Minulta kyseltiin Brittien neuvolakäytännöistä niin ajattelin tehdä pienen postauksen omista mielikuvistani. Ihan aluksi disclaimer että jotkut käytännöt (muut kuin käyntien lukumäärät ja muut perusjutut) voivat vaihdella aika paljon eri asuinalueilla. Mutta näin minun kohdallani.
Raskaudesta varmistuttua pyydettiin ottamaan yhteyttä lääkäriin, ja varaamaan aika tapaamiselle. Siinä kyseltiin perinteiset mahdolliset taudit sun muut läpi, annettiin ohjeistusta vitamiineista, tupakasta ja alkoholinkäytöstä, ja varattiin jatkoaika neuvolaan 8. viikolle. Lääkäritapaaminen oli jokseenkin turha sillä tiesin jo kaikki jutut etukäteen, mutta sainpa laitettua paperit pyörimään ja sain maternity exemption (tms.) kortin muutaman viikon kuluessa. Tällä kortilla saa kaikki reseptit ilmaiseksi, sekä kunnallisen hammashuollon ilmaiseksi vielä vuoden lapsen syntymän jälkeen.
Neuvola oli 8. viikolla, jossa kyseltiin samat jutut ja tehtiin lisätestejä, veret, virtsat, verenpaineet, paino, pituus yms. ja varattiin aika ensimmäiseen ultraan 12. viikolle, rakenneultra on viikolla 20. Neuvolan aikana sitten päätetään kuuluuko mahdollisesti mihinkään riskiryhmään, ja sitä mennään joko kätilöitten ohjaamaan tai lääkäreitten ohjaamaan äitiysvalvontaan. Minä menin ihan normaalille kätilö-linjalle ja käyn sitten synnyttämässä kätilölaitoksella. Lääkäreitä ei periaatteessa välttämättä edes raskauden tai synnytyksen aikana näe!
Neuvolasta saa mukaansa antenatal-kirjan (tai kansion), joka tulee olla mukana joka kätilötapaamisessa. Sitten on kätilön tapaaminen viikoilla 16, 25, 28, 31, 34, 36, 38 ja 40, ja yliajalle mennessä joka viikko. Joka kätilövierailulla tehdään perinteiset testit virtsanäytteineen ja verenpaineineen, ja mitataan mahan koko. Viimeisillä käynneillä aletaan tunnustella sikiön asentoa myöskin. Tämä taitaa olla melkoisen sama systeemi kuin Suomessakin?
Ensikertalaisilla äideillä on 10 neuvola/lääkäri-tapaamista keskimäärin, minulla taisi tulla yksi ylimääräinen tapaaminen verikoehäsläysten ja kirjan hukkumisen takia, ja kätilö halusi tavata minut erikseen viikolla 21. Jo synnyttäneillä tapaamisia on 7. Muuten ylimääräisiä tapaamisia ei yleensä tehdä, ellei tule joku ongelma.
Se käsittääkseni eroaa Suomen systeemeistä että täällä ei tehdä sokerirasitustestejä rutiininomaisesti, eikä äidin painonnousua/laskua tarkkailla. Kuulemma sokerirasitukseen ohjataan vain jos kuuluu johonkin riskiryhmään (tai virtsasta löytyy sokeria), eikä painonnousua mainita ellei satu todella voimakkaasti lihomaan. Mikä tahansa pariinkymmeneen kiloon saakka tuntuu olevan täysin normaali painonnousu. Sikiön kokoa ei myöskään arvioida sen tarkemmin, ellei loppuraskaudessa ole liian pieni maha. Jättiläisvauvat käsittääkseni pyritään havainnoimaan vasta siinä synnytysvaiheessa, eli jos mahtuu hyvä juttu, jos ei, niin hätäkeisarileikkaus.
Toinen ero Suomesta on esimerkiksi se että neuvola tai mikään äitiyslääkärinkäynti (kunnallisella) ei maksa mitään, lisäksi hammashuollon ja reseptit saa ilmaiseksi raskauden aikana ja 1v. synnytyksen jälkeen. Sairaalakäynnit tai sairaalassa/synnytyslaitoksella olo ei myöskään maksa mitään. Synnytyksen jälkeen pääsee pois 6 tunnin kuluttua halutessaan, mutta usein suositellaan jäämään yön yli.
Minusta on se ollut erityisen mukavaa että ensimmäisen neuvolakäynnin jälkeen minulla on ollut aina sama kätilö joka on tutkinut minut joka kerralla. Näin on kuulemma tarkoituskin, mutta se ei tietenkään kaikissa kunnissa toteudu. Mutta on kiva että on saanut jutella saman kätilön kanssa joka kerta ja luoda häneen syvempi suhde. Synnytyksen jälkeen on myös tarkoitus että sama terveyskeskuksesta tuttu kätilö tulee käymään perheen kotona 1 päivää, 5 päivää ja 10 päivää synnytyksen jälkeen tarkastamassa vauva ja äiti. Näin ei aina tietenkään tapahdu, kätilöilläkin on vapaa-päiviä, ja täällä meilläpäin ollaan nyt siirtymässä siihen käytäntöön että äitien tulisi raahautua sinne neuvolaan/terveyskeskukseen syntymän jälkeen. Meidän kätilö sanoikin että hänestä on mukava käydä äitien kotona tapaamassa ihan livenä sitten se vauva jota on tullut tunnusteltua vatsanpeitteitten kautta, ja häntä harmittaa tama tuleva muutos.
Kuvia antenatal-kirjastani
Mitäs muuta? No ehkä se että täällä kannustetaan paljon siihen että jos tuntuu mikään olevan väärin, niin kannattaa mennä heti sairaalaan tarkastukseen, eikä tarvitse odotella seuraavaa kätilökäyntiä. Eli pitäisi opetella oman sikiön rytmejä ja kuulostella omia vointeja. Olen itse pari kertaa kysellyt jotain asiaa lääkäriltä puhelimitse, ja vastaus tuppaa olemaan aina samanmoinen - "En usko että mitään ongelmaa, mutta jos sinua kovasti huolettaa mene suoraan sairaalaan, pitää kuunnella vaistoja".
Synnytykseen liittyen, jos ei ole odotettavissa mitään komplikaatioita, niin täällä kannustetaan mahdollisimman luonnonmukaiseen synnytykseen kätilöiden avustuksella. Kotisynnytys on mahdollinen, ja silloin saa kätilön kotivierailulle. Synnytyslaitoksilla on usein kaikenlaisia palloja, tuoleja, vesialtaita sun muita apuvälineitä joita saa käyttää aktiivisen synnytyksen apuna. Me käytiinkin tutustumassa meidän synnytyslaitoksella muutama kuukausi sitten, ja varsin järkevältä paikalta vaikutti.
Tulipas mahtipostaus! Mitäs mielipiteitä teillä on näistä jutuista? Oliko samanlaista teidän maissanne?
Eksyinpäs blogiisi ensimmäistä kertaa, mutta taidan jäädä seurailemaan enemmänkin ;)
VastaaPoistaKiva lukea muidenkin maiden neuvolajuttuja! Erityisesti kohta ""En usko että mitään ongelmaa, mutta jos sinua kovasti huolettaa mene suoraan sairaalaan, pitää kuunnella vaistoja" kuulostaa sellaiselta, että Suomessa ei taida usein kuulua, tuntuu, että ne äidin vaistot on kokonaan unohdettu tässä systeemissä ja tutkitaan vaan tilastoja ja mitataan käyriä. Painoarviokin on vähän sinne suuntaan, mutta usein ei sinne päinkään. Oma tyttöni arvioitiin 38+0 olevan 3880g (kävin ultrassa raskausdiabeteksen takia miltei 2vko:n välein). Viikoilla 41+0 syntyi pieni tyttö painaen 3190g ;P
Tervetuloa seuraileen :-) noi painoarviothan on aina aika epavarmoja, silla koon arvioiminen 20 viikon jalkeen on kuulemma tosi vaikeaa ja arviot voi heittaa todellisuudesta kilollakin. Ma vaan itse toivon etta mulle on tulossa jarkevan kokoinen vaavi, eika mitaan jattilaista :-)
PoistaJännä huomata, että tosiaan jotain samaa ja jotain eri näin Lontoon sisälläkin. St Mary'sissä esim. tuo sokerirasitus tehdään kaikille rutiininomaisesti viikolla 27 (tosin siinä ei mitata paastosokeria). Kuulinpa sellaisenkin, että UCH:ssä on vakiona 3 ultraa, kolmas vielä viikolla 32! Mutta tosiaan tuo mentaliteetti kuulostaa samalta, ei syynätä asioita niin tarkkaan ja lähtökohtainen oletus on, että "raskaus ei ole sairaus" ja ei kannata huolehtia, jos huolenaihetta ei ole.
VastaaPoistaTaalla briteissa on melkoinen laissez faire asenne raskauteen :-) muistan sun postauksesta etta aika paljon oli eillakin eroja, vaikka periaatteessa samassa kaupungissa asutaan, aika janna et niinkin paljon eroja. Taalla meillapain ollaan aika minimitasolla raskauden seurannassa nakojaan, uch ja st mary selkeesti panostaa tahan raskausseurantaan vahan enemman.
PoistaOlipa mukava lukea äitiysneuvolakokemuksistasi. Itse neuvolassa työskentelevänä on mukavaa kuulla eri maiden käytänteistä. Aika samaltahan tuo kuitenkin vaikuttaa kuin täällä Suomessakin.
VastaaPoistaJoo, onhan naa aika samantyyppisia maasta toiseen. Kai naissa on kansainvalisia ohjeita ja yleisia periaatteita, eli eihan naa radikaalisti vaihtele. Yleisesti ottaen Suomessa tuntuu olevan vahan medikalisoituneempi raskaus ja synnytysprosessi kuin Briteissa, mita nyt oon tutuilta kuullut ja itse lukenut, mut siinapa se.
PoistaTiedätkö, onko siten jotain tujumpaa kivunlievitystä, tyyliin epiduraalia, vaikea saada, vai annetaanko se pyydettäessä, ellei mitään terveydellistä estettä ole? Kiitos tästä tietopaketista, vaikkei ole itselle vielä ajakohtainen, niin nää neuvolakäytännöt on yksi sellainen juttu, jota mietin, kun pohdin mihin maahan kannattaa sitten "isona" asettautua haha!
VastaaPoistaJuu saa taalla epiduraalit, sun muut tujummat laakkeet jos haluaa. Mut etukateen vahvasti suositellaan just lievempia keinoja, ja yleensa suositellaan etta katso synnytyksen aikana sit. Ainoo on et katilolaitokselta pitaa siirtya varsinaiselle laakarien vetamalle synnytysosastolle jos haluaa epiduraalin, ja se ei kasittaakseni oo niin rauhallinen paikka kuin katilolaitos kun siella on sit kaikki komplikaatiot samalla osastolla.
PoistaMeillä sokerirasitus tehdään vain jos on jotain ns. normaalista poikkeavaa (asutaan vähän pienemmässä kaupungissa pk-seudulla). Myöskään neuvola- ja lääkärikäynnit eivät maksa mitään (eivät tietääkseni muuallakaan Suomessa), sairaalassaolosta sitten täytyy kyllä maksaa (ja jos on esim. perhehuone niin isän ylläpidosta maksetaan sama vrk-hinta kuin äidinkin).
VastaaPoistaMielenkiintoista lukea tätä! Erot taitavat tulla isommiksi sitten lapsen synnyttyä..? Olen ainakin kuullut, että vauva- ja lastenneuvolaa siellä saarella ei tunneta. Se kuulostaa hurjalta, varsinkin ensimmäisen lapsen kohdalla kun ei vielä oikein tiedä että mikä on normaalia jne.
Joo, täällä ei sairaalassa olosta tarvitse maksaa mitään, ja ruoatkin saa. Tosin isille ei kuulemma ole ruokia, heidän täytyy käydä ulkosalla syömässä sitten.
PoistaJoo, ei käsittääkseni ole mitään neuvoloita. Jos lapset sairastuu heidät viedään tavalliselle terveyskeskuslääkärille vain. Ihan sairaalassa aluksi ja sitten ensimmäisinä viikkoina he käyvät kyllä tarkastuksissa pediatrien/ erikoiskoulutettujen kätilöiden luona, mutta sen jälkeen ei käsittääkseni ole mitään varsinaista vauvaneuvolaa.
Mulla on esimerkkia siita, miten laakarit kayttaytyy sitten, kun kaikki ei menekkaan niin kuin pitaisi. Raskauduin tammikuussa ja raskaus meni kesken suht alkuvaiheessa, viikkolla 7. (Shit happens ja niin edelleen..).
VastaaPoistaNo, olin tuhrutellut muutaman paivan ja paatin sitten soittaa laakarille etta miten on, pitaisko tehda jotain. Laakari oli sita mielta etta katellaan viela viikon verran ja sitten jos haluan niin ultrataan. Taallahan ei tunneta kasitysta varhaisajan ultra. Enivei, rupesin sitten vuotamaan ihan kunnolla perjantaina ja laakari kaski vastaan otolle maanantaiksi. Koska eihan tama ole kuin alussa emmeka me voi tehda mitaan. Maanantaina tallusteltiin sitten miehen kanssa vastaanotolle...jonotimme melkein tunnin ja kun viimein paasimme niin laakarisedalla oli empatiat hieman hukassa. Han muunmuassa kysy, etta olemmeko ihan varmoja etta raskaustesti oli positiivinen. Kerran jos olisi kysynyt, niin ymmarran...mutta etta NELJA (4!!!!!) kertaa niin siina meni hieman huumori hukkaan. Lahtiessamme laakari sitten viela kehotti etta "Don't worry, it wasnt meant to be". Just joo.
Viime viikolla jouduin saman laakarin puheille taas koska olin onnistunut hankkimaan hurjan mahataudin eika mikaan ruoka pysyny sisalla. Olin aikasemmin viikolla tehnyt myos raskaustestin johon tuli haamu (sittemmin selvisi etta oli vaara positiivinen). Laakari kyseli sitten etta mites se mahdollinen raskaus ja sanoin etta toinen testi naytti negaa - eli en ole raskaana sittenkaan (harmi, meille koska kuitenkin ns yritamme raskautua). Laakari siihen, etta "well, that's good then".
Eli sellaista meilla taalla Saaren Etela rannikolla.
Lycka till teille loppurutistukeen :)
Olen niin pahoillani teidan menetyksestanne. Toi on todella vaikea tilanne, eika sita tosiaan auta tokerot sanat. Vaikkei niilla mitaan pahaa tarkoitettaisikaan, kyllahan ne tuntuu pahalta silti. Laakareille olisi ihan hyva kayda kursseja ihmisten kasittelemisesta ja sananvalinnasta, Englannissahan tata ei kasittaakseni kayda lapi opiskellessa ainakaan. Harmi etta teille sattui tallainen vahemman empaattinen laakari. Oon kuullut kylla muiltakin etta usein nama alkupaan raskaudet ja keskenmenot hoidetaan aika ylimalkaisesti, olisin itse luullut etta teille olisi tosiaan tarjottu mahdollisuutta pikaultraan.
PoistaToivottavasti teilla kuitenkin tarppaa pian, onnea yritykseen! Ja kiitoksia toivotuksesta, tassa on kyl aika paljon rutistamista viela ennenkuin ollaan valmiita vauvan tuloon...