tiistai 1. lokakuuta 2013

Kaksikielisen kasvattaminen? Onnistuuko vai ei?

Tätä kaksikielisen kasvattamista olen mietiskellyt aika paljon viimeaikoina. Toiveenamme on siis kasvattaa vauvasta kaksikielinen - mieheltä englanti ja minulta suomi. Tämän onnistuminen on minulle erityisen tärkeää, sillä (tätä en varmaankaan ole koskaan paljastanut) itse olin kaksikielinen taaperona. Kielen hävitin tarhaan mennessä - suomesta tuli sitten se ensimmäinen ja ainoa kieli. Toista kieltä osaan edelleen, mutta hyvin välttävästi, sellaisella taapero-tasolla se taitaa edelleenkin olla vaikka olen sitä opiskellut aikuisempana. Nyt aikuisena asia harmittaa minua todella paljon ja haluan omalle lapselle taata kaksikielisyyden.
 
Meidän pikku suomalainen - montako suomalaista juttua bongaatte?
 
Ongelmia kaksikielisyydessä
Netistä lukemalla ja tuttavien kokemuksia kuuntelemalla olen ymmärtänyt että hankalinta kieli on säilyttää tilanteissa jossa vain yksi vanhemmista puhuu toista kieltä maassa jossa puhutaan muuta kieltä. Eli siis juuri meidän tilanne, jossa minä ainoana puhun suomea, ja kotikielenä ja muun maan kielenä on englanti. Yksi ongelmista on se että jos lapsi kuulee vain toisen vanhemman puhuvan kieltä (ja ymmärtääpä tämän vielä osaavan sitä toista kieltä), lapsipa voi päättää lopettaa toisen kielen opettelemisen täysin ajatellen sen olevan turhaa.
 
Omalla kohdallani sen toisen kielen kuolinisku oli tarhaan meno. Muistan että minua harmitti kun en puhunut niin hyvää suomea kuin toiset lapset, ja päätin lopettaa toisen kielen puhumisen. Äitini sanoo että jossain vaiheessa vain aloin vastaamaan suomeksi, eikä hän vaatinut minua vastaamaan omalla kielellään ja pikkuhiljaa se toinen kieli katosi. He kuulemma myös pelkäsivät että minusta tulisi puolikielinen, joku sen ajan teoria kaksikielisistä lapsista, ja päättivät olla pakottamatta kaksikielisyyttä sen enempää. 
 
Meidän strategiamietintöjä
Eräältä tuttavalta sain paljon hyviä vinkkejä. Hämmästellessäni kuinka hienosti koko elämänsä Unkarissa asunut tyttö osasi suomea, kuulin hänen perheensä strategiasta. Tyttö oli oppinut kieltä äitiltään, heillä oli usein ollut au paireja Suomesta, ja hän oli käynyt Suomessa usein ja ollut isovanhemmillaan pitkiäkin aikoja, ilman vanhempiaan. Ja käynyt Suomessa lasten leireillä ja kirjoitteli suomalaisten kirjekavereitten kanssa.
 
Kaverin kokemuksista, omasta lapsuudestani ja internetin vinkeistä olen miettinyt omia strategioitani. Meidän strategiamme on se että minä puhun vauvalle systemaattisesti suomea. Ja mies englantia. Mies joskus yrittää sanoa joitain juttuja suomeksi vauvalle, mutta olen kieltänyt tämän ettei vauva saa huonoja vaikutteita ja opi sanomaan sanoja väärin. Kotikielenä meillä on tietenkin englanti, sillä mies ei puhu suomea, ymmärtää vain joitain sanoja (esim. maito, ruisleipä, tutti, tyhmä ja sen sellaisia). Vauva siis tulee kuulemaan minun puhuvan englantia aika paljonkin, mutta hänelle suoraan jutellessa yritän aina puhua suomeksi. Ja hänen oppiessaan puhumaan, suomen puhumista tulee myös vaatia.
 
Suomessa pääsemme toivottavasti käymään usein. Vauvan ollessa jo isompi koululainen, ehkäpä hän haluaisi käydä Suomessa itsekseen isovanhempia ilostuttamassa. Ja idea siitä että lapsi voisi käydä leireillä Suomessa on mielestäni todella hyvä, sillä on tärkeää että saa jutella myös omien ikäistensä kanssa suomeksi, niinhän sitä kieltä oppii lapsetkin.
 
Mistä suomenkieltä Briteissä?
Yksi hyvä vinkki mielestäni on myös käydä suomalaisessa lastenkerhossa siinä omassa maassa. Lontoossa on suomalainen merimieskirkko, missä käsittääkseni monet suomalaiset vauvataaperot käyvät kerhoilemassa, mutta meiltä on sinne sen verran hankala mennä että tuskinpa tulee siellä käytyä. Ehkä sitten lapsen ollessa vähän vanhempi. Toinen hyvä vinkki mielestäni on myös se että olisi hyvä tapailla muita suomalaisia äitejä ja lapsia siellä omassa maassa. Itse olen tutustunut täällä Lontoossa kahteen suomalaiseen äitiin, joilla on suunnilleen samanikäinen ipana jaloissa pyörimässä, eli toivottavasti heidän kanssa satunnaisesti kahvittelu ja vauvojen yhdessä hengailu voisi suomenkieltä vahvistaa.
 
Nykyteknologiaan aiomme turvautua ja Skypetellä mahdollisimman paljon suomalaisten isovanhempien ja isoisovanhempien kanssa. Ja vauvan vähän kasvaessa, haluaisin että hän katsoisi vain suomalaisia videoita, esim. Muumeja. Nauhoitettuja satuja suomeksi olisi myös hyvä hommata (tai vaikka itse lukea ja nauhoittaa) ja antaa lapselle CD-soitin huoneeseen. Mahdollisimman paljon suomalaisia lastenkirjoja ja isompana sitten nuorisokirjoja meille kotiin, eli täytyy roudata Suomesta aina siellä käydessä.
 
Tulipas tekstipitoista juttua taas. Mutta tälläisiä mietteitä on minulla asiasta.
 
Olisiko teillä mitään vinkkejä? Tai kokemuksia siitä miten kaksikielisyys on hoitunut teillä päin?

32 kommenttia:

  1. Mitenkäs suomikoulut, ootteko niitä pohtinu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, suomikouluja (niitä sellaisia lauantai-kouluja) on täällä, mutta nekin on tosi hankalan matkan päässä meiltä. Uskon kyllä että vauvan ollessa isompi, kouluiässä, voisi niihin sitten yrittää mennä. Kai se on pakko jos on tosissaan suomen kanssa.

      Poista
    2. Hm okei. Oon ite nimittäin opettamassa St Albansin suomikoulussa yhdessä ryhmässä, niin tuli vaan heti mieleen. :) Meiltäkin matkustaa sinne ihan mukavan matkan, mutta siellä on tosi hyvä fiilis ja saa puhua suomea niin paljon kun vaan jaksaa!

      Poista
    3. Kiva! St Albans olisi yksi mahdollisuus. Molemmat, sekä suomalainen kirkko että St Albans on molemmat meidän aika hankalia päästä, mutta St Albans ehkä vähän helpompi. Ei varmaan vielä mennä vauvan ollessa näin pieni, mut sit kun alkaa puhumaan niin olisi varmasti hyvä käydä jossain taaperoryhmässä :) Tuun sit moikkaan sua jos olet siellä vielä silloin töissä :)

      Poista
  2. Teilla on siella ihan hyvia virikkeita toisen kielen yllapitoob, minulla on reilu 2-vuotias tytar ja yritamme koulia hanesta kaksikielisen, olen kirjoittanut blogiini pari juttua jotka löytyvat tunnisteen kaksikielisyys alta jos kiinnostaa, siella oli muutamia kivoja vinkkeja lukijoiltakin. Tyttö on nyt siina iassa jo etta kaytamme netissa esim. papunet.net sivustojen peleja sanojen harjoitteluun ja sisaistamiseen, puhua palpatan vain suomea ja taalla asuvilta vanhemmilta aideilta, joilla on isot lapset vinkki on ollut etta jatkat ain suomea senkin kauden aikana kun lapsi kieltaytyy suomen puhumisesta, kieli tallentuu kuitenkin selkarankaan ja lapsi ottaa sen sielta automaattisesti sitten taas kayttöön suomalaisessa ymparistössa. Meilla skype on hurjan tarkea ja tyttö tapailee aika paljon suomea sukulaisten kanssa puhuessa. Kiva kirjoitus ja mukavaa vauva-arkea Englantiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tuo että jatketaan kielen käyttöä vaikka lapsi ei sitä viitsisikään puhua on tärkeää - mun kohdalla se oli sit se kuolinisku kun mulle alettiin vastaamaan suomeksi. Täytyy tosiaan olla sit kovana :) Kiitoksia näistä vinkeistä! Kävin tsekkaamassa myös sinun postauksesi asian tiimoilta ja siellä oli kans hyviä vinkkejä :)

      Poista
  3. Yksi pieni vinkki voisi olla se, että kun lapsi on vähän isompi (niin että äiti ja iskä malttaa jättää hänet :D), hankitte suomenkielisen lapsenvahdin. Ainakin Iso-Britanniassa opiskelevien suomalaisten yhdistys Iso ry. muistaakseni välittää lasenvahteja ja Lontoosta luulisi löytyvän joku suomalainen opiskelija, jolla olisi silloin tällöin aikaa tulla vahtimaan teidän tyttöä :) Silloin lapsi kuulisi suomea joltain muultakin kuin sinulta myös silloin kun olette Lontoossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, joo, kaipa se jossain vaiheessa pitää malttaa jättää vauva. On ollut vain kerran hoidossa tähän saakka, tunnin ajan mun äitillä kun kävin kampaajalla... Suomenkielinen lapsenvahti olis tosiaan kätevä ratkaisu, täytyy toivoa että tulevaisuudessa löydetään täältäpäin joku hyvä! Au pair olisi kanssa ihan hyvä, toivottavasti joskus tulevaisuudessa on tilaa talossa ja rahaa sellaiselle.

      Poista
  4. Opetin itse Lontoossa asuessani Kingstonin suomikoulussa. Jos sinne on helpompi matkustaa niin se on kiva suomikoulu myös!
    Suomikoulun koulutuksessa kuulin itse mielenkiintoisia juttuja kaksi(ja useampi-)kielisyydestä. Esim. se, että vanhempien täytyisi puhua systemaattisesti vain yhtä kieltä että lapsi ei mene sekaisin - tämän myytin tutkijia tyrmäsi erään hollantilaistutkimuksen pohjalta. Tärkeintä olisi kuulemma vain se, että lapsi kuulisi määrällisesti mahdollisimman paljon vähemmistökieltä (toki teillä on eri asia kuin esim. meillä jos miehesi suomenkieli on hyvin alkeellisella tasolla).
    Meillä kaksikielisyyttä toteutetaan niin, että (asumme siis Suomessa) puhun pääosin itse lapselle suomea, mutta luen ja laulan paljon vähemmistökielellä (jolloin virheiden määrä on mahdollisimman minimi - tosin kyllä käytän kieltä myös välillä muutoinkin, ainakin tilanteissa joissa tiedän että pärjään nykyisen tasoisella kielitaidollani). Isä käyttää lapselle omaa äidinkieltään, eli tätä vähemmistökieltä. Miehen puolen suvulta pyydämme lahjaksi kirjoja, cd:itä, dvd:itä ja kulttuurisidonnaisia juttuja (jottei lapsi tuntisi oloaan ulkopuoliseksi myöhemminkään ikätovereidensa kanssa käydessään isänsä kotimaassa). Yritämme myös skypetellä mahdollisimman paljon ja nähdä kavereitamme (joilla on samanikäisiä lapsia) miehen kotimaassa käydessämme.

    Tässä muuten ihan mielenkiintoinen linkki: https://www.facebook.com/bebilingual.net?fref=ts

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi vaan Kingston on vieläkin kauempana meiltä! Asun siis pohjois-Lontoossa. Sinällään St. Albans mitä tuolla aikaisemmin ehdotettiin ei ole kauhean kaukana, mutta sinnekin taitaa kestää ajaa tunti suuntaansa.

      Mä aina luulin että tuo systemaattinen kieli on tärkeää! No hyvä tietää että tämä mun englannin solkkaaminen (eikä miehenkään suomen solkkaaminen) oo kauhean vahingollista. Jossain oon kas kuullut että se kielen määrä on tärkeää, ja kuullut kanssa että olisi hyvä jos lapsi kuulisi vähemmistö kieltä ainakin 30% hereilläoloajastaan minimissään. Mies tosiaan ei puhu suomea, osaa vain satunnaisia sanoja, joten siihen meidän väliseen keskusteluun ei voida tukeutua, mut sit noita DVD ja CD settejä jos sais, ja lukis tietty mahd. paljon kirjoja vauvalle.

      Kiitoksia linkistä ja vinkeistä!

      Poista
  5. En osaa antaa vinkkejä kun itselleni ei tällaisesta kokemusta ole, mutta nämä kaksikielisyys-jutut ovat kyllä hurjan mielenkiintoisia. Salamatkustaja-blogissa oli hiljattain ihan asiantuntijankin kommentteja asiasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävinkin jo tarkastamassa tuon antamasi linkin - kiitoksia! Salamatkustajaa kun en olekaan aikaisemmin lukenut. Tuossa olikin hyviä vinkkejä ja kommentteja.

      Poista
  6. Sen verran vinkkiä, että ei kannata hätääntyä jos lapsen puheenkehitys tuntuu tulevan jäljessä yleistä "normia". Suomessa ainakin neuvolassa sanoivat, että neljä vuotiaaksi odotellaan rauhassa kielen kehittymistä, ennen kuin aletaan edes miettimään onko taustalla jotain viivästymää. Meidän kummilapsi on nyt 3-vuotias ja vasta nyt alkanut puhumaan äidilleen ns. kakkoskielellä (venäjä), vaikka on tähän astikin ymmärtänyt kaiken, mitä on puhuttu. Samoin ykköskielen/kotikielen (suomi) oppiminen on ollut hitaampaa.

    Olipa sekava sepustus, mutta toivottavasti saat jotain selkoa siitä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen kuullut samaa, että kaksikielisillä voi se puheen aloittaminen viivästyä, mutta sitten ottavat nopeasti yksikieliset lapset kiinni. Ja lapsestahan se riippuu paljon - itse olin molemmilla kielillä puhelias aika aikaisin, mutta jos oltiin pitkiä pätkiä jommassa kummassa maassa, niin se toinen kieli unohtui, ja kesti vähän aikaa ennenkuin se palasi takaisin. Mutta palasi kummiskin, osaanhan mä suomea nykyään oikein hyvn :D ja venäjääkin vähän.

      Poista
  7. Moi, tsekkaapa blogi nimeltä Two Tongue Baby Tumblrista (twotonguebaby.tumblr.com)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia linkistä! Mulla onkin nyt paljon kirjoituksia tutkittavana :)

      Poista
  8. Mielenkiintoinen teksti! Haluatko paljastaa, mikä se sun toinen kieli oli? :) Mä oon muuten sn sun kommentin innoittamana tekemästä monikielisyydestä ihan omaa postausta lähiaikoina. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Venäjä. Sähän puhut sitä myös muistaakseni, oltais voitu jutskailla sillon kun nähtiin! Innolla ootan sun postausta, saan varmasti siitä paljon pureskeltavaa :)

      Poista
    2. Joo, venäjä on ensimmäinen kieli, jonka opin! :) Hei, ens kerralla tosiaan jutellaan venäjäksi! Mä oon aina iloinen, kun pääsen käyttämään sitä :)!

      Poista
  9. Mielenkiintoinen postaus! :)

    Meillä ainakin lähipiirissä on hyvä esimerkki siitä, miten kaksikielisyyteen oppii, vaikka sitä kieltä tulisi vain yhdeltä vanhemmalta (tosin kun kyseessä on englanti, niin tuleehan sitä tv:stäkin...) eikä kuulisi ympäristöstä.

    En tiedä pitäisikö tässä itsekin vähän ajatella noita kielijuttuja. Jotenkin olen vaan ajatellut, että ottaahan poika sen englannin sitten päivähoidosta, mutta en kyllä tiedä pitäisikö sitä jotenkin muutenkin tukea. Vai pitäisikö tukea (myös) suomea jotenkin erityisemmin..hmm, täytyykin vähän googletella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon käsittänyt että siinä tapauksessa jos on yksi kotikieli, ja maan kielenä toinen, niin silloin lapsi oppii molempia hyvin, jos tosiaan on päiväkodissa ja sit viimeistään koulussa sillä maan kielellä. Ainakin täällä Briteissä on tälläisiä perheitä paljon, minullakin useampia kavereita, jotka puhuvat kaunista britti-aksenttia (ja sit sitä omaa kotikieltäkin), vaikka vanhemmat puhuvatkin englantia murtaen.

      Tsemppiä teillekin! Voidaan sit vaihtaa vinkkejä tulevaisuudessa :)

      Poista
  10. Hei! Suosittelen uutta (suomalaisen) Annika Bourgornen Be bilingual -kirjaa. Sen saa sähköisessä muodossa Amazonista. Asia on niin laaja, etten muuten ala sitä nyt tässä kommentoimaan, mutta tuo kirja sisältää tosiaan monia uusia näkökulmia kaksi- tai monikielisen kasvattamiseen. Myös Facebookista löytyy ryhmä Kaksikieliset lapset, jota myös suosittelen.

    Bisquits

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Mun täytyykin katsella jos ostais ton kirjan. Vaikuttaa ihan kivalta mitä noita kommentteja ja synopsista vilkuilin. Vilkuilin jo myös kirjailijan muista sivustoja, ja ihan järkeviltä jutuilta vaikuttaa. Mä vilkuilen myös tuon fbookin ryhmän jos sieltäkin löytyis jotain hyviä juttuja :) Vilkuilenpa nyt kauheesti... :)

      Poista
    2. Tuo kirja ja tuo linkkaamani Facebook-sivu on siis saman henkilön perustamia/kirjoittamia :)

      Poista
    3. Tuo kirja ja tuo linkkaamani Facebook-sivu on siis saman henkilön perustamia/kirjoittamia :)

      Poista
    4. Tuo kirja ja tuo linkkaamani Facebook-sivu on siis saman henkilön perustamia/kirjoittamia :)

      Poista
    5. Jeps, huomasinkin että sama henkilö oli selkeästi suosittu :)

      Poista
  11. * Bourgognen

    Tuli typo, kun kirjoitan puhelimella!

    VastaaPoista
  12. Hei tiesitkö muuten, että ruotsalaisella kirkolla Marylebonessa on suomenkielinen pallerokerho (eli muskari) joka kuun 1. maanantai klo 10.30? Viime kuussa oli ekan kerran, meitä oli siellä parikymmentä mutsia muksuineen. Nyt taas tulevana maanantaina on toisen kerran. Tulkaa sinne, olisi hauska tutustua ihan IRL! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy yrittää joku kerta tulla, kunhan tuo meidän (maanantaisin oleva) uimakurssi loppuu. Marylebone on vaan meiltä niin hankalan matkan takana. Ihan OK matka siis itselle, mut vauvan kanssa tuntuu hankalalta. Mut jos vaikka ens kuukautena uskaltautuis!

      Poista
  13. Itsellä ei ole varsinaisesti tälläiset pohdinnat vielä (toivottavasti) vuosiin mielessä, mutta olen nannynä perheessä, jossa äiti on ruotsalainen ja isä irlantilainen. Perheen kolmevuotias on täysin kaksikielinen, ja kaksosvauvat tavailevat sanoja kummallakin kielellä. Aloitin vanhimman ollessa kaksi- ja puolivuotias, ja hän puhui jo silloin sujuvasti kumpaakin! Ja heillä ei todellakaan olla systemaattisia; vaikka äiti suurimmaksi osaksi puhuukin ruotsia, ei ole ollenkaan tavatonta, että puhuu lapsille myös englantia. Ja kolmevuotias vaihtaa sujuvasti kieltä tilanteen mukaan. Mutta vastaavasti tunnen perheen jossa myöskin äiti ruotsalainen ja isä britti, mutta kolmevuotias ei puhu sanaakaan ruotsia. Ymmärtää mutta ei suostu puhumaan, vaikka heillä on ollut ruotsalainen au pairkin. Taitaa olla vähän tapauskohtaisia nämä siis :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, tapauskohtaistahan nää aina on! Täytyy toivoa että tämä meidän vauva ei sit oo tuollaista jälkimmäistä sorttia... Mä itse puhun joskus meidän vauvalle englantia, sitä kun nyt ei voi aina välttää jos oon miehen kanssa, mut yritän tosiaan pitää kielen mahdollisimman pitkälle suomena.

      Poista

Tätä blogia ei enää päivitetä, ja kommentteja luetaan harvakseltaan. Tervetuloa poikkeamaan uuteen blogiini Wave to Mummy

Related Posts with Thumbnails