A blast from the past: koulutyttönä Japanissa

Viime Suomen reissulla kävin läpi romulaatikkoani, eli vanhempien vintillä viihtyvää isoa pahvilaatikkoa täynnä kaikenlaista tavaroitani ennen ulkomaille muuttoa. Siellä ne ovat muhinoineet ja marinoituneet melkeinpä kymmenisen vuotta ja voi vitsit mitä kaikkea sieltä löytyikään. Eniten riemastusta aiheuttivat vanhat valokuvat. En edes muistanut että nämä oli otettu.

 

17v, ranteessa sukelluskello, nahkanauhoja ja Provinssin ranneke

Kun tulin Japaniin, eräs ensimmäisiä host-perheen kanssa tehtyjä asioita oli koulupukukaupassa käynti. Siellä sitä sitten kokeiltiin oikeita kokoja, myyjän tuskastellessa niin "isoa jalkaa" ettei sille löytyisi tyttöjen kokoa (löytyi sille lopulta nippanappa oikea koko).

 

Koulupuku oli, sanalla sanoen, vanhanaikainen. Tummansininen jakku, polvipituinen vekkihame, tiukka tummansininen kangasliivi (samanlainen kuin kolmiosaisen jakkupuvun), pikkuinen punainen rusetti, valkoiset nilkkasukat, mustat nahkakengät. Sisätiloissa käytettiin muovisia sandaaleja. Liikuntatunnilla oli liikuntakoulupuku (valkosiniset verkkarit ja punaraidalliset lenkkarit).

 

 

Kouluun ensimmäisenä päivänä mennessä puin koulupuvun päälle. Hirveän näköinenhän se oli, mutta maassa maan tavalla ajattelin. Hirveältä se näytti muidenkin mielestä - ensimmäisen kouluviikkoni jälkeen pari luokkalaista tulivat salamyhkäisinä supattamaan koulupäivän jälkeen minulle. He veisivät minut ostoksille ja tekisivät minusta muodikkaan.

 

Siinäpä sitten mentiin paikalliseen tavarataloon kuuntelemaan ohjeistusta. Piti ostaa loosesocks-sukat, eli tuollaiset nilkanlämmitinsukat. Koska ne ovat kawaii. Ne liimattiin pohkeen paksuimmalle kohdalle sukkaliimalla, jalka näyttäisi näin kapeammalta. Kangasliiviä ei missään nimessä saisi käyttää, se oli ihan nörtti. Liiviksi ostettiin löysähkö neuleliivi, koska se on cool. Paidan ylimmät napit jätettiin auki, koska se on cool. Rusetti oli optional, mutta siihen laitettiin kumilenksu pidentämään se sopivaksi avonaisemmalle kaula-aukolle. Kesällä paitaa ei tungettu hameen sisään, sillä se ei ollut cool (ja melko epämukavaakin). Helmaan asennettiin kuminauha, joka kiristettiin, ja paita jätettiin pussittamaan sen päälle. Näin se melkeinkuin näytti siltä että se oli hameen sisällä (muttei ollut), näytti hyvältä, eivätkä opettajat päässeet valittamaan.

 

Ja ehkä tärkeimpänä - hame käärittiin (tai rohkeammilla leikattiin) minihameeksi. Koska se on kawaii. Ja se oli niin lyhyt että portaita ylösnoustessa pidettiin kämmenselät takamuksen hameenhelman kohdalla.

 

"Näetkös, tuolta minä tulen"

Kävin englannin kielen puhetunneilla (kuvissa englannin kielen puheen opettaja). Ei liene yllättävää että oli luokan tähtioppilas, japanilaisethan tunnetusti ovat huonoja puhumaan mitään muuta kieltä. Opettaja antoi usein jotain pientä hauskaa, hajukumeja tai kyniä palkinnoksi niille jotka saivat parhaimmat pisteet kuuntelukokeissa. Sen jälkeen kun putsasin pöydän tyhjäksi parin viikon ajan, ja muita oppilaita närkästytti, opettaja poisti minut kilpailusta, että muutkin saisivat mahdollisuuden. Hajukumit oli ihan kivoja, mutta soin ihan mielelläni muille nämä mahtavat palkinnot.

 

Sellaisia muistoja kouluelämästä Japanissa. Tulipa nostalginen olo!