1. Kuumat ja kylmät hanat erillään.
Lavuaareissa kaksi erillistä hanaa - kuuma ja kylmä. Vaihtoehtoina jäänraikas tai polttavankuuma. Mielummin pesisin käteni, kasvoni ja tiskini haalealla vedellä, ja välttyisin sekä palovammoilta että paleltumilta. Valitettavan usein kylpyhuoneremonteissa nämä antiikkiset hanat vain vaihdetaan uusiin edes pohtimatta että yksiotehana voisi olla järkevämpi ratkaisu.
2. Rakennukset ja rakennustaito.
Läheisesti liittyen ylläolevaan, monet talot täällä ovat rakennettu viime vuosisadan alussa. Kotien lämpösuojaus ja rakenteet ovatkin jäänteitä tuolta ajalta ja vastaavat laadultaa lähinnä kehitysmaiden vaatimuksia. Nykyinen rakennustaito ei ole paljoa noista ajoista parantunut ja mutkia oiotaan surutta. Löytyykö hometta? Ei se mitään, rapataan päälle niin se ei näy! Onneksi en ole allerginen...
3. Luokkayhteiskunnan jatkuvuus.
Tätä on aika vaikea käsittää jos ei ole pitempään asunut paikan päällä mutta luokkayhteiskunta tuntuu edelleen jatkuvan ja muokkaavan Brittien käsitystä toisistaan. Suomessa progressiivinen verotus ja tuet pitävät huolen siitä ettei kenelläkään ole liikaa (tai liian vähän). Täällä taas löytyy sekalaisempaa sakkia aatelisista tosi-köyhiin ja tuntuu että ihmiset, jos eivät tietoisesti niin alitajuisesti ainakin, arvostelevat toisiaan toisen lähtokohdista riippuen. Snobismia esiintyy puolin ja toisin. Kielestä (tai aksentista oikeastaan) kuulee helposti toisen kotitaustan ja se työväen-aksentti usein oletetaan merkiksi yksinkertaisuudesta, ja huolellinen ääntämys ylimielisyydestä.
Hih, pakko kommentoida tuohon ekaan kohtaan, että näin putkirempan kynnyksellä olen pohtinut hanoja ja mielelläni ottaisin sellaisen kaksihanaisen kylppäriin - vanhassa asunnossani oli sellaiset ennen remonttia ja tykkäsin. :) Eli jokainen tavallaan...
VastaaPoistaPuhesnobismiin törmää toisinaan Suomessakin, ei tietysti samassa mittakaavassa, mutta jonkinlaista eri murteisiin suhtautumista kyllä havaitsee. Jostakin näistä eri suhtautumisista luinkin, siinä annettiin esimerkeiksi että karjalaisittain haasteleva mielletään usein pirteäksi ja tehokkaaksi, stadin slangilla puhuva taas jotenkin leuhkaksi ja niin pois päin. Miltähän sitä itse toisten korvissa kuulostaakaan...
Eksyin muuten ensimmäistä kertaa tänne blogiisi ja pitää tulla uudestaankin, kivalta vaikuttaa! :)
Heh, oikeassa olet että makuasioitahan nämä ovat. Itse en vain voi sietää kyseisiä hanoja! Tuntuvat jotenkin hirmun vanhanaikaisilta ja epäkäytännöllisiltä; tosin joihinkin sisustyyleihin ne varmaan sopivatkin ja johonkin vanhaan kartanoon on vaikea muita kuvitella.
VastaaPoistaJuu, itsekin mietin että puhesnobismia on Suomessa ja niistä murteistahan jaksetaan vitsailla (erityisesti turkulaisille:) mutta täällä se on oikeasti tosi vahvaa. Se ei ole vain paikkakuntamurretta vaan oikein tai "väärin" puhumista, eli työnväenluokka puhuu ns. laiskasti ja vääntäen ja keskiluokka taas puhtaasti. Sitten on oma asia erikseen tämä yläluokan posh-aksentti ja vielä erikseen Queens English jota ei taida muut puhua kuin itse kuningatar ja seurueensa :)
Tervetuloa seurailemaan :)