maanantai 27. helmikuuta 2012

Lontoovinkki: Spitalfields

Oma ehdoton lempitorini täällä Lontoossa on Spitalfields ja siihen yhdistyvät Brick Lanen markkinat. Sieltä löytää sekä käsitöitä, itsenäisiä korusuunnittelijoita, pieniä kosmetiikkakojuja, vaatetta sekä Kiinasta että lontoolaisilta pieniltä suunnittelijoilta, kaikenlaista hauskaa sisustusesinettä, taidetta, vintage-vaatteita, antiikkia... 






Sunnuntai on paras päivä käydä, silloin kaikki kojut ovat auki, ja paikalta löytyy paljon porukkaa. Ihmisten bongailu on myös hauskaa ja täällä näkyy mitä mielikuvituksellisimpia hipster- ja muotiopiskelija-asuja - tälle alueelle muuten melkeinpä jokainen Street Fashion -kuvaaja päätyy Lontoossa vieraillessaan. 







Lisäksi paikalta löytyy aivan mahtavia ruokakojuja. Etiopialaista, malesialaista, kiinalaista, vietnamilaista, japanilaista, jamaikalaista, liettualaista, espanjalaista... Melkeinpä mitä vain. Makeannälänkin saa tyydytettyä useissa leivonnaiskojuissa. 




Me nautimme okonomiyakit (japanilaiset "munakkaat") kadunvarressa. 






Täältä on hyvä metsästää vintage-vaatetta, ja jos mielessä on oma vintageturkki, tämä on Lontoon ehdoton mekka. Huokeimmat ja erikoisimmat vintaget löytää Brick Lanen Up Marketin yläkerrasta. Brick Lanen Backstreet Marketista löytää muunmuassa suomalaisen Titi Madamin. 





Itse ei tullut ostettua mitään erityistä tällä kertaa - vain pieni shea butter-purnukka mukavalta pariskunnalta. Kaveri osti todella nätin makeanveden helmi- korun, joka jäi kyllä itseäkin vähän kaihertamaan. Todella mukava myyjä tässäkin kojussa (Up Market alakerta), tekee itse korut ja tulee Readingista asti niitä tänne myymään, ja kyllä kauppaa tekikin paljon.

Suosittelen!

(Onko teillä muuten mitään omaa lempitoria Lontoossa? Vinkkejä otetaan vastaan!)

sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Brittiläinen työhakemus

Tämä tuli ideana lukijalta - eli millainen on minun mielestäni hyvä brittiläinen CV ja työhakemus. Olen itse lukenut rekrytoijan ominaisuudessa useamman sadan hakemuksen ja CV:n ja kirjoittanut useita kymmeniä itsekin, eli sen perusteella minulle on muodostunut muutamia vahvoja mielikuvia. Jokaisella on tietenkin oma tapansa osoittaa oma osaamisensa ja oma subjektiivinen mielikuvansa mitä hakemukseen pitää liittää, mutta tälläisiä asioita tulee itselleni mieleen.


Ensinnäkin, CV

1) Nimikoikaa CV omalla nimellä, ei siis ensimmäiseksi otsikoksi CV, Resume, Curriculum Vitae (daah, mutta tätäkin näkee). Esimerkiksi minun CV:ssäni ihan ensimmäisenä ja kaikista isoimmalla on oma nimeni (esim. Suklaasydän) jonka alla kontaktitiedot. Lisäksi, jos lähettää CV:n elektronisesti on ihan fiksu nimikoida tiedosto omalla nimellä ja muuntaa se PDF-tiedostoksi.

2) Kaikki tiedot sukupuolesta, syntymäajasta, naimisissa olosta, kansallisuudesta jne. pois. Henkilökohtaisista asioista ei mitään muuta kuin nimi ja kontaktitiedot. Briteissä on tiukat lait ikäsyrjinnän, sukupuolisyrjinnän ja muun syrjinnän kannalta, ja osa työnantajista hylkää suoralta kädeltä kaikki CV:t joissa paljastetaan nämä tiedot, ihan vain sen takia ettei heitä voida haastaa oikeuteen syrjinnästä. Sitäpaitsi, kaikki tämä vie tilaa siltä tärkeimmältä CV-osalta, eli kokemukselta.

3) Yksisivuinen CV paras! Luin joskus tutkimuksen että rekrytoija käyttää max. 30 sekuntia CV:n lukemiseen, ja harvemmin edes vilkuilee toista sivua. Käytännössä tiedän, että jos hakemuksia on satoja, ensimmäinen raakkaus tehdään nopeasti ja ensimmäinen sivu on se mihin kiinnitetään huomiota. Jos jokin kokemus tai taito on tärkeä se tulisi olla ensimmäisellä sivulla, eikä ylimääräisiä, yläasteikäisenä tehtyjä mansikanpoimintoja tosiaankaan tarvitse mainita. Vain oleelliset asiat CV:hen. Kaikkea ei tarvitse mainita, kunhan huolehtii siitä ettei työkokemukseen jää ylimääräisiä aukkoja.

4) Hyvä rakenne CV:lle on nimi, kontaktitiedot, opinnot, työkokemus, vastuutehtävät, kielitaito, muut kiinnostukset. Opinnoissa kannattaa mainita myös tulokset, jos tuloksia ei laita se helposti näyttää siltä että meni niin huonosti ettei uskalla mainita. Työkokemusta kannattaa raakata niin että se on jotenkin järkevä haetun työn kannalta ja osoittaa haettuja taitoja. Vastuutehtäviin voi laittaa kaikenlaista, varsinkin vapaaehtoiset johtotehtävät sopivat tähän hyvin. Kielitaito ja muut kiinnostukset menevät sivillä tai parilla, kannattaa mainita muttei tehdä isoa numeroa. Kiinnostukset kannattaa mainita oikeastaan vain silloin jos niissä on jotain kiinnostavaa, ei esim. ruoanlaitto, shoppailu, lukeminen, TV:n katsominen...

Sitten, hakemus

Osa paikoista vaatii oman hakemuslomakkeen täyttämistä, osa haluaa motivaatiokirjeen. Molemmissa kannattaa tutkailla työpaikan sivuja ja työpaikan esittelyä, ja etsiä sieltä tiettyjä hakusanoja, joita voi ripotella sitten hakemukseen. 

Motivaatiokirjeestä sen verran että siitä tulisi tulla ilmi miksi työala että haettu työpaikka kiinnostaa, miksi hakija on paras mahdollinen valinta ja miksi nimenomaan tämä firma kiinnostaa. Muoto vapaa, mutta nämä ovat ne tärkeimmät asiat. Oman paremmuuden perustelussa kannattaa käyttää oikeita kokemuksia ja työtaustaa ja jokainen väite omasta luenteesta tai taidoista tulisi perustella. Ei auta sanoa että esim. "olen asiakaspalvelutaitoinen", vaan täytyy myös selittää miten oma entinen työkokemus/muu kokemus on kehittänyt näitä taitoja ja tukee tätä väitettä. Tärkein asia on että motivaatiokirje näyttää miten hakijan kokemus ja taidot osoittavat hänen olevan hyvä kandidaatti ja CV:stä kannattaa nostaa tiettyjä asioita esiin. Koko CV:tä ei kannata käydä läpi, vain avata tärkeimpiä asioita ja saada lukijan mielenkiinto heräämään.

Jokus työhakemuksissa pyydetään vastaamaan miten on toiminut jossain aikaisemmassa tehtävässä tai tilanteessa. Esimerkiksi selittämään miten on saanut muutoksia aikaa työpaikalla. Tähän kannattaa valita malli-vastaus viimeisen parin vuoden ajalta, jos mahdollista ja käyttää STAR-mallia. Eli Situation, Task, Action ja Result. Eli mikä oli tilanne, mitä piti tehdä, mitä teit (ja nimenomaan hakija, ei tiimiryhmä jossa hakija oli tms.) ja mikä oli tulos. Eniten aikaa kannattaa käyttää A-vastaukseen, eli mitä sinä henkilökohtaisesti teit. Tulos, eli result, tulisi tietenkin olla onnistunut ja positiivinen, miksipä käyttää epäonnistumista esimerkkinä.

Vinkkinä muuten, itse luin joskus todella hyvän hakemuksen jolla oli lihavoitu tietyt hakusanat sekä motivaatiokirjeessä että CV:ssä. Toimii todella hyvin jos tätä osaa käyttää, ja laitoin hakijan jatkoon välittömästi. Eikä kannata kopsata netistä mitään, itse sain joskus kaksi hämmästyttävän samanlaista motivaatiokirjettä kahdelta eri henkilöltä. Arvaattekin varmaan ettei kumpikaan mennyt jatkoon, vaikka molemmat CV:n perusteella olisivat olleetkin hyviä kandidaatteja.

Eli sellaisia mietteitä. Onko teillä mitään tiettyjä mietteitä näistä asioista? Tai olitteko jostain tosi eri mieltä?

Työnhausta Lontoossa/Briteissä lisää:
Työnhausta Lontoossa
Graduate-duuneista (yliopistosta valmistuneille) Lontoossa

tiistai 21. helmikuuta 2012

Laskukuvia 2012

Vaikka taisinkin jo edellisessä postauksessa siitä mainita, niin oli aivan MAHTAVAA päästä pitkästä aikaa (eli melkein kuudesta vuodesta) Alpeille laskettelemaan. 






Meitä siunasivat sekä aurinko että lumijumalat. Alkuviikosta oli aivan mahtava sää. Keskelle viikkoa sattui lumisade - juuri kätevästi heti kun alkoi väsyttää ja kolottaa pitkät laskupäivät saimme ihan hyvillä mielin lepäillä mökillä kun rinteillä ei nähnyt laskea ei sitten ollenkaan. Lumisade jatkui koko päivän ja seuraavana päivänä päästiin laskemaan kunnon pehmoista puuterilunta. 







Vaikka laskukumppaneiksi olikin valikoitunut pelkästään laskettelijoita (joille kuulemma pehmeä lumi on niin vaivalloista ja harmittavaa kun rinteitä ei oltu tampattu...) minä nautin rinteitten välissä suhailusta täysin rinnoin. 





Viimeisenä päivänä saimme vielä nauttia kauniista auringonpaisteesta että puuterilumen jäänteistä - La Rosiere kun tuppaa olemaan lapsiperheitten ja sunnuntailaskettelijoiden suosiossa, niin harvempi osaa tahi jaksaa laskea tampattuja rinteitä haastavampaa matskua. Ihan loistava matka siis kaikin puolin, ja meillä oli todella hyvä tuuri että saatiin nauttia monesta erilaisesta säästä. 

Ensi vuonna uudestaan!

maanantai 20. helmikuuta 2012

Hiihtoloma 2012

Viikonloppuna tulimme takaisin hiihtolomalta. Kävimme laskettelureissulla La Rosiere keskuksessa. Aivan mahtava reissu - saimme nauttia sekä auringonpaisteesta että tuoreesta lumesta, omasta privaattisaunasta ja mökkikompleksin uima-altaasta. Asuimme siis mökissä, läheisestä leipomosta tilattiin croissantit, pan au chocolatit ja patongit aamiaispöytään, ja iltaisin oli jokainen pariskunta vuorollaan kokkaamassa iltasapuskaa. Me teimme tartifletteä - ihan loistavaa alppiruokaa. 






Tälläiset mökki ja tälläiset maisemat avautuivat olohuoneesta.





Ja tälläisen porukan kanssa liikuimme. Itseasiassa mukana oli vähän enemmänkin ihmisiä - yhteensä 11 aikuista ja kaksi lasta. Kaikki niin eritasoisia että liikuimme suosiolla ihan kahden tai kolmen hengen porukoissa rinteessä. 




Olen varmaan maailman pöntöin ihminen. Ostin matkalle uudet valkoiset lasketteluhousut ja olin niin innoissani siitä että ensimmäistä kertaa elämässäni minulla olisi sävy sävyyn mätsätty lasketteluasu. Vasta Ranskaan päästyä tajusin että housut ovat tosiaankin vitivalkoiset, ja takin että laskukenkien "valko"sävyt ovat tummankermaisia. Noh, ei kai se mitään! Muutenkin tätä matkaa varten tuli ostettua uutta laskukampetta - merinovillaisia aluspaitoja, teknisiä sukkia, tekninen fleece... Kaikenlaista kivaa ja mukamas välttämätöntä jota ilman tuli kuitenkin pärjättyä silloin vuosia sitten ihan kunnolla laskiessa. 




Valokuvia tuli otettua yli sata, joten vielä vähän on tulossa laskukuvia sitten seuraavassa postauksessa.

perjantai 10. helmikuuta 2012

Lomalle!

Kauhistus mikä kiire onkaan ollut tällä viikolla. Tänään lähdemme Ranskaan laskettelumatkalle, loma tekee kyllä hyvää. Nähtäillään ensi viikolla, ehdin tuskin lasketteluhuumaltani tänne mitään päivittelemään. Tai ehkä jonkun pienen jutun :) Päivittelin vaan ettette luule että olen ihan kokonaan taas hävinnyt :)

tiistai 7. helmikuuta 2012

Musiikkilöytö: Cesária Évora

Satunnaisesti löydän uutta musiikkia johon rakastun päätäpahkaa. Ajattelin esitellä täällä muutamia uusia löytöjäni.

Tutustuin tähän laulajaan surullista kyllä kuolinkirjoituksen kautta. Luettuani kauniin muistokirjoituksen naisesta, joka aloitti laulamisen kuusitoista-kesäisenä Kap Verden savuisissa merimiessaluunoissa ja vuosikymmeniä rankkaa elämää myöhemmin, lauloi Euroopan tuhatpäisille konserttiyleisöille samoin tavoin, paljain jaloin ja tupakka huulessa, halusin tietää hänen musiikistaan lisää. Cesaria Evoran ääni on kirkas ja kaunis, ja hän laulaa surusta ja kaipauksesta ja rakkaudesta. Vaikkei sanoja ymmärräkään, tunne niitten takana sointuu vahvana.





















Itse en erityisemmin välitä musiikkipostauksista blogeissa, usein en ymmärrä mikä niissä esitellyissä artisteissa viehättää musiikillisesti. Aika monet mielestäni kuuntelevat melkoista skeidaa (minä en tietenkään, heh). Noh mutta kuitenkin, kirjoittelen tänne varmaan aina silloin tällöin omia musiikkilöytöjäni. Toivottavasti löydätte näistä jotain uutta, ja jos ei muuta, minulle jää löytöjeni nimet mieleen paremmin. Tykkäsittekö muuten kukaan Cesariasta? Tai oliko jo vanha tuttu?

maanantai 6. helmikuuta 2012

Viisi tavaraa

Kerro (ilman materiasyyllisyyttä), mitkä viisi tavaraa ostaisit, jos sinulla olisi kaikki maailman rahat.



Tämä blogeissa kiertävä haaste sai minut miettimään mitä sitä oikeasti haluankaan. Kaikista suurin asia minkä ostaisin olisi oma talo. Mielellään sieltä Lontoon keskustasta, ehkä Bloomsburyn alueelta joka on minulle kaikkein tutuin ja kodikkain alue, sillä siellä opiskelin monta vuotta. (Sitten tietenkin ostaisin meille asunnon sekä Chamonixista että Tampereelta, jotta voisimme majoittautua tyylillä laskettelumatkoilla ja kun käymme Suomessa. Ja ehkä oman paratiisisaaren. Mutta tylsäähän se on jos vain asuntoja ostellaan, joten jätetään nämä ylimääräiset lukaalit pois varsinaiselta listalta).
Toiseksi tavaraksi ostaisin itselleni Mulberryn Bayswater -laukun. Ehkä tummanruskeana. On se vaan niin hieno ja on ollut mielestäni laukkujen ykkösiä jo vuodesta 2005. Kolmantena ostaisin itselleni Olympus Pen EP3 - minijärkkärin. Tahi jonkun muun vastaavan minijärkkärin. Olen haikaillut uuden kameran perään jo kauan, nykyinen pokkari alkaa prakaamaan. Ja tuollaista minijärkkäriä jaksaisi raahata mukanakin, mitäs sitä kameralla jos sillä ei kuvaa. 

Neljänneksi ostaisin meille Tempur-sängyn. Meillä on joustinpatja, joka sinällään on ihan mukava, mutta yöllä kun tuo unikaveri liikkuu se saa jouset hytkymään niin että koko patja keinuu kuin kaarnavene aalloissa ja minut heräämään. Näin joskus mainoksen jossa Tempur-sängylle laitettiin viinilasi joka ei kaatunut ei millään vaikka sängyllä pomppi ja heitteli kuperkeikkoja se mainosmies. Tarvitsemme tätä kipeästi!

Viidenneksi ostaisin meille lentoliput johonkin all-inclusive-paratiisisaari-kylpylä-hotelliin, jossa voisimme rentoutua, levätä, ja nauttia auringosta ja lämpimästä. 

Sitten vaan lottokuponkia ostamaan...?

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Lumiveikka

Ah, täällä on satanut 15cm lunta. Aivan mieletön yllätys, en yhtään olisi odottanut näin paljoa lunta. No, sen verran märkää ja sulavaa että huomiseksi varmaan suurin osa on jo poissa. 




Tein lumiukon meidän pihalle, pitkästä aikaa! Oli se vaan niin hieno, suu marjoista, silmät siemenistä ja porkkananenä soinnutettu terracotta-feziin. Aivan mahtava ukko. Surullista kyllä se romahti noin puolisen tuntia valmistumisensa jälkeen. Mikä pettymys!

lauantai 4. helmikuuta 2012

Kalenterimerkintöjä

Viimeinen viikko on ollut tavallista kiireisempi. Vähän töitä, vähän työhaastatteluja, vähän kaikenlaista. Päätin vihdoinkin päivittää itseni tähän päivään kalenterin ostolla - edellinen meni juuri vuodenvaihteessa umpeen. Nyt oli taas tarve päivitellä kalenteriin menoja. Moleskine tottakai, kuten viimeiset kuusi vuotta. 





Tänä vuonna päätin kokeilla Moleskine Cover Art Diary -kalenteria, Sergey Bakinin Explosion-kannella. Olen aina ostanut mustan Moleskine-kalenterin mutta aikansa kutakin. Viime vuonna revittelin punaisella, tänä vuonna taide-printillä. Saa nähdä mitä ensi vuosi tuo tullessaan. 




Ensi viikon tuliaisista tiedän jo - lähdemme perjantaipäivällä Ranskaa kohti!

Tänään lauantai-iltana ajattelin vain nautiskella rauhasta ja tiirailla lämpöisistä sisätiloista lumen satamista. Meillä täällä Lontoossa on jo viitisen senttiä lunta! Toivottavasti se säilyisi vielä huomisen lumiukkorakentelua varten.
Related Posts with Thumbnails