesta ja Sainsburysta. IKEAsta löytyy ruotsalaisia näkkäreitä myös.

Hapankorput - nimellä Finn Crisp (Vaasan) löytyy Holland & Barrettsista ja Waitrosesta.

Kokojyväleipä - löytyy nimellä biona organic isoista Tescoista,  isoista Sainsbureista ja mahdollisesti myös Waitroseista. Ei ole suomalaista, vaan saksalaista, mutta maistuu samalta kuin Realit Suomessa.

Ruisleipä - valitettavasti mistään en ole onnistunut löytämään Reissumies-tyyppistä leipää, mutta satunnaisesti ruislimppuja löytyy Tescoista ja muista isoista marketeista (saksalaista ruislimppua) sekä Lontoon toreilta leipäkojuista. Tosin ruisleivät näistä kojuista loppuu usein aika aikaiseen, eli kannattaa mennä aamusta hakemaan. Itse olen ostanut ruisleipää Spitalfields ja Portobello Road toreilta. Saksalaisia ruislippuja nämäkin, eivät siis yhtä hyviä kuin kunnon ruisleipä mutta kelpaa paremman puutteessa. Nordic Bakerystä löytää ruisleipää myös, mutten itse ole käynyt siellä niin en tiedä minkälaista.

Lakritsit - Pandan lakritseja löytyy aika monista eri paikoista, mutta erityisesti terveyskaupoista kuten Holland & Barrett, sekä karkkikaupoista (McMillers, Ma Battleys, Bah Humbugs jne.). Nämä Pandan lakritsit ovat aika isoja pakkauksia. Fazerin lakritseja ei ole erityisemmin näkynyt, paitsi Cyber Candy kaupoissa (kauppoja Lontoossa, Brightonissa ja Birminghamissa).

Suklaat ja muut karkit - Cyber Candy tuo Englantiin mm. Fazerin suklaita (pieniä patukoita), Dumleja, Muumi-karkkeja, lakritseja, Turkinpippureita ja muita sekalaisia tuotteita.Suomalaisesta merimieskirkosta Lontoossa löytyy kanssa joitain karkkeja.

Leivonnaiset - karjalanpiirakoita ja korvapuusteja löytyy ainakin suomalaisesta merimieskirkosta ja Nordic Bakerystä. Molemmat Lontoossa.

Melkein kaikilla kaupoilla on omat nettisivut joista tuotteita voi tilata kotiin jos ei satu asumaan lähistöllä. Lontoon lähistöllä asuvia auttaa myös suomalaisen merimieskirkon kauppa, josta löytyy aika monia eri tuotteita (melko hyviin hintoihin tietty), mutta pahimpaan nälkään täältä löytyy mm. ruisleipiä, keksejä (mm. Carneval), suklaata, karjalanpiirakoita, jauhoja, tuorehiivaa, juustoja jne.

Onko teillä mitään muita vinkkejä?

Herman the German - ystävyyskakku

Me saimme miehen siskonpojalta ystävyyskakun joululahjaksi. Saimme taikinajuuren että tiukat ohjeet miten Herman-kakkua tulee hoitaa ja syöttää kymmenen päivän ajan ja kuinka se tulee sitten jakaa eteenpäin ystäville. Ja mehän jaoimme.

Aika herkullinen kakku. 

Tässä teille ohjeet jos haluatte aloittaa oman ketjuleivonnaisen:

Juuri

Ingredients:

• 460g flour
• 500ml milk
• 230g sugar
• 90ml warm water
• 2 tbsp active dry yeast

Instructions:

1. Sprinkle 1tbsp of sugar over the warm water
2. Sprinkle the yeast over this and leave in a warm place for around 10 minutes, as it grows to twice its size
3. Mix in the milk, sugar, flour to the yeast mixture and stir with a wooden spoon
4. Cover the bowl loosely with something like a tea towel

Keep in a warm place and stir. When you are ready, follow the 10 day cycle to make your Herman cake.


Ohjeet kymmeneen päivän hoitoon

Hello, my name is Herman.
I am a sourdough cake. I'm supposed to sit on your worktop for 10 days without a lid on.
You CANNOT put me in the fridge or I will die. If I stop bubbling, I am dead.
Day

1. You get Herman and put him in a large mixing bowl and cover loosely with a tea towel.
2. Stir well
3. Stir well
4. Herman is hungry. Add 1 cup each of plain flour, sugar and milk. Stir well.
5. Stir well
6. Stir well
7. Stir well
8. Stir well
9. Hungry again. Add the same as day 4 and stir well. Divide into 4 equal portions and give away to friends with a copy of these instructions. Keep the 4th one.
10. Herman is very hungry. Stir well and add the following:

• 1 cup sugar
• half tsp (teaspoon) salt
• 2 cups plain flour
• 2/3 (two thirds) cup of cooking oil
• 2 eggs
• 2 tsp vanilla essence
• 2 cooking apples cut into chunks
• 1 cup raisins
• 2 heaped tsp cinnamon
• 2 heaped tsp baking powder

Mix everything together and put into a large greased baking tin. Sprinkle with a quarter of a cup of brown sugar and a quarter of a cup of melted butter. Bake for 45 minutes at 170-180C. If still raw in the middle cover with foil and bake for additional 20 minutes. When cold cut into finger pieces. Cake freezes well and is also delicious warm with cream or ice-cream.

Oli ihan hyvä kakku! Kostea ja maukas, suosittelen kokeilemaan.

Talonrakennusta

Lupaan ja vannon että tämä on viimeinen jouluun liittyvä postaus mutta halusin kuitenkin laittaa tänne blogiinkin pari kuvaa tämän vuoden joululahjatekeleistäni. Piparkakkutalojen väsääminen on minun oma pieni speciaalijuttuni jouluksi ja niitä kyseltiin tänä vuonnakin jo etukäteen. Tälläisiä niistä syntyi. 

Toiseen tuli tikkarimurskasta tehdyt ikkunat, kokeilin vähän liukuvärjäystäkin erivärisillä tikkareilla. Toiseen oli tarkoitus tehdä liivatelehdistä ikkunat, mutta päätin jättää sen sikseen sillä se lahjoitettiin kasvissyöjätaloon. Koristelut ovat Smarties-namusia, ja valkoiset koristeet ja jääpuikot tehty pikeerillä.

Tein yhteensä kolme piparkakkutaloa, suunnilleen samalla kaavalla kuin viimeiset viisi vuotta, mutta katastrofaalisesti yksi taloista romahti kun en paistanut sen osia tarpeeksi kovaksi. Toiset kaksi sentään säilyivät, mutta johtuen joko suomalaisen siirapin puutteesta tai kosteasta ilmasta, menivät ajan myötä pehmeiksi eikä sokeri tuntunut liimaavan osia kunnolla. Toisesta ehjäksi jääneestä talosta tipahti kattokin ja jouduin sen liimaamaan uudelleen. Mutta tulipa tehtyä, ja hyvältä kuulemma maistuivat!

Merimiehen simpukoita

Nythän on meneillään parhain simpukkakausi. Ranskassakin kuulemma syödään simpukoita vain niinä kuukausina joina kuukauden nimessä on r-kirjain. Eli syyskuusta huhtikuuhun? Mekin olemme nyt innostuneet herkuttelemaan simpukoilla. Pitkän aikaa olin sitä mieltä että liian hankalaa valmistaa simpukoita itse, mutta kunhan ensimmäistä kertaa uskaltauduin simpukoita ostamaan, niin ei se kyllä ollenkaan niin vaikeaa ollut. Itseasiassa, ihan luvattoman helppo juttu!

Simpukoitten puhdistuksessa kestää eniten aikaa, itse valmistaminen on nopea, noin viiden minuutin juttu. Simpukoitten puhdistaminen on kuitenkin helppoa. Huljuttele kylmässä vedessä liiat liat pois, juuriharjalla rapsuta pahimmat moskat kuorista, ja simpukan "parta" vedetään  nopealla nykäisyllä (saranapuoleen päin) pois. Vain elävät, suljetut simpukat käytetään. Jos aukioleva simpukka ei pöydänkulmaan tai veitseen kopautettaessa sulkeudu, se tulee heittää pois, kuin myös rikkonaiset simpukat. 

Ja mitäs näillä simpukoilla sitten? Tässä perinteinen moules mariniere (eli merimiehen simpukoita) resepti.

*****************************

Moules Mariniere (neljälle)

Tarvitaan

1,75kg simpukoita (saa olla vähemmänkin, kahdelle riittää n. kilo, eikä tarvitse muita reseptimääriä muuttaa)
2 valkosipulinkynttä

2 shallottia / pieni sipuli
25g voita
100ml kuivaa valkoviiniä
120ml kermaa
kourallinen tuoretta persiljaa
patonki kyytipojaksi
ja iso kannellinen kattila/pannu valmistukseen, niin suuri että simpukat vievät tilavuudesta noin puolet

Valmistaminen

1. Puhdista simpukat, silppua sipuli pieniksi paloiksi, kuori ja murskaa valkosipuli, silppua persilja
2. Isolla pannulla (me käytetään teflon-"wokki"-pannua) lämmitä voi ja iske sipuli ja valkosipuli pehmenemään
3. Muutaman minuutin paistamisen jälkeen viini pannulle ja kuumenna kiehuvaksi.
4. Iske simpukat pannuun ja kansi kiinni. Aina silloin tällöin heiluta pannua vaakasuunnassa voimakkaasti niin että simpukat pääsevät liikkumaan. Höyrytä simpukoita noin 4-5 minuuttia, kunnes suurin osa on avautunut.
5. Ota pois liedeltä, sekoita mukaan kerma ja persilja.
6. Annostele kulhoihin ja tarjoile patongin kera.

Ja sitten vain herkuttelemaan!
(Paitsi sulkeutuneilla simpukoilla - ne tulee heittää pois)

P.S. Olen nähnyt muuten aika paljon reseptejä joissa simpukat lähinnä keitetään suuressa määrässä lientä. En tykkää. Tässä lientä on vain n. 200 ml, mutta näin höyryttäessä simpukat antavat paljon enemmän aromia liemelle, jota on kiva särpiä ja johon on herkkua dippailla patonkia.

P. P.S. Minulla olisi pari muutakin simpukkareseptiä jaettavana, pitää kirjoitella ne joskus tännekin.

Chocolate and Guinness Cake

Tämä oli se herkkukakku joka tuli leivottua synttärisankarille tuossa viikonloppuna. Ja oli meinaan täyttävää. Ja herkullista. Guinness ei valmiissa kakussa maistu, tuo vain hivenen syvyyttä ja maltaisuutta kakulle. Resepti on muuten Hummingbird Bakery -kirjasta ja vaikka siinä on aika monta vaihetta, se oli yllättävän simppeli ja helppo kakku tehdä.

Kakkuainekset:

250 ml Guinnessia

250 g suolatonta voita

80 g kaakaojauhetta

400 g sokeria

2 kananmunaa

1 tl vaniljauutetta

140 ml buttermilkiä (kaupoista vaikea löytää - vastiketta on helppo tehdä itse sekoittamalla 1 tl sitruunamehua lasilliseen täysirasvaista maitoa ja antaa asettua klimppiseksi 5+ minuuttia)

280 g jauhoa

2 tl soodaa

½ tl leivinjauhetta

Kuorruteainekset:

50 g pehmennyttä voita

300 g tomusokeria

125 g täysirasvaista tuorejuustoa (esim. Philadelphia)

kaakaojauhetta koristeluun

+ yksi 23cm läpimittainen irtopohjavuoka

Ohjeet:

1. Lämmitä uuni 180 asteeseen.

2. Mittaa olut kattilaan, pilko voi (250g) joukkoon ja sulata se sekaan liedellä pienellä lämmöllä.

3. Mittaa sokeri ja kaakaojauhe sekaan ja sekoita kunnes ovat liuenneet joukkoon. 

4. Ota pois liedeltä, nuuskuttele huumaavaa tuoksua ja maista pari lusikallista.

5. Sekoita kananmunat, vaniljauute ja buttermilk keskenään ja sekoita olut-suklaa-seokseen.

6. Sekoita vehnäjauhot, sooda ja leivinjauhe keskenään isossa kulhossa, ja sekoita joukkoon mukaan kananmuna-olut-suklaa seos. Tämä kannattaa tehdä sähkövatkaimella. 

7. Vuoraa irtopohjavuoan (läpimitta 9 tuumaa / 23 cm) pohja leivinpaperilla, voitele sivut voilla ja kaada taikina sisään.

8. Paista 180 asteisessa uunissa 45 minuuttia, tai vähän enemmän jos kakku on jäänyt sisältä raa'aksi (tämän voi testata tökkäämällä tikun kakun sisään - kypsänä siihen ei tulisi tarttua mitään). 

9. Nautiskele loppu-Guinness. 

Sitten kun kakku on täysin jäähtynyt (tähän voi mennä aika monta tuntia - itse jätin yön yli jäähtymään) voi tehdä kuorrutuksen.

1. Vatkaa pehmeä voi tomusokerin kanssa hiekkaisen oloiseksi. Sähkövatkain edelleen kannattaa.

2. Lisää tuorejuusto ja vatkaa pehmeän kermaiseksi, aluksi matalalla nopeudella ja sitten keskinopeudella.

3. Tilttaa kakun päälle ja levitä tasaisesti ympäri kakkua. 

4. Koristele siftaamalla kaakaojauhetta.

5. Popsi ja nauti!

Tämä on jo parissa muussakin blogissa esiintynyt - aika samantyyppinen ohje näyttää olevan sekä Cupcake Housewifessä ja Voisilmäpelissä. Eriävät tässä ylläolevasta ohjeestä näköjään vähän aineksissa ja kuorrutuksessa, en sitten tiedä kumpi on herkullisempi (no tämä minun tietty! :D).

Porky pleasures

Pitkän päivän jälkeen on kiva heittäytyä vapaalle ja tänään ajattelin palkita itseäni possuoluella ja pork scratching -naksuilla Tim Burtonin Corpse Bride leffan äärellä. Kuulostavat tottumattoman korvaan melko ällöiltä nuo naksut (paahdettua siannahkaa) mutta aijai kuinka makoisia olusen kera. Tosi perinteisiä englantilaisia naksuja. 

Huomenna aamulla olenkin menossa pikavisiitille Suomeen. Ja vien isälle noita naksuja tuliaisiksi muutaman pussillisen. Toivotaan että maittaa sielläkin päässä!

Oma keittokirja loistoresepteille

Minä olen keittokirjojen haalimisen kruunaamaton kuningatar. Uusien keittokirjojen selailun lisäksi rakastan uusien reseptien etsimistä, ja jokainen tämän talon kautta kulkeva naistenlehti joutuu armottoman silppuamisen kohteeksi, niissä kun tuppaa olemaan aina hauskoja ja erikoisia ruokavinkkejä. Näiden lehtileikkeiden lisäksi seurailen myös eri ruoka-aiheisia blogeja, ja kirjanmerkeissäni onkin sekaisin jos jonkinmoista herkkuohjetta, sekä muistin varassa muutamia osoitteita. Lisäilen myös omaan blogiini joskus omia muunneltuja reseptejä. 

Voitte arvatakin kuinka helppoa on halutessaan löytää se sama, loistavaksi todettu resepti toiseen kertaan. Varsinkaan jos ei muista oliko se jollain lippulappusella vai netin syövereissä vai ihan vain omassa päässä...

Tähän hätään löysin aivan loistavan keinon - oman tyhjän reseptikirjan (Paperchase £10). Parasta tässä on mappikiinnitys, johon voi ostaa uusia irrallisia sivuja, sekä muovitaskut joihin voi nuo lippulappuset vihdoinkin laittaa pois keittiön nurkissa seilaamasta ja odottamaan kokeilua. Parhaat tietenkin päätyvät sitten kirjan sivuille. Lisäksi eri reseptit voi lajitella kategorioihinsa.

Tähän olen ennättänyt lisätä muunmuassa reseptejä otsikoilla "Helppo piparkakkutaikina", "Kertun joulusinappi", "Raparperi-Banaani-piiras", "Amerikkalainen omenapiirakka" ja "Täydellinen popkorni".

Tämä ei ehkä kenellekkään muulle ole niin maailmaamullistava idea, mutta minulle tämä oli aivan uusi juttu että tälläisiäkin kaupoista löytyy. Olin niin onnessani kun tälläisen elämäähelpottavan kansion löysin, että halusin ilonpurkaukseni nyt täällä teillekin jakaa :)

Curry Lane

Lontoonvinkkiä pesee - yksi minun lempialueistani Lontoossa on Brick Lane, Lontoon Curry Laneksikin kutsuttu kadunpätkä, jolla intialaista ravintolaa löytyy intialaisen ravintolan perään. Kadun varrelta, ja sen sivukaduilta löytyy kymmenittäin ravintoloita, pienistä suurempiin. Ihan autenttisen kokemuksen halutessa kannattaa vain kävellä katua pitkin ja kilpailuttaa sisäänheittäjiä vähän, ja valita hyvänkuuloinen ja hyvännäköinen paikka ja nauttia tarjotut ilmaiset juomat siihen päälle. Kadulla on nimittäin niin monia ravintoloita ja sisäänheittäjiä asiakkaista kilpailemassa ettei siellä voi parhaimpaan täkyaikaan liikkua lähes askeltakaan etteikö joku olisi tarjoamassa intialaista, ja kaupan päälle ilmaisia oluita ja 10-20% alennusta listahinnoista.

Harmi sinänsä että kadulta löytyy suunnilleen samoissa määrin sekä älyttömän hyviä ja älyttömän huonoja intialaisia. On tuuripeliä kumpaan päätyy. Sisäänheittäjiin jos olisi uskomista jokainen paikka on kadun paras paikka. Jos on tärkeämpää löytää todella hyvä ruokapaikka, kuin kinata sisäänheittäjien kanssa niin voin suositella Meraz ravintolaa (56 Hanbury Street), joka löytyy eräältä sivukadulta. Todella maukasta ja autenttista. Itse valitsin viimeksi Lamb Ghost-curryn, joka oli aivan nappivalinta. Muita hyviä voi katsoa täältä.

Erityisen kivaksi tämän alueen tekee sen yleinen tunnelma, ja monet muutkin mahdollisuudet viettää iltaa kuin intialaisen safkan syöminen. Bongailla voi mielenkiintoisia graffiteja ja oivaltavia katutaideteoksia, tai käydä baarissa tai taidegalleriassa. Vibe Bar Old Truman Brewery -panimotalossa on muuten suuressa suosiossa paikallisten kesken kesäaikaan varsinkin. Jos intialainen ei maistu kadulta löytyy myös superherkullisia burgereita ja hyviä bagel-kahviloita.

Kannattaa poiketa!

Kolmen tähden edestä

Minusta olisi kovin kiva kirjoitella täällä päivittäin jotain, mutta mitäpä tähän voi muuta sanoa kuin että elämä. Ja Elämä oikein isolla eellä :)

Tämän viikon aikana olen:

• Ollut töissä 50 tuntia
• Syönyt viiden ruokalajin illallisen kolmen Michelin-tähden ravintolassa
• Käynyt kummituskävelyllä Cityn alueella
• Kuunnellut ooppera-aarioita puistossa
• Seikkaillut pensas-labyrintissa Trafalgar Squarella
• Ihaillut Rembranteja ja taideväärennöksiä National Art Gallery -taidemuseossa

Aikamoista. Nyt kanukkikaveri on saateltu juna-asemalle ja paluu arkipäivään alkaa. Vähän vielä olisi kirjoiteltavaa meidän seikkailuista, mutta niistä sitten enemmän ensi viikolla. 

Viikon kohokohta oli tosiaankin tuo Ramsayn ravintolassa (Restaurant Gordon Ramsay) syöminen. En olisi voinut uskoa että ruoka voi olla niin hyvää... Vaikka minulla oli silloin melkoinen nuha päällä ja kävin niistämässä onteloja tyhjiksi joka ruokalajin välillä vessassa, ja olin polttanut kieleni kuumaa teetä juodessa ruoka oli aivan mieletöntä. Jokainen ruokalaji oli oikea makujen ilotulitus - yllätyksellinen ja rohkea makujen yhdisteleminen, tekninen osaaminen ja vain parhaista parhaiden ruoka-aineiden käyttäminen oli aivan uskomatonta. Varsinainen makuelämys. En osaa edes kuvitella kuinka hyvää ruoka olisi ollut jos makuhermostoni olisi ollut tavallisessa kunnossaan. Jos jotain negatiivista pitäisi sanoa, niin se että kaikki syömäni ruoka tämän illan jälkeen on maistunut vain täydellisen lattealta ja mauttomalta.

Itse otin seasonal menun, jota tarjoilija suositteli erityisesti siitä syystä että siinä kokit pääsivät irroittelemaan ja näyttämään taitojaan sesonkiruoka-aineilla. Olin jo etukäteen vaklaillut ravintolamenuuta netistä, eikä kauaa tarvinnut miettiä siitä että tämä oli se paras valinta. Kaveri otti Prestige-menun. Tässä kuitenkin mitä muistan ruokalajeista - en ole mikään ruokakriitikko ja olen unohtanut vähän mitä kaikkea ruoissa olikaan sisällä. Mutta näin sitä syödään kolmen tähden edestä.

• Amouche bouche alkupalat. Pieni kevätrullatötterö, jossa oli sisällä rapua ja avokadositruunapyrettä, ja sen kaveriksi perunapestolastuja. Sen jälkeen saatiin toinen amouche bouche alkupala - hummeria, kaviaaria, parsaa, herneitä ja härkäpapuja tomaatticonsommen kera.
• Alkupala. Grillattu munakoiso black puddingin (mustamakkaran tyyppinen) kera. Lisänä superohuita omenanpaloja, kirsikkatomaatteja ja manteleita. Tämä oli aivan täydellistä - munakoiso ja black pudding olivat suussasulavia, omena ja kirsikkatomaatti toivat kaivattua kirpeyttä ja makeutta, ja mantelit herkullisen rapeita.

 

• Kakkosalkupala. Hummeria, ohueksi siivutetun porsaanläskin, parsan ja muiden sesonkivihannesten kanssa tomaattivinaigretten kera. Tämä taisi olla ehdoton suosikkini ja jotenkin kaikki toimi keskenään. Porsaanläski aluksi vähän kummastutti, mutta se oikein suli suussa ja maistui ilmakuivatulta kinkulta.
• Pääruoka. Jäniksen medaljonkeja sienimuhennoksen kera, lisänä jäniksen maksaa, jotain muuta jäniksenlihaa ja paahdettu minisipuli ja täytetty minitomaatti. Hyvää, mutta alkuruoat olivat niin huimia ettei tämä ihan pärjännyt vertailussa.

• Alku-jälkiruoka. Mansikkaa ja mansikkapyreetä, taisi olla sitruunatahnaa myös, kerman, marengin , jäätelökeksin ja pehmeän tuoreen marenkiomaisen vaahdon kera. Raikasta ja maistui kesältä.
• Jälkiruoka. Suklaasouflee, tummasuklaajäätelön, karamellisoitujen pistaasipähkinöiden ja säilöttyjen kirsikoiden kera. Souflee oli kuin suklaista ilmaa olisi syönyt... Keittiölle muuten syntyi pieni moka minun kohdallani. Pienen makupalasoufleen sijasta he tekivätkin vahingossa minulle jättisuuren soufleen, taisi olla pari kertaa nyrkin kokoinen. Arvaatte varmaan että en valittanut ollenkaan!
• Makeiset. Hopeisia suklaatryffeleitä hopeapuussa, ruusu-sitruuna Turkish Delight -namusia, ja savuavan jään päällä tarjoiltuja valkosuklaalla kuorrutettuja mansikkasorbetpallosia. Tässä vaiheessa potutti olla niin täynnä ettei enää tosiaankaan suklaita jaksanut, muuta kuin maistaa jokaista lajia edes yhden.

Jokainen ruokalaji oli myös kauniisti aseteltu ja nistä näki niiden eteen asetetun vaivan ja taidon, eli elämys ei ollut vain makua. Tahdon takaisin! Todella ihana ele vanhalta kaverilta tarjota minulle tälläinen elämys.

Kuvat ovat muuten kaikki ravintolan nettisivuilta. Se ei ollut ihan sellainen paikka jossa viitsisi nähtävästi bloggarimaailmassa kovin suosittuun tapaan kuvailla eteen tuotuja lautasia :) Ja kertana kiellon päälle, vielä yksi (jälki)ruokapornokuva :)

Raparperijuustokakku.

Niihin viime keskiviikon grillibileisiin tein vietäviksi raparperijuustokakkua. Samanlaisen kakun vein myös sunnuntai grillibileisiin ja se sai aivan yhtä hyvän menestyksen molemmissa. Herkullinen resepti kun on niin halusin nyt täälläkin jakaa tämän herkun ohjeet. Se oli nimittäin hemmetin hyvää! Ei ollenkaan liian painavaa, ja raparperin kirpeys teki kakusta raikkaan eikä ollenkaan niin äklömakean kuin juustokakut joskus tuppaavat olemaan. Mansikoiden hieno makeus myös sopi kirpeän raparperin kanssa mainiosti. Todella herkullista.

Tarvitaan

Pohja
1 kuppi (2,5 dl) jauhoja
1/4 kuppia (0,6 dl) sokeria
115 g voita

Raparperiseos
3 kuppia (7,5 dl) paloiteltua raparperia (tuoretta tai pakastettua)
1/2 kuppia (1,25 dl) sokeria
1 rkl jauhoa

Juustokakkutaikina
450 g tuorejuustoa (maustamaton Philadelphia käy mainiosti)
1/2 kuppia (1,25 dl) sokeria
2 kananmunaa

Päällykerros
2 dl hapankermaa (sour cream - kermaviili tai rahka varmaan kelpaa myös)
2 rkl sokeria
1 tl vanilja-essenssiä (vaniljatankoa voi myös käyttää)

Vaiheet

1. Lämmitä uuni 190 C-asteeseen. Yhdistä pohjan ainekset (jauho, sokeri ja voi) ja sekoita kunnes seos on murumainen. Taputtele seos irtopohjavuoan (halkaisijaltaan n. 25 cm) pohjalle.

2. Sekoita raparperiseoksen ainekset yhteen (raparperi, sokeri ja jauho) ja kaada murupohjan päälle. Paista uunissa 15 minuuttia. Ota ulos uunista ja laita syrjään. Vähennä uunin lämpötila 175 asteeseen.

3. Vispaa tuorejuusto ja 1,25 dl sokeria isossa kulhossa kunnes seoksesta on tullut kermaisa. Vältä ylivatkaamista ettei kakusta tule sitkeä. Vatkaa kananmunat yksitellen joukkoon. Kaada kuumien raparperien päälle.

4. Paista n. 30 minuuttia, tai kunnes juustokakku on hyytynyt. Hyytymisen näkee siitä kun kakkua hytisyttää, niin vain keskiosan tulisi hytistä vähän.
5. Sekoita päällykerroksen ainekset (hapankerma, sokeri, vanilja-essenssi) keskenään ja levitä kuuman kakun päälle.

6. Sujauta terävä veitsi juustokakun ja vuoan väliin ja leikkaa varovasti juustokakku irti vuoasta. Näin jäähtyessään juustokakku ei halkea.

7. Koristele jäähtynyt kakku mansikoilla.

Lontoon Japani-tuliaisia

Superkiva ja tuottoisa lomapäivä taaskin. Tällä kertaa matka kävi keskustaan, ja treffasin suomalaisen kaverin teatteriesityksen merkeissä. Käytiin katsomassa Shirley Valentine, joka kuuluu samaan sarjaan näitä Willy Russel näytelmiä kuten Educating Ritakin. Tykkäsin tästäkin todella paljon. Pitäisi päästä käymään teatterissa useamminkin!

Teatterin jälkeen kävin hakemassa vähän tuliaisia kotiin jääneelle kihlatulle, vähän ilahduttamaan häntä. Kotiin kun on niin tylsä jäädä. Toin kaikkea kivaa - osa tosin oli enemmän minun suulleni suunnattuja. Tunnistaako kukaan näistä muuten mitään? En tiedä lueskeleeko täällä kukaan Japanista tai japanilaisesta ruoasta kiinnostunut ihminen.

Jokatapauksessa, gyoza (japanese dumplings) on kihlatun suuuuuuuuri suosikki joten sitä hän aina kinuaa. Nyt sai. Wasabi-herneet ovat molempien mieleen, ja veikkaan että japanilainen curry tulee häntäkin miellyttämään.  Tofu ja riisi nyt ovat melko mauttomia itsessään eli varmaan hänellekin kelpaavat... Mutta suuri osa tästä lastista sai herran nyrpistelemään. Nattoo, uron (oolong) cha ja bonito-kalahiutaleet erityisesti aiheuttivat pitkiä katseita. Uron cha, on kylmää teejuomaa, joka on oikeasti aika katkeraa ja pahaa, mutta todella virkistävää kuumalla kelillä. Nattoo on sitä haisevaa fermentoitua soijapapusekoitusta, joka on sekin oikeasti vähän ällöä, mutta jotenkin koukuttavaa. Kalahiutaleita ostin itseasiassa aivan tiettyä tarkoitusta varten. Minun on tehnyt jo pidemmän aikaa mieli hiyayakkoa. Se on siis tofua, jonka päälle laitetaan kevätsipuleita, raastettua inkivääriä, soijaa ja kalahiutaleita. Virkistävä kesäruoka.

Nyt kun olen näitä tuliaisia tässä selittänyt eivät ne taida kuulostaa ollenkaan houkuttavilta... Ei näitä varmaan kukaan joka ei ole asunut Japanissa voi erityisemmin arvostaa. Ovat ne silti ihan oikeasti hyviä!

Fried Sweet Chilli Chicken

Ei tässä ihan vielä olla valumassa ruokablogien kastiin, mutta halusin jakaa täälläkin tämän lempparireseptini. Juuri toissapäivänä kun tätä innostuttiin taas tekemään. Parisen kuukautta sitten hankittu Ching's Chinese Food in Minutes pikapikaa nousi lempparikokkikirjojeni kärkeen. Tästä kirjasta poimittu Fried Sweet Chilli Chicken resepti on nykyään yksi meidän ehdottomista suosikeista, ja halusin antaa teillekin mahdollisuuden kokeilla tätä. Kannattaa!

Tarvitaan

Kanapalat: 

350-400g kanafileitä, sopivankokoisiin paloihin leikattuna

1 kananmuna

4 rkl vehnäjauhoja (kirja suosittaa 2 valkuaista ja maissijauhoa - mutta tämäkin yhdistelmä toimii jos on laiskana liikenteessä niinkuin minä melkein aina)

rypsiöljyä uppopaistamiseen (tai muuta vastaavaa)

suolaa ja valkopippuria

Kastike:

3 valkosipulinkynttä hienoksi paloiteltuna

2,5cm pätkä inkivääriä, kuorittuna ja hienoksi siivutettuna

1 punainen chili, ilman siemeniä ja hienoksi paloiteltuna

1 rkl soijakastiketta

6 rkl sweet chilli -kastiketta

1 limen mehu

kourallinen tuoretta korianteria hienoksi silputtuna

Vaiheet 

1) Paloittele kananfileet ja mausta suolalla ja valkopippurilla. Sekoita kananmuna ja jauhot, ja sekoita kananpalaset joukkoon, niin että jokainen kananpalanen saa sekoitusta päälleen.

2) Täytä wokin syvyydestä kolmasosa rypsiöljyllä ja lämmitä se 180 celcius-asteeseen. Katso vinkit postauksen lopusta!

3) Taikinoitetut kanat laitetaan yksitellen öljyyn, ja annetaan paistua 5 minuuttia kunnes ne ovat kullankeltaisia ja rapeita. Nosta ylös puikoilla tai pihtimillä (tms) ja laita talouspaperin päälle. Itse laitan kanat aina kahdessa setissä, muuten wokki on vähän turhan täynnä ja kananpalaset tarttuvat toisiinsa. Kaada öljy siivilän kautta kuumuudenkestävään astiaan (kattila tms)

4) Kastikkeen tekeminen. Pyyhi wokki ja lämmitä korkealla liekillä. Lisää yksi rkl siivilöityä öljyä ja kun se alkaa savuta lisää valkosipuli, inkivääri ja chili ja paista muutama sekunti. Lisää sitten sweet chilli -kastike, soijakastike ja limen mehu (vinkki - minä yleensä sekoittelen nämä ainekset yhteen jo ennen kokkauksen aloittamista, tässä on meinaan sen verran kiire ettei sitä ehdi kunnolla limeä puristelemaan). Sekoita hyvin.

5) Laita kana takaisin wokkiin ja kääntele niin että kastike peittää palaset hyvin. Kääntele mukaan korianteri ja tarjoa.

Itse yleensä tarjoan tämän, kuten kuvasta näkyy, riisin ja joko tulisen pak choi-shiitake muhennoksen tai valkosipulipinaatin kera. Aika herkullista! En ole erikoisempi ruokakuvaaja, tämä on meinaan himputisti herkullisempaa suussa kuin tuossa kuvassa!

Pari hyvää vinkkiä - öljy on tarpeeksi lämmintä kun sinne tiputettu leipäpalanen paistuu kullanruskeaksi 15 sekunnissa ja nousee öljyn pinnalle. Siivilöidyn öljyn voi käyttää uppopaistamiseen uudestaan, ainakin pari kertaa, eli sitä ei kannata heittää pois. 

Miltäs vaikutti tämä resepti?

Herkkusmoothie

Kesäpäivät ovat taas palanneet tännekin, joskaan eivät vielä helteisinä, niin aurinkoisina. Tälläisinä päivinä minun ainakin tekee mieli kovasti jotain herkullista, mutta kevyttä, välipalaa. Kohmeisen kermainen smoothie sopii näihin fiiliksiin aivan täydellisesti. Vaikka smoothien tekeminen aika helppoa onkin, ja reseptejä on varmaan yhtä monia kuin smoothienlitkijöitä, niin tälläinen on minun oma suosikkini. Helppo ja simppeli, mutta muokattu parin viime vuoden varrella täydellisesti omaan makuun sopivaksi. Yogurttipohjaan tehty tietenkin, muutenhan se olisi jotain aivan muuta kuin smoothieta.

Herkkusmoothie kahdelle

Pehmeää, kermaista yogurttia ½ litraa (esim. Yeo Valley, tai kreikkalainen yogurtti)
Jäisiä mustikoita n. 2 dl (saa olla reippaasti enemmänkin)
Kypsä, paloiteltu banaani (tai kaksi pientä)
Hunajaa kaksi isoa ruokalusikallista
Loraus maitoa tai marjamehua

Nautitaan ulkona auringonpaisteessa :) Ylimääräistä smoothieta ei varmaankaan jää, mutta jos näin kummasti sattuisi käymään, se säilyy myös jääkaapissa pari päivää :)

Muistorikkaita ruokia maailman ääristä

Vuosien varrella eri maissa asuessa minulle on jäänyt muutamia erikoisia herkkuruokia, joihin aina silloin tällöin herää himo. Ne eivät välttämättä ole tavallisimpia, tai kaikista pidetyimpiä ruokia, mutta niitä silti jostain syystä tekee kovasti mieli. Kirpeän ihanasti ne muistuttavat menneistä vuosista, tunteista ja kokemuksista vieraissa maissa ja samanaikaisesti ne tuovat tutun turvallisen tunteen, jonnekin kuulumisesta. Muistorikkaita ruokia.

Japani

Mielipiteitä jakava nattoo on minun mielipiteeni mukaisesti suurta herkkua. Kyseessä on siis fermentoituja soijapapuja, rihmamaisessa ja löysässä kastikkeessa, tuoksuu lähinnä homejuustolta. Mahtiyhdistelmä on nattoo riisin ja misokeiton kera. Kihlatun mielestä se on iljettävän limaista haisuruokaa, jota ei saa syödä saman katon alla.

Suomi

Ruisleipä, voita ja Kallen mätitahnaa oikein ohuelti. Mmmm. Harvemmin Kallen mätitahnaa tekee enää mieli, mutta onneksi sitä saa helposti IKEAsta. Kihlattu antaa tosin tällekin peukut alas, mädin "ällöttävyyden" vuoksi.

Iso-Britannia

Lämpimät crumpetit, sipaus voita ja päälle Marmitea, niin että reiät imaisevat sitä hiukan sisäänsä. Herkullista! Eräs brittikaverini vuosia sitten, eräinä ensimmäisinä Englannin-kertoinani, tutustutti minut tähän aamiaiserikoisuuteen. Siitä lähtien tämä herkku on ollut minulle se kaikista brittiläisin aamiainen, mitä voin kuvitella. Kihlatulta tämäkin herättää lähinnä kohonneita kulmakarvoja.

Venäjä

Blinit (tai perussuomalaisemmin lätyt) ja päälle kondensoitua maitoa. Siis sitä paksua, makeaa tahnaa. Kaalipiiraat tuovat myös Venäjän mieleen herkullisella tavalla.

Ranska

Vaikka asuinkin Ranskassa lähes kaksi vuotta ainoat kunnolliset ruokamuistot liittyvät juustoon. Erityisesti sydäntä lämmitti paikallinen juusto Tomme de Savoie. Harmittavaa kyllä, se on kaikkialla muualla paitsi Savoyssa melkoisen kallista, joten siitä nautin todella todella harvoin. Toinen ruokamuistoni Ranskasta liittyy myöskin juustoon - Raclette-juusto sulatettuna perunan ja leikkeleiden päälle muistuttaa aina mieleen lasketteluajat.

Uganda

Uganda ei valitettavasti ollut mikään kulinaarinen elämys, ja varsinkaan perinteinen paikallinen ruoka ei minulle uponnut ei sitten ollenkaan, enkä siitä täällä Lontoossa haaveilekaan. Parhaita muistorikkaita makuhetkiä kuitenkin tarjosivat lukuisat kadunvarsikeittiöt, joista usein nappasin matkalle mukaan grillatun lihavartaan vuohen lihalla. Savuisen suolainen ja vähän sitkeä lihavarras, jota tuli aina syödä kovin varovaisesti (luusäröjä  katsokaas- paikalliseen tapaan liha paloiteltiin machetella, joten hampaita lohkivia luusäröjä jäi aina lihaan) oli minulle ehdotonta Uganda-ruokaa.



Onko teillä mitään muistorikkaita ruokia?

Paahdetut kurpitsansiemenet

Me syömme melko paljon erilaisia kurpitsoita (erityisesti butternut squash on meillä suosiossa), ja tuntuu aina kauhealta haaskaukselta heittää siemenet pois. Tälläisiä pikkunaposteltavia olen sitten aina silloin tällöin tehnyt meille - määrä riippuu aina sen viikon kurpitsamäärästä. Näihin voi käyttää oikeastaan minkä tahansa kurpitsalajikkeen siemeniä, ja hyvältä maistuu. Siemenet säilyvät jääkaapissa useamman päivän, eli kerralla voi tehdä vaikka  koko viikon siemenmääristä naposteltavia.

Tarvitaan:

Kurpitsansiemeniä

Suolaa

Puhdista siemenet kurpitsanjäämistä. Keitä 5 minuuttia. Levitä keitetyt siemenet pellille voipaperin päälle, niin ohuelti kuin mahdollista välttäen klimppiintymisiä tai päällekkäisiä siemeniä. Suolaa kevyesti, ja laita 100-asteiseen uuniin tunniksi. Herkullisempia kuin sipsit ja tosi helppoja tehdä!

Uutta keittiössä...

Olen aina rakastanut keittokirjoja. Vesi kielellä tarkastelen kauniita kuvia, tutkin reseptejä ja suunnittelen seuraavaa ostoslistaani tarvittavien ruoka-aineiden mukaan. Ylioppilaslahjaksi pyysin Iittalan Verna-sarjaa ja vapaavalintaisia keittokirjoja. Jos pyörin kirjakaupassa aikaani kuluttamassa, minut löytää mitä luultavammin ruokakirjojen osastolta. Suomeen minulle onkin jäänyt pieni kirjasto kokkauskirjoja, mutta täällä Briteissä kirjastoni on valitettavan suppea. Mutta ehkä se näistä pääsee alkuun.

Vinkin Harumi Kuriharan, tuon Japanin Delia Smithiksi kutsutun rouvan, keittokirjoihin löysin Haikuluotaimesta. Tämän yhden kirjan perusteella liityn tämän japanilaisen rouvan fani-joukkoihin. Helppoja ohjeita, ja juuri sellaista perinteistä japanilaista kotiruokaa jota kaipasin. Iloa toivat myös kirjan helpommasta päästä löytyvät reseptit, joita muistan Japanissa kotitalouden tunneilla kavereiden kanssa tehneeni. Amazon kauppasi myös kylkiäisenä Chingin kirjaa, joka päätettiin ottaa myös kokeiluun. Käsittääkseni Ching on melko suosittu täällä Briteissä, ja tämän keittokirjan perusteella ei suinkaan syyttä. Herkullista ja helppoa kiinalaista ruokaa!

Tämä on Everyday Harumi -kirjasta. Tonkatsu on yksiä ehdottomia omia suosikkejani tälläisestä tavallisesta japanilaisesta ruoasta. Kirjasta löytyi myös erilaisia donbureja, udon- ja soba-keittoja, muutamia tofu-annoksia sekä resepti toiselle ultimate-suosikilleni, eli kara-agelle (marinoituja ja friteerattuja kanapaloja). Reseptien konstailemattomuudesta kertoo myöskin se, että löysin tästä kirjasta useamman ruokalajin joita muistan vääntäneeni Japanin lukiossa kotitaloustunnilla. Virkistävää ettei koko teoksessa ollut yhtäkään sushi-reseptiä, joka usein tuntuu länsimaissa olevan se ainoa syötävän arvoinen japanilainen ruoka. Tai no, olihan siellä yksi chirashi-zushin tyyppinen viritelmä, mutta sekin hyvin "kodinomaiseen" tapaan toteutettuna. 

Tämä taas on pieni makupala Chingin kirjasta. Kiinalaisesta keittiöstä en tarpeeksi tiedäkään voidakseni kirjaa sen kummemmin arvostella, mutta hyvältä ohjeet näyttivät. On annettu tarpeeksi länsimaisia vaihtoehtoja raaka-aineille, joten tälläiset vähän tyhmemmätkin eivät ole sormi suussa kun lähimailta ei löydykään kiinalaista ruokatavarakauppaa. Suosittelen!

M&M's cookies

Nomnomnom. Tässä hieman muuteltu resepti M&M's kaurakekseistä - alkuperäinen resepti löytyypi täältä, monien muiden M&M's reseptien kera. Olivat muuten aivan hullun herkullisia, erityisesti lämpiminä ja vielä pehmeinä...

Tarvitaan:

250g voita
2 dl ruokosokeria (ruskeaa)
1 dl sokeria (valkoista)
3,5 dl kaurahiutaleita
2 dl vehnäjauhoja
1 iso kananmuna
1 tl leivinsoodaa
1 tl suolaa
pussi M&M's namusia

Tee näin:

1. Sulata voi. Vatkaa sokerit ja sula voi vaahdoksi.
2. Riko kananmuna joukkoon ja sekoita vaahtoon.
3. Yhdistä kaurahiutaleet, vehnäjauhot, suola ja leivinsooda erillisessä kipossa, ja sekoita. Sekoita vaahtoon.
4. Levitä kukkurainen ruokalusikallinen taikinaa pellille ja muotoile keksiksi. Painele muutama M&M's karkki seokseen.
5. Paista 190 asteessa 8-9 minuuttia, tai kunnes keksit ovat jähmettyneet hiukan. Varo ylipaistamasta. Anna jäähtyä pellillä minuutti ennen siirtämistä lautaselle.
6. Herkuttele maidon kera.

Näistä saa paremmannäköisiä jos jaksaa muotoilla. Meikältä loppui kärsivällisyys kesken.

Poppoppopkorni

Viimeaikojen iso ruokalöydökki on ollut itsevalmistettu popkorni, jota ollaankin tässä popsittu lähes joka ilta leffojen seurana. Aivan tajuttoman hyvää! Pitkän aikaa pelkäsin poppareitten valmistamista itse, pelkäsin räiskähtelevää kuumaa öljyä, tulipaloja sun muita, mutta kun vihdoin rohkaistuin kokeilemaan huomasinkin että niiden tekeminen onkin yllättävän helppoa. Kannattaa kokeilla, ja näillä ohjeilla onnistut varmasti.

Tarvitaan:

isohko kattila ja kansi

3 rkl kasvisöljyä

1/2 kuppia maissinjyviä

mausteita maun mukaan

Vaiheet:

1. Mittaa 3 rkl kasvisöljyä kattilaan, laita muutama maissinjyvä myös kattilaan, kansi kiinni ja levylle keskilämmölle.

2. Kun maissinjyvät ovat poksahtaneet siirrä kattila pois levyltä, laita loput maissinjyvät kattilaan ja kansi päälle.

3. Odota 30 sekuntia.

4. Siirrä takaisin levylle keskilämmölle.

5. Kun poksahtelu alkaa ravistele kattilaa vaakasuunnassa useasti. Kantta kannattaa pitää varovasti raollaan, että höyry pääsee haihtumaa. Näin poppareista tulee kuivempia.

6. Kun poksahtelu vaikuttaa loppuvan, kippaa kattilan sisältö välittömästi isoon kulhoon ja mausta maun mukaan.

 

Aluksi kova räiskintä oli vähän jännää, mutta näillä ohjeilla sain todella hyvää jälkeä aikaiseksi. Parasta näissä poppareissa on uusien makuyhdistelmien kokeilu, kun rajoitteina ei ole enää mikropoppareitten voinmaku tai tavallinen suolainen. Omia lempparimausteyhdistelmiä ovat mm. cayennepippuri ja suola, että kanelisokeri. Toinen täällä meillä suosiota saavuttanut sekoitus on puolet suolaisia, ja puolet makeita, samassa kipossa. Nomnomnom, kotoisia leffahetkiä odotellessa...

Juustopekonikukkakaali

Reseptejä ei ole tullutkaan tänne laiteltua taas vähään aikaan, vaikka aika paljon ollaankin taas hyöritty keittiössä. Tämä perinteinen brittiläinen kukkakaalikeitos eli cauliflower cheese on kihlatun isän bravuuri, ja yksi kihlatun rakkaita lapsuudenruokia ja hän päättikin että nyt olisi aika kokeilla tehdä sitä aivan itse. Ja oli kyllä herkkua! Terveysruokaahan tämä ei missään nimessä ole, ja sen verran rikasta että sopii parhaiten ihan vain lisukkeeksi. Maistuu paremmalta kuin miltä näyttää ;)

Tarvitaan:

kukkakaali (normaali/isokokoinen)
kermaa 4-5dl tai ranskankermaa 4-5 dl
(maitoa voi lorauttaa korvaamaan osan kermasta!)
raastettua cheddar-juustoa (400g)
1 iso punasipuli
pekonia (n. 300g, streaky smoked parasta)
voita paistamiseen
sinappijauhetta 4tl (mieluiten Colman's Mustard - double superfine mustard powder)


Vaiheet:

1. Kukkakaali kohtuukokoisiin palasiin, keitä vähän aikaa, ei missään nimessä kuitenkaan kypsäksi.
2. Sipuli pieniksi palasiksi, pekoni leikataan myös pieniksi palasiksi. Kuullota sipuli kattilassa voissa, laita pekonit joukkoon ja anna hitaasti kypsyä. Pekonin pitäisi olla pikkaisen ruskistunutta ja rapeaa.
3. Kerma lisätään pekoni-sipulisekoitukseen, lämmitä keskilämmöllä (mutta älä keitä!). Osa kerrallaan laita juustoraastetta kermaan, sekoita seosta ja sulata juusto kunnolla kermaseokseen. Varo sen pohjalle asettumista tai palamista. Säästä pieni osa juustoraastetta.
4. Sinappijauhe sekoitetaan kermaseokseen. Jauhetta tarvitaan n. 4tl, sen verran että kermaseoksen väri hivenen muuttuu kellertäväksi. Jauhe tulisi sekoittaa todella varovaisesti ja pikkuhiljaa, jottei kermaseokseen jää ns. sinappiylläreitä syötäväksi.
5. Kukkakaali syvään lasi/keraamiseen vuokaan. Päälle kermaseos kaadetaan päälle, loppujuusto päälle ja uniin 200 asteeseen puoleksi tunniksi.
6. Jos juusto näyttää liiankin ruskealta paistovaiheessa voi päälle laittaa foliosuojuksen.

Anna jäähtyä! Herkullista myös lämpimänä, mutta ehdottomasti parasta kylmänä jolloin juustoseos on jähmettynyt kukkakaaleineen. Kuvassa on lämmintä kukkakaalipataa, siksi seoksen juoksevuus, kylmänä se on täysin jähmettynyttä.

Hyviä herkkuhetkiä, ja jos päätätte kokeilla käykäähän kertomassa mitä tykkäsitte :)