Itseasiassa tänään pärähti lasiin 38. raskausviikko, mutta ei anneta sen haitata.
Masukuvia olen yrittänyt kuvailla joka viikko, vähän niinkuin päivänasukuvien tapaan. Onhan nämä päivän(m)asukuvat jo nähty (taitaapi olla sama laukkukin ollut mukana vähintään viimeiset pari kuukautta) mutta yrittäkää jaksaa.
En tiedä miten muilla on raskaudet menneet, mutta minulla on tuntunut olevan todella helppo ja melkoisen neutraali raskaus. Itseasiassa olen yllättynyt kuinka helppoa tama on ollut. Raskauden alkuaikoina jokaisella tuntui olevan tarinoita sitä kuinka hankalaa raskaus on, kuinka raskas olo tulisi ja varsinkin viimeiset viikot olisivat sellaista tuskaa jossa ei jaksa tehdä mitään muuta kuin maata sohvalla ja nukkua. Kun viime viikolla mainitsin eräälle vointiani kysyvälle raskaaana olevalle tuttavalleni että minusta ei oikein edes tunnu kuin olisin raskaana, että niin hyvin voin, mietin että taidanpa olla varsin ärsyttävä tyyppi hänen mielestään.
Tottakai minulla on ollut ajoittain jos jonkinmoisia kolotuksia, liitoskipuja, huonoja yöunia, alituisia vessareissuja, ja liikkuminen on joskus hankalaa. Portaitten nousu hengästyttää. Masuasukin kovat pyörimiset joskus sattuvat. Pitkään seisominen tuntuu selässä. Lattialta tai kyykystä noustessa tukea täytyy ottaa. Liikun hitaammin, eikä bussin perässä juoksu enää luonnistu vaikka onnistui vielä muutama viikko sitten.
Masukuvia olen yrittänyt kuvailla joka viikko, vähän niinkuin päivänasukuvien tapaan. Onhan nämä päivän(m)asukuvat jo nähty (taitaapi olla sama laukkukin ollut mukana vähintään viimeiset pari kuukautta) mutta yrittäkää jaksaa.
Masu 37vk + 6pv
En tiedä miten muilla on raskaudet menneet, mutta minulla on tuntunut olevan todella helppo ja melkoisen neutraali raskaus. Itseasiassa olen yllättynyt kuinka helppoa tama on ollut. Raskauden alkuaikoina jokaisella tuntui olevan tarinoita sitä kuinka hankalaa raskaus on, kuinka raskas olo tulisi ja varsinkin viimeiset viikot olisivat sellaista tuskaa jossa ei jaksa tehdä mitään muuta kuin maata sohvalla ja nukkua. Kun viime viikolla mainitsin eräälle vointiani kysyvälle raskaaana olevalle tuttavalleni että minusta ei oikein edes tunnu kuin olisin raskaana, että niin hyvin voin, mietin että taidanpa olla varsin ärsyttävä tyyppi hänen mielestään.
Tottakai minulla on ollut ajoittain jos jonkinmoisia kolotuksia, liitoskipuja, huonoja yöunia, alituisia vessareissuja, ja liikkuminen on joskus hankalaa. Portaitten nousu hengästyttää. Masuasukin kovat pyörimiset joskus sattuvat. Pitkään seisominen tuntuu selässä. Lattialta tai kyykystä noustessa tukea täytyy ottaa. Liikun hitaammin, eikä bussin perässä juoksu enää luonnistu vaikka onnistui vielä muutama viikko sitten.
Mutta muuten olo on yllättävän hyvä. Joskus on naurattanut kuinka Alien-elokuva fiilikset jotkut masuasukin liikkeet ovat antaneet, mutta siellähän se pyörii mukavasti mukana. Raskaus on muutenkin tuntunut melkoisen neutraalilta - että tässäkö tama nyt sitten oli, eihän tässä mitään ihmeellistä ollutkaan?
Käväisin muuten eilen kahveella Tyynekyllikin kanssa Covent Gardenissa. Yleensä en näistä silent statue tyypeistä perusta, mutta tämä oli aika hauska - vähän aikaa piti kelata mites tämä nyt onnistuikaan tässä. Keksittekö jutun juonen heti vai menikö teilläkin hetkinen?
Apua, paljasta mulle to vikan kuvan arvoitus! :p
VastaaPoistaSillä on tasapainotettu tuoli joka menee tuon kepin ja käden kautta :) Aika kätevä!
PoistaKiva asa, olet niin kaunis :)
VastaaPoistaKiitos kauniista sanoista :)
PoistaTuleeko lapsesta kaksikielinen? Eli tuleeko puhumaan suomea ja englantia? Tsemppiä synnytykseen! :)
VastaaPoistaKiitti! Kaksikieliseksi on tarkoitus kasvattaa, vaikeatahan se varmasti tulee olemaan jollei tulla ikinä asumaan Suomessa.
Poista