sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Goodbye dissertation, hello life!

... oli facebook-päivityksenäni puolitoista viikkoa sitten. Nyt on sitten yksi aikakausi ohi ja uusi alkamassa.



Gradututkielman palauttamisen jälkeen on ollut aika tyhjä olo. Yhtäkkiä, viiden vuoden kokoaikaisen opiskelun, Bloomsburylla hengaamisen, kirjastoissa notkumisen, yliopistokerhoissa pomppimisen ja yleisen huolettoman elämän jälkeen en olekaan enää opiskelija. Opiskelijakorttini menee umpeen viiden päivän kuluttua, yksi erityisen painava kirja vielä palauttamatta kirjastoon, ja eräs graduohjaajan kirja kummittelee vielä kirjahyllyssä. Sen jälkeen jäljelle jäävät vain muistot ja muutama kansiollinen muistiinpanoja. Tuntuu siltä että identiteettini on hukassa - en ole enää opiskelija, mutta en oikein osaa tehdä mitään muutakaan. Mitäs nyt sitten? Töihin? 

Toissapäivänä tapasin baarissa vanhan yliopistotuttuni, jota en ole nähnyt moneen vuoteen. Muistelimme ensimmäisiä yhteisiä luentojamme ja luennoitsijoitten hassuja aksentteja, päivittelimme ajan kulumista ja halasimme tiukasti. Ihan kuin se olisi ollut vasta eilen kun saavuimme yliopistolle. Ja tänään se on jo ohi. Aivan kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan. Mihin se aika katosi? Tämä aikakausi on ollut yksi elämäni parhaimpia ja tuntuu surulliselta jättää sille hyvästit.


 

Alisuoriutuminen gradututkielmassa masentaa lisäksi. Keksin hyvän aiheen, ja mielestäni sain aiheeseen tuotua myös jonkun verran uutta analyysia. Mutta jotenkin kirjoitettu tuotos tuntui surkealta rääpäleeltä verrattuna siihen, mitä halusin saada aikaan. Aiheesta johtuen data-analyysia ei tiedon puutteen ja tuoreen ilmiön takia voinut tehdä. Ja abstracti ja yhteenveto oli (liian myöhään jättämisestä johtuen...) aika säälittäviä. Ehkä jos minulla olisi ollut vielä muutama ylimääräinen viikko hioa olisin saanut hyvinkin yleismaailmallisesta tutkielmasta paremmin fokusoidun. Woulda, coulda, shoulda... Se Moetin skumppapullo joka jääkaapissa odotti uutta iloista maisteria odottaa siellä vieläkin.

Nyt olen vielä ollut yliopistolla töissä, vielä yhden tulevan viikon, joten ihan vielä ei vieroitusoireita ympäristön radikaalista muuttumisesta ole seurannut. Vaatekaappiin on tullut vähän täydennystä, ja tulee muutama kassillinen lisää vielä tällä viikolla, nyt kun niitä opiskelija-alennuksia vielä muutaman päivän saa. Sitten pitäisi alkaa etsimään ihan tosissaan töitä. En ole vielä jaksanut lähettää yhtäkään hakemusta. Yliopistolta tarjottiin kyllä osa-aikaista vakkariduunia, mutta sanoin että kiitos kaunis, haluan löytää opintojani vastaavaa graduate-töitä. Saa nähdä mitä tästä etsimisestä tulee - inhoan yli kaiken työhaastatteluita, ja niitä kaikenmaailman typeriä psykometrisiä testejä ja teennäisiä ryhmätyöskentelyarviointeja. 

Eli sellaista.  Elämä porskuttaa eteenpäin kiivasta tahtia. Nyt pitää vaan jaksaa pysyä perässä.

7 kommenttia:

  1. Onnea joka tapauksessa, olet ilosi ansainnut vaikka lopputyölle olisi voinut vielä tehdä sitä ja tätä. Toivottavasti mukava duuni löytyy, onneksi siellä ainakin tarjontaa riittää :).

    VastaaPoista
  2. Onnea dissen palautuksesta, se tunne kun ei tarvitse tehdä mitään on todella outo :) Onnea työnmetsästykseen!

    VastaaPoista
  3. Onnittelut dissertationin valmistumisesta! Ja tiedän myöskin tuon tunteen kun on hetkellisesti tyhjän päällä. Itse ratkaisin tilanteen viime keväänä hakemalla uuteen kouluun. ;) Ensimmäinen korkeakoulu valmisti no-jaa-kai-tää-on-ihan-ok -ammattiin, ja nyt opiskelen sitä mitä oikeasti olen aina halunnut. En malta odottaa sitä hetkeä kun valmistun ammattiin, jota oikeasti haluan tehdä.

    Muistaakseni olet aiemmin kirjoittanut töiden hakemisesta Briteissä. Onko nyt tutkintopaperi taskussa töiden hakeminen kovinkin erilaista? Mainitsit tuossa lopussa jotkin testit, ovatko tuollaiset yleisiäkin?

    Toivottavasti löydät sopivan työn!

    VastaaPoista
  4. Tessa, joo täytyy toivoa parasta. Täällä tota valikoimaa tosiaan riittää, että pakko sieltä jotain kivaa on löytyä :)

    Laura, on, todella omituinen. Oon tosin (joko onneksi tai harmiksi) ollut kokopäivätöissä koko ajan sen jälkeenkin, että tekemistä kyllä riittää...

    Esteri, hei tosi hienoa että olet löytänyt sen unelma-ammattisi! Ja päässyt sitä velä opiskelemaan, eli mahtava juttu :) Kyllä se työnhaku aika samanlaista on, paitsi että tutkintopaperi taskussa voi hakea erityisiin graduate-ohjelmiin firmoissa. Noi testit ovat todella yleisiä, ja hiton rassaavia (ja aikaavieviä...)

    VastaaPoista
  5. Tollaset muutokset on aina rankkoja.. Mutta hienoa, että gradu on purkissa! Ja tsemppiä työnhakuun :)

    (Bubble tässä, nimenvaihdos)

    VastaaPoista
  6. Muistan ton omituisen tunteen valmistumisen jälkeen, ensimmäistä kertaa peruskoulun aloittamisen jälkeen ei enää olekaan (huoleton) opiskelija, vaan pitäisi ihan oikeasti alkaa olla aikuinen ja mennä töihin. Mutta kyllä siinäkin on puolensa, kunhan siihen tottuu :) Tsemppiä työnhakuun!

    VastaaPoista
  7. June, kiva uusi nimi! Työnhakuun tosiaan tarvitaan tsemppiä, mutta täytyy toivoa että jotain hyvää on tullakseen.

    Agatha, jeps, ja se erityisen hyvä puoli tässä valmistumisessahan on se (kunhan noita kunnon töitä löytyy) että vihdoinkin ei tarvitse laskeskella jokaista pennosta! :D Eli niitä tulevia palkkashekkejä odotellessa...

    VastaaPoista

Tätä blogia ei enää päivitetä, ja kommentteja luetaan harvakseltaan. Tervetuloa poikkeamaan uuteen blogiini Wave to Mummy

Related Posts with Thumbnails