Minulta kyseltiin Brittien neuvolakäytännöistä niin ajattelin tehdä pienen postauksen omista mielikuvistani. Ihan aluksi disclaimer että jotkut käytännöt (muut kuin käyntien lukumäärät ja muut perusjutut) voivat vaihdella aika paljon eri asuinalueilla. Mutta näin minun kohdallani.
Raskaudesta varmistuttua pyydettiin ottamaan yhteyttä lääkäriin, ja varaamaan aika tapaamiselle. Siinä kyseltiin perinteiset mahdolliset taudit sun muut läpi, annettiin ohjeistusta vitamiineista, tupakasta ja alkoholinkäytöstä, ja varattiin jatkoaika neuvolaan 8. viikolle. Lääkäritapaaminen oli jokseenkin turha sillä tiesin jo kaikki jutut etukäteen, mutta sainpa laitettua paperit pyörimään ja sain maternity exemption (tms.) kortin muutaman viikon kuluessa. Tällä kortilla saa kaikki reseptit ilmaiseksi, sekä kunnallisen hammashuollon ilmaiseksi vielä vuoden lapsen syntymän jälkeen.
Neuvola oli 8. viikolla, jossa kyseltiin samat jutut ja tehtiin lisätestejä, veret, virtsat, verenpaineet, paino, pituus yms. ja varattiin aika ensimmäiseen ultraan 12. viikolle, rakenneultra on viikolla 20. Neuvolan aikana sitten päätetään kuuluuko mahdollisesti mihinkään riskiryhmään, ja sitä mennään joko kätilöitten ohjaamaan tai lääkäreitten ohjaamaan äitiysvalvontaan. Minä menin ihan normaalille kätilö-linjalle ja käyn sitten synnyttämässä kätilölaitoksella. Lääkäreitä ei periaatteessa välttämättä edes raskauden tai synnytyksen aikana näe!
Neuvolasta saa mukaansa antenatal-kirjan (tai kansion), joka tulee olla mukana joka kätilötapaamisessa. Sitten on kätilön tapaaminen viikoilla 16, 25, 28, 31, 34, 36, 38 ja 40, ja yliajalle mennessä joka viikko. Joka kätilövierailulla tehdään perinteiset testit virtsanäytteineen ja verenpaineineen, ja mitataan mahan koko. Viimeisillä käynneillä aletaan tunnustella sikiön asentoa myöskin. Tämä taitaa olla melkoisen sama systeemi kuin Suomessakin?
Ensikertalaisilla äideillä on 10 neuvola/lääkäri-tapaamista keskimäärin, minulla taisi tulla yksi ylimääräinen tapaaminen verikoehäsläysten ja kirjan hukkumisen takia, ja kätilö halusi tavata minut erikseen viikolla 21. Jo synnyttäneillä tapaamisia on 7. Muuten ylimääräisiä tapaamisia ei yleensä tehdä, ellei tule joku ongelma.
Se käsittääkseni eroaa Suomen systeemeistä että täällä ei tehdä sokerirasitustestejä rutiininomaisesti, eikä äidin painonnousua/laskua tarkkailla. Kuulemma sokerirasitukseen ohjataan vain jos kuuluu johonkin riskiryhmään (tai virtsasta löytyy sokeria), eikä painonnousua mainita ellei satu todella voimakkaasti lihomaan. Mikä tahansa pariinkymmeneen kiloon saakka tuntuu olevan täysin normaali painonnousu. Sikiön kokoa ei myöskään arvioida sen tarkemmin, ellei loppuraskaudessa ole liian pieni maha. Jättiläisvauvat käsittääkseni pyritään havainnoimaan vasta siinä synnytysvaiheessa, eli jos mahtuu hyvä juttu, jos ei, niin hätäkeisarileikkaus.
Toinen ero Suomesta on esimerkiksi se että neuvola tai mikään äitiyslääkärinkäynti (kunnallisella) ei maksa mitään, lisäksi hammashuollon ja reseptit saa ilmaiseksi raskauden aikana ja 1v. synnytyksen jälkeen. Sairaalakäynnit tai sairaalassa/synnytyslaitoksella olo ei myöskään maksa mitään. Synnytyksen jälkeen pääsee pois 6 tunnin kuluttua halutessaan, mutta usein suositellaan jäämään yön yli.
Minusta on se ollut erityisen mukavaa että ensimmäisen neuvolakäynnin jälkeen minulla on ollut aina sama kätilö joka on tutkinut minut joka kerralla. Näin on kuulemma tarkoituskin, mutta se ei tietenkään kaikissa kunnissa toteudu. Mutta on kiva että on saanut jutella saman kätilön kanssa joka kerta ja luoda häneen syvempi suhde. Synnytyksen jälkeen on myös tarkoitus että sama terveyskeskuksesta tuttu kätilö tulee käymään perheen kotona 1 päivää, 5 päivää ja 10 päivää synnytyksen jälkeen tarkastamassa vauva ja äiti. Näin ei aina tietenkään tapahdu, kätilöilläkin on vapaa-päiviä, ja täällä meilläpäin ollaan nyt siirtymässä siihen käytäntöön että äitien tulisi raahautua sinne neuvolaan/terveyskeskukseen syntymän jälkeen. Meidän kätilö sanoikin että hänestä on mukava käydä äitien kotona tapaamassa ihan livenä sitten se vauva jota on tullut tunnusteltua vatsanpeitteitten kautta, ja häntä harmittaa tama tuleva muutos.
Kuvia antenatal-kirjastani
Mitäs muuta? No ehkä se että täällä kannustetaan paljon siihen että jos tuntuu mikään olevan väärin, niin kannattaa mennä heti sairaalaan tarkastukseen, eikä tarvitse odotella seuraavaa kätilökäyntiä. Eli pitäisi opetella oman sikiön rytmejä ja kuulostella omia vointeja. Olen itse pari kertaa kysellyt jotain asiaa lääkäriltä puhelimitse, ja vastaus tuppaa olemaan aina samanmoinen - "En usko että mitään ongelmaa, mutta jos sinua kovasti huolettaa mene suoraan sairaalaan, pitää kuunnella vaistoja".
Synnytykseen liittyen, jos ei ole odotettavissa mitään komplikaatioita, niin täällä kannustetaan mahdollisimman luonnonmukaiseen synnytykseen kätilöiden avustuksella. Kotisynnytys on mahdollinen, ja silloin saa kätilön kotivierailulle. Synnytyslaitoksilla on usein kaikenlaisia palloja, tuoleja, vesialtaita sun muita apuvälineitä joita saa käyttää aktiivisen synnytyksen apuna. Me käytiinkin tutustumassa meidän synnytyslaitoksella muutama kuukausi sitten, ja varsin järkevältä paikalta vaikutti.
Tulipas mahtipostaus! Mitäs mielipiteitä teillä on näistä jutuista? Oliko samanlaista teidän maissanne?