Oli muuten kumma pitkästä aikaa kuulla (siellä kirppiksellä siis) suomenkieltä puhuttavan ympärillä. Kävin vielä iltapäivästä kahvilla suomalaisen kaverin kanssa että olen nyt päässyt poikkeuksellisen paljon puhumaan suomea. En tiedä kaipaanko varsinaisesti suomeksi puhumista. Enpä kai, mutta silloin tällöin se tuntuu hyvältä päästä puhumaan omalla äidinkielellä. Ja lukemaan. Vaikka kielitaito on ihan kunnossa niin kyllä äidinkielellä se puhuminen ja lukeminen on hemmetin paljon vapaampaa ja sujuvampaa. Tuntuu usein muuten että kuulenkin paremmin suomeksi - jos olen vaikka baarissa kavereitten kanssa Suomessa on helppo kuunnella "sivukorvalla" esimerkiksi viereisen pöydän keskustelua. Englannissa se ei minulta onnistu ollenkaan.
Ma olen huomannut saman tuossa kuulemisessa :) Useasti jos ei nae puhujaa ja tama puhuu hiljaa/on kova meteli on vaikea saada selvaa, jos nakee taman huulten liikkeet selvaa saa selvaa paljon helpommin. Tosin tosiaan jos puhuja puhuu suomea saa puheesta helpommin selvaa vaikka ei toista naekaan. Jotenkin suomen sanojen loppuja/alkuja on kai tottunut arvailemaan enemman, kun monestihan sanojen loppuja mumistaan muutenkin, englanniksi jotenkin sanat sanotaan ehka enemman kokonaan. Tai jotain :)
VastaaPoistaMä olen myös huomannut tuon saman, että vaikka kuinka hyvin periaatteessa osais muitakin kieliä niin silti suomea kuunnellessa ymmärtää vaikka puolesta sanasta mistä on kyse. Siksi onkin siis mm. helppoa salakuunnella toisia omalla kielellä. :D Ihana tuollainen suomalaisten kirjojen kirppis, täällä Kreikassa ei taida olla vastaavaa..
VastaaPoistaJohanna, Se on muuten totta, taitaapi olla siitä just että suomeksi sitä vain arvaa sanat. Joten ei edes tarvitse käyttää niin paljon voimia siihen ymmärtämiseen. Baarissa tai muissa hälyisissä oloissa täällä Briteissä on aina tuskaa - en vain kuule millään mitä puhutaan. Mun on pakko puhua vain yhden ihmisen kanssa, muuten ei tule mitään mistään.
VastaaPoistaIoanna, mä kanssa salakuuntelen suomalaisia täällä. Enkä tasan tarkasti paljasta että ymmärrän! Täällä muutenkin kuulee tosi usein kadulla suomea. Toi suomikirjojen kirppis oli ihana, ja samaa mieltä oli monet muutkin brittisuomalaiset - monet rahtasi kahta kauheampia kasoja kotiin kuin tuo mun kasa!
Tuosta luin joskus yhdestä kielitieteen kirjasta tuosta kuulemisesta.
VastaaPoistaEli siis, ihminen olisi ns. herkempi oman äidinkielensä äänteille, äännekorkeuksille, jne. Se on ihan puhetta oppiessa tullut altistuminen.
Sen takia voitaisiin olettaa, että esim. venäläisten on helppo oppia kieliä, venäjän kielessä kun on laaja valikoima äänteitä. Ranskalaisilla taas olisi hankaluuksia oppia esim. englantia, koska he eivät yksinkertaisesti _kuule_ kaikkea.
Samaa olen pohtinut omalla kohdallani. Taustameteli estää minulta hyvin pian ranskan ymmärtämisen, joten esim. meluisat baarit ovat jääneet pitkälti historiaan ja ruokapöytäkeskustelujen seuraaminen on joskus tuskaa.
Toi kuulostaa aika järkevältä. Ihminenhän kuulee oman nimensä helposti vaikka minkä taustamelun ja mökän alta, äännetuttuuden vuoksi. Järkevästi ajateltuna sama pätee omaan äidinkieleen. Arkielämässä se vaan tuntuu jännältä että korvat tuntuvat olevan aina tukossa kun puhutaan englantia.
VastaaPoistaNoista venäläisistä, noinhan voisi olettaa, mutta tosielämässä venäläisillä on melko heikko kielitaito. Onko kyse sitten innostuksen puutteesta, vai huonoista opetusmenetelmistä, en tiedä, mutta eipä se "äännekorva" taida heillä paljoa auttaa. Ranskalaisista mulla on taas se vaikutelma että se englanninoppiminen takkuaa lähinnä oman kieliylpeyden ja kiinnostuksen puutteen takia :)
heippa! missä mahtaa sijaita tuo suomalaisten kirjojen kirppis? asun skotlannissa ja olen piakkoin tulossa lontooseen visiitille; olisi kiva päästä käsiksi suomenkieliseen kirjallisuuteen :)
VastaaPoistaHeippa Anonyymi,
VastaaPoistaValitettavasti tuo kirppis oli one-off. Noita kirppiksiä järjestetään vain kerran pari vuodessa. Tsekkaile joskus vaikka finn-guildin sivuja jos vaikka skoteissa päin olisi omia kirppiksiä! Toivottavasti viihdyt Lontoossa :)