Like death warmed up...

Juuri siltä tällä hetkellä tuntuu. Olo on kuin pika-mikrotetulla ruumiilla. Se ainainen kevätflunssa on tännekin jo iskeny ja kaveripiiristä tuntuu että joka toinen on samoissa kuumehöyryissä. Viikonloppu meni siis lähinnä vällyjen alla kihlatun tuodessa inkiväärihunaja-teetä petiin. Stressi kandintyön tekemisestä ei auttanut fiiliksiä eikä varmaan parantumiskykyäkään.

Tänään aamulla oli pakko nousta ylös ja ehtiä sekä kirjastoon että valvojan juttusille mutta ah mikä taisto olikaan päästä sängystä ylös ennen puoltapäivää. Puolihorteissa ei aamiainen, meikkaus tai suihku tai muutkaan tavalliset aamutoimet viehättäneet ja vääntäydyin metroon sellaisenaan. Siinä metrossa niiskutellessa olin huomaavinani että istumapaikat viekussani pysyivät epätavallisen kauan tyhjinä.

Trenssi Benetton; huivi H&M; saappaat Clarks; kietaisumekko Lindex; laukku Esprit; hanskat Marja Kurki + perustoppi ja sukkikset entiedämistä

Pika-gallup. Ovatko kuvat kivempia jos kasvot näkyvät myös? Haittaako jatkuva anonyymiys ja kasvojen blurrailu/pois-rajaaminen?

Museovierailulla

Viime viikolla muuten kävin isän kanssa ensimmäistä kertaa Victoria&Albert museossa. Hävettää oikein myöntää tämä mutta kolmen täälläasutun vuoden jälkeen olin väheksynyt museota siellä lainkaan käymättä ja kuvitellut kyseessä olevan jonkun säälittävän pikku romu-museon. Enpä taas olisikaan voinut olla vähemmän väärässä. Olen aina hehkuttanut British Museumia kaikille tutuille ja viitannut siihen aina omana lähimuseona... Joillain on omat lähipubit, mulla oli lähimuseo alle 10 min kävelymatkan päässä ja siellä tulikin käytyä aina kun oli vähän tylsää. Nykyään asun vähän kauempana (n. 30 min kävelymatka).

Jokatapauksessa takaisin asiaan. Victoria&Albert museo on aivan yhtä makea kuin British Museum ja siellä oli vaikka mitä mielenkiintoista. Bonuksena sijaitsee Natural History Museumin vieressä jossa voi käydä samalla katsomassa dinosaurukset ja jos luksus-shoppailu houkuttaa lähistöltä löytyy kaikenmaailman Chanelit sun muut että Harrods kävelymatkan etäisyydellä. Kannattaa siis käydä!



Varsinainen nähtävyys jota isä ja isän kaveri vastavasten halusivat nähdä museossa oli tämä Tippoon Tiikeri, elikkä intialainen mekaaninen soittolaite rakennettu eurooppalaista syövän tiikerin muotoon. Heh, eipä taidettu brittivalloittajia siellä erityisemmin ihailla!

Tatuointiaika varattuna!

Minulle on varattu tatuointiaika 1.4 elikkäs aprillipäiväksi. Iik! Ideana on tehdä jalan sisäsyrjään kirsikankukista ja irronneista terälehdistä köynnöstyyppinen ratkaisu jolla peitellään aikaisempaa pientä ja rumaa tatuointia.

Olen netissä vaikka missä etsinyt hyviä kuvia joita viedä tatuoijalle versioitavaksi mutta yllättävän heikosti olen löytänyt mitään itseäni innostavaa. Etsinnässä nimenomaan new school/old school- tyyppiset kirsikankukat mutta muutkin käyvät inspiraation antamiseen. Jos teillä on mitään vinkkiä antaa joko hyvistä kuvista tai hyvistä sivustoista (Bmezinen tiedänkin jo) tai linkkiä niin nakatkaa kommentteihin tai postilaatikkoon. Olisin kovin kiitollinen! :)

Vetoketjuvillitys

Olen jo kauan ihastellut Outsapopin tekemiä vetoketjuteoksia ja salaisesti himoinnut samantyyppistä itselleni, miettien DIY-projektia ja pohtien koskas siihen ikinä olisi aikaa. Suosittelen muuten muutenkin tsekkaaman blogin, se on nimittäin DIY-ideoitten pohjaton aarrearkku! Jokatapauksessa taannoin Outsapop postasi Doo.Ri mallistosta joka liikkuu hyvinkin samanlaisilla vetoketjuvesillä ja ihastuin aivan täysin tähän vetoketjuvyöhön (samanlainen oli kuulemma Outsapopinkin tulevassa mallistossa). Oikeasti, eikö olekin todella makea! Tykkään juuri tälläisistä statement-piece tyyppisistä asusteista, niitä saisi olla kaapit täynnä maustamassa peruspukeutumista.




Tykästyin myöskin tähän laukkuun ja rintakoruun jotka näyttävät vähän helpommin (ja nopeammin) toteutettavilta eli tämmöisen ehkä tulen jossain vaiheessa toteuttamaankin. Ei tuo gorillankarva niinkään mutta nuo vetoketjusysteemit näyttäisivät hienolta jossain isossa kirjekuorityyppisessä laukussa.





Mitäs itse tykkäätte näistä meiningeistä? Minä olen fanittamassa ihan täysillä mukana. Laitoin tähän mukaan Outsapopin tutorialeja joita toivottavasti käytte katsomassa ja tarpeen mukaan inspiroitumassa. Elikkä kaulakoru-tutorial 1 ja kaulakoru-tutorial 2 joita voi muokata oman mielen mukaan sitten tuohon vyöprojektiin. Taikka sitten innostua kaulakorusta ja tilata sellainen Outsapopilta itseltään! Suomalaista designiä kannattaa aina tukea. Tässä vielä hattu-tutorial joka on myös kiva idea, tai sitä voisi itse varioida tuon rintaneulan tyyppiseksi.

PS. Kaikki kuvat ja tutorialit olen napannut Outsapopin sivuilta jonne kunnia kuuluukin näistä hienoista vetoketjuideoista.

Ostin mutta pidänkö?

Tänään töitten jälkeen kävin ostoksilla. Mukaan tarttuivat uusin Vogue, valkoiset ballerinat ja rykelmä rannekoruja.



Mietintää aiheuttavat vielä nämä kaksi hametta. Jätin hintalaput vielä paikoilleen sillä niitten pitäminen tai pitämättä jättäminen aiheuttaa vielä mietintöjä. Vaatekaapissani olisi toisaalta lyhyen tumman farkkuminihameen mittainen aukko, ja tuo farkkuinen lumihiutaletikki folk-hame on vaan niin suloinen mutta toisaalta massit ovat vähentyneet uhkaavasti ja pian taas vuokranmaksupäivä. Folk-hame on myös ehkäpä liiankin lyhyt? Rehelliset mielipiteet otetaan mielellään vastaan kommenttilaatikkoon! Tässä hameessa viehättivät nuo vetoketjuyksityiskohdat taskuissa sekä tumma väri. Melko hillityt kulutukset ja vähän rypistyksiä. Toimisi vaatekaapissa mainiosti. Väri vastaa ehkä paremminkin keskimmäistä kuvaa, nuo vetoketjukuvat ovat vähän liian mustanharmaita.





Tämä folk-hame viehätti söpön vaaleansinisen värinsä takia (vastaa ylimmäisiä kuvia) ja rypytykset ja lumihiutaletikit vaan toimii. Mietityntää aiheuttaakin että onkohan tämä nyt liian lyhyt, tällä ei nimittäin sitten kumarrella! Otin mukaan sillä oli viimeinen kappale omaa kokoa jotta saisi kotona rauhassa peilailla ja miettiä. Pitäisikö pitää?

Muuten tänään töissä oli ihan hauskaa. Koululla oli jotkut erikoispäivät meneillään ja yläasteikäisiä oli kutsuttu tutustumaan kielien opiskeluun, minä siellä mukana omaa yläasteryhmää johtaen. Noh, lapset olivat ihan mukavia mutta eipä minusta olisi ikinä yläasteikäisten opettajaksi. Minulla ei ole sellaista luontaista aukroriteettia ja tuon ikäiset pikkuhyeenat haistaa sen kilometrien päästä. Suurin osa ajasta heillä siis kului kännykän kanssa pelailuun... Joivat lounaalla vielä Red Bulleja ja hyperaktiivisten teinien patisteleminen oli vielä vaikeampaa kun piti pörrätä vaikka missä.

Pikapostaus

Isä oli ja meni. Oli tosi hauskaa ja käytiin vaikka missä nähtävyykiä katsomassa ja ravintoloissa. En ole ostanut ruokaa yli viikkoon sillä elänyt vain isän kustantamilla illallisilla ja tuliaisruisleivillä... Jotka muuten kihlatun suosiolla avustuksella ovat ikävä kyllä lähes jo loppuneet.

Salaman raiskaamassa kuvassa viimeisin ostokseni elikkä Benettonin trenssitakki. Tälläistä olenkin etsinyt pitemmän aikaa ja voin sen vihdoinkin ruksia yli oikeasta reunasta löytyvästä ostoslistastani. Himoitsisin vielä ehkä kamelin sekä mustan värisiä trenssejä mutta tämä riittää täksi kevääksi ainakin tällä hetkellä. Jollei siis jostain halvalla löydy. Olen muuten huomannut että ihan mahdotonta löytää hyvin istuvia takkeja jos boobsit on yhtäkään sitä C-mediaania isommat. Tämäkin takki istuu rinnuksista ikävästi, varsinkin kun laitoin alle vielä villatakin. Muuten takki on siis aivan perfekto. Auttaisikohan jos nappia siirtäisi käsipelillä pikkaisen keskemmälle?





Sain tänään alustavat aikataulut kevään kokeista. Näyttää aika hyvältä jollei mitään muutoksia tule. Joka hemmetin vuosi minulle on laitettu suurin osa kokeista heti ensimmäiselle koeviikolle ja se on oikeasti aivan tuskaisen stressaavaa varsinkaan kun tietää ettei mitään uusimismahdollisuuksia ole. Jollei siis halua saada todistukseensa alhaisinta mahdollista läpipääsevää arvosanaa. Tänä vuonna onneksi kokeet on mukavasti jaotettu koko kuukauden läpi. Varsinaista stressiä aiheuttaakin tällä hetkellä kandintyö tai sen tekemättömyys ja 4 viikon päästä oleva palautuspäivä... Kevätpäivistä tämä tyttö taitaa nauttia kirjastossa oleskellen :(

Kengät jotka pitää olla

Tämä postaus-idea taitaa olla kiertänyt useammassakin blogissa nyt, muistan saman nähneeni ainakin yummyn ja moumoun blogissa. Mutta mitäpä siitä, hyvät ideat kiertoon ja minulle tänne! Alunperinhän tämä tulee siitä Cosmopolitanin viimeisimmästä numerosta jossa analysoitiin että minkälaisia kenkiä tulisi jokaisen naisen kaapistaan löytää.

Tottapuhuen, eipä taitaisi Cosmo minun kenkävarastoani noteerata mutta ei se mitään. En minäkään noteeraa Cosmoa. Hajosin sen lehden piilo-maailmankuvaan naisesta miehen miellyttäjänä ja johdannaisena (seksijutut näin pidät miehesi tyytyväisenä, vihjejutut miten metsästät miehen, trendireportit näin valitsen kauden seksikkäimmät trendit miesten houkuttamiseksi jne...) ja lopetin lehden tilauksen teininä feministiheränneisyyden myötä. Noh, lehden parjaaminen sikseen, läpimädästäkin lehdestä voi löytää jotain kivaa, kuten tämän kenkäjuttuidean!


1. Perusballerinat

Mukavat, käytännölliset ja tyylikkäät ballerinat jalassa voi suunnata melkeinpä minne vain.



Ballerinat ovat parhaimpia kesäkenkiä ever. Valkoiset minulla kuuluvat ehdottomasti kesäfiiliksen aikaansaamiseen ja ovatkin varmaan kesäkengistä käytetyimmät. Valitettavasti ne myös menevät nopeasti huonoiksi joten ne joutuu aina heittämään kesän päätyttyä pois. Tässä kuitekin hopeiset (New Look) ja kullanhohtoiset (Global) ballerinat jotka sopivat monen kanssa. Täksi kesäksi hakusessa ovat valkoiset että mustat ballerinat, ja mietintämyssyssä Chanel-tyyppiset cap-toet.

2. Unelmakorot

Lähes kuukauden vuokran maksaneet korkkarit kaivetaan kaapista vain muutaman kerran vuodessa.



Mitään kalliita tai edes uskomattoman upeita korkkareita minulla ei ole, nämä taisivat maksaa 40 euroa. Näistä kuitenkin tykkään edelleenkin vaikka ostin joskus jo kolmisen vuotta sitten. Käytän lähinnä jonnekin mentäessä kesällä, jotenkin jääneet ihan perusarjessa käyttämättömiksi vaikka ihan tavalliseen käyskentelemiseen sopisivat myös.

3. Rokkitennarit
Rokkikeikalle, festareille, baariin tai minne tahansa, kun haluat saada hieman katu-uskottavuutta.



Nämä Onitsukat menisivät enemmänkin tavallisista city-lenkkareista mutta isken tähän kategoriaan verukkeella ettei muita lenkkareita (paitsi juoksuun) itseltäni löydy. Mukavat ja sopivan kapoiset etteivät jalat näytä sämpylöiltä taikka converse-kanooteilta. Kelpaa moneen menoon ja käytän varsinkin kun on kiire ja joutuu juoksemaan moneen paikkaan.

4. Kaupunkikumpparit

Festareille, kauppareissuille, kesämökille tai sateisella kelillä melkeinpä kaikkialle.

Ei. Vaikka olen monesti miettinyt että varsinkin Lontoon talvisissa monsuunisäissä kumpparit olisivat mainiot eivät ne tyylillisesti iske. En vaan halua käyttää kaupungilla kenkiä jotka assosioin mökkikesiin ja metsissä vaelteluun. Kunnolliset rasvasuojatut nahkasaappaat kyllä pitävät veden poissa varpaista ja näyttävät plussana myös tyylikkäiltä eli miksi edes viitsisin hankkia kumppareita? Festareilla en käy ja kesämökille riittää armaat harmaat perus-Nokiat.


5. Talvitohvelit
Rinnebileisiin, rentoon baariin, shoppailureissulle tai leffaan kaverin kanssa.



Tänä vuonna hommatut Uggsit ovat pelastaneet monta talvi-aamua lämpöisyydellään. Käytän useimmiten pillifarkkujen kera tai sitten mekko/tunika- sukkahousuviritelmän kanssa ihan perusarjessa, yleensä kouluun mennessä. Tulevat jatkamaan voittokulkuaan tulevana talvena, nyt kevään myötä on näiden aika painua kesäunille. Niitten kaverina on vuosien takaiset mukluk-eskimo-saappaat. Vaikka omaa silmää edelleenkin miellyttävät (ja olivat ehdottomat rakkauskengät vuonna 2003-4) en käytä kaupungilla sillä ovat vähän hassun vanhan näköiset katukuvassa.


6. Luottokorkkarit

Koko päivän kestävään työtapaamiseen, sukujuhliin, aamuun jatkuviin megabileisiin tai minne tahansa, missä tarvitset mukavalta tuntuvia korkoja.

Vanhat rakkaat söpöt mustat minikorkoiset mokkakorkkarit ovat ahkeran käytön jälkeen niin hajalla että odottavat hetkenä minä hyvänsä viimeistä reissua kaatopaikalla... Vielä en ole hellinnyt niitä viedä poispois vaikkei niitä oikein käyttääkään enää voi. Ovat pienet niin resuiset ettei niistä edes kehdannut ottaa kuvaa.

7. Edustussaappaat

Työtapaamiseen, baarikierrokselle, rennolle illalliselle, treffeille tai lounaalle kaupungilla.



Mustat Clarksin saappaat sopivat melkeinpä minkä tahansa kanssa ja koron ollessa varsin maltilliset ovat myöskin moneen paikkaan käyttökelpoiset. Näillä kelpaa kävellä vaikka missä tilanteessa. Konjakinruskeat Marco Tozzin nauhasaappaat ovat hivenen vaikeammin yhdisteltävissä mutta kelpaavat monenlaiseen edustukseen myöskin.


8: Korokenilkkurit

Kaupungin kuumimpaan yökerhoon, ekoille deiteille ihanan miehen kanssa, muodikkaisiin bileisiin tai työhaastatteluun, jossa pitää tehdä vaikutus tyylillä.



Tällä kategorialla taidettiin lähteä hakemaan rokkinilkkureita ja korokepohjaisia pilvenpiirtäjiä. Itseltäni ei nilkkureita oikein löydy mutta nämä sopivat tähän kategoriaan jotenkin. Käyttäisin peruspippaloissa ja deiteillä muttei kuitenkaan ihan yökerhomateriaalia. Minulle enemmänkin perusarkikengät.

Lopputulos

Jutun tehtyä huomaa että minultahan puuttuu melkoiset määrät hyvinkin oleellisia kenkiä joita ilman ei (kai) pärjää. Tuloksenahan oli 5/8! Mitäs tästä opimme? Tarvitse lisää ja paljon kenkiä! Ensimmäisinä ja kriittisimpänä hankintana kenkälistalla ovat valkoiset/mustat ballerinat sekä luotettavat ja mukavat mustat korkkarit.

Good morning Baltimore

Eilen käytiin katsomassa Hairspray- musikaali. Aivan mieletön fiilis! Olen nähnyt sekä alkuperäisen että uusimman elokuvan pari kertaa ja olen aivan täysi fani mutta musikaali oli aivan uskomaton kokemus. Tunnelma oli aivan katossa, porukka joraili paikoillaan ja jotkut uskaliaat jopa pukeutuivat 60-luvun tyyliin (Rocky Horror Showtako tässä mentiin katsomaan?). Michael Ballin ja Leanne Jonesin lava-karisma oli käsinkosketeltava ja improvisaatio lavalla sai sekä yleisön että näyttelijät repeilemään. Ei mikään ihmekään että esityksen loputtua yleisö taputti seisaaltaan pitkän aikaa ja kaikki lähtivät teatterista hymy kasvoilla.

Nämä biisit ovatkin soineet päässäni eilisestä lähtien. Pidin musikaalista niin paljon että kävisin mielelläni uudestaan vaikka heti tänään :)

Trend alert - Obi belts?

Siitä saakka kun vilkuilin Maaliskuun Voguen läpi ja huomasin Vuittonin kevät-runwayn kuvat ihastuin aivan totaalisen täysin näihin obi-vöihin. Taisin täällä siitä mainitakin jo joskus helmikuussa. Aivan älyttömän makeita. Juuri noin yhdistäen ne näyttävät parhailta, eli korkeavyötäröisten liehuhousujen tai beigen trenssin kera. Aivan tavallisten perushameitten kera näyttäisivät myös ihanilta. Nämä kuvat ovat iskostuneet takaraivoon ja olenkin puolivakavissani pohtinut pientä DIY-urakkaa mutta taitaa olla vähän liian vaikeaa kaltaiselleni nakkisormelle.





Olenkin sitten innoissani selaillut googlea ja high-street kauppojen nettivalikoimia läpi jos vaikka löytäisi jotain tuon tyyppistä mutta ei. Kinkit saisivat pistää nyt vauhtia töppösiin siellä riistotehtaissaan että saisin itselleni jotakuinkin samanomaisen vyön jostain täältä Briteistä kohtuuhintaan. Vuittonin $2200 vyöhön massit kuin riittänee vain Kate Hudsonilla ja Kerry Washingtonilla (jotka molemmat ovat yhdistelleet vyöt allaolevissa kuvissa oikein mainiosti). Bebe-nettikaupassa näyttäisi olevan melkeinpä identtinen kopio mutten tiedä haluanko tilata tuotetta Jenkeistä saakka ja iskeä $69 hintaan vielä mehevät postikulut päälle. Toisaalta, ei kai joku vyö paljoa paina eli postikulut ehkä ihan kohtuulliset. Venailen vielä vähän aikaa jos vaikka TopShoppiin tulisi samanmoisia vöitä...





Halvemmalla pääsisi jos myöntyisi ostamaan tuollaisen allaolevan hyvinkin pelkistetyn ja simppelin obi-vyön. Asoksessa näitä oli hintaan £10-15 eli ei mikään paha. Toisaalta nämä ovat ylläoleviin verrattuna vähän tylsähköjä. Etsystä löytyi myyjä jolla olisi vähän värikkäämpää obi-vyötä tarjolla joita olenkin miettinyt vakavasti (ovat lisäksi oikein kohtuullisen hintaisia) mutta nekin jäävät aika kauas noista Vuittonin aiheuttamista vilunväreistä.





Mitäs mieltä, hitti vai huti? Voisitko kuvitella itsesi käyttämään tälläistä överipaksua vyötä ikinä?

Sunnuntai-kävelyllä Thamesin varrella

Kiva viikonloppu. Isä tuli täällä käymään vihdoinkin ja toi mukanaan mahtavan ruisleipä/suklaa-paketin että vähän Suomeen jääneitä vaatteita. Aamuhäslinkien, museoitten ja kirkkojen jälkeen mentiin porukalla (tulevien) appivanhempien kera Swan-raflaan maittavalle pitkänkaavan lounaalle (brittiläistä noveau cuisine -tyyppistä safkaa) ja käveltiin Tate Modernilta Big Benille. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis tai omassa tapauksessa korkokenkien valinnasta kärsi vähintään varpaat ja päkiät.






Skeittipoikia mestoillaan flippaamassa lautaa ja kihlattu joskus itse murtanut sormensa siellä teininä pelleillessään. Käytävän kivilaattoihin oli kaiverrettu runonpätkiä sinne tänne. Paikallisia b-boy-fly-girlejä breikkaamassa. Vikkeliä kuin pirut ja keräsivät melkoisen ihailijajoukon ympärilleen. Joen varrella oli muutenkin näin kevään ilmaantuen yllättävän paljon elämää. Oli katusoittajia, taiteilijoita ja niitä hemmetin patsastelijoita joita en ensinnäkään ymmärrä enkä ymmärrä sitäkään miksi ihmiset niistä näyttävät pitävän ja ympäröivät ne sangoin joukoin.

Viimeiset kuvat auringonlaskun aikoihin/jälkeen London Eyestä, Big Benistä ja Westminsteristä. Ei mitään pahoja mielestäni ottaen huomioon vähäisen valon ja käytössä olevan pokkarikameran. Ei menty maailmanpyörään tällä kertaa ja onhan siellä jo tullut käytyä kerran aikaisemmin. Hienot maisemat kyllä on ja ehdottomasti käymisen arvoinen nähtävyys!





P.S. Kuvissa olevat ihmiset random-turisteja jotka sattuivat kuviin.

Taiasta satumetsään

Pidin Iittalan Taika-sarjasta melkoisesti. Se oli koristeellinen, hauska ja nimensä mukaisesti taianomainen. Mutta nyt tämä uusi kevät-sarja iski sydämeen niin kovaa. Miten voi astiat olla kuin tauluja kerrakseen! Ja niin herkkä fiilis tuossa kuvassa. Iskikö teille? Henkilökohtaisesti ennustan tälle sarjalle vielä isompaa buumia kuin edelliselle Taika-sarjalle. Toivottavasti näitä samaan syssyyn kuuluvia sarjoja tulee vielä lisää, uusilla kuvilla ja ideoilla.



Nimi sarjalle on harvinaisen osuva. Näitä kun katsoo tosiaankin tuntee hyppipomppivansa jossain maagisessa lapsuuden satumetsässä isosilmäisten ja söpöjen bambien seurassa. Ostaisin niin mielelläni tästä sarjasta vaikka mitä mutta taidan järkevyyden vuoksi jättää kauppaan. Reissailen niin paljon ettei mitään järkeä ostaa kauniita kipposia kaappiin pölyttymään kun tietää että seuraavan kerran kun muuttaa on taas kauhea tuska päättää mitä jättää minnekin. Kaikki hienot ylioppilaslahja-Iittalatkin on vielä paketeissaan vanhempien luona :(



Tämä lautanen... Rakastan rakastan rakastan. Tältä lautaselta maistuisi aamu-crumpetitkin paremmalta.

Hyvää viikonloppua!!!

Muutama pikainen ilmoitusluontoinen asia.

1. Häivyn maisemista vähäksi aikaa. Ensi viikolla pitää palauttaa tärkeä kirjoitelma joten viikonlopun ja ensi viikon poistan itseni dataamasta ja annan runosuonen virrata vapaasti. 3000 sanaa jostain aiheesta en-tiedä-vielä-mistä, liittyypi kuitenkin Afrikan mikroekonomiaan.

2. Isäni tulee ensi viikolla. Sepä tietää kivaa ruisleipä/suklaa/vaatepakettia Suomesta mulle ja tietenkin kivaa yhdessäoloa. Että vielä lisää töitä koulun eteen jotten joudu sitten täällä hänen ollessa vain tekemään esseitä kouluun. Joita on vielä useampi palauttamatta ja tekemättä.

3. Blogilista kenkkuilee eikä suostu päivittymään. Toivottavasti se siitä sutjaantuu. Jos ei voi olla että poistan blogin blogilistalta ja lisään uudestaan. Jos häviää suosikeista niin johtuupi siitä. Tilailkaa sitten uudestaan jos vielä haluatte :)

4. Älkää vaan osallistuko tämän arvonnan ykköspalkinnon arvontaan :)



Päivänasukuvat joita homo-Picasa ei suostu kääntämään ja joitten kanssa en ehdi nyt taistella. Takki Vila, paita Nanso, hame H&M, saappaat Clarks. Oli mulla laukkukin muttei kuvattuna :)

Procrastination ja pikamanikyyri

Joskus tuntuu että kun asuu ulkomailla pitkän aikaa tulee ns. kielipuoleksi. Sitä tottuu ajattelemaan sekaisesti kummallakin kielellä, valiten sanan sieltä tai tuolta riippuen minkä muistaa ensin ja mikä kuvastaa fiiliksiä parhaiten. Joidenkin käsitteiden ja sanojen kääntäminen on taas joskus aivan mahdotonta sillä suoraa käännöstä ei välttämättä ole siinä toisessa kielessä.

Procrastination on mainio esimerkki tämän päivän fiiliksistä jota ei voi oikein kunnolla kääntää suomeksi. Käännös liikkuisi jotakuinkin viivättelyn ja vitkastelun välimailla, mutta kun englannin kielen sanaan latautuu myös se omantunnon naputtaminen ja turhanpäiväisen tekemisen keksiminen ettei tarvitse aloittaa sen kaikkein tärkeimmän asian tekemistä ihan vielä mutta kohta. Vaikea selittää. Esimerkkinä käyköön että tein tässä manikyyrin, datasin turhuutta ja kirjoittelen blogia vaikka oikeasti minun tulisi perehtyä Kaakkois-Aasian työttömyyden kiehtovaan maailmaan. Ja omatuntoni naputtaa muttei saa minua siltikään kääntymään tärkeämpään työhön. Aloittamisen vaikeutta parhaimmillaan.

Jokatapauksessa innoitus postaukseeni oli niinkin yksinkertainen kuin erään tietyn tuotteen hehkutus joka tosiaankin tekee tavallisesta manikyyristä pikamanikyyrin. Itse tykkään pitää kynnet aina kunnossa ja lakattuina mutta aikaa en halua turhaan uhrata tähän. Aluslakan ja päällyslakan käyttö auttaa tietenkin pitkäkestoisuuteen ja sitäkautta lakkaan ei tarvitse käyttää aikaa usein (esim itsellä lakka kestää usein viikonkin lohkeilematta).

Kuvassa sekalaisia manikyyrituotteita, mm. Essien aprikoosiöljy kynsinauhoille ja lasiviila, pohjalakkaa jne.

Pointti onkin siinä että niitten kynsien kuivuminen on vaan niin tajuttoman tuskistuttavaa ja mitä luultavammin ainakin yhden kynnen onnistuu rönttäämään jonnekin. Sen estämiseen PIKAKUIVATTAJA onkin vallan mainio. Lakka kosketuskelpoiseksi viidessä minuutissa ja menoksi. En käsitä miten olen koskaan aikaisemmin edes viitsinyt lakata kynsiäni joutuen varomaan niitä tuntikausia.

Kai kaikilta löytyy jo tälläinen peilikaapista? Jos ei niin kipinkapin ostoksille, tämä on nimittäin niin mainio tuote etten itse edes viitsi lakata kynsiä jos se on sattunut loppumaan. Oma kuivattajani on OPI:n tuote joka on vallan mainiosti toimiva mutta samaa asiaa ajavia tuotteita löytyy esim. LCN:ltä ja Essieltä, ja ehkäpä Mavalalta ja Trindiltäkin.

Pellolla pomppimista ja kuvailua

Viikonloppuna oli hauska proggis. Poikaystävän bändi levyttää tällä hetkellä ja musiikki on nyt pieniä viilauksia vailla valmis ja lauantaina käytiin kuvaamassa levylle kantta sekä bändin poikia. Ideat ja suunnitelmat lähtöisin poikaystävältä ja itse en projektiin sen kummemmin sekaantunut, muuten kuin räpsin kuvia taustameiningeistä ja avustin kuvien ottamisessa.



Varsin simppeli idea liittyi valkoiseen oveen pellolla ja taustalla iso, romuluinen(?) puu. Noh, vastoinkäymisiltä ei tietenkään vältytty ja puu jota oli ajateltu taustalle oli vastikään silvottu mutta sen ei annettu haitata meininkiä. Lopputulos oli todella hyvä ja kunhan levy ihan aikuistenoikeasti saadaan valmiiksi esittelen täällä sitten lopulliset kuvat ja musiikkiotoksia. Jonkintyyppistä progemetallia siis luvassa tänne vielä joskus :)



Itse pompin pellolla varsin epäkäytännöllisesti korkeakorkoisissa nilkkureissa, jotka painuivat joka askeleella yhä syvemmin mutaan. Hoippelehdin Primarkin mustassa nahkatakissa, Mangon mustassa neulemekossa, Faithin vaaleanruskeissa nilkkureissa ja laukun virkaa toimitti New Lookin konjakinruskea tekele.



Tänään tulikin vähän ikävempiä ja kivempia uutisia. Ikävää oli että mun haaveet kansantaloustiedemaisterista kuolivat puuttuvien matikankurssien takia. Kivaa oli että pääsen (ehkä) kesäksi Venäjälle työharjoitteluun. Peukut pystyyn ja sormet ristiin eks jeh että tästä tulee jotain!