Ruokailua ulkomaanmatkoilla ja vähän kotonakin

Noniin, tälläinen haaste tuli Liisalta! , ihan hävyttömän kauan sitten, ja ehdinpä nyt vihdoinkin laittaa tämän julkaisuun, menipä tässä aikaa. Eli tässäpä vastauksia kysymyksiin a la Liisa, liittyen matkusteluun ja ruokiin.   

 

1. Mikä on lempiruokalajisi?

 Sushi ja pizza ja hampurilaiset. Tykkään kyllä monesta.

 

2. Miten hoidat yleensä ruokailut matkustaessasi - tyyppailetko ravintoloita, etsitkö street food -kojuja, vai kokkaatko mieluiten ihan itse?
 Yleensä käyn jossain tavallisissa ravintoloissa. Aamiainen yleensä hoituu joko hotelliaamiaisella tai jotain omia croissantteja/muroja syömällä. Päivällä tulee syötyä siinä ravintolassa mikä nyt sattuu näyttämään kivalta ja joka on matkan varrella. Oli se sitten ravintola, street food paikka, kahvila tai joku muu. Eli sattuma vie.

 

3. Oletko jossain matkakohteessasi joutunut pettymään safkoihin?

Ugandassa. Perinneruoka oli joko matokea (sellaista muussattua mautonta banaania) vuohen kanssa, tai riisiä papujen / omituisen maapähkinäkalakastikkeen kanssa. Tai sitten se oli (hyvin laihaa) friteerattua kanaa ranskalaisilla. Ja ketsuppina saatava tomaattikastike oli tosiaan tomaattikastiketta... 

Oi mitä juhlaa olikaan kun kävin kaupungilla syömässä jossain kunnon ravintolassa. Hyvänä kakkosena tuon perinneruoan sijasta toimivat myös tuoreet hedelmät torilta ja vuohibarbequetikut street food kojuista (joista jälkimmäiset olivat ehkä hivenen epäilyttäviä, mutta ah niin hyviä). Niin joo, ja tuosta vuohesta, se oli ihan hyvänmakuista, mutta se pilkottiin machetella ja siellä oli usein luunsiruja joita piti varoa. Lohkoin hampaan pari tämän takia.  

 

4. Alkupala, jälkkäri vai pääruoka?

Yleensä alkupalat ovat ravintoloissa parhaita - niissä käytetään hyviä raaka-aineita ja ne tuppaavat olemaan kekseliäimpiä. Mutta sokerihiirenä pakko sanoa että jälkiruoka.  
 

5. Entä pizza - millä täytteellä?

Jalapeno, ananas, pepperoni, kinkku. Ehkä jopa aurajuusto vielä mukaan. Kuulostaa aika karmealta, mutta on mielettömän hyvää! 
 

6. Oletko ikinä osallistunut (lomallasi tai muuten) ruoanlaittokurssille? 

Enpä ole tainnut osallistua, nyt ei kyllä tule mieleen, mutta olen osallistunut drinkkikurssille. Se päätettiin tottakai tekemällä kaikki mahdolliset opetellut drinkit ja sitten ne juomalla. Japanissa olin myös kotitaloudentunneilla oppimassa tekemään japanilaista munakasta ja seesaminsiemenpapuja ja kävin myös teeseremoniatunnilla.

 

7. Missä maassa on mielestäsi kaikkein parhaat safkat?

Suomessa, no tottakai, eipä ruisleipää voi vastustaa. Mutta jos jotain muuta niin japanilaisista ruoista pidän todella paljon. Ehkä siis Japanissa.  
 

8. Entä juomat?

Briteissä tottakai - rakastan perinteisiä aleja ja bittereitä, ja kyllä kunnon hiivaiset siideritkin maistuvat.  

 

9. Kuinka "kansainvälistä" ruokavaliosi tavallisesti on?

Kyllä se taitaa olla aika kansainvälistä. Aika perusruokia ympäri maailmaa tulee syötyä kotosalla ollessa, joskus toki pastaa (italialaista), joskus jotain englantilaisia ruokia,  takeawayna yleensä intialaista tai kiinalaista, ja useimmiten jos saan valita mitä syön kaupungilla niin sitten sushia.
 

10. Mitä evästä otat yleensä mukaan matkoille?

Otan ruisleivästä tehdyn voileivän. Väliin kinkkua, voita ja salaattia. Mutta yleensä sitä ruisleipää ei ole, joten syön vaan jotain matkalla mitä löytyy.  Wrapit on toinen mitä joskus teen matkalle mukaan.
 

11. Entä mitä syötäviä tuliaisia kannat takaisin asuinmaahasi?
 Niin, eli Suomesta tänne Britteihin? No ruisleipää tottakai, Fazerin suklaita ja joskus irtokarkkeja. Wigrenin sinappia, leipäjuustoa, Oltermannia, jouluksi joulutorttuihin marmelaadia, ja onpa sinne laukkuun joskus eksynyt riistamakkaroitakin.

Nyt tähän vastailun jälkeen on tullut sen verran nälkä että täytyypi tästä lähteä jääkaapille. Jätän suorat haasteet tälläkertaa tekemättä, mutta haastan teidät tätä lukevat vastaamaan näihin samoihin kysymyksiin omassa blogeissanne!

Ensimmäinen yö poissa vauvan luota - Antwerpin reissu

 

 

Taas, instagrammissa tämäkin tuli jaettua jo vähän aikaisemmin, mutta tosiaan tällä viikolla poikkesin Belgiassa pikaisella työreissulla. Lähdin maanantai-aamulla ja takaisin tulin tiistai-iltana. Etukäteen jo jännitti se että tulisin olemaan ensimmäistä kertaa yön poissa vauvan luota  - tulisinko kotiin itkevän vauvan ja hermoraunion miehen luo? Miten vauva selviäisi ilman ilta- ja aamumaitoannosta?

 

 

 

 

 

No arvatkaas miten meni?

 

 

 

 

Tulin kotiin, ja kaikki oli kuin en olisi ollut missään käynytkään. Vauva oli iloinen ja tyytyväinen ja mieskin oli kohtalaisen levännyt. Aloitimme unikoulutuksen viime viikon perjantaina matkan takia (siitä postaus ensi viikolla), ja vauva oli nukahtanut mainiosti ilman iltamaitoa. Oli herännyt keskellä yötä, ja itkeskellyt puolitoista tuntia, joten ihan helpolla ei mies (eikä vauva) päässyt, mutta yöllistä episodia lukuunottamatta kaikki oli mennyt hyvin.

 

 

 

 

 

Itselle matka oli tervetullut hengitystauko ja mahdollisuus pitkiin yöuniin, niitä kun tälläisessä pikkulapsiperhe-elämässä ei ikinä ole liikaa, ja suunnitelmissa oli mennä hotellille, syödä hotellin ravintolassa pihvi ja mennä aikaisin nukkumaan. No, päätin lähteä sittenkin kiertämään kaupunkia illalla, nappasin mukaan takeaway pizzan ja sain unta palloon noin kuutisen tuntia. Mutta tulipa nähtyä Antwerp!

 

 

A blast from the past: koulutyttönä Japanissa

Viime Suomen reissulla kävin läpi romulaatikkoani, eli vanhempien vintillä viihtyvää isoa pahvilaatikkoa täynnä kaikenlaista tavaroitani ennen ulkomaille muuttoa. Siellä ne ovat muhinoineet ja marinoituneet melkeinpä kymmenisen vuotta ja voi vitsit mitä kaikkea sieltä löytyikään. Eniten riemastusta aiheuttivat vanhat valokuvat. En edes muistanut että nämä oli otettu.

 

17v, ranteessa sukelluskello, nahkanauhoja ja Provinssin ranneke

Kun tulin Japaniin, eräs ensimmäisiä host-perheen kanssa tehtyjä asioita oli koulupukukaupassa käynti. Siellä sitä sitten kokeiltiin oikeita kokoja, myyjän tuskastellessa niin "isoa jalkaa" ettei sille löytyisi tyttöjen kokoa (löytyi sille lopulta nippanappa oikea koko).

 

Koulupuku oli, sanalla sanoen, vanhanaikainen. Tummansininen jakku, polvipituinen vekkihame, tiukka tummansininen kangasliivi (samanlainen kuin kolmiosaisen jakkupuvun), pikkuinen punainen rusetti, valkoiset nilkkasukat, mustat nahkakengät. Sisätiloissa käytettiin muovisia sandaaleja. Liikuntatunnilla oli liikuntakoulupuku (valkosiniset verkkarit ja punaraidalliset lenkkarit).

 

 

Kouluun ensimmäisenä päivänä mennessä puin koulupuvun päälle. Hirveän näköinenhän se oli, mutta maassa maan tavalla ajattelin. Hirveältä se näytti muidenkin mielestä - ensimmäisen kouluviikkoni jälkeen pari luokkalaista tulivat salamyhkäisinä supattamaan koulupäivän jälkeen minulle. He veisivät minut ostoksille ja tekisivät minusta muodikkaan.

 

Siinäpä sitten mentiin paikalliseen tavarataloon kuuntelemaan ohjeistusta. Piti ostaa loosesocks-sukat, eli tuollaiset nilkanlämmitinsukat. Koska ne ovat kawaii. Ne liimattiin pohkeen paksuimmalle kohdalle sukkaliimalla, jalka näyttäisi näin kapeammalta. Kangasliiviä ei missään nimessä saisi käyttää, se oli ihan nörtti. Liiviksi ostettiin löysähkö neuleliivi, koska se on cool. Paidan ylimmät napit jätettiin auki, koska se on cool. Rusetti oli optional, mutta siihen laitettiin kumilenksu pidentämään se sopivaksi avonaisemmalle kaula-aukolle. Kesällä paitaa ei tungettu hameen sisään, sillä se ei ollut cool (ja melko epämukavaakin). Helmaan asennettiin kuminauha, joka kiristettiin, ja paita jätettiin pussittamaan sen päälle. Näin se melkeinkuin näytti siltä että se oli hameen sisällä (muttei ollut), näytti hyvältä, eivätkä opettajat päässeet valittamaan.

 

Ja ehkä tärkeimpänä - hame käärittiin (tai rohkeammilla leikattiin) minihameeksi. Koska se on kawaii. Ja se oli niin lyhyt että portaita ylösnoustessa pidettiin kämmenselät takamuksen hameenhelman kohdalla.

 

"Näetkös, tuolta minä tulen"

Kävin englannin kielen puhetunneilla (kuvissa englannin kielen puheen opettaja). Ei liene yllättävää että oli luokan tähtioppilas, japanilaisethan tunnetusti ovat huonoja puhumaan mitään muuta kieltä. Opettaja antoi usein jotain pientä hauskaa, hajukumeja tai kyniä palkinnoksi niille jotka saivat parhaimmat pisteet kuuntelukokeissa. Sen jälkeen kun putsasin pöydän tyhjäksi parin viikon ajan, ja muita oppilaita närkästytti, opettaja poisti minut kilpailusta, että muutkin saisivat mahdollisuuden. Hajukumit oli ihan kivoja, mutta soin ihan mielelläni muille nämä mahtavat palkinnot.

 

Sellaisia muistoja kouluelämästä Japanissa. Tulipa nostalginen olo! 

Miten lentomatkustaminen ja lentäminen onnistuu vauvan kanssa?

Laskeskelin että nyt viime matkalla vauvalle tuli täyteen kahdestoista lento. Huh. Hän on lentänyt useammin kuin jotkut omista kavereistani! Ennenkuin lähdin ensimmäiselle lentomatkalle pelotti aika reippaasti että mitäköhän tästäkin tulee, kokemuksia kun on (matkustajana) kurkku suorana koko lennon ajan huutavista vauvoista ja netissä on tullut luettua jos jonkinmoisia kauhukertomuksia. Meillä meni kuitenkin vallan mainiosti joka kerta, ja useamman kerran joku tuntematon tuli kehaisemaan kuinka hyvä matkustaja sitä sylistä löytyykin.

 

No, nyt tämän (ei nyt niin huiman mutta kuitenkin) lentokokemuksen perusteella kerron teille muutaman vinkin mitkä auttoivat meillä kiperiin tilanteisiin. Ja kyllä niitäkin tuli vaikka vauva melko hyvä matkustaja olikin.

 

 

 

 

Ykkösvinkkini: Ota mukaan hyvä kantoreppu. Kantoreppu mielestäni on oleellinen lentomatkustuksessa, sillä aika monet lentoyhtiöt kieltävät rattaiden kentälle oton, ja ne tulee laittaa ruumaan jo heti lähtöselvityksessä. Ja minnes muualle vauvan laitat...

 

Meillä se valittu kantoreppu on Stoken MyCarrier. On tosi tukeva ja mukava, eikä piippaa turvatarkastuksissa, joten vauvaa ei tarvitse ottaa repusta pois. Kirjoittelen joskus repusta vielä oman postauksensa, olen ollut siihen niin mielettömän tyytyväinen että voisin suositella sitä jokaiseen lapsiperheeseen.

 

Kakkosvinkki: Vain yksi kassi, ja mahdollisimman kevyt. Vain oleellinen tavara mukaan. Joo, okei, vauvan kanssa matkustaessa sitä oleellista tavaraa riittää, mutta tärkeimmät hoitolaukkuun pakattavat ovat vaipat, kosteuspyyhkeet, vaihtopotkari ja -body vauvalle, tutit, ja mahdollinen maito/ruoka ja niille tarvittavat välineet. Lisäksi lempilelu tai vaikka käsinukke auttaa miniraivareihin. Muu onkin sitten äitimatkustajalle.

 

Suuremmilta lentokentiltä löytyy vauvanruokia ja maitoja kaupoista, ja jos lähtee pienemmältä kentältä pienet (n.100g) ruokapurkit menee vielä sallituissa rajoissa. Isommat avataan ja "testataan", tai heitetään suoraan roskiin. Maidot kantsii ottaa esipakattuina jauheina ja sitten pyytää vaikka kahvilasta kiehuvaa vettä, tai sitten ostaa valmismaitoja kentältä.

 

Kolmosvinkki: Jos vauvan saa syömään tuttia tai tuttipulloa nousun ja laskun aikana korvakäytävät pysyvät auki eikä korviin satu. Ennen ekaa lentoa luin että silloin kannattaa imettää - miten, kysyn vaan kun se vauva pitää pitää silloin sylissä kasvot menosuuntaan... Imetyksen kannalta (noin loppulentoa varten) on kiva jos on isohko huivi jolla voi vähän itseä ja vauvaa peitellä, mutta onnistuu se ilmankin. Lentoemoilta voi pyytää peittoa ja tyynyjä vauvalle. Tekevät matkustamisesta vähän mukavampaa - en itse ikinä muista pyytää, mutta otan kiitollisena vastaan jos niitä tarjotaan.

 

Nelosvinkki: Viihdykettä lennolle! Meillä toimi käsinukke mainiosti, se jutteli aina silloin tällöin vauvalle ja harhautti kätevästi. Lentokoneessa edessä olevassa taskussa oleva turvaohjeläpyskä on myös loistava leikkiväline - kirkkaita värejä, kivan jämerä ja sitä on kiva heilutella. Sieltä taskusta löytyy myös muita leikkivälineitä - meidän vauva innostui myös repimään niitä mainoslehtisiä, heh, sori vaan Finnair. Yritin kyllä ottaa riivityt palaset sieltä lattialta mukaan parhaani mukaan.

 

Viitosvinkki: Vaippa kannattaa vaihtaa juuri ennen lentoa. On todella inhottavaa vaihdella siellä pikkukopissa lentokoneessa, kaikenlisäksi kun iskee turbulenssi ja stressi siitä että nyt täytyy saada vaippa mahdollisimman pian päälle ja takaisin istumaan vöihin... Pakkohan siellä lentokoneessa joskus on vaihtaa mutta jos vain suinkin sen voi välttää, kannattaa.

 

 

 

 

Siinä kaikki mitä tulee nyt mieleen. Mitäs vinkkejä teiltä löytyy? Miten teillä on onnistunut lentäminen vauvan kanssa?

Tampereen lempipaikkojani

Nyt kun tuli taas tuolla koto-Suomessa käytyä tuli innostus uuteen postaukseen aiheen tienoilta. Minähän olen Tampereelta - en siellä syntynyt, mutta siellä koko kouluiän asunut. Tampere on ehdottomasti lempikaupunkini Suomessa. Helsinki tuntuu liian kolholta ja ympäriinsä levittäytyneeltä, Turku taas vähän mitäänsanomattomalta noin kaupunkielämän puolesta (vaikka siellä Kupittaa, sekä kivoja nähtävyyksiä ja tapahtumia onkin). Siinäpä ne Suomen "isot" kaupungit sitten olevatkin. Vantaata ei lasketa sillä sehän on vaan Helsingin jatkumo ;)

 

Sieltä Tampereelta onkin jäänyt kivoja muistoja ja tietenkin niitä lempipaikkoja joissa käydä. Nyt halusin vinkata teillekin näitä lemppareita, jos vaikka maakuntamatkailisitte Suomessa tai muuten vain etsisitte ehkä joitain uusia paikkoja sieltä minun entisestä kotikaupungistani.

 

 

 

Kahvilat

Pyynikin näkötorni - Ihan mahtavat munkit, ja näkötornista (€2) mahtava näköala. Ala-asteella käytiin aina koulun liikuntatunnilla Pyynikillä hiihtämässä ja kun itse inhosin hiihtoa, linnouttauduin aina opettajan silmän välttäessä tuonne näkötornin kahvioon syömään munkkia ja juomaan kuumaa mehua.

Vohvelikahvila - Kuten nimi sanookin. Pieni kahvila joka on aika usein todella täynnä, joten siellä ei hyvällä omatunnolla voi istuskella tuntikausia juttelemassa. Mutta kiva paikka pistäytyä. Herkullisia makeita ja suolaisia vohveleita.

Kahvila Runo - Sympaattinen sivukatujen kahvila, jossa hyviä itseleivottuja leivoksia.

Amurin Helmi - Käsityöläiskorttelin ohessa oleva kahvila jossa kiva istuskella. Viereisestä pikku myymälästä saa myös vanhanaikaisia karkkeja.

Cafe Europa - Teiniaikojen suosikkimestani, joka on kahvila päivällä ja baari illalla. Europan mahtiajat ovat jo ohi, mutta täältä saa edelleen kaupungin parhaat kaakaot! Ja täällä on kätevä istuskella pitkiäkin aikoja jos jää juttua paljon.

Tampereen Jäätelötehdas - Ei varsinainen kahvila (tai saa siellä kahviakin kai ja istuakin) mutta kiva paikka napata mukaan Tampereella tehtyä jäätelöä, oikein kunnon gelatoa. Parhaat jätskit Tampereelta!

Erityisen vauvaystävällisen maininnan saavat myös Sokoksen yläkerran kahvio ja Stockmannin yläkerran Fazer-kahvila jonne mahtuu vaunut poikineen. Sokoksessa hyvät salaatit ja Fazerilla hyvät kakut.

 

Ravintolat/baarit

Maruseki - Tampereen ensimmäinen japanilainen ravintola, jossa on mukavan laaja ruokavalikoima. Hyviä susheja, ja herkullisia lämpimiä ruokia. Japanissa asuneena voin lämmöllä kertoa että hyvin autenttisen makuisia!

Heinätori - Pyynikillä sijaitseva viihtyisä lähiruoka-ravintola. Täällä on kuulemma käynyt tuo nykyinen presidenttikin syömässä Tampereella poiketessaan...

Soho - Englantilainen pubi, jossa näytetään kaikki tärkeimmät jalkapallomatsit (iso bonus miehelleni) ja tarjoillaan perinteisiä englantilaisia janojuomia ja rasvaisia pubiruokia. Cheesy Chips!

Tuulensuu - Toinen gastropub, mutta enemmän pienpanimoiden oluisiin ja siideireihin sekä vähän erikoisempiin muihin juomiin erikoistunut rafla. Todella laaja juomavalikoima, ja herkullista ruokaakin saa keittiöstä, keskiyöhön saakka, tilattua. Vuohenjuustosalaatti ja lohkoperunat parhaita!

Tiiliholvi - Olin täällä töissä vuoden verran Ranskasta palattua ja ihastuin kovasti ruokalistaan. No, niistä ajoista on omistaja ja keittiömestari vaihtunut, ja ruokalistakin kokenut monenmoisia muutoksia, mutta laadun uskoisin olevan samaa edellenkin! Tampereen parhaat (ja varmaan tyyriimmät) pihvit!

Jack the Rooster - Kivat maisemat siinä kosken vierellä, ja kiva paikka paistatella aurinkoa kesällä kylmän sidukan ääressä. Kesäisin olikohan se nyt maanantaisin oli aina grilli kuumana ja ilmaisia makkaroita tarjolla, mikäs sen parempaa!

Kasvisravintola Gobal - näitä on nykyään useampi ympäri Tamperetta, itse tiedän vain sen Tammela Gobalin. Kasvisravintoa, joka hinnoitellaan painon mukaan. Punajuuripyörykät ovat aivan loistavia!

 

 

 

 

Tekemiset

Viikinsaari - Hyvä kesäreissu. Laukontorilta kannattaa napata pussi herneitä, mansikoita tai jotain muuta kesänaposteltavaa, ja jokilaivalla risteillä Viikinsaareen käyskentelemään. Eipä siellä mitään sen erityisempää tekemistä ole, mutta joki-risteilyllä on hienot maisemat ja Viikinsaarella kiva kiireetön tunnelma. Hyvä erityisesti lapsiperheille!

Särkänniemi - No se huvipuisto. Sieltä löytyy myös delfinaario, lasten eläintarha ja se Näsinneula.

Rosiksen ranta - Tampereen paras paikka kärventää nahkaa ja uiskennella kesäpäivisin. Vältettävä kuin ruttoa koulun viimeisinä päivinä ja vappuna. Vai onko Tampereen teineillä joku uusi paikka örvennellä nykyään?

Siilinkari - Talvijuttuja. Jään jäädyttyä sinne voi kävellä reippailutuulen iskiessä. Viikonloppuisin siellä on kuumaa mehua ja munkkia, ja älyttömästi populaa.

Koskenranta - Tampereen perinteinen istuskelu/paistattelupaikka kesäisin. Sinne kerääntyy sekä teinit, pulsut että piknikkeilijät (sana siinäkin!). Olikohan se nyt niin että julkisesti juoda saa jos on evästä mukana, eli vähintään pähkinät sinne olutkassiin messiin! Keskustorin puoleinen varjoisa puoli on rauhallisempi.

Laukontori - Kesällä kiva paikka poiketa syömään jätskit, tai muikut, hakea naposteltavaa, ja katsastella muutamat kirpputoripöydät ja käsityötekelepöydät läpi.

Tammelantori - Kätevä paikka käydä toriaamiaisella, hakea päivän mansikat ja herneet, ja tsekata eri pöytämyyjät - täällä käy aika paljon porukkaa myymässä jos minkämoista rompetta.

Tallipiha - Täällä järjestetään erilaisia tapahtumia ympäri vuotta eli kannattaa olla kuulolla. Muuten täällä on käsityöläispuoteja ja suklaakauppa, sekä kahvila, ja lapsille poniajeluita. Jouluisin täällä on joulutori.

 

Shoppailu

Viime vuosina ei ole tullut erityisemmin pysyttyä kartoilla Tampereen uusista liikkeistä, mutta Koskikeskuksesta löytyy vaikka mitä kivaa ja ajomatkan päässä Tampereelta on Ideaparkki, samantyyppinen ostoskeskus. Ideaparkkiin pääsee myös bussilla. Muuten tuleekin aina poikettua jotain tarvitessa joko Sokoksella tai Stockmannilla. Niistä harvoista tietämistäni liikkeistä voisin nostaa muunmuassa Putiikki Rannalla- ja Duetto- liikkeet.  

 

Ja sitten peräänkuuluttaisin vielä teidän omia Tampere-vinkkejä! Viimeksi asuin Tampereella vuonna 2006, joten sellaiset tuoreemmat ja uudemmat paikat ovat jääneet minulta valla huomiotta. Kertokaa minulle missä minun pitäisi seuraavalla Tampereen-reissulla käydä!

 

Ja saa sitä Helsinkiä tai Turkuakin kehua. Jos vaikka pääsisin ennakkoluuloistani!



Häämatkamuistoja Vol. 2

... jatkuu ...

Hyvin nukutun yön jälkeen olimme valmiita uusiin seikkailuihin. Kävimme tottakai Talvipalatsissa - eihän sitä voi missata jos käy Pietarissa. Mielenkiintoisimmat alueet ovat minun mielestäni entisöidyt palatsihuoneet ja salit, sekä taidenäyttelyt yläkerrassa. Palatsihuoneissa oli todella mielenkiintoista käyskennellä ja yrittää kuvitella millaista siellä olisi ollut asua. Melkoisen hulppeaita kultahuoneita sieltä löytyikin.

Sen jälkeen lähdimme taas Nevskille kävelemään, käytiin syömässä ja kahvilassa ja ostoksilla. Käytiin katsomassa Kirkkoa Veren Päällä ulkoa, se kun oli siinä sopivasti matkan varrella ja käveltiin Cat Cafeen iltapalalle. Ihanan pieni, perhevetoinen ravintola joka on täynnä erilaisia kissakoristeita. Cat Cafe on muuten ehdottomasti käymisen arvoinen paikka, sieltä saa Pietarin parasta georgialaista ruokaa. Varaus melkeinpä pakollinen, se on niin suosittu paikka.

Viimeisenä päivänä otimme ihan rennosti, iltapäivästä meidän tuli jo lähteä takaisin laivalle. Päätimme vain käydä hotellin läheisyydessä olevassa Petropavlovskin linnoituksessa, siellä kun on mukava istuskella Nevan rannalla, ihailla kaupunkisilhuettia, syödä jäätelöä ja rentoutua. Hääseurueita näkyi muuten useampia, on todella suosittua ottaa hääkuvia siinä rantaviivalla. Iltapäivästä olikin jo aika lähteä takaisin laivalle ja takaisin Suomeen. Eli sellainen pikahäämatka meillä.

Häämatkamuistoja Vol. 1

Meidän häämatkamme suuntautui Pietariin - ihan pikainen viikonloppumatka vain. Silloin ei kiireitten vuoksi ehtinyt kirjoitella paljoakaan, joten nyt oli ihan mukava muistella mennyttä ja katsella kuvia taas uudestaan. Pietari on kyllä aivan mahtava paikka, asustelin siellä parisen kuukautta pari vuotta sitten ja rakastuin kaupunkiin.

Saavuimme aamulla Pietariin. Mies ei laivassa huonosti nukutun yön jälkeen ollut ollenkaan innostunut Pietarista joten jäimme pienille nokkaunille hotelliin. Kaikenlisäksi satamaan saavuttua menimme bussilla hotellille, ja se matka tehdää suoraan tavallisten ja melko rähjäisten asuinalueiden läpi. Mies järkyttyi niin paljon että sanoi hotelliin päästyämme jäävänsä huoneeseen seuraaviksi kolmeksi päiväksi. Nokkaunien jälkeen mieli oli sen verran parempi että sain vakuuteltua keskustan olevan paljon mukavamman näköistä ja pääsimme tutustumaan kaupunkiin.

Asuimme muuten Sokos Hotel Palace Bridgessä joka oli loistava. Hotellista löytyi kylpylä, jossa seitsemisen erilaista saunaa. Ah ja ah. Lisäksi hotelliaamiainen oli paras mitä olen ikinä saanut - ja oli muuten melko luksusta aloittaa aamiainen kuohuvalla ja mädillä.

Nokkaunien jälkeen lähdimme Iisakin kirkkoon, se kun on aivan välttämätön turistinähtävyys. Sieltä on aivan mielettömät maisemat ja paras linnunsilmänäkymä Pietarissa. Käytiin sisällä ja ulkona, jonka jälkeen lähdimme Nevskille kävelemään, poikkesimme Kazanin katedraalissa vilkaisemassa ihmeitätekevää ikonia ja sille jonottavia ihmisiä ja lähdimme sen jälkeen kanaaliajelulle Anichkovin sillalta.

Suosittelen muuten kanaaliajelua - selostus on venäjäksi, mutta näkymistä nauttii muutenkin.

Kanaaliajelun jälkeen päätimme poiketa omassa suosikkiravintolassani Cat Cafessa. Alkoi sataa ja saavuimme paikalle kuin uitetut rotat, ja kahvila oli juuri menossa kiinni. Surkeannäköisinä kun siinä seisoimme lupasi ravintolan omistaja meidän saavan tilata jotain nopeaa - tilasimme hinkalit ja varasimme pöydän seuraavaksi illaksi samaan paikkaan. Jonka jälkeen taidettiin vielä käydä yöpalalla hotellin läheisyydessä ennenkuin vihdoinkin päästiin lepäilemään.

... Seuraavassa postauksessa sitten lisää - muuten tästä postauksesta tulee turhan raskas avata kuvapaljouden vuoksi ...

Laskukuvia 2012

Vaikka taisinkin jo edellisessä postauksessa siitä mainita, niin oli aivan MAHTAVAA päästä pitkästä aikaa (eli melkein kuudesta vuodesta) Alpeille laskettelemaan. 

Meitä siunasivat sekä aurinko että lumijumalat. Alkuviikosta oli aivan mahtava sää. Keskelle viikkoa sattui lumisade - juuri kätevästi heti kun alkoi väsyttää ja kolottaa pitkät laskupäivät saimme ihan hyvillä mielin lepäillä mökillä kun rinteillä ei nähnyt laskea ei sitten ollenkaan. Lumisade jatkui koko päivän ja seuraavana päivänä päästiin laskemaan kunnon pehmoista puuterilunta. 

Vaikka laskukumppaneiksi olikin valikoitunut pelkästään laskettelijoita (joille kuulemma pehmeä lumi on niin vaivalloista ja harmittavaa kun rinteitä ei oltu tampattu...) minä nautin rinteitten välissä suhailusta täysin rinnoin. 

Viimeisenä päivänä saimme vielä nauttia kauniista auringonpaisteesta että puuterilumen jäänteistä - La Rosiere kun tuppaa olemaan lapsiperheitten ja sunnuntailaskettelijoiden suosiossa, niin harvempi osaa tahi jaksaa laskea tampattuja rinteitä haastavampaa matskua. Ihan loistava matka siis kaikin puolin, ja meillä oli todella hyvä tuuri että saatiin nauttia monesta erilaisesta säästä. 

Ensi vuonna uudestaan!