Hääpuvun ompeleminen oli aika jättimäinen urakka. Sovittelemisessa ja kokeilussa ja säätämisessä kesti puolitoista kuukautta, ja viikonloput menivät pitkälti ihan vain mekkopuuhissa.
Aluksi etsiskelin inspiraatiokuvia ja liimailiin niitä mood boardiini. Tästä luonnoksesta lähdettiin liikkeelle. Tärkeää oli että mekossa olisi pitsiä, eikä missään nimessä laahusta.
Kaavojen ja materiaalien löytämisessä kesti oma aikansa, ja ne myös muokkasivat pukusuunnitelmia vähän eri suuntaan kuin mitä aluksi oli tarkoitus. Luonnonvalkoista polyesterisatiinia alusmekoksi, päälle silkki-organzaa ja guipure-pitsiä. Teemasanana oli ethereal.
Sitten ei vaan kuin leikkelemään kangasta ja sovittelemaan. Aluksi alusmekko.
Sitten se varsinainen koristelu aloitettiin pitsimiehustasta. Yritin kokeilla mikä olisi paras pituus pitsille, ja jos vaikka jättäisi pitsin pitkäksi. Aika pelottavaa oli leikata tätä järkyttävän kallista guipure-pitsiä (£60/m) ja aluksi leikattiin se liian lyhyeksi ja sitä jouduttiin korjailemaan. Ups.
Ja viimeisenä silkkiorganza-hame saatiin paikoilleen. Meni muuten pitkän aikaa ennenkuin sain päätettyä tuleeko rypytys, vai vekit, ja sitten kuinka suuret vekit. Liukas ja vaikea ommella kuulemma, kovasti se anoppi tätä materiaalivalintaa kiroili. Mutta nättihän se on kuin mikä ja saatiin vekitettyä nätisti. Pelottavan herkkää materiaalia joten täytyy toivoa ettei se vahingossa tartu mihinkään terävään kiinni!
Värjäsin kirkkaanvalkoisen vintage-pitsipätkän teessä. Sen oli tarkoitus sopia paremmin luonnonvalkoiseen pitsiin näin.
Valitettavasti minun visioni ei ihan kohdannut todellisuutta - tee antaa nimittäin punarusehtavan värin, ei kullankeltaisen - ja tämän ymmärsin vasta kun pitsi oli kiinnitetty mekkoon. Väriero on hivenen voimakkaampi kuin kuvassa. Vähän harmitti, itseasiassa aika paljonkin, mutta ei kai kaikki voi olla aina nappiin.
Minähän en oikeastaan tehnyt mitään muuta kuin suunnittelin ja ostin kankaat ja toimin sovitusnukkena. Silittelin saumoja ja muutaman kerran ompelin ihan vaan suoraa ommelta. Ja taisin aiheuttaa anopille useamman uuden harmaan hiuksen tämän prosessin aikana keksimällä kaikkea uutta kivaa kesken ompelujen! Alkuperäisistä suunnitelmista poiketen helmaan ei tullut mitään pitsiä, se näytti minusta kivemmalta ilman, ja pienten irtohihojen sijaan tehtiin loppupitsistä ja organzasta huivi. Monikäyttöisempi ja nopeampi tehdä.
Mutta valmiiksi tuli, ihan ajallaan, kaikesta huolimatta, ja olen niin kovin tyytyväinen - en kauniimpaa mekkoa olisi voinut löytää mistään!
P.S. Pieni onni onnettomuudessa kävi myös ihan loppumetreillä. Mekko ihan valmis, ja meinattiin se silittää, kunhan sain kankaat häälaukkuani varten silitettyä. No eikös se rauta roiskaissut ruosteista vettä valkoiselle kankaalle... Onneksi vahingon sattuessa raudan alla sentään oli jämäpaloja laukkua varten, ei varsinainen häämekko. Kauhistuttaa ajatellakin mitäs jos oltaisiin oltu silittämässä häämekkoa!
