Suhailemassa

Tavallisesta poiketen käytiin vähän urheilemassa sisätiloissa - nimittäin laskettelemassa! Täällä Lontoon liepeillähän ei oikein vuoria ole, tahi muitakaan lumisia mäkiä, joten kun laskettelukärpänen taas puri lähdettiin tänne lähistöllä käymään sisärinteessä. Kun ei ole päässyt mäkeen pitkiin aikoihin tämäkin toimii!

Vaikka mäki on minikokoinen ja porukkaa enemmän kuin jaksaisi, suhattiin sahattiin rinnettä ylösalas kaksi tuntia ja kyllä taas tuntui jaloissa. Hyvää harjoitusta tätä talvea varten - saimme nimittäin häälahjaksi laskettelumatkan Ranskan Alpeille, joten sitä odotellessa. Olen todella innoissani tästä tulevasta matkasta, en nimittäin ole päässyt kunnolla laskemaan yli viiteen vuoteen. 

Täällä Briteissä on myös muuten "kuiva"rinteitä (dryslopes) laskettelijoille. Kun minulle näistä ensimmäistä kertaa kerrottiin olin ihan ihmeissäni ja mietin että mitäköhän ihmettä ne tarkoittaa kuivalla lumella, kun onhan se lumi ihan yhtä lailla märkää oli se aitoa tai tekolunta. Lopulta minulle selvisi että dryslope tarkoittaa siis tosiaankin muovisesta hammasharjan näköisistä harjaksista tehtyä rinnettä, jota kastellaan vesiletkuilla että siinä voi liukua lasketteluvälineillä. Kuulemma sattuu pirusti jos siinä kaatuu. Olen edelleenkin aika äimänkäkenä siitä että joku voi lasketella muovilla... Ja kuulemma niillä rinteillä pidetään vieläpä erilaisia freestyle-kilpailuja. Huh huh! Tämä oli onneksi ihan aitoa (teko) lunta. 

Tässä muuten vähän erilaisempaa "päivänasu"-kuvaa :) Miehellä Helly Hansenia, minulla Burtonia (takki ja housut + goggles). Lauta Option Kevin Sansalone, kengät Salomon Kiana ja siteet Burton. Nuo siteet ovat niin ikivanhat että jo viisi vuotta sitten kavereilta tuli kommenttia tyyliin että nauriitkin nauraa minulle. Joskohan tänä vuonna onnistuisi ostaa uudet! Uusien siteitten jälkeen taas voisi sijoittaa uusiin, parempilaatuisiin (= ei-Burtoneihin) laskuvaatteisiin. Välineurheilua parhaimmillaan!

Cambridge

Tuossa blogiloman aikana, vanhempien ollessa täällä, käytiin kotimaamatkailemassa Cambridgessä. Ihana paikka. Aika laiskoja olemme olleet ettemme siellä oli aikaisemmin käyneet, meiltä nimittäin ajaa sinne reilun tunnin.

Me kävimme veneristeilyllä (punting), jossa meille kertoi kaupungin historiasta ja college-rakennuksista tarinoita paikallinen opiskelija. Tarinoitahan riitti, varsinkin Cambridgen opiskelijoiden tekemistä legendaarisista kepposista. Mieleen jäi muunmuassa tarina erään collegen rehtorin auton katoamisesta ja sen löytymisestä myöhemmin sillan alle ripustettuna. Aivan ehdoton turisti-kokemus Cambridgessa kävijöille!

King's Collegen mailla kävimme myös, ennen tutustumista Cambridgen kauppojen tweed-valikoimiin ja lounaspaikkojen herkkuihin.

Tälläisissä maisemissa taitaa olla kovin motivoivaa opiskella. Aika upeaa historian siipien havinaa ympäri kaupunkia. Kannattaa poiketa.

Champagne and cupcakes

Vähän asiallisempaa pukulinjaa tällä kertaa. Poikkesin eräässä rekrytapahtumassa, jonka teemana oli tietenkin Champagne and Cupcakes. Näitä saisi järjestää useamminkin :) Ihan hauska ilta, cupcakesit oli kerrankin herkullisia, kuohari virtasi vapaasti ja ihmiset olivat yllättävän puheliaalla päällä. Varsinkin loppuillasta!

Mitäs mieltä olette tuosta valkoisesta paidasta? En itse ollut siitä kaupassa ihan varma, mutta äiti suostutteli minut sen hankkimaan. Rento, ja hyvää materiaalia (silkkiä ja puuvillaa - By Malene Birger mallistosta) ja äidin mielestä pirun tyylikäs. Mitäs teidän mielestänne? Se on vähän hassusti aseteltu oikeanpuoleisessa kuvassa, normaalisti laskokset asettuvat molempien rintojen päälle nätisti kuten vasemmanpuoleisessa kuvassa. 

Tuo musta Capaccioli laukku on muuten aivan täysi heräteostos alemyyjäisistä parin vuoden takaa mutta siitä salakavalasti tuli yksi vaatekaapin hittejä. Siisti musta laukku joka käy sekä puvun kanssa että vähän tyylikkäämpään vapaailtaan on ollut varsinainen nappiostos ja maksanut monenkertaisesti takaisin £80 ostohintansa. Ikinä en ko. merkistä ole kuullutkaan, mutta laatu on täyttä priimaa. Ja mikä parasta - Samsung tabletti mahtuu sinne täydellisesti!

Pieni palkinto :)

Opintojen loppumisen merkiksi ja palkinnoksi niistä monista moninaisista myöhäisistä essee-illoista ja stressintäytteistä koepreppauspäivistä piti hankkia jotain. Siitä saakka kun veljeni sai iPadin ylioppilaslahjaksi olen haikaillut samanmoisen perään. Ah mitä kaikkea sillä ehtisi tehdä...

Päädyin lopulta Samsungin Galaxy Tabiin, heti kun se tuli markkinoille takaisin elokuun puolivälissä. Ihan vain siksi että iPadi, vaikka kiva onkin, on melko rajoittunut käyttöominaisuuksiltaan. Galaxy Tab ei ole ihan yhtä sulava liikkeiltään, mutta antaa enemmän vapautta mallailla sitä omaan käyttöön sopivaksi.

Oikeasti hankin tämän jo vähän etukäteen palkinnoksi, muutamaa viikkoa ennen opintojen lopettamista, ihan vain siitä syystä että sille oli jo aikaisempaa käyttöä kun poikkesin Suomessa. Matkakäytössä ihan loistava, en tiedä miten ilman tablettia on ikinä pärjännyt, ja miten ikinä on viitsinyt raijata läppäriä mukanaan. Eihän tällä mitään pitkiä pätkiä naputtele, mutta lyhyet mailit sun muut päivitykset onnistuu kivuttomasti. Ja joo, näpyttelin sillä matkassa myös vähän sitä pirun gradua, ihan ok juttu sekin.

Nyt koti-Lontoossa tästä on tullut oma pieni mukanakuljetettava viihdepaketti julkiseen liikenteen kestämiseen. Lueskelen, pelailen, piirtelen kanjeja... Mitä nyt sattuu tekemään mieli. Tämän viikonlopun aikana eniten olen tosin tätä käyttänyt vain kevyeen blogilueskelemiseen sohvalla :)

Seuraava palkitsemisen paikka taitaa olla sitten ensimmäisen palkkapussin saatua. Silloin taitaa olla vuorossa joko oma järjestelmäkamera, tai Mulberryn Bayswater, joita molempia on jo himoittu useampia vuosia (Bayswateria jopa 6 vuotta...). 

Vitsit tämä itsensä palkitseminen on muuten kivaa :) Palkitsettekos te itseänne millään ylellisellä, kalliilla tai muuten vain kivalla materialla ison suorituksen jälkeen?

Kesällä 2011...

... metsästin vihkisormusta, kävin Porin Jazzeilla, vietin rakkaan syntymäpäivää pari viikkoa myöhässä (loppukokeet), tutustuin veljen armeijapaikkaan, sain yllätyspolttarit, menin naimisiin.

... kävin häämatkalla Pietarissa, söin paljon kivoissa ravintoloissa, kävin hog roast-pippaloissa, poikkesin Cambridgessa, valmistin häämekkoa, pidettiin puutarhajuhlat häitten kunniaksi, piipahdin Suomessa seminaarissa. 

Gradun kirjoittamisen lomaan mahtui aika paljon. Yllättävän paljon. Ehkä liiankin paljon. 

Nämä paikalliset helteet innostivat vähän muistelemaan kesäjuttuja, ja niitähän riitti. Riittikös teidän kesässä menoa ja meininkiä?

Vaatekaappitäytettä

Lontoossa on olleet aivan uskomattomat helteet. Siis aivan uskomattomat. Viime kerran näin lämmintä tähän aikaa on ollut 1800-luvulla. Suunnitelmissa oli käydä vanhojen tuttujen kera Jack the Ripper- kävelyllä, ja ehkä mennä Greenwichiin ottamaan aurinkoa. Viikonloppu tuli kuitenkin vietettyä sohvalla, viltin alla teemuki kourassa. Vaikken ole enää opiskelija se pirun Fresher's Flu saavutti minutkin.

No, ennenkuin vajosin torkkumaan sohvan syövereihin, ehdin käydä kunnon ostoskierroksella Oxford Streetillä, hakemassa täydennystä syksyiseen vaatekaappiin, ja hyödyntämässä opiskelijakorttini vihkaviimeiset päivät. 

Olen ihastunut läpikuultaviin paitoihin ja porkkana-mallisiin housuihin. Talven pakkasiin myös uusia palmikkoneuloisia sukkahousuja, ihan jokavuotinen juttu. Huivi tuli lahjaksi viime viikon "oppilaaltani". Muuten mukaan tarttui lähinnä ihan perusjuttuja - vino pino pitkähihaisia t-paitoja perusväreissä että alustoppeja että aluspöksyjä. Ja uusia lävistyskoruja. Kiitos opiskelija-alennukset säästöä taisi tulla nelisenkymmentä puntaa tai enemmänkin. Hattuja tekisi mieli myös käyttää lisää - erilaisia myssyjä löytyykin jo vaatekaapista useampia mutta oikeita kunnon hattuja ei paljoakaan. Jotenkin tuntuu vain aina vaikealta yhdistellä niitä muuhun vaatetukseen. Täytyy yrittää tänä syksynä opetella!

Mites te, oletteko ehtineet täydentää syksyn vaatekaappianne jo?

Goodbye dissertation, hello life!

... oli facebook-päivityksenäni puolitoista viikkoa sitten. Nyt on sitten yksi aikakausi ohi ja uusi alkamassa.

Gradututkielman palauttamisen jälkeen on ollut aika tyhjä olo. Yhtäkkiä, viiden vuoden kokoaikaisen opiskelun, Bloomsburylla hengaamisen, kirjastoissa notkumisen, yliopistokerhoissa pomppimisen ja yleisen huolettoman elämän jälkeen en olekaan enää opiskelija. Opiskelijakorttini menee umpeen viiden päivän kuluttua, yksi erityisen painava kirja vielä palauttamatta kirjastoon, ja eräs graduohjaajan kirja kummittelee vielä kirjahyllyssä. Sen jälkeen jäljelle jäävät vain muistot ja muutama kansiollinen muistiinpanoja. Tuntuu siltä että identiteettini on hukassa - en ole enää opiskelija, mutta en oikein osaa tehdä mitään muutakaan. Mitäs nyt sitten? Töihin? 

Toissapäivänä tapasin baarissa vanhan yliopistotuttuni, jota en ole nähnyt moneen vuoteen. Muistelimme ensimmäisiä yhteisiä luentojamme ja luennoitsijoitten hassuja aksentteja, päivittelimme ajan kulumista ja halasimme tiukasti. Ihan kuin se olisi ollut vasta eilen kun saavuimme yliopistolle. Ja tänään se on jo ohi. Aivan kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan. Mihin se aika katosi? Tämä aikakausi on ollut yksi elämäni parhaimpia ja tuntuu surulliselta jättää sille hyvästit.

Alisuoriutuminen gradututkielmassa masentaa lisäksi. Keksin hyvän aiheen, ja mielestäni sain aiheeseen tuotua myös jonkun verran uutta analyysia. Mutta jotenkin kirjoitettu tuotos tuntui surkealta rääpäleeltä verrattuna siihen, mitä halusin saada aikaan. Aiheesta johtuen data-analyysia ei tiedon puutteen ja tuoreen ilmiön takia voinut tehdä. Ja abstracti ja yhteenveto oli (liian myöhään jättämisestä johtuen...) aika säälittäviä. Ehkä jos minulla olisi ollut vielä muutama ylimääräinen viikko hioa olisin saanut hyvinkin yleismaailmallisesta tutkielmasta paremmin fokusoidun. Woulda, coulda, shoulda... Se Moetin skumppapullo joka jääkaapissa odotti uutta iloista maisteria odottaa siellä vieläkin.

Nyt olen vielä ollut yliopistolla töissä, vielä yhden tulevan viikon, joten ihan vielä ei vieroitusoireita ympäristön radikaalista muuttumisesta ole seurannut. Vaatekaappiin on tullut vähän täydennystä, ja tulee muutama kassillinen lisää vielä tällä viikolla, nyt kun niitä opiskelija-alennuksia vielä muutaman päivän saa. Sitten pitäisi alkaa etsimään ihan tosissaan töitä. En ole vielä jaksanut lähettää yhtäkään hakemusta. Yliopistolta tarjottiin kyllä osa-aikaista vakkariduunia, mutta sanoin että kiitos kaunis, haluan löytää opintojani vastaavaa graduate-töitä. Saa nähdä mitä tästä etsimisestä tulee - inhoan yli kaiken työhaastatteluita, ja niitä kaikenmaailman typeriä psykometrisiä testejä ja teennäisiä ryhmätyöskentelyarviointeja. 

Eli sellaista.  Elämä porskuttaa eteenpäin kiivasta tahtia. Nyt pitää vaan jaksaa pysyä perässä.