Blogi-miitti 6.10

Noniin, nyt olen ehtinyt järjestää jotain tekemistä blogimiittiin vihdoinkin. Viime kerralla kysellessäni suurin osa suosi syyskuun jälkeistä aikaa joten ajattelin että lokakuun alku kävisi suurimmalle osalle. 

Ja mitäs sitten - keilaamaan! Varasin Bloomsbury Bowling mestasta pari rataa, ja sen jälkeen paikan Amerikka-teemaisesta burgeriraflasta pöydän. Keilaus on 6.10 klo 18 ja ravintola klo 19 eteenpäin. Keilaus maksaa £10 per nassu, ja ruoka mitä nyt syö/juo. Miltäs kuulostaa? Jos täällä on nyt joku epäilevä tuomas niin voin kokemuksesta vakuuttaa että keilaus on melkoisen hauskaa, kivalla porukalla varsinkin. Ja kivaa porukkaa on koko joukko tietty. Toivottavasti ajankohta käy mahdollisimman monelle, ikinä ei tietenkään voi jokaista miellyttää.

Lähetän tämän mailin kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille, eli jos on jo ilmoittanut kiinnostuksesta ei tarvitse sitä uusia. Mailissa tietoa tarkemmin. Jos joku muu joka ei nyt tiedotusta viime kerralla huomannut tästä innostuu, niin mailatkaa suklaatajakahvia@gmail.com sitovat iloittautumiset viimeistään 27/9.

Edit: Niin ja jos haluaa tulla mukaan pliis mailatkaa otsikolla "ilmoittautuminen" sähköpostiin suklaatajakahvia@gmail.com että tiedän kaikkien sähköpostiosoitteet ja kuka varmasti on tulossa. Pelkkä kommentointi tässä blogissa ei riitä. Viimeistään 27/9 täytyy tietää keitä tulee sillä keilaukseen on minimäärä. Jos se ei täyty niin perun keilauksen.

Sunnuntaikuvailua

Kävin sunnuntaina keskustassa poikkeamassa kaverin kanssa. Mentiin katsomaan paralympialaisten maratonia, ja käveltiin ympäriinsä St. Paulsin ja Tate Modernin lähistöllä. Tate Modernin lähistöllä oli joku festivaali, poikettiin sielläkin vilkuilemassa meininkiä. Ihan mahtava päivä - lämmintä ja aurinkoista. Oikea kunnon kesäpäivä, ja taitaa olla viimeinen tälläinen nyt ennen ensi kesää.

Pääsin nyt sitten kokeilemaan tuota kameraa tositoimissa. Vähän on asetukset hukassa, ja mies tänään löysi minulle mm. Sport-asetuksen kamerasta jota olisi pitänyt käyttää parempien kuvien saamiseen maratonista. No, ensi kerralla sitten olen viisaampi. Tämä nyt oli vähän tälläistä sunnuntaikuvailua. Ympäristöstä sain otettua ihan mukavia kuvia, siinä kun ei ollut tuon liikkuvan kohteen haastetta. 

Edelleenkin tulee kaupungilla kävellessä mietittyä että kuin Lontoo voikaan olla näin nätti kaupunki. St. Pauls alue on tosiaan kuvauksellinen.

Ja löysin kolme eri Wenlockia, näitä olympialaisten maskotteja. Ja otin tietenkin kaverikuvat :)

Uusi kaveri

Ostin sitten uuden kameran - Sony Nex 7 saapui parisen päivää sitten tänne meille. Mietin tätä kyllä pitkään ja pähkäilin Nikon V1 ja Olympus Penin välillä, mutta päätin lopulta mennä Sonyn leiriin. Siinä oli kaikkea kivaa pikkuekstraa, ja hyvät kokemukset Nex 5 mallista auttoivat valinnassa.

Nyt pitäisi sitten opetella tätä käyttämään, eikä ihan helppoa tuntunut olevan. En oikein osaa tarkentaa, ja automaatillakin tuntuu menevän vähän miten sattuu nuo tarkennukset. Ensimmäistä kertaa käytän tälläistä järkkäriä. Periaatteessahan tämä ei kai ole järkkäri, mutta samantyyppiset systeemit aukkojen ja muitten kannalta. Huomaatte varmaan että ihan täysi aloittelija tässä höpöttelee. Vilkuilin sivusilmällä kameran mukana tullutta ohjeläpyskää mutta heprealta se vaikutti. Ehkä käytännössä tämä uppoaa paremmin. Jossain vaiheessa täälläkin varmasti alkaa näkymään parempia kuvia kunhan opin näitä asetuksia paremmin.

Hei hei vanhalle luotettavalle kaverille. Tämä on palvellut monessa menossa mukana, monella matkalla, kestänyt monta iskua ja pudotusta ja jatkaa palvelusta menossa jonne ei uskalla ottaa kallista kameraa mukaan.

Huomenna ajattelin mennä kaupunkiin kokeilemaan kameraa ihan kunnolla - treffataan kaverin kanssa keskustassa, käydään katsomassa paralympiamaratonia ja poiketaan kahveella.

At the Olympic Park

Sunnuntaina käytiin Olympic Parkissa katsomassa paralympialaisia eikä parempaa päivää olisi voitu valita. Nähtiin Oscar Pistorious ja useampia britti-mitaleja kaikissa väreissä. Itselle suurin innostus oli Leo-Pekka Tähti T54 100m kisoissa. Nähtiin tosiaan hänen kultamitalirullauksensa, ja oli kyllä mahtava fiilis kuunnella Maamme-laulun soittoa 80 000 päiselle stadionille.

Mahtava fiilis oli myös kun britti David Weir rullasi kultaa 5000 metrin kisassa. Melkoista taktikointia aluksi, mutta viimeisen kiekan aikana koko stadioni mylvi ääneen kuin viimeistä päivää. Viimeisen sadan metrin aikana omaa huutoa ei enää edes kuullut, koko stadioni huusi kilpaa niin kovaa. Niin ja, nähtiinhän me myös Catherine, tuleva kuningatar, ojentamassa mitaleita. 

Kovasti oli porukkaa Olympic Parkissa. Me käytiin äkkiä syömässä ennen kilpoja, ja sitten minä yritin etsiä Suomen lippua. En tosiaan muistanut hommata itselleni Suomen lippua tarpeeksi ajoissa, ja ajattelin että kai nyt sieltä Megastoresta löytyy kaikkien osallistujien lippuja, onhan nämä sentään paralympialaiset. No, ei löytynyt muita kuin Ranskan, Saksan, Australian, USAn, Kiinan, Brasilian, Venäjän ja Brittien lippuja. Harmitti vähän. Ja näkyi niitä Suomi-lippuja aika monta stadionilla jokatapauksessa, eli muut finskit olivat selkeästi kaukaa viisaita. Ostin sitten tuon GB-lipun, sitä tuli heiluteltua paljon kuitenkin!

Aika myöhäiseksi meni - kotiin päästiin vasta yhden maissa. Mutta kivaa oli!

Oletteko itse käyneet näissä kisoissa vielä tai muuten seurailleet telkkarista? Meillä on televisio ollut auki melkein joka ilta näitä katsoessa. 

Valmistujaiskuvat

Valmistujaiskuvat tulivat tuossa vähän aika sitten. Nyt kun ensimmäistä (ja varmaan viimeistä) kertaa valmistujaisissa käydessäni otin ilon irti koko jutusta, ja hankin ne kaavut, ja viralliset valokuvat. Ja aika monta valokuvaa sainkin sillä paketilla minkä tilasin - kolme isoa kuvaa itsestä ja viitisentoista pienpiä kaikenkokoisia kokoja, ja sitten kaksi isoa kuvaa minusta ja miehestä. Vanhemmille ja isovanhemmille lähetinkin jo kopiot näistä. Anoppi haluaa yhden kuvan meistä kahdesta. Lopuilla voisin ehkä tapetoida meidän makuuhuoneemme...?

Hiukset pörrössä - ulkona oli yllättäviä rankkoja sadekuuroja. Sateessa juostessa kaavun huppuun kerääntyi pieni lammikko. Hupun väri oli tuollainen kullankeltainen jota pukija kovasti ihasteli hakiessani kaavun. Nuo huppujen värit käsittääkseni määräytyvät opiskellun aineen luokan mukaan - talouden opiskelijoilla oli tälläinen, politiikan ja historian (sun muiden humanities) opiskelijoilla ruskea.Tohtoriksi väitelleillä oli vinkeät viininpunaiset kaavut ja sellainen hassu myssylakki. Osalla opiskelijoista ei muuten ollut mitään kaapua, mikä näytti kyllä vähän laiskalta, joten jos teillä ikinä itsellänne on brittiläiset valmistujaisjuhlat muistakaa kaapu!

Paralympialaiset

Olympialaiset loppuivat vasta kaksi viikkoa sitten, mutta tuntuu siltä kuin se olisi ollut aikakausia sitten. Aika täällä Lontoossa tuntuu etenevät kovin nopeasti. Mutta nyt tänne tulivat (keskiviikkona) Paralympialaiset ja minä olen kisoista yhtä innoissani kuin Olympialaisista.

Alunperin lippuja hakiessa ajattelin ettei minua erityisemmin kiinnosta kepinheitto, kolmikoikkelehtiminen tai juoksentelu perus-Olympialaisissa, mutta Paralympialaisiin haluan ehdottomasti päästä näkemään juoksua. Ja hain niitä lippuja jo vuosi sitten ja ne sainkin. Nythän paralympialaisten liput ovat olleet melkein loppuunmyytyjä, ja kovasti ihmiset niitä ovat hakeneet tässä lähiaikoina ilman kovaa menestystä. Tähän ovat vaikuttaneet varmasti kova mainostus, olympialaisten suuri suosio ja se että monet jäivät ilman lippuja olympialaisiin. Itsekin olisin mielelläni vielä käynyt katsomassa pyörätuolirugbyä, se vaikuttaa todella mielenkiintoiselta, mutten jaksa kytätä lippuja.

Keskiviikkona katseltiin Paralympialaista avajaiset televisiosta, ja ihan mielenkintoinen tarina. Vähän turhan myöhään tosin arkipäivänä, joten nauhoitettiin loppu. Muutama kuva kuitenkin tässä. Huomenna mennään sitten stadionille katsomaan paralympialaisten juoksua, pyörätuolikilpaa ja niitä kaikkia muita kenttälajeja. Olen ihan innoissani jo nyt!



Vilkaiskaapa muuten tämä Youtube:n mainos - tämä paralympialaisten mainos on pyörinyt tiuhaan tahtiin televisiossa ja se on mielestäni aivan upea. Todella pysäyttävä mainos. Ja varmasti saanut monet ajattelemaan paralympialaisia ihan uudessa valossa."Forget everything you thought you knew about strength"...