Ensimmäiseksi haluan sanoa teille kaikille, KIITOS. Kiitos tästä yhteisestä matkasta, kiitos jättämistänne kommenteista, kiitos siitä että olette jaksaneet käydä täällä ja elää ilojani ja surujani minun kanssani.
Bloggaaminen eetteriin on tylsää, ja vuorovaikutus ja ruudun yhdeltä toiselle puolelle yhteyden ottaminen on se mitä rakastan tässä bloggauksessa. Tänne blogiin on vuosien varrella tullut tuhansia kommentteja - jokainen on luettu huolella ja muistettu lämmöllä. Postauksia olen kirjoittanut yli 800. Käsittämätöntä. Olen kirjoittanut tätä blogia Halloweenista 2008 saakka. Se on pitkä aika. Muistelin taannoin miten tämä blogi on alkuajoistaan muuttunut, paljon on näiden vuosien varrella tapahtunut. Valmistuin yliopistosta, menin naimisiin, tulin äidiksi, aloitin urani...
Aloitin blogin jutellakseni suomeksi, pitääkseni yllä suomenkielentaitoani ja purkaakseni ajatuksiani ulkosuomalaisuudesta ja Briteistä. Halusin pitää myös tyyliblogia mutta se kuivui kasaan suhteellisen nopeasti. Tästä tuli ulkosuomalaisblogi, joka esitteli Lontoota (hauskaa kotikaupunkiani) ja Brittien kummallisuuksia.
Nyt pitemmän aikaa minusta on tuntunut ettei tämä blogi tässä muodossa ole enää minun juttuni. Ulkosuomalaisuus blogin punaisena lankana on alkanut tuntua päälleliimatulta. Olen asunut ulkomailla kolmasosan elämästäni, useimmiten erittäin hyvin paikalliseen elämään integroituneena. Se ei ole millään tavalla minulle enää erikoista, eikä erityisen mielenkiintoista. Lontoon esittely taas, se oli hauskaa, mutta nyt perheellisenä ei tule käytyä enää monissakaan paikoissa, ja vaikka käymmekin, ei minua kiinnosta olla turistioppaana. Tämä on minun kotini jossa asun ja monet paikat jossa käyn ovat täyttä arkipäivää. Britti-saaret taas ovat minulle tulleet tutuiksi, ja täällä pitkään asuneena, ja voisinko sanoa että täysin integroituneena, en koe brittimaailman syvempää mietiskelyä enää niin mielekkääksi itselleni. Näistä kaikista aiheista on hauska lukea, mutta ei enää kirjoittaa.
Olen siis päättänyt aloittaa uuden blogin.
Uusi blogini keskittyy perhe-elämän kuvaamiseen, valokuvaukseen, äitiyteen ja meidän elämäämme täällä Lontoossa. The London life of a career mum & stay-at-home dad. Wave to Mummy nimi tulee siitä että mieheni sanoo sen vauvalle aina aamuisin kun lähden töihin.
Toisinsanoen, linja on toisaalta samankaltainen nykyisen Suklaata ja Kahvia blogin kanssa, mutta jätän ulkosuomalaisuuden ja Brittien ihmettelyn pois ja keskityn enemmän lifestylen ja perhe-elämän puolelle, ja meidän elämän jakamiseen. Tämä tuntuu mielekkäämmältä tässä hetkessä. Kirjoitan englanniksi, näin paikalliset kaverini pääsevät mukaan seurailemaan. Olen tätä englantilaista rinnakkaisblogia kirjoittanut jo muutamia kuukausia nähdäkseni että miltä se tuntuu, ja vähän tuntunut siltä kuin teitä huijaisin kun en ole tästä kertonut jo aikaisemmin. Mutta nyt se tosiaan tuntuu siltä että on uuden aika, ja on aika muutoksen, ja se tuntui hyvältä aloittaa uudesta vuodesta.
Jotkut teistä saattavat haluta seurailla meidän elämäämme tulevaisuudessakin. Joitakin teistä se ei ehkä enää kiinnosta. Molemmat ovat ihan OK. Teille jotka haluatte jatkaa meidän seurassamme vielä tulevaisuudessakin, pääsette blogiini Wave to Mummy joko tästä linkistä tai kuvaa klikkaamalla. Parhaiten seurata voi varmaankin Bloglovinin kautta tai Bloggerin kautta. Tein myös Facebook -sivun teille jotka tykkäätte seurailla sitä kautta. Instagrammissa jatkan samalla linjalla, mutta uudella nimellä. Blogilistalle en ole blogia päivittänyt, mutta voin sen tehdä jos joku sen teistä sinne haluaisi.
Kiitos teille yhteisestä matkasta, ja toivottavasti näemme uuden osoitteen puolella vielä! Saa kommentoida suomeksi ;)
(Vähän haikea fiilis kyllä jättää tämä tuttu blogikoti...)
(Vähän haikea fiilis kyllä jättää tämä tuttu blogikoti...)
