torstai 29. lokakuuta 2009

Cup of tea, anyone?




Mitä kauemmin olen täällä asunut, sitä suuremmaksi piskuinen Britti sieluni syvimmillä nurkilla on kasvanut. Eilen, fish and chipsejä syödessä ja Mock the Week- ohjelmalle nauraessa, huomasin kuinka olen pikkuhiljaa luopumassa ainakin joistakin suomalaisista piirteistäni ja saanut tilalle rutkasti englantilaisia tapoja. Perienglantilainen kihlattu auttaa omaksumaan kummallisiakin englantilaisia tapoja päivänselvyyksinä.

Tämän piskuisen Britti-sielun pinnalle kohoamisen olen huomannut niissä ihan pienissä asioissa. En enää ihmettele kuningasperheen olemassaoloa vaan huomaan jopa puolustavani instituutiota. Ovathan Harry ja William esimerkillisiä ja mukavia nuoria miehiä, Elizabeth ylväs ja kunnioitettava lady, Camilla ja Charles ihastuttava pari takanaan koskettava rakkaustarina. Olen lakannut ihmettelemästä englantilaisia ruokatapoja, ja vaikken vieläkään koskisi perunalastuvoileipään (perunalastuja kolmioleivän sisässä, voitteko kuvitella!), otan mielelläni fish’n’chipsieni kanssa mushy peas- annoksen (eli muussattuja herneitä) ja dippailen paahtoleipäsuikuloita keitettyihin kananmuniin aamiaisella (toast soldiers, anyone?). Eikä ilman Marmite-tahnaa ole elämää! Ja oikeasti, englantilaisten teetauot eivät ole pelkkää vitsiä. Milloin tahansa on hyvä hetki teekupposelle ja pienelle turinalle työnteon lomassa. Juon nykyään kahvia vain muutaman kuukauden välein, vaikka aikaisemmin olin intohimoinen kahvinjuoja. Sarkastinen piilohuumorikin uppoaa entistäkin enemmän – ei ole Monty Pythonia voittanutta!






Mitä brittiläisyys sitten minulle on? Kohteliasta small talkia kaupan kassalla, marmite-crumpetteja, teetä maidolla ja sokerilla, kuivaa huumoria, hyviä tapoja, jalkapallosta loputtomiin puhumista, pubi-lounaita, sateisia iltapäiviä, ale-oluita ja omenasiidereitä, intialaisia take-away-illallisia… Ja rakkaita ihmisiä.

P.S. Kuvapostaukset ovat suunnitteilla ja tulossa. Olen odottanut sopivaa aurinkoista kiireetöntä koulupäivää, jolloin olisi aikaa kuvailla vähän siinä sivussa, mutta sääjumalat eivätkä loputtomat koulutehtävät ole olleet projektille suotuisia. Toivotaan parempaa onnea ensi viikolla tentin jälkeen!

7 kommenttia:

  1. Kiva postaus!:) minäkin juon mieluummin teetä kuin kahvia

    VastaaPoista
  2. kate moss on niin nätti!:) kiva blogi sulla, tykkään!

    VastaaPoista
  3. Blogissani on sinulle tunnustus :)

    VastaaPoista
  4. SL, kiitti :)

    E, kiitoksia :)

    Anttis, pistetään tulemaan!

    VastaaPoista
  5. Moikka!

    Halusin tulla kertomaa, että oon jo jotain kuukausia lukeanut sun blogia. Sen takia, että se on niin monipuolinen ja koska itsellänikin on tuo Lontooseen muutto mahdollisesti edessä tässä vuoden sisällä :)

    Mun Lontoo innostus alkoi jo lapsena, sillä oon matkustellut sinne mummin, serkkujen ja tätien luokse vuosi kaudet. Ja mitä vanhemmaksi tulen niin sitä enemmän sinne oon kaivannut. Eli tänäkin vuonna on sellaset 4 viikon pitusta matkaa takana Lontoossa!

    Tiedän, että lähdit sinne opiskelemaan alun perin, itselläni on kuitenkin luultavasti työnhaku ensimmäisenä edessä. Osaisitko antaa vinkkejä? Eniten jännittää se, että miten saan alussa perusasiat järjestykseen, eli juuri asunnon ja työpaikan. Vaikka minulla on paljon ystäviä siellä niin jokainen on kuitenkin oman onnensa seppä ja en halua luottaa siihen, että joku muu minut pelastaisi. Lisäksi jättäisin Suomeen kivan työpaikan, omistusasunnon ja tietysti läheiset. Tiedän, että Lontoo on se arvoinen, miten itse teit sen?

    -Susan
    minut saa myös kiinni susan2001uk84@hotmail.com

    VastaaPoista
  6. Moi Susan ja kiitoksia viestistä :)

    Itseasiassa, itse kun tulin tänne opiskelemaan ja minulla oli taalla jo jonkinverran vanhoja kavereita, minun asiani hoituivat yllattavan mutkattomasti. Työnhausta en osaa neuvoa ollenkaan - lähinnä siksi etten tiedä miltä alalta etsit töitä. Ihan yleisesti sanoen, töitä löytyy kyllä tekevälle, ja minulla ei ole ikinä ollut suurempia ongelmia löytää töitä miltään sektorilta. Jokainen on oman onnensa seppä niinkuin sanoit :) Suurkaupungissa, mielestäni, on helpompi päästä elämän alkuun kiinni nopeammin kuin missään muualla, täällä kun niitä mahdollisuuksia syntyy ja tehdään joka päivä.

    Onnea muuttoon, jos tosiaankin päätät tänne muuttaa, ja ilmoittele sitten miten menee :)

    VastaaPoista

Tätä blogia ei enää päivitetä, ja kommentteja luetaan harvakseltaan. Tervetuloa poikkeamaan uuteen blogiini Wave to Mummy

Related Posts with Thumbnails