Viikonloppuna tuli pitkästä aikaa tehtyä jotain mitä en ole lähes kymmeneen vuoteen tehnyt... Otin pitkästä aikaa viulun käteen ja kokeilin löytyykö siitä vielä ääntä.
Tuntui todella erikoiselta soittaa viulua taas. Viulu soi vielä oikein hyvin, eikä sen äänessä ollut tukkoisuutta ollenkaan. Kielet olivat vaan sen verran löystyneet että virittäminen kesti puolisen tuntia, ja sitä piti toistaa ja toistaa parin minuutin välein. Oli hassua kuinka äkkiä se asento taas löytyi ja kädet hakivat oikeille paikoilleen, ja kuinka luonnolliselta viulun piteleminen tuntuikaan. Tulihan sitä melko ahkerasti yksitoista vuotta soitettua. Kymmenen vuotta soittamatta oloa on kuitenkin tehnyt tehtävänsä ja sormet tuntuivat jäykiltä ja nuottien haku epävireiseltä. Selailin vanhoja nuotteja ja mietin että paljon on tehtävä että pääsisi samaan tasoon takaisin kiinni.
Valitsin viulun joskus ala-asteen lopussa tai yläasteen alussa. Oli se jännää kun menimme vanhempien kanssa Helsinkiin saakka, ja käytiin useammassa musiikkikaupassa kokeilemassa viuluja. Tämä loppujen lopuksi päätyi mukaan sillä pidin sen selkeästä ja kuuluvasta äänestä. Vähän vanhempana olisin varmaankin valinnut tummemman ja pehmeämmän saundin, mutta vuosien varrella tähän kasvoi kiinni ettei vaihtoa olisi voinut ajatellakaan. Nyt täytyy ottaa tämä vanha kaveri esiin useammin ja alkaa harjoittelemaan...
Miten sa VOIT osata lukea noita nuotteja?? Ma soitin pienena pianoa, mutta mitaan ei oo valitettavasti jaanyt mieleen...
VastaaPoistaKyllä sitä kymmenen vuoden soittelusta jäi sentään jotain mieleen. Vaikka, kyllä noita piti tavata hiljalleen ja jotkut merkit oli kyl unohtunut... Eiköhän nekin palaa sit kunhan pääsee kunnolla soittamaan.
PoistaOho! Mäkin soitin 7 vuotta viulua (+ pianoa samoin, sitä edelleen itsekseni) ja joskus parisen vuotta sitten nostin soittimen pitkästä aikaa olalle, varmaankin juuri se 10 vuoden tauko oli siinä vaiheessa vierähtänyt. En saanut mitään viulusta ulos. Ihan kaaameaa!!
VastaaPoistaViime syksynäköhän se oli, kun koitin viulua pitkästä aikaa. Ja kas kummaa, osasin kaksiviivaisen C-duurin* ja se jopa kuulosti hyvältä! Yhtäkkiä sormet löysivätkin taas paikkansa. Jännä. :) Mutta hartiat siitä kyllä tuli kipeäksi, ei enää kroppa kestäisi sitä toispuoleista asentoa.
* Viulussani on tällä hetkellä alttoviulun kielet, siksi C- eikä G-duuri. :D
Vautsi, en tiennytkään että säkin soitit viulua! Mullakin nyt tän pitkän tauon jälkeen oli aika kaamea kuunneltavaa, varsinkin kun vertasi siihen mitä huipulla ollessaan pystyi soittamaan. Noh mut, nyt vaan harjoittelemaan että saa vähän niitä taitoja taas takaisin.
PoistaHuomasin muuten tuon jäykkyyden kanssa nyt, pitkästä aikaa. Tuskinpa tulee enää niin paljoa soitettua että se alkaisi haitata :D
Haha, olen itsekin miettinyt moneen kertaan että seuraavalla Suomi-visiitillä pitäisi kaivella viulu (altto tosin) vanhempien varastosta taas esille! Saas nähdä miten käy....
VastaaPoistaOoh altto on nin kaunis soitin. Mulle suositeltiin paljon alttoviulua konservatoriossa, olisi pitänytkin joskus kokeilla. Kaiva ihmeessä esille - harmi jos taidot ihan täysin katoaa!
Poista