sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Äänestyslauantai

Lauantaina kävin äänestämässä tälläisissä maisemissa. 







Vaikka se tuppaa arkipäiväisessä elämässä unohtumaan, eläminen täällä Lontoossa on aika mahtavaa. Tavallisia askareita toimittaessa isojen muistomerkkien, kauniiden talojen ja nähtävyyksien ohi kävellessä ei aina jaksa muistaa mitä kaikkia mahdollisuuksia Lontoo tarjoakaan. Pitäisi useammin avata silmät paikasta toiseen juostessa.

Äänestämisen jälkeen poikkesin Lontoon suomalaisten opiskelijoiden järjestämällä pubi-lounaalla, josta viiletin World's End pubiin Camden Townissa. World's End pubi on yksi mieheni entisiä lempipaikkoja ja josta hänellä löytyy useampia tarinoita - muunmuassa siitä kun kymmenisen vuotta sitten Mötörheadin Lemmy joi hänet siellä pöydän alle. Siinä sitä kuuluisaa pubia etsiessäni poikkesin pienessä kauppakompleksissa, jonka perältä löytyi taidenäyttely. 







Yhteen päivään mahtuu kaikenlaista täällä. Tässä on muutamia satunnaisia kuvia päiväreissulta.

perjantai 27. tammikuuta 2012

Alpeille....

Saahan fiilistellä? Nimittäin meidän tulevaa helmikuun matkaa Alpeille. Ah! La Rosiere on matkanpäänä, pienehkö alppikylä Ranskan Alpeilla. Saimme tämän lomamatkan miehen perheeltä häälahjaksi. Ei tarvitse varmaan kahta kertaa toistaa kuinka innoissamme me olemme, tämä on nimittäin viiteen vuoteen ensimmäinen kerta kun pääsemme laskettelemaan kunnon maisemiin. Tänään olen valmistautunut tulevaan vilkuilemalla kuvia kylästä ja vuorilta. 



 



Ah, ja ah! Tälläisessä maisemassa me sitten viiletämme viikon. Ja uimaan ja saunaan aina pitkän laskupäivän päätteeksi :)






Enää kaksi viikkoa!

torstai 26. tammikuuta 2012

Meikkipakki



Yksi viimeaikojen parhaista ostoksista on ollut kunnollinen meikkipakki. Olen sellaisen perään haikaillut jo useamman vuoden, ja nyt moniin nyssyköihin ja pussukoihin perinjuurin kyllästyneenä etsin vihdoista viimein itselleni kunnon ammattimaisen pakin. Kolme kerrosta imaisi sisäänsä ihan koko meikkikokoelmani, muutamia pieniä hukkateillä olevia meikkejä lukuunottamatta. 






Tälläinen on ollut muuten tarpeen jo pitkään. Oli ihana meikkailla pitkästä aikaa kun ihan jokainen meikkituote oli helposti käden ulottuvilla, eikä tarvinnut enää metsästää ensin poskipunanyssykkää ja sitten huulipunapussukkaa väkerrellessä. Mitenköhän ilman tätä on koskaan pärjännytkään?




Itse tykkään muuten tarkastella tuttujen meikkikokoelmia, ja blogeissa meikkikokoelmakuvia katsoessa, etsiä sieltä samoja tuotteita ja tuotemerkkejä mitä itsellä on. Näkyikö näissä mitään teille tuttuja ja rakastettuja tuotteita?

keskiviikko 25. tammikuuta 2012

How to Marry a Finnish Girl



How to Marry a Finnish Girl - Everything You Want to Know About Finland, That Finns Won't Tell You

Ostin miehelle tuliaiseksi Suomesta kirjan, tätä kun on kehuttu parissakin paikassa. Idea on siis sarkastinen ja humoristinen kirja, jossa opetetaan miten saada napattua kaunis suomalainen neito. No heh, meillehän tämä on jo vähän myöhäistä, mutta ajattelin että hauska Suomi-kirja uppoaisi miehelle. 

...

A visit to the Finnish summer cabin is like a trip back in time. There's no running water so you'll need to fetch it up from the lake. There's no toilet, so you'll enjoy an outhouse. There may not be any electricity so you'll read. Don't worry if you forgot a book, they'll [sic] be plenty of old newspapers and magazines from the Nineties laying around for your nostalgic pleasure.

...

With Finnish, you'll just see vowels, umlauts, and the letter K. "Kokko, kokkoo kokkoo koko kokko!" "Koko kokkoko?" "Koko kokko. Kokkookko?" That's a real Finnish conversation! (Albeit a real stupid conversation.)

...





Kirjassa oli monia hyviä huomioita, ja osa jaksoi naurattaa ääneenkin. Suurimmalle osalle hymähtelin. Periaatteessa kirja oli hauska, mutta minua rassasivat muutamat asiat. En ole koskaan lukenut näin lyhyttä kirjaa, jossa olisi ollut näin monta kijroitusvihrettä ja kieliopillista mokaa. Lisäksi kirjoittaja on laittanut mukaan välivitseinä sekä pieniä anekdootteja omasta elämästään ja lisäksi Twitter-letkautuksiaan. Harmi vain että ne eivät oikein sopineet minnekään, tuntuivat kovin irrallisilta vitseiltä, ja ehkä tärkeintä, eivät vain olleet hauskoja millään tasolla. Kirja tuntui kovin hätäisesti kirjoitetulta ja pakolla väännetyltä paikoittain. Kaikki eivät osaa kirjoittaa, mutta pitääkö sitten väkisin?

...

Even Jared from Subway doesn't eat sandwiches in the morning, but Finns do. If it's a weekend morning, go for the open-faced sandwich topped with ham, cheese, cucumber... and butter. Not mayonnaise, butter. Or substitute the ham for cold-smoked salmon, then try not to puke.

...

Finnish babynames are classified information until the Christening. Finns will divulge top-secret information to Russia before they tell you their baby's name.

...




Suosittelisinko kirjaa muille? En tiedä. Minua kirja nauratti paikoittain paljonkin, ja osa huomioista oli samantyyppisiä mitä mieskin on Suomessa kyläillessään tehnyt. Miestä kirja on naurattanut enemmän, mutta loppuun hän ei ole sitä vielä saanut, eli jää nähtäväksi oliko kirja hänelle mieluinen. Tähtiä antaisin kirjalle kolme viidestä, se oli ihan OK mutta olisi voinut olla huimasti parempi. Odotin sen olevan parempi. Ehkä parin vuoden kuluttua ja alennuksien jälkeen kirja olisi hinta-laatutasoltaan sopiva. Tällä hetkellä €25,90 siitä maksaessa kannattaa käydä kaupassa ensin kurkistelemassa iskeekö huumori teihin paremmin kuin minuun. Parhaiten tämä varmasti iskee joko suomalaisiin tai Suomessa kauan asuneisiin ulkomaalaisiin, ihan uusille tulokeille moni vitsi jää turhan hämäräksi.

Saa vinkata muita Suomen kulttuurista kertovia kirjoja kommenttiboksiin! 

tiistai 24. tammikuuta 2012

Kahvilavinkki

Tuli pitkästä aikaa käytyä tänään kaupungilla. Kahvittelemassa oltiin erään entisen yliopistokaverin kanssa, kiroiltiin työnhakua ja naurettiin pöntöille työhaastattelukokemuksille. Ja mahtui jutteluun kaikkea muutakin, häistä televisiosarjoihin, kun lähes pari tuntia viihdyttiin maisemista nauttimassa. 

Tate Modernin seitsemännessä kerroksessa. Mahtavat näkymät. Paikalta saa myös oikeata ruokaa, ja pienempään nälkään kakkuja ja focacciaa. Me otimme vain latet ja istahdettiin pölöttämään. Taidemuseokahvilaksi järkevän hintainenkin, joten siellä kannattaa poiketa jos tekee mieli istahtaa hetkeksi ja nauttia maisemista. 



Käytiin ihailemassa taidenäyttelyitäkin, ihan pikaisesti.




Tänään ei tietenkään ollut ihan paras päivä maisemanihailulle, harmaa ja sateinen päivä. Mutta sellaista tämä Lontoon talvi tuppaa olemaan. Toisen kerran mennään sinne sitten kauniina päivänä!

sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Vaalivalvojaiset 2012

Tänään se sitten saadaan selville, joko Suomen tuleva presidentti tai kaksi viimeistä ehdokasta. En usko että puolta äänistä saa kukaan, sen verran tiukoilla kamppailu näyttää olevan. Minä kävin valitsemassa pienimmän pahan jo ennakkovaaleissa, mutta tänään heräävät ne mattimyöhäiset ja muut uinuvat jotka viimekädessä vaalit ratkaisevat. 

Suomessa ollessa olin todella innostunut katsomaan vaalitenttejä, haastatteluita ja vaalikoneita. Alunperin minulla ei ollut mitään tiettyä ehdokasta, vaan valitsin sitten arpanumeroni esiintymisvarmuuden, kokemuksen ja kandidaatin mielipiteiden perusteella, ihan ketään sen enempää edeltäkäsin suosimatta tai syrjeksimättä. Presidenttitenttien kiusalliset kysymykset saivat minut muuten ulvomaan naurusta, ihan loistavia ja tiukkoja haastattelijoita löytyy Suomesta monia.

Valitettavasti yksikään kandidaatti ei ollut täysin ylitse muiden. Biaudet ja Essayah putosivat heti minun äänikärryiltäni kokemattomuuden vuoksi. Arhinmäki oli turhan kärkäs sosialisti, Lipponen taas vaivutti minut äänellään uneen. Jäljelle jäi siis neljä kandidaattia. Niinistä ei oikein ollut mitään mistään mieltä ja kosiskeli kaikkien ääniä, lapsivaimonsa vierellä käsi taskussa keekoillen. Soini nyt vaan on soini, peruspopulistinen, eikä hänellä edes näytä erityisemmin olevan hinkua pääpallille. Väyrysellä sitä hinkua oli kaikista kandidaateista eniten, ja näyttävä kokemus ulkopolitiikan saralta, ja juuri siltä Eurooppa-Venäjä-akselilta joka Suomelle on hyödyllisintä. Yrittäjänä ja tohtorismiehenä hän on myös näyttänyt saavansa asioita aikaan, ja ylimielisenä tyyppinä vaikuttaa melkoisen sopivalta kandidaatilta tunkemaan jalkaansa kaikista suopuisista ulkopoliittisista ovista sisälle. Harmi vain minun mielestäni hänen ulkopoliittiset suuntansa eivät veisi Suomea tulevaisuuteen. Haaviston kanssa jaoin melkoisesti samoja mielipiteitä ulkopoliittisista asioista, ja vaikkakin hänen talousnäkemyksensä ovatkin hivenen naiiveja, hänellä oli paljon hyviä (= samoja kuin minulla) mielipiteitä siitä suunnasta johon Suomen tulisi mennä. Ison miinuksen hänelle kuitenkin toi puoliso. Rattijuoppo kapakkatappelija ei vaan sovi edustamaan Suomea maan kakkosisänä. Toisen ison miinuksen toi ylioppilaisuus - kyllä se jotain kertoo henkilöstä jos ei saa edes perustutkintoa loppuun, vaikka sitten sillä alhaisimmalla arvosanalla.

Nyt sitten jännäämään tämän illan tulosta ja siitä kuka pääsee jatkoon. Itse olen jo ennustanut aikaisemmin että kakkoskierrokselle taitavat päätyä Niinistö ja Soini. Niinistö ennakkosuosikkina ja viime presidenttivaalien perusteella on kerännyt varmasti varsinaisen jättimäärän ääniä ja ihan maailmanlaajuisesti kokoomuslainen näkökanta tuntuu vahventuvan vahventumistaan joten hänen osallistumistaan kakkoskierrokselle ei voi välttää. Soini taas kerää ne protestiäänet Suomen hiljaisilta nukkuvilta, joita ei politiikka voisi vähempää kiinnostaa mutta haluavat silti äänestää jokseenkin sympaattisen ja mediassa sorsitun ihmisen edes kakkoskierrokselle. Haaviston ympärillä on ollut melkoinen kohu, mutta tämä johtuneepi siitä että hän kerää erityisesti nuorison ja sosiaalisessa mediassa aktiivisesti liikkuvien ääniä, vaan kun Suomen hiljaiset ja keski-ikäiset ja eläkeläiset pääsevät vaaliuurnille ennakkogalluppien antamat ideat murskaantuvat. Väyrynen toisaalta saattaisi päästä jatkoon kun pohjois-Suomi innostuu, ja hän saattaa imaista melkoisen määrän sekä eurokriittisten että maltillisempien persujen ääniä. Itse melkeimpä toivon että kakkoskierrokselle pääsee Väyrynen - hänet nimittäin näen ainoana kandidaattina jolla on realistiset mahdollisuudet peitota Niinistö. Haaviston homoutta (ja jos ei homoutta niin sitten puolisovalintaa) vastustaisivat liian monet, Soinin pelossa taas innostuisivat vasemmiston vasureimmatkin äänestämään itse saatanaa.

Olen muuten aika paljon miettinyt näitä juttuja tässä, ja oli hauska päästä vähän analysoimaan ja kirjoittelemaan omia mielipiteitä, täällä Brittimaalla kun ketään ei kiinnosta jonkun tylsän pikkumaan mitättömät presidentit. Mitäs mieltä te olette näistä presidenttivaaleista? Ja heh, arvasitteko ketä minä äänestin?

//edit// Heh, no väärässähän ne ennustukseni sitten olivat, mutta hyvä näin. Asia sitten erikseen onko Haavistolla mahdollisuutta voittaa Niinistöä, enpä tiedä, enkä välttämättä usko, vaikka toivoisinkin. Ääneni käyn antamassa tällä viikolla. 

perjantai 20. tammikuuta 2012

Our ♥ story

Tammikuussa 2006 olin lähettämässä hakupapereita englantilaisiin yliopistoihin. Hain lähinnä Skotlantiin, mutta viime hetkillä lähetin hakupaperit myös lontoolaiseen jokeriin. Kiirettä piti, sillä olin lähdössä laskettelumatkalla tuttavan kanssa Chamonixiin - kaupunkiin jossa olin asunut aikaisemmin ja jonne halusin palata tapaamaan vanhoja kavereita. 



Chamonixiin tullessa poikkesin välittömästi tutuilla baarinurkilla ja sovimme laskettelutreffit isolle porukalle seuraavaksi päiväksi. Mukaan oli tulossa myös minulle uusia tuttavuuksia, sen vuoden kausityöläisiä. Seuraavana päivänä oli melko kurja ilma ja lunta pyrytteli, mutta urheasti taistelimme tiemme rinteeseen. Laskettelin jonkun aikaa jonkun englantilaisen pojan kanssa, jolla oli harvinaisen typerän näköinen pipo. Tuolihississä hän kyseli mistä päin Suomea olen ja takkini sisään kaivautuneena, kylmästä kangistuneena ja tylsistyneenä tiuhaan toistetuista kysymyksistä vastasin että en ole Helsingistä, etkä kuitenkaan tiedä kotikaupunkiani, ja viiletin mäkeen. Tämä oli siis se meidän ensikohtaamisemme - minusta hän oli höntin näköinen, hänen mielestään minä olin uskomattoman töykeä.




Illemmalla lähdettiin sitten porukalla vakibaariin istumaan. Kun saavuimme kavereitten pöytään huomasin heti kivannäköisen pojan istumassa meitä vastapäätä ja ajattelin että olisi kiva päästä juttelemaan, ja nyt sillä oli ihan kivannäköinen lakkikin. Pikkuhiljaa ajauduimme keskustelemaan kaikenlaisista asioista, ja vietimmekin koko illan lähes pelkästään toistemme seurassa. Vaihdettiin numeroita ja luvattiin että mentäisiin seuraavana päivänä laskettelemaan. Seuraavana päivänä minä menin kavereideni kanssa, ja hän varmaan peloissaan (mistä lie, heh) jäi odottelemaan omia kavereitaan eikä koskaan uskaltautunut meidän mukaamme. 





Tekstasin vielä perään, ja kun miehestä ei mitään kuulunut päätin poiketa hänen työpaikallaan myöhemmin. Hän siis oli rumpuja soittamassa sen minun ja kavereitteni vakkaribaarissa iltaisin, ja menin sinne viettämään iltaa. Jäin sinne sitten istuskelemaan valomerkin jälkeen, ja jutustelemaan siinä mukavia. Siitä jatkettiin iltaa ensin työpaikan takahuoneissa ja siirryttiin muistaakseni jonnekin klubiin aamun tunneiksi ja siitä se sitten lähti. Seuraavina päivinä mentiin illalla syömään, käytiin "treffeillä" ja vietettiin aikaa muutenkin yhdessä. Pian oli kuitenkin lähtö edessä, sillä lähdettiin tuttavan kanssa Les 3 Vallees alueelle tapaamaan muita kavereitani. 




Tekstiviestit lentelivät puolesta toiseen ja Suomeen palatessa ajatus uudesta Chamonixin lomasta kutkutti ja varasinkin uuden matkan kevään loppupuolelle, ja tulin miehen luo kyläilemään. Siinä pikkuhiljaa tunteet syvenivät kunnolliseksi lomaromanssiksi. Palasin lopulta taas Suomeen, pienten mutkien kautta. Mies lähti viemään minua lentokentälle, ajoi harhaan, missasin lennon. Siinä vaiheessa kun tajusin että uudet lennot seuraavaksi päiväksi maksoivat minulle €300, ja että työpaikkani joutui pitämään ovet kiinni minun poissaoloni vuoksi, ja palatessa olisi palaveri pomon kanssa, ei paljoa naurattanut vitsit siitä että hän ajoi harhaan kun halusi pitää minut siellä päivän pitempään. Suomeen palatessa viestittelimme vielä, mutta paljon edellistä harvempaan tahtiin. Kun hän palasi takaisin kotiinsa Lontooseen yhteydenpito pikkuhiljaa kuivui kasaan, vaikka ajatuksissa hän usein olikin.




Kesällä varmistui sitten minun lähtöni Englantiin opiskelemaan. Pikkuhiljaa se Lontoon jokeriyliopisto alkoi vaikuttamaan parhaalta vaihtoehdolta, ja mielessä siinsi sekin että Lontoossa olisi jo joitakin kavereita, eikä vähimpänä se mies sieltä lomareissulta. Viikkoa ennen Lontooseen lähtöä ilmoitin miehelle että minä olen nyt muuttamassa sinne ja hän tuli hakemaan minut lentokentältä. Siitä se sitten pikkuhiljaa lähti uudestaan.




Ei siis ollut mikään rakkautta ensisilmäyksellä, eikä mikään yhdessä kuin paita ja peppu -tarina, heh. Tuuria ja sattumia, mutta jotain erityistä meidän välillämme oli jo heti alussa, sillä niin paljon hän pyöri ajatuksissani ja minä hänen. Olen aina ollut sitä mieltä että kyllä sen huomaa kun on tosi kyseessä, ja siitä kannattaa pitää kiinni ja antaa toinenkin ja kolmaskin mahdollisuus kukoistaa. Ja kai se toimi sillä nyt ollaan jo naimisissa.




P.S. Tätä meidän tapaamis/rakkaustarinaa on toivottu jo muutamaan kertaan että sori teille joita ei siirappi voisi vähempää kiinnostaa. Minun näkökulmastani tällä kertaa, miehen näkökulmasta tarina on tietenkin erilainen. Kuvituksena on vaan tälläisiä vanhoja kuvia meistä. 

keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Satumetsässä

Tuossa Suomen-loman aikanakävimme äidin kanssa katsomassa Pyynikin näkötornin installaatiota. Kirpeänä talvi-iltana valoinstallaatio teki melkoisen vaikutelman - koko metsä näytti varsinaiselta satumetsältä. Juotiin kuumaa mehua, fiilisteltiin näkötornin pihalla tätä vähän erikoisempaa maisemaa ja oltiin molemmat sitä mieltä että näitä saisi olla useamminkin.






Olen täällä asuessa kyllä tullut melkoiseksi pehmoksi kun Suomessa ulkona ei oikein enää kestänyt olla, kun poskipäitä ja nenää nipisteli pakkasenpuremat. Monta kertaa tuli ulkona kävellessä ja hytistellessä poiketa kauppoihin ihan vaan lämmittelemään. Ja niin ne englantilaiset täällä aina minulle väittävät että kyllä suomalaiset kestävät vaikka minkälaista kylmyyttä. Hytisyttää ajatellakin kuinka sitä tuli Suomessa teininä viiletettyä pitkin kaupunkia ohuessa H&M:n villatakissa, ilman pipoa ja kesätennareilla. Nyt on villaa monta kerrosta, karvahattu ja paksut kengänpohjat ja silti ei tunnu kestävän. Huh huh.

tiistai 17. tammikuuta 2012

Kotona taas

Suomenloma on nyt päättynyt ja eilen pääsin kotiin pitkän matkan päätteeksi. Koti-Suomessa tuli nähtyä kavereita, käytyä mummolassa, shoppailtiin äidin kanssa ja syötiin lähinnä ruisleipää, joulutorttuja, karjalanpiirakoita, Oltermannia, Wigrenin sinappia ja riistaa. Oli kiva taas käydä Suomessa pitkästä aikaa, latailla akkuja, puhua suomea ja päästä juttelemaan sukulaisten ja kavereiden kanssa. Nyt taas jaksaa täällä Englannissakin. Mukanani toin hirmuisesti suklaata, aivan älyttömän määrän (varmaankin n. 5kg), vähäsen ruisleipiä ja karjalanpiirakoita, pari kiloa Oltermannia, sitä sinappia, muutaman kilon riistaa ja muutaman paketillisen Jenkki-purkkaa. Ja lemppari-irtokarkkeja - naperoita ja mustia autoja. 




Tällä kertaa niitten tavallisten ruokatuliaisten kanssa tuli myös pientä ekstraa. Afrikan Tähti -peliä olen jo tänne havitellut vaikka kuinka kauan. Miehelle tuliaiseksi How to Marry a Finnish Girl (vaikkakin näin meidän olosuhteissa kirja onkin auttamatta myöhässä) ja itselle Matkalla. Kotona odotteli myös yllätyspaketti Japanista. Vanhalta host-perheeltä tuli meille onnittelut häiden johdosta ja pari pientä lahjaa. Tämä nyt oli vähän tälläinen päivitys, mutta eiköhän tähän bloggaamiseenkin saa taas puhtia kunhan saan nuo kaikki tavarat ja Suomesta tuodut uudet vaatteet paikoilleen ja lomafiilikset tästä kaikkoavat. Mutta ennenkuin siihen todenteolla ryhdytään, tänään illalla voisi yrittää suostutella tuota miehekettä pelailemaan!

tiistai 10. tammikuuta 2012

Wedding reception

Meillähän oli kesällä häiden jälkeen myös ns. reception Englannissa niille britti-sukulaisille, mutta kiireitten vuoksi ei tullut niistä mitään kirjoiteltua. Nyt olen kuitenkin vihdoinkin saanut muutamia kuvia haltuuni ajattelin virkistää vähän muistiani. 






Englannistahan meille ei tullut monia vieraita häihin - vain sulhon parhaimmat kaverit, vanhemmat, sisaren perhe sekä eno vaimoineen - joten yhtenä ehtona häiden järjestämisessä Suomeen oli se että pitäisimme erilliset juhlat jälkikäteen sitten niille jotka eivät paikalle päässeet. Sinne kutsuttiin sitten kaikki kaverit, tuttavat, kaukaiset sukulaiset, naapurit, serkut, kummit, serkun kummin kaimat...  Noh, aika monia ihmisiä silti. Oli kuulemma tärkeää saada iso porukka kasaan.




Juhlat pidettiin miehen äidin puutarhassa, johon viriteltiin muutama iso katos. Ruoka tehtiin nyyttärikestiperiaatteilla, ja naapurit toivat jos jonkinlaisia ruokia, sekä perinteisesti puutarhajuhlissa oli myös hampurilaisia ja makkaroita ja muuta BBQ-ruokaa. Miehen ruokaunelma omiin häihin olivat burritot, joten hän sitten järjesti sinne burritopisteen valmistelemalla tortillat, korianteririisin, kypsäksi haudutetun possumuhennoksen ja tulisen vihreän papukastikkeen. Burritot muuten katosivat aivan hetkessä, niin herkullisia ne olivat. 





Miehen serkku teki meille muffinssi-kakun ja valmisteli meille suloiset hiirulaiset marsipaanista koristeiksi. 




Meillä oli myös avoin baari, baarimikko ja muutama tarjoilija - naapureitten teini-ikäiset lapset pääsivät tienaamaan taskurahoja ja oikein fiksusti tekivätkin töitä. Siinä sitten istuskeltiin yömyöhään popsimassa erilaisia herkkuja, juttelemassa häistä, ja keräämässä kirjoituksia meidän avioliittokirjaamme ja katselemassa varsinaisiä hääkuvia.




Tässä istuvat ihan vihoviimeiset sissit vielä, taitaa olla jo keskiyön paremmalla puolella. Hyvät fiilikset jäivät näistä juhlista ja pääsin käyttämään häämekkoa toiseen kertaan, josta iso bonus!

sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Herman the German - ystävyyskakku

Me saimme miehen siskonpojalta ystävyyskakun joululahjaksi. Saimme taikinajuuren että tiukat ohjeet miten Herman-kakkua tulee hoitaa ja syöttää kymmenen päivän ajan ja kuinka se tulee sitten jakaa eteenpäin ystäville. Ja mehän jaoimme.



Aika herkullinen kakku. 

Tässä teille ohjeet jos haluatte aloittaa oman ketjuleivonnaisen:

Juuri


Ingredients:

  • 460g flour
  • 500ml milk
  • 230g sugar
  • 90ml warm water
  • 2 tbsp active dry yeast


Instructions:

  1. Sprinkle 1tbsp of sugar over the warm water
  2. Sprinkle the yeast over this and leave in a warm place for around 10 minutes, as it grows to twice its size
  3. Mix in the milk, sugar, flour to the yeast mixture and stir with a wooden spoon
  4. Cover the bowl loosely with something like a tea towel
Keep in a warm place and stir. When you are ready, follow the 10 day cycle to make your Herman cake.


Ohjeet kymmeneen päivän hoitoon

Hello, my name is Herman.
I am a sourdough cake. I'm supposed to sit on your worktop for 10 days without a lid on.
You CANNOT put me in the fridge or I will die. If I stop bubbling, I am dead.
Day
  1. You get Herman and put him in a large mixing bowl and cover loosely with a tea towel.
  2. Stir well
  3. Stir well
  4. Herman is hungry. Add 1 cup each of plain flour, sugar and milk. Stir well.
  5. Stir well
  6. Stir well
  7. Stir well
  8. Stir well
  9. Hungry again. Add the same as day 4 and stir well. Divide into 4 equal portions and give away to friends with a copy of these instructions. Keep the 4th one.
  10. Herman is very hungry. Stir well and add the following:
  • 1 cup sugar
  • half tsp (teaspoon) salt
  • 2 cups plain flour
  • 2/3 (two thirds) cup of cooking oil
  • 2 eggs
  • 2 tsp vanilla essence
  • 2 cooking apples cut into chunks
  • 1 cup raisins
  • 2 heaped tsp cinnamon
  • 2 heaped tsp baking powder
Mix everything together and put into a large greased baking tin. Sprinkle with a quarter of a cup of brown sugar and a quarter of a cup of melted butter. Bake for 45 minutes at 170-180C. If still raw in the middle cover with foil and bake for additional 20 minutes. When cold cut into finger pieces. Cake freezes well and is also delicious warm with cream or ice-cream.

Oli ihan hyvä kakku! Kostea ja maukas, suosittelen kokeilemaan.

lauantai 7. tammikuuta 2012

Serge Lutens: Fleurs d'Oranger

Sain joululahjaksi todella mielenkiintoisen hajuveden. Tämä tuli ihan yllätyksenä - olen tosin ollut kiinnostunut Serge Lutens hajuvesistä jo jonkin aikaa ja kävin jättämässä hakujäljet miehen iPhoneen tarkoituksella (jätin muutamia muitakin joululahjatoiveitten hakujälkiä sinne että olisi varaa valita) mutta se että paketista lopulta kuoriutui Serge Lutens ja juuri tämä hajuvesi silti yllätti.


Olen nyt tuoksutellut tätä useamman kerran. Ihana. Paras tapa kuvailla tätä tuoksua olisi mausteinen kukkaistuoksu, mutta eri päivinä siitä tulee esille uusia ulottuvuuksia. Eräänä päivänä se saattaa tuoksua voimakkaasti jasmiinille, toisena valkoiselle ruusulle, kolmantena mausteille... Se ei ole liian makea, ei liian tyttömäinen, vaan täydellinen aikuinen kukkaistuoksu. Minun nenääni se alkaa valkoisella ruusulla, jatkuu jasmiinilla maustettuna kuminalla ja hennoilla appelsiininkukilla ja päättyy hentoon myskiin. Se tuo mieleen raikkaan valkoisen kukkaiskedon, maustehyllyn avatut purkit ja viettelyn.



Olen tuoksutellut kaupassa muitakin Lutens hajuvesiä ja suosittelen ehdottomasti teitäkin tutustumaan tähän ainutlaatuisten hajuvesien lajitelmaan. Toiseksi suosikikseni on nyt tullut Jeux de Peau jota kuvaillaan sanoilla warm freshly baked bread, a remedy for solitude. Se tuoksuu hennosti vaniljalle maustettuna aprikoosilla, jatkuu paahdetun leivän tuoksulla voimakkaaseen kinuskiin ja maitosuklaaseen ja tuo lapsuudenkodin mieleen.

Nämä eivät ole niitä tavallisimpia hajuvesiä. Jos ei halua tuoksua samalta kuin kaikki muutkin, niin tästä jokseenkin hankalasti löydettävästä linjasta voi löytää jotain persoonallista ja erilaista. Minulle Serge Lutens on ollut aivan uusi tuttavuus ja loistava sellainen. Onko teillä jo omia kokemuksia näistä?

perjantai 6. tammikuuta 2012

Suomi-loma :)

Ihan pikaisesti päivittelen vain - lähdin tänään nimittäin Suomeen kymmenen päivän lomalle. Saan syödä ruisleipää ja suklaata sydämeni kyllyydestä, niin paljon kuin napa vain vetää, ja lievitellä sillä viimeaikojen pientä koti-ikävää. 

Tuskinpa tulen paljoa päivittelemään täällä ollessa (pari ajastettua juttua on), joten nyt olisi hyvä sauma laittaa postaustoiveita tähän, joista lupaan vähintään yhden toteuttaa sitten kotio palatessa. Jos ei ole mitään toiveita niin vastatkaa edes äänestykseen siitä mikä olisi teille mielenkiintoisin aihepiiri lukea.




Kuva muuten ei liity yhtään mihinkään - se vain sattui löytymään koneelta vanhojen kuvien joukosta, kun selailin vanhempien tietokoneelta heidän hääkuviaan, vanhoja lomakuvia, viime kesän hääkuvia sun muita. Soittelen siinä yhtä ainutta osaamaani kappaletta kitaralla, kappaletta jonka opin yli kymmenen vuotta sitten. Meinaan kyllä vielä joskus opetella toisenkin kappaleen!


keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Työhaastattelupukeutumista

Tälläistä minulla on työhaastatteluissa päällä. Vuosien varrella minulle on muodostunut hyvin selkeä mielikuva siitä mikä toimii ja mikä ei ja missä itse tunnen oloni parhaimmaksi. 




Jakkupuku on aivan välttämätön, ei mitään neuletakkia ja mielummin hame kuin housut. Näyttää tyylikkäämmältä ja bisnes-orientoituneemmalta. Hameen täytyy olla tarpeeksi pitkä niin että se on polviin saakka istuessa, ja omasta mielestäni kynähame on se parhaan näköinen hamevalinta. A-linjaiset hameet näyttävät turhan teineiltä. Värin puolesta tummahko on paras, mutta omasta mielestäni musta on turhan hautajaismainen ja tummansininen liian pankkivirkailijamainen, joten tummanharmaa paras. Hillityt raidat kävisivät myös, mutta liituraitapuvuissa saa varoa ettei se näytä liian räikeältä, joten jos mietityttää niin yksivärinen on paras. Kauluspaita olisi piste iin päällä. Itse käytän tiukkaa valkoista trikoopaitaa alla, sillä valitettavasti kauluspaidat tuppaavat minun päälläni aina repsottamaan napeista rintojen päällä jos ovat muuten sopivia. Ja tietty värittömät sukkahousut viimeistelemään pukeutuminen.





Kenkien ja laukkujen tulee olla myöskin sopivia työhaastatteluun. Korolliset kengät näyttävät tyylikkäimmiltä, mutta korkojen tulisi olla järkevät. Liian korkeat korot sopivat lähinnä bileiltoihin. Muodoltaan kenkien tulisi olla simppelit, eivätkä liian koristeelliset, mieluiten mustat nahkaiset. Musta nahkainen laukku sopii näihin parhaiten, mutta laukun muodon tulisi olla jokseenkin jäykähkö ja klassinen, säkkimäiset laukut sopivat vapaa-ajanmenoon, eivät työhaastatteluihin. 

Tietenkin vaatetus riippuu työhaastattelun luonteesta - kaupan kassalle tahi vaikka muoti-alan töihin hakiessa tämä olisi ihan liian jäykkää. Mitäs te pukeudutte työhaastatteluihin?
Related Posts with Thumbnails