Toivepostaus: Vieraskielisyyden haasteita

Minulta kysyttiin tässä taannoin että mitä haasteita vieraskielisyydessä on, ja miten pärjään sen kanssa. Ihan mielenkiintoinen kysymys, sitä kun joskus työmaailmassa pohdin, varsinkin tällä hetkellä. Kuvituksena on muutamia unohtuneita kuvia British Museumin reissulta - se vähän niinkuin liitty aiheeseen kielien ja kulttuurien varjolla, Rosettan kivestä lähtien.
 

 

Mielestäni ehkä kaikista haastavin asia on se, että kun vierasta kieltä ei täydellisesti osaa, tai vaikkapa jos siinä käytetyssä vieraassa kielessä on vain aksentti, niin jotkut natiivit ihmiset pitävät tätä vieraskielistä ihmistä vähän tyhmempänä. Psykologinen juttu, kun kommunikointi takkuaa kielen takia, sitä muun kielistä pidetään typeränä, koska se vaan ei ymmärrä näitä perusjuttuja tai tajua tätä perussanaa, tyhmä mikä tyhmä. Tästä varoiteltiin meitä vaihto-oppilasvuoden aikana - huomasin kyllä sen ihan käytännössä sekä Japanissa ja Ranskassa, kun en osannut maan kieltä oikein ollenkaan, ainakaan alussa.

No, nyt englanninkielisessä maassa, liikun itse vähän jo eri sfääreissä. Täällä suoritettu koko yliopisto-opiskelu, sekä muutaman vuoden työnteko, no kyllähän se kehittää sitä kielitaitoa, uskaltaisinpa väittää ihan natiivitasolle. Kielen käytössä siis. Minulla on edelleenkin kielessäni aksentti, joskin se ei ole kovinkaan voimakas. Ymmärrän kieltä natiivitasolla, osaan tuottaa sitä natiivitasolla, mutta kuulostan ulkomaalaiselta. Joskus sekoan sanoissani tai aivokatkoksen aikana en osaa lausua jotain tiettyä sanaa. Tätähän tapahtuu ihan natiiveillekin usein, mutta minusta siihen ei kiinnitetä samalla tavalla huomiota kuin ulkomaalaisen tekemiin virheisiin - koska nehän on vain siitä syystä että on ulkomaalainen, ei siitä syystä että sekosi sanoissaan.

 

Joskus pohdin sitä pitävätköhän muut minua hivenen yksinkertasena sen aksenttini takia, tai sanoissa sekoamisen takia (jota ei kyllä tapahdu sen useammin kuin natiiveillekaan mutta kun olen ulkomaalainen se kiinnittää enemmän huomiota...). Ehkä. Tai sitten ei. Lontoossa ainakin täällä on niin paljon ulkomaalaisia työelämässä, että täällä on totuttu jos jonkinlaisiin aksentteihin, eikä se menoa haittaa. Päinvastoin, useamman kielen osaamista pidetään vaikuttavana asiana. Aksentilleni en nyt voi mitään, se pehmenee toivottavasti ajan myötä, mutta eiköhän se ole siellä vielä tulevaisuudessakin.
 

 

Toinen haaste mielestäni on se lukunopeus. Suomeksi luen todella nopeasti ja saan pikaluettua kohtalaisen helposti. Englanniksi pikalukeminen ei noin vain onnistukaan, ja lukeminen ylipäätänsä kestää kauemmin kuin suomeksi. En tiedä miksi, sillä olenhan lukenut ihan hervottoman paljon englanniksi, mutta jokin pieni viivästys siihen tulee. Varsinaisesti, tämä ei vaikuta työntekoon mitenkään tai ole vaikuttanut opiskeluihin, sillä luen englanniksikin rivakasti. Lukisin vain nopeammin jos se olisi suomeksi ja saisin enemmän tehtyä. Tosin tarkemmin ajateltuna ehkäpä asia ei menisikään niin. Englanniksi luen asiatekstejä, ja suomeksi viihdetekstejä. Jos lukisin suomeksi samaa huttua mitä töissä luen englanniksi, niin lukemisnopeus olisi luultavasti jurnuttavaa silloinkin. Kirjoittamisessa olen varmaankin parempi englanniksi, sitä on tullut tehtyä niin paljon opiskellessa ja töitä tehdessä, se ei niinkään ole ollut minulle haasteena.
 

 

Kolmas haaste jonka huomaan aivan käytännössä on keskustelun seuraaminen. Meluisassa ympäristössä, tai muussa hälinässä, minun on vaikea kuulla englantia. Jos vaikka ollaan baarissa, tai vaikka työpaikan taukotilassa, minun täytyy pinnistellä pysyäkseni keskustelussa kärryillä. On pakko keskittyä mitä kukin ihminen sanoo, enkä voi kiinnittää huomiotani mihinkään muuhun kuin juuri siinä käytävään keskusteluun. Suomeksi homma hoituisi aivan eri tavalla - voisin keskustella vierustoverini kanssa samaan aikaan kun sivukorvalla kuulisin porukan muun keskustelun, ja voisinpa kommentoida siihenkin satunnaisesti. Ylimääräinen melu tai hälinä ei häiritse suomenkielistä keskustelua, sen kuulee selkeästi hälynkin päällä. Englanninkielinen keskustelu taas uppoaa siihen ylimääräiseen meluun. Jos olette meluisassa paikassa, ja yhtäkkiä joku sanoo huoneen toisessa päässä nimenne, se kuuluu selkeästi hälinän yli. Samalla tavalla minä kuulen suomenkielen hälinässä, mutta englanninkieli on kuin sanottaisiin jonkun toisen nimi.
 

 

Sen enempää haasteita minulle ei tule mieleen. Ei ehkä mitään mittavia, mutta olen asunut englanninkielisessä ympäristössä jo seitsemisen vuotta, ja käynyt täällä yliopistoni, ja nainut engelsmannin kaiken lisäksi. Tässä vaiheessa olisin melko huolissani jos vieraskielisyys tuottaisi edelleen paljon haasteita. Eipä se tuottanut erityisesti vaikeuksia alussakaan, vaikka kielitaitoni on toki petraantunut vuosien varrella paljon.
 

 

Mitäs haasteita teillä on ollut jos olette asuneet tai työskennelleet vieraskielisessä ympäristössä? Tuntuuko teistä koskaan siltä että teitä pidetään vähän tyhmempänä sen takia ettette puhu kieltä täydellisesti? Muitakin heränneitä ajatuksia saa laittaa kommenttiboksiin :)

Viikon työasut

Tästähän on muodostunut tälläinen viikonloppublogi... Heh, tykkäisin kyllä kovasti kirjoitella täällä useammin viikollakin, ja tuolla postausideoissa olisi vaikka kuinka monta kivaa luonnosta, mutta ymmärrätte varmaan että työssäkäyvällä äidillä ei sitä ylimääräistä aikaa kauheasti ole muuten kuin viikonloppuisin. Tai siis, olisi varmaan jos ei lähtisi ennen aamukahdeksaa ja tulisi iltaseiskalta takaisin kotio. Vauvaa olisi kiva nähdä ja ruokaakin syödä, ja jopa tehdä vähän evästä seuraavaksi päiväksi. Kaikkeen kivaan ei valitettavasti aina ehdi, kun on niitä arkipäivän hommiakin tehtävänä. Mutta nyt on taas pitkä viikonloppu täällä Englannissa - maanantai on Bank Holiday, eli kansallinen vapaapäivä. Sitä juhlistaessa enköhän ehdi tänne päivitellä vähän viikollekin juttuja.

 

Mutta nyt tällä kertaa halusin pikaisesti julkaista täällä työviikon asut kuvina. Ne tuli räpsittyä tuonna instagrammiin, pahoittelut teille IG-seuraajille toistosta. En aio ottaa jokaviikkoiseksi tavaksi! Tämä olisi joskus kiva tehdä ihan kunnon kameraa käyttäen, näistä kun valitettavasti ei näe kauhean hyvin yksityiskohtia tai värejä. Tuli vaan otettua pikaräpsäisyt tällä kertaa sillä vauva hoputti leikkimään ja syöttämään ;)

 

 

 

 

Maanantaina FennWrightManson mekko, edellisenä päivänä ostettu, kiireaamuna otettu käyttöön. Laura mulle vinkkasikin jossain aikaisemmassa työvaatepostauksessa mekkojen kätevyydestä. Nyt kokemuksella, allekirjoitan täysin! Keräsi kovin kehuja työpaikalla.

 

Tiistaina tummanharmaa M&S kynähame ja musta DKNY Cozy kietaisuneulehärpäke. Ihan loistava härpäke toimistoon ja muutenkin. Silkkikashmirsekoitus, joten lämmin ja samanaikaisesti hengittävä. Sen saa vaikka miten, tuossa se on minulla cardigan-asetuksena. Sen saa myös kiedottua tiukaksi, tai aseteltua "waterfall"-neuletakiksi. Sille on muistaakseni ainakin kahdeksan erilaista tapaa käyttää sitä. Voisinkin joskus tehdä siitä postauksen itsessään.

 

Keskiviikkona By Malene Birgerin paituli ja tummansininen kynähame, jossa pieniä valkoisia palloja. Joo, näyttää samalta hameelta kuin tiistaina kuvassa, iPhone... Tästä syystä olisi kiva tehdä tämä postaus joskus vielä kunnon kameralla. Tämä ei ehkä paras yhdistelmä ollut, paituli on kermanvalkoinen ja ehkä vähän riiteli kylmän tummansinisen kanssa. Kiireaamut...

 

 

 

 

Torstaina silkkipaita Massimo Dutista, tämäkin edellisen viikonlopun hankintoja, ja korkeavyötäröiset M&S beigeharmaan housut. Tämä oli yllättävän hauska yhdistelmä, vaikkei ehkä olekaan kaikista imartelevin minun kropalleni. Paita keräsi kanssa kehuja toimistolla.

 

Perjantaina meillä on casual Friday, eli töihin voi tulla farkuissa sun muissa rennoissa vaatteissa. Miehillä on usein t-paitoja ja farkkuja, naisilla kivoja mekkoja ja farkkuja rentojen paitojen kera. Jakku on Jigsawin, yksi lempparimerkkejäni toimistopukeutumisessa. Tämä yhdistelmä onkin täällä jo nähty monta kertaa, ei siitä sen enempää.

 

 

 

 

Ja sitten viimeisenä yksityiskohtana nuo kengät (perjantain, Massimo Dutti) ja perinteiset mustat toimistoballerinat (Clarks). Laukku on muistaakseni Capaccione, joskus samle salesta ostettu. Italialainen, jota ei käsittääkseni valmisteta enää. Tykkään kovasti, toimii toimistolaukkuna mainiosti.

 

Mikä teidän mielestä oli muuten paras asu? Ja mites te muuten pukeudutte toimistolle/töihin? Rennosti, muodollisesti, jakkupukuihin vai villatakkiin ja farkkuihin? Itse tykkään ehkä vähän muodollisemmasta pukeutumisesta, tämä tän viikkoinen on minusta jo aika rentoa pukeutumista. Mun mies tosin sanoo että minulla on tosi "stuck-up" tyyli toimistopukeutumisessa... Musta vaan tyylikäs, tietty ;) Eri aloilla eri jutut pätee.

Miltä tuntuu olla äiti?

Olen ollut äiti nyt 11. kuukautta. Se on samanaikaisesti vähän ja kauan. Suomalaisen äitienpäivän koittaessa mieleen kohosi mietteitä siitä mitä olenkaan näiden monien ja vähien kuukausien aikana oppinut. Olenko muuttunut ihmisenä, olenko tullut jotenkin erilaiseksi, olenko nyt äiti isollä Äällä... ?

08/2013

Olen oppinut...
että mikä tahansa esine on potentiaalinen viihdyke hädän iskiessä.
että laukkuun kannattaa aina pakata keksejä.
että aikaisin nukkumaan meno on ehkäpä päivän älykkäin teko.
että viidessä vapaassa minuutissa ehtii tekemään vaikka mitä.
että aamukahdeksaan nukkuminen lasketaan myöhäiseksi aamuksi.
että kahvi pelastaa kaiken. Kaiken.

Olen ymmärtänyt...

kuinka yksinkertaisesti hauskaa on olla vanhempi.
kuinka paljon iloa ja naurua jokapäiväiseen arkeen vauva tuo.
kuinka pienet asiat ovat niitä tärkeimpiä.
kuinka olla läsnä.
kuinka keveältä tuntuu raskas taakka.
kuinka pieni tuhiseva hengitys poskella voi tuntua niin vahvalta.

03/2014

Odotan innolla...
että pääsen kuulemaan mitä vauvallani on sanottavaa.
että pääsen juoksemaan kirmailevan lapseni perässä.
että pääsen kävelemään käsi kädessä tien yli.
että pääsen tekemään hiekkakakkuja, rakentamaan majaa, lukemaan satuja ja leikkimään prinsessaa.
että pääsen näkemään iloa onnistumisista ja pyyhkimään kyyneleitä epäonnistumista.

Ja ehkä tärkeimpänä, nyt vihdoinkin ymmärrän mitä tarkoittaa se että olisi valmis antamaan elämänsä jonkun toisen puolesta. Silmänräpäyksessä, hetkeäkään empimättä.

Raskauden aikana tuttavat usein mainitsivat siitä kuinka erilaiseksi elämä muuttuu vauvan myötä. Ja kuinka sitä muuttuu itse niin erilaiseksi. Pelkäsin, puolitosissani, sitä äitiyden mustaa aukkoa, johon kadottaa itsensä ja muuttuu vain äidiksi. Ei siinä että pelkkänä äitinä olossa olisi mitään pahaa, ei suinkaan, jos se on sitä mitä nainen haluaa. Itse halusin säilyttää silti itseni itsenäni.

Kaiken sen miettimisen ja varoittelun kuulemisen jälkeen ehkä vähän ihmeissäni totean että vauvan tulo ei kuitenkaan muuttanut sitä elämää sen ihmeellisemmin. Sama ihminen olen edelleenkin. Samoja asioita teen edelleenkin. Hyvässä ja valitettavasti myös pahassa. Toki, vauva asettaa omat rajoitteensa, esimerkiksi iltamenoihin ja aikatauluihin, mutta noin periaatteessa. Sen jälkeen kun menimme naimisiin monet kaverit kysyivät puolitosissaan että miltäs nyt tuntuu, miltä tuntuu olla vaimo/aviomies. No, samalta tuntui kuin ennen häitäkin. Ihan tismalleen samalta. Ja samalta tuntuu myös vauvan tulon jälkeen vaikka luulisi että se jos jokin muuttaa ihmistä.

Mites teillä, oletteko edelleen samoja ihmisiä? Vai muutuitteko äitiyden myötä?

Vauvapiknikillä

Muistinkohan kiittää teitä tuohon lukijakyselyyn vastanneita? No nyt kiitän, kiitos, oli mielenkiintoista lukea mitä toivoisitte tänne blogiin enemmän. Eniten kiinnosti Brittimeiningin esittely, jota äänesti peräti 69% vastaajista. Toisena oli Arkikuulumiset (59%) ja kolmantena Kulttuurieropohdiskelu (56%). Työjutut kiinnostivat puolia vastaajista, ja äitiyteen ja vauvaan liittyvä miellytti reipasta kolmannesta. Ei mitään suuria yllättäjiä siis.

 

 

 

 

Lupailin sille voittajakategorialle jonkinlaista teemapostausviikkoa/kuukautta. Työn alla, katsellaan tässä jos kesäkuussa onnistuisi. Muutamia ideoita minulla siihen jo on - esimerkiksi Brittien ruokakauppojen ja yhteiskuntaluokan vertailu (ihan oikeasti, kyllä pätee), Brittien byrokratiasta, Brittien lastenhoitotavoista ja vertailua Suomen vastaaviin. Kyllähän noita ideoita on, aika vain ei tahdo riittää toteutukseen näin työssäkäyvänä äitinä.

 

 

 

 

Kuvat ovat meidän NCT-piknikiltä, meidän mammakavereitten ydinporukka (-1) kokoontui jälleen vaihtamaan kuulumisia ja nauttimaan auringosta. Vaikka, täytyy myöntää että neljän ikiliikkujan kanssa, se kuulumisten vaihtaminen keskeytyi vähän väliä kun jonkun iPhone meni jonkun suuhun, jotakuta tökkäistiin silmään, joku yritti syödä päivänkakkaran, joku halusi ruokaa, ja toinen halusi nukkua. Piknikkimansikat jäivät syömättä äideiltä, muutama hylätty maissinaksu taisi sentään eksyä suuhun vauvan silmän välttäessä.

 

 

 

 

Täällä on ollut aurinkoista, lämmintä, ja hyvä kaveri tullut käymään. Eli siis mahtava viikonlopun alku, juuri sitä mitä tarvitaan pitkän työviikon päätteeksi. Ja aurinkolasit - check. Mitenkäs teidän viikonloppunne?

 

 

Melkein kaikenkattava sushinteko-opas osa 2

Noniin, ja sit jatkoa tuolle edelliselle sushipostaukselle, joka keskittyi riisinkeittoon ja sen maustamiseen. Sinne tästä.

 

Nyt siis oletetaan että edessä on keitetyt ja etikkaseoksella maustetus ja jäähdytetyt riisit. Lisäksi tarvitaan toki merilevälituskoja, wasabia, eri täytteitä ja päällysiä, ja sushimatto (mikä lie oikealta nimeltään, siis tuo matto jolla makit eli sushirullat kääritään).
 

 

Merileväliuska asetetaan matolle niin että karhea kiilloton puoli on ylöspäin. Riisiä mätkäistään sopiva annos ja se varovaisesti levitellään merileväliuskalle. Itseä lähimpään reunaan jätetään n. sormenlevyinen osa riisittä, ja itsestä kauimmaisempana olevaan reunaan jätetään n. 5cm riisittä. Kannattaa käyttää apuna puista tai muovista lusikkaa tai lastaa jota aina silloin tällöin kastellaan kylmässä vedessä. Riisi ei tartu levittimeen kiinni ja sitä on helpompi levittää.

 

Hifistelijät voivat laittaa riisiä vähän paksummalti sinne yläreunaan (ihan kuin siellä olisi ylösalasoleva kolmio), ideana on että makeja kääriessä se auttaa siihen että täyte on nätisti siinä keskellä. Jokatapauksessa, makit rullaillaan kiinni niin että yritetään saada se itseä lähinnä oleva merileväsiivu kiinni riisilevyn yllä olevaan merileväpalaan.  Kotikeittiössä se nyt on aika sama onko täyte vähän sivussa, tai onko sisällä peräti merilevää spiraalimaisesti, samalta se kaikki kuitenkin maistuu ja tärkeämpää on saada rullat tehtyä ja syötyä. Ja kuten noista minun kuvistani näkee, taidot olivat täälläkin ruosteessa. Hyviä silti!

 

Makit kannattaa jättää lepäilemään taitekohta alaspäin vähintään kymmeneksi minuutiksi että merilevä kiinnittyy. Kun rulla leikellään palasiksi, kannattaa kastella veitsi usein kylmään veteen, auttaa siinä ettei riisi takerru veitseen ja palasista tulee siistimpiä.

 

Jos tykkäätte mielummin tehdä makeja ilman merilevää, matolle kannattaa levittää muovikelmu, ja sen päälle riisiä, ja sitten täyttää se maki ja rullata se muovikelmun avulla. Itse en noista uramakeista (merilevättömät rullat) välitä, mutta jotkut pitävät niitä parhaina versioina.

 

Täytteistä... Mielikuvitus on rajana, sisälle toki kannattaa sipaista vähän wasabia. Itse tykkään kalifornia makista, jossa on raputikkua, majoneesia, avokadoa, ja salaatinlehtiä. Tosi helppo ja hyvä on myös kappamaki, jonne laitetaan kurkkua (josta on leikattu se vetinen osa pois) ja sesaminsiemeniä.

 

Nigirit eli riisipallot tehdään sen kokoisiksi että ne saa suuhun kokonaisina. Näitä tehdessä kannattaa kastella käsiä jatkuvasti kylmään veteen että riisi ei takerru sormiin. Niitä ei tulisi puristella liikaa että ne pysyvät pehmeinä. Päälle sipaistaan wasabia ja sitten laitetaan mitä nyt sattuu tekemään mieli. Itse käytin kylmäsavulohta tällä kertaa. Raaka lohi on mielestäni parasta, mutta siitä täytyy sitten olla varma että se on merilohta (järvilohissa voi olla loisia).

 

Yksi hyvä päällyke nigireille on tamagoyaki, eli tuollainen japanilainen munakas. Se on helppo tehdä ja paljon parempaa itsetehtynä ja tuoreena kuin ravintoloissa useimmiten käytetyt valmismunakkaat. Minun versiossani oli neljä kananmunaa, tilkka vettä, loraus soijaa, neljä rkl sokeria (oikeassa ohjeessa on dashia ja miriniä myös). Kananmunaseos vatkataan tasaiseksi. Pannulle laitetaan 1/4 seoksesta, annetaan hyytyä niin että se on vielä hivenen kostea päältä, ja sitten se käännellään varovasti rullalle. Sitten pannulle taas 1/4 seoksesta, ja rullaa nostetaan sen verran että sen allekin pääsee munaseosta. Sitten rullaillaan ja toistetaan prosessia kunnes kananmunat loppuvat. Taloupaperin avulla kananmunarullaa voi vähän puristella ja jättää jäähtymään kunnes se leikataan palasiksi ja merileväsiivujen avulla kiinnitetään nigirien päälle.

 

Tämä sushinteko on todella helppoa, mutta aikaavievää näpertelyä. Jos haluaa päästä helpolla ja pitää sushibileet, niin hyvä idea on tehdä riisit ja täytteet valmiiksi, asetella pöytään kaikkien muitten tilpehöörien kanssa, ja käskeä vieraita rullailemaan omat sushinsa. Näitä kutsutaan temakeiksi, eli käsirulliksi. Perinteinen juttu, ja isännälle varmaankin helpoin ratkaisu.

 

Vähän sanastoa: sushi = maustettu riisi jonka kanssa voi olla mitä tahansa täytteitä tai päällisiä, nigiri = sushiriisipallo jonka päällä jotain, maki = täytetty sushirulla jonka ympärillä merilevää, uramaki = täytetty sushirulla ilman merilevää ympärillä, wasabi = piparjuuritahna

 

Ja miten sitä sushia sitten syödään? No miten vaan, pari pientä sääntöä on jos niitä haluaa noudattaa. Misokeittoa yleensä hörpitään veden sijasta. Soijaan sekoitetaan halutessa wasabia maun mukaan. Nigireitä soijaan dipatessa ei suinkaan dipata sitä riisiosaa, vaan se käännetään ja vain kalaa (tai muuta päällistä) dipataan soijaan. Sushit tulisi syödä yhtenä suupalana, eikä haukata niistä. Ihan käytännön puolesta, ne muuten hajoavat helposti. Ja aina eri sushien välillä napataan pala säilöttyä inkivääriä joka puhdistaa makuhermot ja auttaa nauttimaan uudesta sushipalasta puhtain suin.

Avecille annettiin raputikku sushimaistiaisiksi... Upposi!

 

Tämä nyt oli vähän enemmänkin tälläistä ajatuksenjuoksua sushista ja sen teosta, mutta toivottavasti tämä innosti jotakuta kokeilemaan. toivottavasti ei unohtunut mitään järisyttävän tärkeää. Jos innostutte kokeilemaan näitten ohjeitten perusteella olisi kiva jos viitsisitte huikata siitä kommenttiboksin puolella :)

Hengailua Lontoon lempitorillani - Spitalfields

Kävin moikkaamassa sunnuntaina kaveria kaupungissa, tarkemmin sanottuna Spitalfields market torilla. Meiltä on vaunujen kanssa todella helppo mennä Liverpool St asemalle, joten yleensä jos käyn näkemässä kavereita pienen avecin kera, mennään sinne liepeille. Spitalfields on lempitorejani täällä Lontoossa, olen siitä varmasti aikaisemmin maininnutkin, ja mahdollisesti tehnyt jopa postauksen. Mutta kertaus ei kai ole pahasta, ainakaan kun on näin kivasta paikasta kyse.

 

 

 

 

Tykkään Spitalfieldsistä erityisesti sen takia että alue on vähän rosoisaa. Vanhoja tehdasrakennuksia uutuudenkiiltävien toimistorakennusten ja pilvenpiirtäjien seassa, vintage-innostujia pukumiesten lomassa, intialaisia ja bangladeshilaisia keittoloita huippukalliiden haute cuisine ravintoloiden lähistöllä, ja ripaus sitä itä-Lontoon paljonpuhuttua trendikkyyttä, siitä on Spitalfields tehty.  

 

 

 

 

 

Tori on parhaimmillaan sunnuntaina, mutta kuulemma nykyään siellä on menoa myös lauantaina. Viikolla, muistaakseni torstaina ja perjantaina, paikalla on enemmänkin antiikkikojuja ja muuta sisustustavaraa. Erityisesti tykkään että täältä löytää aina silloin tällöin nuoria suunnittelijoita ja mielenkiintoista vintagea. Huomasitteko ylläolevasta kuvasta erään sarjakuvamaisen laukun? Noita oli Voguessa taannoin - tosin nämä torilaukut ovat varmaan joitain Kiina-kopioita. Sunday Up Market torilla kannattaa myös käydä (se on Spitalfields torilta Brick Lanelle päin). Lempikauppojani siellä on erään todella symppiksen kiinalaistytön pitämä helmikorukoju, siellä hän on niitä myynyt jo viitisen vuotta joka sunnuntai. Mukaan tarttui itselle tänään korvikset ja rannekoru, kympillä, ei ikään paha. Sieltä löytyy myös hyviä vintagekojuja, sekä herkullista ruokaa.

 

 

 

Ja mitäpä olisi Spitalfields ja Brick Lane ilman kaupunkitaidetta. Banksyja en tällä kertaa bongannut, mutta niitäkin täällä pitäisi olla. Satuin sivukorvalla kuulemaan erään kaupunkitaidekiertueen tiedotuksen - tuon haikaran maalaaja on nykyään kovankin luokan taiteilija jolla on näyttelyitä isoissa taidemuseoissa ympäri maailmaa.

 

 

 

 

Eikö olekin aika hurmaavan rosoista. Juuri tuota pilvenpiirtäjiä ja kiiltolasisia toimistorakennuksia ripoteltuna kapeiden kujien ja tehdasrakennusten joukkoon. Old meets new.

 

 

 

Tuo pubi on alueen kuuluisin, ehkä jopa Lontoon. Se on juuri siinä takana, ja sieltä lähti eräs Jack the Ripperin uhreista viimeiselle lantinhakumatkalleen. Johnny Depp kävi siellä kuulemma imemässä tunnelmia ennen elokuvansa filmausta.

 

 

Minun pieni aveccini uinui koko torireissun. Kahvilassa toki keimaili jos yhdelle ja toiselle tarjoilijalle, mutta uinahti pian vaunuihin. Lounasta en ehtinyt syödy niin nappasin kotio mukaan peanut butter cup whoopie pie tortun. Sanokaa minun sanoneen, nämä ovat niitä uusia kuppikakkuja joista pian kohkataan kotikeittiöissä Suomessakin ;)