Jotenkin aika tuntuu kiitävän eteenpäin huimaa vauhtia. Päivät punoutuvat toisiinsa, maanantaista seuraavaan maanantaihin kuljetaan silmänräpäyksessä, eikä aikaa tunnu olevan vain olla. Vauvan kuukausittaisia kehityspostauksia ei ole tullut kirjoitettua, vaikka aina oli tarkoitus, aikaa ei tuntunut löytyvän, ja sitten se hetki menikin jo ohi ja oli seuraava kuukausi. Ja seuraava kuukausi. Viimeksi kirjoitin kehityspostauksen silloin kun vauva oli täyttänyt 14 kk, eli melkein neljä kuukautta sitten.
Vauvasta on nyt tullut iso tyttö, oikea kunnon taapero. Hän näyttää tahtonsa. Suuttuu jos häntä torutaan, ja katsoo kulmiensa alta äitiä ja isiä vihaisesti. Hän osoittaa haluamaansa tavaraa (useimmiten isän tai äidin iPhonea) ja huutaa kunnes saa sen käsiinsä. Polkee jalkaa kun suututtaa. Pahinta kaikessa on ehkä se että tätä näyttelyä on vaikea katsella räjähtämättä nauruun. Sitä vain yrittää olla huomioimatta uhmaa, ja rauhoittaa typykkää puhumalla rauhallisesti takaisin. Kun tekee vain mieli hihittää.
Itsenäisyys on kehittynyt myös syömisessä. Sormin hän ei tykkää syödä, ja lusikalla tulee saada syödä ihan itse. Ruokailut ovatkin menneet varsinaiseksi temppuiluksi, mutta toivotaan että meidän hoikka typy ei hoikennu turhan paljoa tässä opetellessa.
Vaatteita on nyt kiva laittaa päälle, että ottaa pois päältä. Voi kuinka monta kertaa olemmekaan tulleet pinnasängyssään hihkuvan vauvan luo laittamaan hänet takaisin unille, nostaneeni vauvan ja napanneeni alastomasta pepusta kiinni. Mutta hyvin avuliaasti autetaan vaatteiden takaisinlaitossa, ja vauva on alkanut oppimaan miten laittaa takki päälle ja housut jalkaan. Kengätkin laitetaan omatoimisesti.
Kaksikieliselle varmaankin tyypillisesti, sanoja on edelleen hyvin vähän. Tyttö tuntuu ymmärtävän molempia kieliä hyvin, mutta sanoja ei tule lähes mitään. Äiti, daddy, mama, cat, book, siinäpä ne. Samoja sanoja mitä tuli jo nelisen kuukautta sitten. Mutta hyvin hän tuntuu ymmärtävän yksinkertaisia käskyjä molemmilla kielillä, ja osaa tuoda joko äidille tai isälle tavaroita.
Paras leikkikalu tällä hetkellä on äidin laukku. Vetoketju on kiva avata, ja sisältä noukkia tavara toisensa jälkeen. Yksi toisensa perään. Paras leikki!
Sellainen typykkä meillä tällä hetkellä.
Äitinsä näköinen tyttö :) Todella söpö!
VastaaPoistaKiitos :) Aina hämmästyttää kuinka paljon hän multa näyttääkin, mut on siellä paljon isiäkin kans :)
PoistaSuloinen tyttö teillä :) Meno kuulostaa tutulta, meillä on 19 kk ikäinen tyttö. Varsinkin tuo oman tahdon ilmentyminen, kyllä siinä vaan on naurussa pitelemistä kun toiselle on maailmanloppu kun ei saakkaan juoda äidin appelsiinimehua tai kun ruokaa ei voi ottaa raakana pois uunista.. :D
VastaaPoistaMeilläkään ei kamalasti puhuta vielä, muutimme ruotsiin n.3 kk sitten mutta en usko sen juurikaan vaikuttavan, puhumme kotona pelkästään suomea ja skypelläkin päivittäin suomeen soittelemme. Ruotsia kuulemme pääasiassa kaupungilla ja telkkarista.. Mutta puhetta kyllä ymmärtää todella hyvin, joten en olisi huolissani. Kyllä he vielä ehtivät hämmästyttää meitä sillä puheentulvalla, mikä on tuloillaan.. :)
Aww, tuo oma tahto tosiaan. Voi pientä, ei saa äidin appelsiinimehua :D Meillä vauva vaatii aina kahvia äidin mukista... Ollaan annettu joskus pieni siemaus, ja joskus huijattu niin että laitetaan kahvia hänen omaan mukiin pisara, ja sit iso loraus maitoa.
PoistaMeillä muuten ihan muutama päivä tän postauksen jälkeen alkoi tulemaan sanoja. More, go down, pää, ja niin edelleen. Ja vauva osoittelee kaikkea ja sen nimi pitää sit sanoa. Odotellaan tosiaan sitä kunnon puhetulvaa, en kyl malta odottaa sitä että päästään kunnolla jutskailemaan :)