torstai 30. syyskuuta 2010

Vaihtarivuodesta

Olen muuten nyt lähiaikoina taas innostunut opiskelemaan japania. Monen vuoden puhumattomuuden jälkeen olen lähtenyt liikkeelle taas ihan alkeista, mutta tuntuu ihan hyvältä, kun sitä alkaa muistamaan yhä paremmin ja paremmin, ja sanatkin tuntuvat melko tutuilta. Hiraganat ja katakanat sujuu taas entiseen malliin, vaikka kanjit ovatkin vielä hakusessa. 

Tästä opiskelusta tulikin taas mieleen oma vaihtariaika ja japanilaisessa perheessä eläminen. Aloin miettimään viimeistä perhettäni siellä, ja kuinka minua harmittaa että olemme vuosien varrella menettäneet yhteyden. Eipä silti, helpostihan tämä olisi korjattavissa. Välimme olivat oikein hyvät, ja pitäisi vain tarttua kynään ja vaikka lähettää vain postikortti. Tai maili. Aloittaa taas kuulumisten vaihtelu. 




Nykyään Japani on yksi suosituimmista vaihtokohteista suomalaisille nuorille. Hassua tämä on siksi, että silloin kun minä lähdin vaihto-oppilaaksi Japaniin, se oli yksi vähiten suosituimmista kohteista. Australia ja Uusi-Seelanti olivat kovia juttuja, ja USA tietenkin kestosuosikkina, ja jos nämä maat valitsi, suosikkikohteekseen piti olla varautunut siihen että joutuisikin valitsemaan jonkun muun maan jos tarpeeksi perheitä ei löytynyt. Japaniin pääsivät kaikki jotka halusivat, eikä niitä haluajia ollut monta. Oma maapäätökseni perustui lähinnä siihen että halusin päästä elämään mahdollisimman erilaisessa (eli ei-länsimaisessa) kulttuurissa, oppimaan uuden kielen, ja olin tavannut kielikurssilla paljon japanilaisia, joiden kanssa tulin juttuun hyvin. Sen enempää Japanista en tietänyt. Nykyäänhän tuntuu että Japaniin suuntaavat vaihto-oppilaat ovat pitkän linjan Japani-faneja, jotka elävät mangalle, J-popille ja cos-playlle.

Japanilaisessa perheessä eläminen on melkoisen erilaista kuin suomalaisessa perheessä. Asuin muuten yhteensä viidessä eri perheessä, eli kokemusta löytyy. Suurin shokki oli heti aluksi kotiintuloaika. Olin kuitenkin jo lähes täysi-ikäinen vaihto-oppilasvuoden aikana, ja sitä oli kuin alakoululainen taas. Aika suloinen asia oli kuitenkin hostäidin valmistama lounassetti, eli obentou. Joskus herkullista, joskus ei-niin-herkullista, mutta oli kuitenkin ihana aina saada oma lounasboksi ja lounasylläri, joita sitten arvosteltiin koulussa luokkatovereiden kanssa. Hostäiti teki aina kaiken muutenkin kotona, hostisä ei oikein osallistunut yhtään mihinkään muuhun kuin ruoansyöntiin ja televisionkatseluun. Muita erikoisuuksia oli esimerkiksi se, että monet japanilaiset pariskunnat nukkuivat eri vuoteissa, ei siis parivuoteissa. Aika pinnallisia asioitahan nämä, mutta nämä tulivat päällimmäisinä mieleen. 




Vähemmän pinnallisista asioista kulttuuri ja kielitaito olivat niitä isoja kynnyskiviä. Vaikka japanilaiset kovin vieraanvaraisia ja kohteliaita ovatkin, monille japanilaisille on vaikea ymmärtää että eri kulttuuritaustasta tulevilla nuorilla ovat tosiaankin erilaiset tavat ja erheitä ja väärinymmärryksiä sattuu. Saarivaltion sulkeutuneisuus näkyi erittäin selvästi näissä asioissa. Kaiken tuli olla tuttua ja turvallista, ja samaa mitä aina muulloinkin. Kielitaidon puuttuminen oli toinen hankaluuksia aiheuttava asia. Aluksi en osannut sanaakaan, enkä edes kirjaimia tunnistanut. Pikkuhiljaa tämä kuitenkin parani, vaikken kieltä ikinä täysin sujuvasti puhumaan oppinut. Ehkä eniten ärsytti aasialainen tapa olla sanomatta suoraan - jos jotain teki väärin, niin siitä kuuli vain kautta rantain muilta ihmisiltä jälkikäteen, jolloin mitään ei enää voinut korjata. Suorapuheiselle suomalaiselle tämä tuntui lähinnä vain selkäänpuukottamiselta.

Vaikka vaihto-oppilasvuoteeni mahtui monenlaista draamaa, perheen vaihdosta kulttuurishokkiin, päällimmäiseksi tunteeksi jäi tyytyväisyys ja jokaiselle vaihto-oppilasvuotta harkitsevalle nuorelle olen kokemusta suositellut varauksetta. Vuoden aikana kasvoin monella tavalla, sekä aikuisemmaksi, itsenäisemmäksi ja suvaitsevaisemmaksi. Ehkä tärkeimpiä oppimiani asioita oli kunnioitus omaa perhettä kohtaan sekä kunnioitus muita kulttuureja kohtaan. Sitä ymmärsi että oma perhe on kuitenkin aika mahtava, ja aina tukena kävi miten kävi. Toinen suuri oivallus liittyi kulttuurieroihin. Sitä ymmärsi, että ei ole olemassa hyviä tai huonoja kulttuureita, tai hyviä tai huonoja maita. On vain erilaisia tapoja, ja erilaisia ihmisiä, ja kaikki ovat yhtä oikeita. Erilaisuus on rikkaus. 

Onko täällä muita vaihtareita? Millaisia kokemuksia teillä oli?

5 kommenttia:

  1. Heippa! Mä en ole ollut vaihtarina, mutta ensi viikolla olen lähdössä Live in -nannyksi (minnepä muuallekaan kun Lontooseen!. Odotan innolla samankaltaisia uusia kokemuksia ulkomailla asumisesta!

    VastaaPoista
  2. Minä olen ollut vaihtarina Sveitsissä. Se ei tietenkään ole kulttuurina yhtä erilainen kuin Japani, mutta monenlaista totuttelua oli sielläkin aina lukion pitkistä päivistä viikonlopunviettotapoihin.

    Vuosi oli loistava, eli olen todella tyytyväinen että lähdin. Draamaa siihenkin tietysti sisältyi, mutta samassa perheessä olin koko vuoden. Perhe on jälkikäteen käynyt kerran Suomessa ja minä kerran Sveitsissä (vaikka vaihtovuodesta on jo viisi vuotta, huh...), ja yhteyttä pidetään epäsäännöllisen säännöllisesti :).

    Minäkin kyllä suosittelen tuota lukioajan vaihtoa estoitta kaikille, sillä vaikka yliopistossa pääsee nykyisin helposti ja halvalla vaihtoon, olen kuullut, että se on kokemuksena ihan erilainen, eikä siinä pääse samala tavalla enää vieraaseen kulttuuriin sukeltamaan kun ei perheessäkään asuta.

    VastaaPoista
  3. Hei,
    Olen blogiasi seuraillut jo hieman aikaan säännöllisesti, vaikka ekaa kertaa vasta kommentoinkin :)
    On hauska lukea elämästäsi ja arjestasi -tykkään hirmuisesti tavastasi kirjoittaa!
    Tuli mieleen kysyä sinulta, että on oletko käynyt Manchesterissä? Reissua sinne suunnittellessa olisi kiva kuulla vinkkejä kaupungista ja must see / do -jutuista!
    Aurinkoista syksya! -Marjie

    VastaaPoista
  4. Anonyymi, Ooh hienoa, eli siis au-pairiksi! Varmasti tulee olemaan hienoja kokemuksia - ja varmaan opettavaisiakin, vieraassa perheessä eläminen kun on aina kompromissien tekoa puolin toisin :) Onnea!

    Tessa, se on muuten totta että yliopistovaihto on aivan erilaista kuin lukiovaihto. Lukiovaihdossa kuitenkin asuu perheessä ja on paikallisessa koulussa, ja siinä saa aivan erilaisen kosketuksen siihen maan kulttuuriin. Yliopistovaihto, vaikka antoisaa onkin, tarjoaa enemmän sitä nuorten kulttuuria (joka nyt vaan on aika samanlaista kaikkialla :) Harmi että mun japanilainen perhe ei ole Suomessa (tai ees Euroopassa) päässyt käymään, se kun on niin kaukana ja kallista heille matkustaa :(

    Marjie, kiitoksia suloisesta kommentista :) Mä en ole Manchesterissa käynyt kertaakaan, vaikka oonkin ehtinyt näkemään kohtuullisen paljon Lontoon ulkopuolistakin elämää. Toivottavasti tulee hyvä reissu!

    VastaaPoista
  5. Moikka! Olen lähdössä vaihtoon Japaniin! :) Kiva lukea kokemuksistasi!

    VastaaPoista

Tätä blogia ei enää päivitetä, ja kommentteja luetaan harvakseltaan. Tervetuloa poikkeamaan uuteen blogiini Wave to Mummy

Related Posts with Thumbnails