Happy Halloween 2013!

Meidän Halloween päivään kuului tälläisiä...

... pienenpieni luurankotyttö.

... karkkia keppostelijoille.

... kurpitsan ihailua.

... rentoutumista kynttilöiden äärellä.

... ja perinteinen Halloween omena jälkiruoaksi!

Toivottavasti teilläkin oli hyvin hirmuisen hauska Halloween!

... jos mulla ois Instagram

... niin viikon kuulumiset olisivat näyttäneet jokseenkin tältä.

1. Tsekkailtiin uutta ruokapöytäyhdistelmää ja mietittiin olisiko kokonahkaiset vai puiset selkänojat parempia.
2. No se Peter Gabriel konsertti.
3. Poikkesin Trafalgar Squaren kupeessa valokuvauskurssilla - tällä kertaa aiheena portraiture.
4. Lähes marraskuu ja täällä tarkenee vielä kesäkengillä! Tomsit jalassa.
5. Vauvan ensimmäinen klassisen musiikin konsertti.
6. Kävelyllä myrskyssä - ehkäpä olette kuulleet että täällä on melkoinen puhuri.
7. Käytiin vauvauinnissa ja vauva ensimmäistä kertaa ui veden alla ilman kiinnipitämistä.

Sellaisia. Ihan kiva viikko!

Näitä mininäpsyjä on ihan yllättävän kiva ottaa. Ehkä siis seuraavaksi appsit lataaminen?

Batiste - kiireisen äidin paras pelastus

Tiedättehän kun aina sanotaan että vauvaa hoitaessa on vaikea löytää aikaa tehdä mitään itseään varten, edes käydä suihkussa. No, meidän kohdalla en ihan allekirjoita tätä sillä (koputa puuta) meidän vauva viihtyy yksikseen sen pikaisen suihkuhetken ajan. Mutta silti usein tulee sen verran kiireellä lähtö että hiukset jäävät paitsioon.

 

 

Olen aikaisemmin tykännyt näistä kuivashampoista juurikin siihen pikaiseen freesaukseen, mutta hivenen tummahkot hiukset omaavana ne ovat aina jättäneet juuret vähän omituisen näköisiksi. Juuret ovat jääneet hivenen harmahtavaksi eikä minkään moinen hiusten harjaus ole asiaa auttanut. Nyt Batiste on tehnyt Hint of Colour väritetyn kuivashampoon juurikin tätä paikkaamaan. Väri on tujuhko, mutta harjatessa katoaa hiuksiin paljon paremmin kuin se perinteinen harmaa.

Vibrant & Red on kirkkaanpunainen - hutiostos minulle
Medium & Brunette antaa keskiruskean sävyn - tätä käytän minä hieman kuparihkoihin hiuksiin
Light & Blonde on keltainen sävy
Dark & Deep Brown - tätä en kokeillut, mutta olettaisin sen olevan lähes mustahko sävy

Ja tuo vaaleansininen on se perinteinen, joka varmasti sopii hyvin vaaleisiin tuhkansävyisiin hiuksiin, muttei oikein muille käy.
 

Näitä on saanut täällä Briteissä viime keväästä asti, jolloin omani olen ostanut. En ole varma myydäänkö näitä Suomessa, mutta toivottavasti! Ovat todella käteviä ja paljon parempia kuin perinteinen "väritön" kuivashampoo. Oletteko päässeet näitä kokeilemaan?

Merkkilemppareita

Kirjoittelin tämän blogeja kiertäneen merkkilempparipostauksen. Aika itsestäänselvästi, piti kertoa lemppareita eri tuotteista. Tässä siis joitain lempimerkkejäni sekä nykyisin eniten käyttämiäni merkkejä. Joillain kohdilla ihmettelin kyllä että vähän turhan kallis maku taitaa olla äitiyslomalaiseksi... Hah. Toivottavasti saan jonkun hyväpalkkaisen työn äitiysloman jatkoksi!

 

 

 

 

Kengät/ Clarks

Tennarit/ Onitsuka Tiger 

Farkut/ Denim by Victoria Beckham - ovat parhaat ja kestävimmät farkut mitä minulla on ollut.

T-paita/ H&M - olen havainnut että halvat ja kalliit T-paidat tuppaavat olemaan ihan samanlaatuisia joten miksi turhaa hukata rahaa.

Alusvaatteet/ Tämä nyt vie kaikki coolius-pisteeni (jos sellaisia minulla nyt ikinä on ollutkaan), mutta Marks & Spencersin alusvaatteet ovat ihan parhaita. Mukavia, hyvä valikoima, paljon kokoja, ja hyvänlaatuisia hintaansa nähden. 

Laukku/ Marc by Marc Jacobs on lempilaukkuni tällä hetkellä

Lompakko/ Arkilompakko Furla ja Suomilompakko Osprey London

Aurinkolasit/ Chanel tai Ray-Ban

Kello/ En kelloja yleensä käytä mutta tykkään kyllä ainokaisestani D&G kellosta

Korut/ En korujakaan käytä kuin juhlissa, silloin luotan ihan perinteisiin helmikorviksiin ja muihin koruliikkeen koruihin. Tykkään valkokullasta.

 

 

 

 

TV/ LG (ihan samalta ne tosin näyttää kaikki)

Kännykkä/ iPhone. Mun oli tarkoitus ostaa Samsung mutta sain mieheltä lahjaksi iPhonen.

MP3/ iPod oli mulla käytössä, uudeksi haluaisin jonkun muun merkin.

Tietokone/ Samsung

Meikit/ Helena Rubinstein, YSL ja Clinique

Kasvovoide/ yöllä Nivea Q10, päivällä Clinique Superdefense

Deodorantti/ Mitchum

Hammastahna/ Pepsodent/Colgate tavallinen, jos valkaisevaa niin sit Yotuel

Shampoo/hoitoaine/ Joico ja Joico

Saippua/ Body Shop suihkugeeli

Tuoksu/ Chanel Allure, kestosuosikki (miehen lemppari on muuten tämän mies-versio).

Mineraalivesi/ Mineraalivettä juon todella harvoin, tykkään mielummin kuplattomasta. Ja muutenkin, tykkään mielummin juoda kraanavetta, mineraalivedessä on jännä maku.

Drinkki/ Mojito, Moscow Mule tai Rasberry Collins

Leipä/ Ruisleipä no tottakai. Merkillä ei niin väliä, ne ovat kaikki hyviä.

Ruoka/ Sushi, pizza ja lihapullat.

Jäätelö/ Ben & Jerry's Half-Baked - siinä on sekoitettu Cookie Dough ja Chocolate Brownie jätskejä.

Karkit/ Suklaa, no tottakai. Irtokarkeista naperot, suklaavaahtobanaanit ja Lauantai-pussin mustat autot.

 

 

 

Sänky/ Tempur (josta haaveilen vain, meillä on joku perusrunkopatja...)

Lakanat/ Ei kyllä hajuakaan, meillä on. Jotkin superhyper100lankaiset egyptiläiset cottonit, jotain sellaisia voisi ostaa tulevaisuudessakin. 

Kampaaja/ Toni&Guy tai Rush

Päivälehti/ En muuten lue päivälehteä, katson päivittäisuutiset netistä. 

Lehti/ Minulle tulee viikoittain The Economist ja kuukausittain Elle.

 

Napatkaapa mukaan tämä haaste!

Cityssä

 

 

Poikkesin tässä taas vanhoilla temmellymailla. Oli ihan hauska taas vähästä aikaa päästä puikkelehtimaan pukumiesten ja -naisten lomassa pilvenpiirtäjien välissä. Kävin tapaamassa erästä rekrytyyppiä. Minuun otettiin yhteyttä julkisen CV-profiilini ansiosta. No työ ei oikeastaan kiinnostanut minua erityisemmin (vaikka on toki mielenkiintoisempi kuin nykyisempi) enkä edes halua lähteä vielä töihin vaan haluaisin olla kotona vauvan kanssa kunnes hän on 1 vuotias, mutta menin silti. Ihan vain sen takia että jo minimissään palkka olisi sen verran hyvä hyppäys ylöspäin, etten mitenkään voinut torpata paikkaa suorilta käsin.

 

 

 

 

Heh, en maininnut että olen äitiyslomalla (olisikohan pitänyt?) mutta tottakai mainitsin sen että ko. firman suora kilpailija on myös keskustellut kanssani lähes vastaavasta roolista. Tämmöiset on ihan kätevä mainita - kilpailijan ollessa kiinnostunut, se yleensä lisää sen toisenkin kiinnostusta. Minut onpa jopa joskus kutsuttu yhteen haastatteluun paljolti senkin takia että minulla oli yhteyksiä sen firman kilpailijoihin.

 

 

 

 

Olin aika kasuaali - mammahousujen oheen heitin sentään arkijakun tuomaan vähän professionaalimpaa lookkia. Lounaaksi nappasin temakin Wasabista, nämä ovat tosi hyviä.

 

Nojoo, täytyy katsella, aika alkuvaiheissahan tässä työnhakuprosessissa ollaan. Nyt pitäisi pikkuhiljaa lisätä työnhakemista että löytyisi jotain järkevää äitiysloman jälkeen, vanhaan en haluaisi palata kuin pakosta.

 

Onko täällä ketään muuta työnhakuprosessissa? Kiinnostaisiko kuulla lisää juttuja työnhakemisesta täälläpäin?

@ O2

 

 

Eilen, ensimmäistä kertaa vauvan synnyttyä, mentiin ulos ihan vain pariskuntana. Vauva oli kuutisen tuntia isovanhemmillaan hoidossa. Ensimmäinen kerta kun ollaan oltu niin kauan vauvan luota poissa - aina aikaisemmin vauvaa on hoitanut jompikumpi meistä (jos nyt ei oteta lukuun sitä yhden tunnin kampaajapyrähdystä Suomessa jolloin vauvaa hoitivat minun vanhempani).  

 

Käytiin siis O2 areenalla katsomassa Peter Gabrielin keikka. Oli aikasta hyvä muuten - tykättiin molemmat. Mies on kova Gabriel fani, joten viime syntymäpäiviksi ostin meille liput keikalle. Saatiinhan tuota odottaa useampi kuukausi, mutta hyvää kai kannattaakin.

 

 

 

Lähdettiin kuuden maissa ja epäluuloisen näköinen vauva (alkaakohan pikkuhiljaa vierastamaan?) jäi isovanhempiensa huomaan. Saavuttiin paikalle sen verran myöhään että ehdittiin syödä pikaiset sushit ja nähdä lämppärien viimeinen kappale. Siinä tekstailinkin miehen äidille että miten menee ja soitinkin vielä perään kun ei vastausta tullut. Eipä siihenkään vastattu joten mietin että mitä jos vauva itkee siellä lohduttomana meidän perään ja siksi eivät pääse puhelimeen vastaamaan. Nautin kyllä keikasta, aina kun pääsin siitä parkuvan vauvan mielikuvasta eroon, mutta kovasti mietin mitä siellä puuhataan. Vauva on muuten tehnyt totaalisen pullolakon, eli jos minä en ole paikalla, vauva ei suostu syömään... Saatiin kyllä tekstiviesti takaisin myöhemmin, hyvin menee kuulemma.

 

 

 

 

Kotiin palattuamme vauva oli juuri herännyt ja toivotti meidät tervetulleeksi. Oli kuulemma pureskellut antaumuksella tuttipulloa muttei suostunut syömään, muuta kuin hiukan kupista hörppimällä. Vain pari pientä itkua nukkumaanmennessä ja muuten vauva oli ollut kuulemma kuin unelma, eli isovanhemmat suostuivat toiseenkin lastenvahtikeikkaan.

 

Koskakohan uskaltauduttaisiin uudelleen käymään ulkona ilman vauvaa? Tuntui kyllä omituiselta jättää vauva kotiin, ja hän oli koko ajan mietteissä.

 

 

P.S. Kuvat mun uudella iPhonella (mieheltä saatu lahja)! Jätin kameran kotiin kun en tiennyt kitistäänkö portilla kamerasta mutta käyhän tämä näinkin. Nyt kun minulla on elämäni ensimmäinen älypuhelin ehkäpä innostun Instagrammista myös... Jos teen Instagrammi tilin haluaisitteko seurata?

 

Hoitolaukussa...

Hoitolaukku - ennen vauvan tuloa en edes ajatellut että vauvalle kannattaisi olla oma laukku. Ajattelin että sinehän omaan laukkuun ne muutamat tarvikkeet menevät. No, nopeasti tajusin että ihan hyvähän se on olla vauvalle oma laukku jonne mahtuu kaikenlaista tarviketta (jota on muuten paljon), ja joka on aina lähtövalmiudessa.

 

 

 

Ja mitäs meidän hoitolaukussa vakituisesti asustaa?

 

Tärkeimpänä tietenkin vaipat, kesto-vaipanvaihtoalusta ja kosteuspyyhkeitä.

Lisäksi minipurkki Sudocreamia ja Bepanthenia.

Käsidesi.

Vaihtohaalari poopcidenttejä varten.

Nappy bags, eli ne ohuen ohuet pikku muovipussit ovat myös mukana. Aluksi ajattelin että ne ovat ihan turhia, mutta poocidenttien tahraamia vaatteita varten sekä roskakorittomassa paikassa ne ovat ihan käteviä.

Ruokalappu. Tätä tulee todella harvoin käytettyä sillä vauva niin harvoin pulauttelee.

Hattu, jos tuleekin kylmä.

Avaimet (ettei käy taas kuin näin).

Tutteja.

Miltonin tuttien matkasteriloija ja siihen sterilisaatiotabletteja. Tätä ei ole tullut muuten käytettyä vielä kertaakaan, vaikka mielestäni aivan nerokas keksintö onkin. Ostettiin tälläinen kun kärvisteltiin eräällä reissulla pari päivää hotellissa, jossa ei ollut mitään mahdollisuutta steriloida, ja varjeltiin vauvan tutteja kuin kultaa etteivät olisi tippuneet maahan. Olisi ollut vähän stressittömämpi reissu tämän Miltonin kanssa!

Nakd raakaruokapatukoita, ovat muuten hyviä! Ihan itselle, joskus tulee niin järjetön nälkä ihan yhtäkkiä (johtuneekohan imetyksestä) että tälläinen pelastaa helposti päivän.

 

Ja on siellä tuttinauha, sekä kertakäyttöinen vaipanvaihtoalusta, jota ollaan käytetty vaan omana istuma-alustana puistoissa tms.

 

Yllättävän paljon sieltä löytyy, mutta tuntuu ettei tämän vähemmällä pärjäisi.

 

 

 

 

Nykyään muuten otan mukaan useimmiten vain tuon vauvan hoitolaukun. Sinne mukaan kännykkä ja lompakko, ja siinä on äitikin valmis matkaan. Kun sitä tavaraa on joka tapauksessa paljon, niin mielummin sitä karsii omista tavaroista.

 

Syystä että tuo meidän hoitolaukku on ihan vaan tuollainen vaippapaketin kylkiäisenä saatu tekisi mieli hommata jokin uusi. Varsinkin kun se tosiaan usein on se ainoa laukku mukana. Minulla onkin nyt muutama laukku kiikarissa Ebayn puolella - olen nimittäin onnistunut iskemään silmäni muutamaan laukkuun jotka ovat melkoisen arvokkaita uusina. Ja näköjään second handeinäkin, valitettavasti. Hyvää diiliä tässä odotellessa!

Viikuna-timjami-vuohenjuusto-piirakka

Tulipas oltua taas vähän kauempaa täältä poissa, ollaan oltu kovasti harrastamassa ;) No, palaan nyt takaisin bloggailun makuun tällä kivalla reseptillä joka bongattiin paikallisen supermarketin reseptihyllystä (tässä linkki alkuperäiseen ohjeeseen) ja joka testailtiin kotona pian sen jälkeen. Oli muuten hyvää, ja lisäansiona visuaalisesti nätti. Visuaalisuutensa ansiosta sopisi mainiosti vaikka juhliin piirakaksi, suolaiset piirakat kun usein tuppaa olemaan aika tylsän näköisiä.

Riittää neljälle lisukkeiden kanssa, tai kahdelle isoon nälkään. Kestää n. 55min valmistaa.

Tarvitaan:

1rkl oliiviöljyä

4 arkkia valmista filo taikinaa, jokainen puolitettu

75g (n.70ml) creme fraichea (smetana tai kermaviilikin varmasti kävisi)

125ml sinistä maitoa

15g parmesaania, tai muu samantyyppinen juusto, raastettuna

3 kananmunaa

5-6 tuoretta timjaminoksaa (n. 7gr), pesty ja lehdet riivitty irti

125g vuohenjuustoa (semmoinen pehmeä murusteltava, ei kova eikä sellainen sisältä sula)

4 viikunaa, puolitettuna

Työohjeet:

1. Lämmitä uuni 180 C-asteeseen. Voitele 18cm levyinen irtopohjavuoka osalla oliiviöljyä ja laita yksi (puoliarkki) filotaikinaa vuokaan. Laita loput filotaikinalevyt vuokaan limittäin, voidellen jokaisen arkin väliin oliiviöljyä.

2. Laita creme fraiche, maito, raastettu parmesaani, kananmunat ja suurin osa timjamista kulhoon ja sekoita yhteen. Sekoita mukaan murusteltu vuohenjuusto, mausta mustapippurilla ja laita sekoitus vuokaan.

3. Asettele puolitetut viikunat, sisäpuoli ylöspäin, sekoituksen päälle ja ripottele päälle loppu timjamista.

4. Paista uunissa 45min, kunnes kullanvärinen ja kiinteähkö.

5. Anna jäähtyä hetken ennen tarjoilua.

Lisukkeeksi sopii perinteinen vihreä salaatti!

Harrastuksia vauvan kanssa

En tiedä harrastetaanko Suomessa paljoakaan vauvojen kanssa, mutta täällä Briteissä on ainakin paljon erilaista harrastemahdollisuutta. Me ei ihan kauheasti harrasteta, siihen verrattuna mitä täällä olisi tarjolla, mutta muutaman kerran viikossa ehditään aina jonnekin. Taitaapi tuo vauva tykätä uusista näkymistä ja kokemuksista, mutta kylläpä tuo taitaisi kotonakin ihan vain viihtyä. Äitinä näissä harrastuksissa käyminen on silti mukavaa, sillä usein pääsee tapaamaan äitikavereita, ja joskus jopa tutustua uusiin tyyppeihin.

 

Harrastetaan asuleikkejä, isin suosiollisella avustuksella...

 

Maanantaisin yleensä hengaillaan kotona. Ensi viikolla tosin ollaan menossa vauvauintikurssille kokeilemaan mitä vauva tykkäisi uinnista. Ollaan jo kokeiltu ihan itsekseen uimahallissa - vauva tykkäsi olla vedessä, mutta inhosi vettä naamallaan. Katsellaan tuleeko vauvauinnista meille uutta harrastusta... Maanantaisin käyn myös joskus NCT:n järjestämällä kahvittelutuokiolla juttelemassa muiden paikallisten äitien kanssa.

 

Tiistaisin käydään vauvan kanssa paikallisessa kirkossa NCT:n järjestämällä äitien tapaamisessa. Täällä tapaan usein muutamia äitejä omasta synnytysvalmennuskurssiporukastani (NCT-kurssi). Iso sali on täynnä äitejä vauvoineen, vauvat lattialla leikkiessä ja äitien juodessa teetä. Tässä ollaan käyty usein, mutta nyt vauva tuntuu häiriintyvän todella paljon hälinästä, jota tuollaisessa isossa porukassa riittää. Täytyy katsella jos jatketaan tätä, voi olla ettei se enää vauvalle sovi.

 

Keskiviikkoisin ollaan yleensä kotona. Viime viikolla käytiin uimahallissa uimassa vauvan kanssa, ja jos tuo vauvauintikurssi onnistuu, tullaan varmasti käymään vauvan kanssa siellä säännöllisesti.

 

Torstaina käydään iltapäivästä Baby Rhyme Time lorutuokiossa paikallisessa kirjastossa. Tämä on yksi suosikkiharrastuksiamme. Vauva ilostuu erityisesti siitä kun lauletaan kirjastossa meidän lempikappalettamme - What Shall We Do With A Lazy Baby.  Kotona muuten lauletaan sitä usein vähän eri lyriikoilla, mm. what shall we do with a stinky baby.

 

Yleensä lorutuokion jälkeen mennään oman NCT-kurssin porukan kanssa kahville, niitten jotka ovat sinne kirjastoon saakka jaksaneet lähteä.

 

Perjantaisin otetaan rauhallisesti. Kerran kuukaudessa meidän lähellä on Baby Sensory Session. Kuulostaa tosi hienolta, mutta se on vain paikallisessa lastenkerhossa järjestetty pimeä huone, jossa on klassista musiikkia, laavalampun tyyppisiä valojuttuja, ja erilaisia leluja, huiveja, sun muita joitten kanssa voi leikkiä. Tälleen äidistä ei mikään ihmeellinen, mutta vauva oli ihan haltioissaan kun käytiin siellä ensimmäistä kertaa, joten täällä tullaan varmasti käymään usein.

 

 

Bling it on!

 

Viikonloppuisin ollaan ihan rauhallisesti kotona, tai käydään tapaamassa sukulaisia. Sitten kun vauva on isompi ja puhuu, mennään varmasti käymään jossain Suomi-koulussa.

 

Yleensä yritän viedä vauvan joka päivä kävelylle, ja siinä vierähtää helposti tunti tai enemmänkin. Haluaisin myös ehkä käydä jossain äiti-vauvajoogassa, mutta täältä meidän läheltä en sellaista ole vielä löytänyt. Muskareita täällä on paljon, mutta ajattelin että käydään niissä sitten kun vauva on vähän isompi ja ymmärtää vähän paremmin.

 

Käyttekö te missään harrastuksissa lasten kanssa?

Nelikuukautisraportti

Vauva on nyt neljä kuukautta (ja kolme päivää päälle). Ihan uskomatonta. Niin iso jo. Aika on tosiaankin mennyt nopeasti.

Tässä parin kuukauden aikana vauva on oppinut vaikka mitä. Kuukausi sitten vauva oppi potkimaan itseään eteenpäin selällään maaten. Yleensä innoittajana oli suusta pudonnut tutti, joka olla möllötti siinä hartialla. Sitä suuhun yrittäessään vauva potki itseään eteenpäin, saamatta tuttia ikinä suuhunsa. Useamman kerran vauva onnistui saamaan itsensä pieneen pinteeseen - esimerkiksi juuttumaan pyykkitelineen alle. Jossain vaiheessa tämäkin vaeltelu loppui, onneksi, heh.

Vauva on oppinut käyttämään käsiään hyvin. Kolmen kuukauden iässä vauva "löysi" kätensä, ja katseli niitä ihmeissään. Niillä hassuilla ulokkeilla oli kiva lyödä lelukaaren leluja ja heilutella niitä. Sittemmin osattiin ottaa käteen helistin, ja lyödä sillä omaa päätä yrittäen saada sitä suuhun. Sormet ovat myös löytäneet tiensä suuhun, naminami.

Parisen viikkoa sitten opittiin ottamaan tutti pois suusta, ja sitten aina itkettiin äitiä apuun. Nyt tutin suuhun takaisin laittamista harjoitellaan kovasti, mutta usein se päätyy suuhun vinottain tai väärinpäin, ja sitten taas itketään äitiä apuun. 

Viikko sitten vauva oppi kääntymään selältä mahalleen. Nyt sitä harjoitellaan jatkuvasti. Käännös onnistuu helposti oikealle puolelle, vasemmalle puolelle on onnistuttu vain pari kertaa. Mahalta selälleen on vielä vaikeampaa, mutta on sitäkin jo harjoiteltu muutamaan kertaan.Yleensä sen onnistuessa vauva lyö päänsä maahan ja säikähtää, ja itkee äitiä lohduttamaan.

Mahalla ollessa vauva potkii itsensä liikkeelle sivusuuntaan, kiertäen ympyrää siinä mahallaan. Luojan kiitos vielä ei ole alettu konttaamaan, mutta yritys on kova... On tämä helppoa aikaa - jos laittaa vauvan jonnekin makaamaan, ei hän kauas siitä vielä onnistu siirtymään, mutta varovainen toki täytyy olla jo.

Mitäs muuta. Nukutaan kohtuullisesti, mutta tosiaan niitä yöheräilyjä on jonkin verran. Päiväunia nukutaan pariin otteeseen. Harmittavaa kyllä vauva on nyt unohtanut miten syödään pullosta. Maito kelpaa vain suoraan lähteestä, mikä on aika vaikeaa sillä minä en oikein pääse lähtemään minnekään ilman huonoa omatuntoa. Nyt ollaan harjoiteltu pulloilua taas uudestaan, meillä on nimittäin parin viikon kuluttua konsertti johon haluaame molemmat mennä, ja vauvan pitää nyt oppia pullosta syöminen uudestaan!

Pian pitää ostaa uusi kehto vauvalle. Tämä menettelee vielä jonkin aikaa, mutta pian tarvitaan isompaa. Ja vauva muuttaa sitten omaan huoneeseensa. Ihan käsittämätöntä kuinka nopeasti tämä aika on mennyt. Vasta muutama kuukausi sitten vauva ei liikkunut, nukkui vain. Nyt hän ottaa kontaktia, liikkuu, haluaa selkeästi ja ilmoittaa halunsa äänekkäästi, ja pian hän muuttaa omaan huoneeseensa, isojen tyttöjen huoneeseen.

Meidän pieni.

Rugby sunnuntai

Käytiin tänään miehen sisarenpoikien rugby-ottelussa. Auringonpaisteessa, maaseutupellolla, bacon roll kädessä, mikäs siinä ollessa. Täällä on muuten uskomattoman lämmintä vieläkin. Hyvin kestää ulkona T-paidassa ja avokkaissa.

 

 

 

Sinne mentäessä ajattelin että voi ei, pitääkö nyt oikeasti mennä katsomaan jotain lasten rugby-peliä, mitä väliä sillä on. Yääh, joku pönttö pallopeli. Soittaisi edes jotain instrumenttia konsertissa, siinäpä olisi jotain katsottavaa ja ihasteltavaa, vaikka olisi kuinka epävireistä niin onhan se jokin taito. Mutta sitten mietin että kaipa se pallopeli ja liikunnan ilo on samanlainen opittava taito mitä sopii ihastella ja mitä kannattaa kannustaa. Mikäs siinä sitten ollessa, kannustaessa sieltä sivulaidoilta. Hyviä taklauksia!

 

 

 

 

Vauveli hengaili kantorepussa taaskin. On muuten ollut ihan älyttömän hyvä ostos tämä Stokke MyCarrier reppu! Voisin tehdä siitä joskus postauksen, kunhan ehditään käyttämään sitä muissakin asennoissa. Pienelle vauvalle on sopivin tämä kuvassa oleva syliasento - isommat lapset saa pakattua vielä reppuselkään tällä kantovälineellä.

 

 

 

 

Ja jos joltain teiltä vielä uupuu kantoreppu, niin tämä samainen on seuraavilla Hullareilla alennuksessa, alle 100 euroa. Tosi hyvä hinta sillä yleensä aika tyyris - me maksettiin tästä £130!

Memory Box

Olen jo jonkun aikaa halunnut kerätä vauvalle oman memory boxin. En tiedä ovatko tälläiset tavallisia Suomessa, tai ovatko tavallisia edes Briteissä, mutta tälläinen laatikko johon kerätään lapsen elämän ajalta kaikenlaista pientä kivaa muistoa vaikutti kivalta idealta kun sen ensimmäistä kertaa bongasin jostain internetin lastentarvikekaupasta.

Nyt laatikosta löytyy ensimmäinen mekko, joka oli päällä muunmuassa vastasyntyneen kuvauksissa. Ja sitten myssy joka oli ensimmäinen vaatekappale vauvan päällä! Hänen lempituttinsa, nyt jo liian pieni. Isovanhemmilta ja lähisukulaisilta syntymän onnittelukortit. Ja tietenkin vauvakirja, jonka kanssa pitäisi nyt tsempata. Olen aika hyvin sitä täytellyt, mutta vielä uupuu esimerkiksi synnytyskertomus... Sen taidan referoida ja kaunistella!  

Omaan vaarallisia hamsteritaipumuksia, ja ajattelinkin että jos varaan yhden 9 litraisen laatikon kaikille lapsen muistotavaroille, vältyn siltä että kahdenkymmenen vuoden jälkeen meillä on edelleen vintti täynnä jos jonkinmoista vauvarompetta- ja lelua. Tähän jos tyytyisi, niin hyvä olisi. Ja varmasti vauvalle (sitten kun hän on jo aikuinen) tärkeä lahja.

Onko teillä muuten itsellä tai omilla lapsilla ollut memory boxia? Olen ajatellut että oma memory box olisi ollut ihan hauska idea, mutta olen aika onnistuneesti heittänyt pois kaikki kouluaikojen tarinavihot sun muut lapsuuskamat mitkä olisivat olleet aika tunnearvoisia säilytettäviä. Puoliksi täytetty päiväkirja sentään löytyy jostain vintiltä, kehtaako sitä lie edes lukea ikinä uudestaan... Täytyy katsoa!

Kaksikielisen kasvattaminen? Onnistuuko vai ei?

Tätä kaksikielisen kasvattamista olen mietiskellyt aika paljon viimeaikoina. Toiveenamme on siis kasvattaa vauvasta kaksikielinen - mieheltä englanti ja minulta suomi. Tämän onnistuminen on minulle erityisen tärkeää, sillä (tätä en varmaankaan ole koskaan paljastanut) itse olin kaksikielinen taaperona. Kielen hävitin tarhaan mennessä - suomesta tuli sitten se ensimmäinen ja ainoa kieli. Toista kieltä osaan edelleen, mutta hyvin välttävästi, sellaisella taapero-tasolla se taitaa edelleenkin olla vaikka olen sitä opiskellut aikuisempana. Nyt aikuisena asia harmittaa minua todella paljon ja haluan omalle lapselle taata kaksikielisyyden.

 

Meidän pikku suomalainen - montako suomalaista juttua bongaatte?

 

Ongelmia kaksikielisyydessä

Netistä lukemalla ja tuttavien kokemuksia kuuntelemalla olen ymmärtänyt että hankalinta kieli on säilyttää tilanteissa jossa vain yksi vanhemmista puhuu toista kieltä maassa jossa puhutaan muuta kieltä. Eli siis juuri meidän tilanne, jossa minä ainoana puhun suomea, ja kotikielenä ja muun maan kielenä on englanti. Yksi ongelmista on se että jos lapsi kuulee vain toisen vanhemman puhuvan kieltä (ja ymmärtääpä tämän vielä osaavan sitä toista kieltä), lapsipa voi päättää lopettaa toisen kielen opettelemisen täysin ajatellen sen olevan turhaa.

 

Omalla kohdallani sen toisen kielen kuolinisku oli tarhaan meno. Muistan että minua harmitti kun en puhunut niin hyvää suomea kuin toiset lapset, ja päätin lopettaa toisen kielen puhumisen. Äitini sanoo että jossain vaiheessa vain aloin vastaamaan suomeksi, eikä hän vaatinut minua vastaamaan omalla kielellään ja pikkuhiljaa se toinen kieli katosi. He kuulemma myös pelkäsivät että minusta tulisi puolikielinen, joku sen ajan teoria kaksikielisistä lapsista, ja päättivät olla pakottamatta kaksikielisyyttä sen enempää. 

 

Meidän strategiamietintöjä

Eräältä tuttavalta sain paljon hyviä vinkkejä. Hämmästellessäni kuinka hienosti koko elämänsä Unkarissa asunut tyttö osasi suomea, kuulin hänen perheensä strategiasta. Tyttö oli oppinut kieltä äitiltään, heillä oli usein ollut au paireja Suomesta, ja hän oli käynyt Suomessa usein ja ollut isovanhemmillaan pitkiäkin aikoja, ilman vanhempiaan. Ja käynyt Suomessa lasten leireillä ja kirjoitteli suomalaisten kirjekavereitten kanssa.

 

Kaverin kokemuksista, omasta lapsuudestani ja internetin vinkeistä olen miettinyt omia strategioitani. Meidän strategiamme on se että minä puhun vauvalle systemaattisesti suomea. Ja mies englantia. Mies joskus yrittää sanoa joitain juttuja suomeksi vauvalle, mutta olen kieltänyt tämän ettei vauva saa huonoja vaikutteita ja opi sanomaan sanoja väärin. Kotikielenä meillä on tietenkin englanti, sillä mies ei puhu suomea, ymmärtää vain joitain sanoja (esim. maito, ruisleipä, tutti, tyhmä ja sen sellaisia). Vauva siis tulee kuulemaan minun puhuvan englantia aika paljonkin, mutta hänelle suoraan jutellessa yritän aina puhua suomeksi. Ja hänen oppiessaan puhumaan, suomen puhumista tulee myös vaatia.

 

Suomessa pääsemme toivottavasti käymään usein. Vauvan ollessa jo isompi koululainen, ehkäpä hän haluaisi käydä Suomessa itsekseen isovanhempia ilostuttamassa. Ja idea siitä että lapsi voisi käydä leireillä Suomessa on mielestäni todella hyvä, sillä on tärkeää että saa jutella myös omien ikäistensä kanssa suomeksi, niinhän sitä kieltä oppii lapsetkin.

 

Mistä suomenkieltä Briteissä?

Yksi hyvä vinkki mielestäni on myös käydä suomalaisessa lastenkerhossa siinä omassa maassa. Lontoossa on suomalainen merimieskirkko, missä käsittääkseni monet suomalaiset vauvataaperot käyvät kerhoilemassa, mutta meiltä on sinne sen verran hankala mennä että tuskinpa tulee siellä käytyä. Ehkä sitten lapsen ollessa vähän vanhempi. Toinen hyvä vinkki mielestäni on myös se että olisi hyvä tapailla muita suomalaisia äitejä ja lapsia siellä omassa maassa. Itse olen tutustunut täällä Lontoossa kahteen suomalaiseen äitiin, joilla on suunnilleen samanikäinen ipana jaloissa pyörimässä, eli toivottavasti heidän kanssa satunnaisesti kahvittelu ja vauvojen yhdessä hengailu voisi suomenkieltä vahvistaa.

 

Nykyteknologiaan aiomme turvautua ja Skypetellä mahdollisimman paljon suomalaisten isovanhempien ja isoisovanhempien kanssa. Ja vauvan vähän kasvaessa, haluaisin että hän katsoisi vain suomalaisia videoita, esim. Muumeja. Nauhoitettuja satuja suomeksi olisi myös hyvä hommata (tai vaikka itse lukea ja nauhoittaa) ja antaa lapselle CD-soitin huoneeseen. Mahdollisimman paljon suomalaisia lastenkirjoja ja isompana sitten nuorisokirjoja meille kotiin, eli täytyy roudata Suomesta aina siellä käydessä.

 

Tulipas tekstipitoista juttua taas. Mutta tälläisiä mietteitä on minulla asiasta.

 

Olisiko teillä mitään vinkkejä? Tai kokemuksia siitä miten kaksikielisyys on hoitunut teillä päin?