Joululahja jollekin siellä kaukana...

Vielä ei ole edes joulukuu ja minä olen ihan jo joulufiiliksissä. Joulukoristeita en sentään ole laittanut esille vielä yhtäkään, odottelen joulukuun ensimmäistä, mutta joululahjoja olenkin jo ehtinyt ostaa. Miehen joululahja on jo paketoitu, pian teen piparitaikinan pakkaseen odottelemaan piparkakkutalojen valmistelua - niistä tulee sitten joululahjoja perheelle. 

Minusta on ihana ostaa ihmisille lahjoja. On hauska ajatella sitä joka sen lahjan avaa, on hauska ajatella millaisesta lahjasta he eniten ilahtuisivat ja suunnitella pieniä yllätyksiä ja piilottaa jotain yllättävää lahjan sisään. 

Tänä jouluna ostin jälleen kerran joululahjan myös jollekin tuntemattomalle. Minä valmistelin kenkälaatikollisen lahjoja vietäväksi jonnekin sinne Itä-Eurooppaan, jollekin köyhälle perheelle joulumieltä tuottamaan. Mietin kovasti mikä olisi mukava lahja äidille, isälle, teini-ikäiselle, kouluikäiselle, tarhaikäiselle, tytöille ja pojille ja yritin valita jotain lämmintä, jotain ilahduttavaa, jotain hauskaa, jotain käytännöllistä ja jotain makeaa. Yritin miettiä mikä olisi sellaista josta olisi mahdollisimman paljon iloa ja mille löytyisi käyttöä ja mikä kävisi laajemmin eri ikäluokille, sitä kun ei voi tietää millainen perhe sen avaa. Jokaisen pikkukolon tilkitsin suklaanamusilla, tikkareilla ja tuikuilla. Eniten jäi harmittamaan se että aivan kaikki jota mukaan halusin pakata ei vaan millään konstilla mahtunut mukaan. Ehkä sitten ensi vuonna.

Minä laitoin joulumieltä eteenpäin LinkRomanian kautta. Suomen kamaralla toimii ainakin Joulupuu-keräys, jossa kerätään vähävaraisille lapsille joululahjoja, ja johon varmasti osallistuisin jo Suomessa tässä ennen joulua kävisin. Pelastusarmeijan joulupadat ovat myöskin hyviä lahjoituskohteita, jos on jotain ylimääräistä kierrätettävää, sieltä ne menevät hyvään tarkoitukseen. Laittakaa tekin hyvää joulumieltä eteenpäin!

Joulukorttiostoksilla

Tuosta eilisestä Lushin peltilaatikosta muuten... Se näytti minusta todella skandinaaviselta, varmaan siksi se minuun niin vetosikin, ja päätinkin sitten selvittää kuka sen on oikein suunnitellut. Yllätyksekseni sen olikin suunnitellut suomalainen tyttö, joka asuu täällä Briteissä. Tykkäsin kuvasta niin paljon että päätin selailla hänen muita teoksiaan ja eikös näytäkin aika suloisilta nämä muutkin kuvat! Kaikki kuvat ovat hänen omilta sivuiltaan täältä ja täältä.

 

Ja todella makeita Kalevala-inspiroituneita vesiväritöitä ja printtejä löytyi häneltä myös.

Innostuin näistä printeistä niin paljon että päätin meidän tämän vuoden joulukorttien tulevan tältä suunnittelijalta. Supersuloiset jouluketut lähtevät meiltä matkaan sitten joulukuussa. Ylimääräisenä Jenni laittoi mukaan myös A5 Kalevala-printin joka pääsee kehyksiin kunhan sopivat löytyvät. Jennin Etsy-kaupasta löytyy noita kortteja lisääkin jos tekin innostutte!

Mies muuten tykkäsi että meidän olisi pitänyt tilailla noita Kalevala-printtejä joulukorteiksi. Miehet... eihän ne olisi yhtään niin söpön jouluisia kuin noi ketut!

Joululahjalaatikko

Pari viikkoa sitten kävin Lushilla ihan vartavasten yhden supersuloisen peltiboksin perässä. Lushin kuvastoa selatessani törmäsin vallan herttaiseen joululahjaan, joka oli aivan pakko saada itselle.

Ihastuin lähinnä laatikon kuvaan, vaikka kyllä se sisältökin oli aika herkullinen. Vai mitäs sanotte - sisältä löytyi vaniljainen vartalovoide Vanilla Dee-lite, piparminttuinen Candy Cane saippua, Sugar Babe vartalonkuorinta, Hubbabubba-purukumilta ja hattaralta tuoksuva Sugar Fairy suihkugeeli, oma ehdoton hedelmäinen lempparisaippuani Angel's Delight ja Heavenilli hierontaöljypala.  

Kyllähän sitä pitää ostaa joululahjoja itsellekin, eiköstä vaan? :) Laatikon vuoksi minä tämän lähinnä ostin, se saapi sitten joulukuussa olla pöydällä ja piilotella sitä kaikkea sälää mitä aina tuppaa kertymään eteisen pöydälle, ja sitten joulun jälkeen olla kotina meidän pienelle joulukoristekokoelmalle. 

Hetki Suomen hengessä

Nyt kun vietämme tämän vuoden jälleen täällä Briteissä oli poikkeaminen Lontoon suomalaisen merimieskirkon järjestämillä joulumarkkinoilla aivan välttämätöntä. Mitenkäs sitä joulua voisi viettää ilman Fazerin suklaata, laatikoita, glögiä tahi ruisleipää? Vastaushan on tietenkin että ei millään.

Joulumarkkinoilla käyminen oli melkoisen erikoinen kokemus. Yhtäkkiä, suomalaisten joululaulujen raikuessa ja suomalaisen puheensorinan täyttäessä salia, hyllykaupalla suomalaisten tuotteiden ympäröimänä, tuntui ihan kuin olisi hetkeksi astunut takaisin Suomen maaperälle. En silti sen kummemmin jäänyt haikailemaan, vaan nappasin määrätietoisesti markkinoitten viimeisen joulusuklaan koriini ja jatkoin glögikeitaan kautta matkaani kotiin takaisin Britteihin, brittimiehen tykö. Nyt on luumuhillot ja glögit hoidettu kotiin, ja joulunodotus voi alkaa.

Siinä pastorin kanssa jutustellessa selvisi että kova on ollut menekki. Kaikki piparisuklaat ja joulusuklaat ovat loppuneet, viimeisen piparinmurenetkin vietiin käsistä, ja ruisleipääkään ei paljoa jäljellä ollut. Laatikoita ja glögiä, joka joulun perussuosikkeja oli onneksi varattu yltäkyllin. 

Itse tuli ostettua £50 edestä joulun henkeä. Luonto ei kuitenkaan antanut myötä ostaa enempää £5,5 suklaalevyjä, taikka £9 Oltermannia (500g) eikä lisää muita turhan tyyriitä tuontituotteita. Vain ne tärkeimmät.  Vielä kun saisi suklaalähetyksen Suomesta niin joulufiilis olisi taattu!

Mites te muut, onko joulumarkkinoilla käyty jo?

Arvontavoittaja

Kiitoksia kaikille vastauksistanne arvontapostaukseen. Oli todella mielenkiintoista lukea keitä siellä ruudun toisella puolella oikein on. Joihinkin olen jo tutustunut heidän omien blogiensa kautta, joihinkin täällä blogin kommenttilaatikon puolella ja jotkut olivat aivan uusia tuttavuuksia. Eli kiitos siitä - antoisia hetkiä vietin vastauksia selaillessa. Olisin mielelläni arponut jokaiselle vastaajalle jotain pientä ja varsinkin teille vakkarikommentoijille, mutta mahdotontahan se on.

Jokatapauksessa, arvontapalkinnon voitti Heidih, opiskelija Virosta joka taannoin kävi lomalla Lontoossa ja Skotlannissa. Eli onnittelut sinne!

Päätin arpoa myös pienen ylimääräisen ylläripalkinnon ja se lähtee nimimerkille Oona.

Ilmoitathan osoitteeseen suklaatajakahvia (a) gmail.com nimesi ja osoitteesi niin saan laittaa palkinnon tulemaan. 

Vähän tässä arpomisessa onkin jo kestänyt, mutta viime viikko ja tämä viikko on ollut aika kiireinen. Varmaan tällä viikolla hellittää! Harmi vähän kun minulla olisi juuri kauheasti kaikkea kerrottavaa ja kirjoitusideoita, mutta aikahan tunnetusti ei riitä ihan kaikkeen ikinä. Oli silti kiva olla onnettarena ja jännätä että kukakohan sieltä palkinnon saa - pitäisi varmaan järjestää joskus toistekin!

Versace-ostoksia

Poikkesikos kukaan siellä H&M:llä Versacen tuotteiden perässä? 

Minä sain just sen tuotteen minkä perässä sinne menin. Aluksi se näytti olevan loppu, mutta sitten jostain takahuoneesta ilmestyi muutama just-oikean kokoinen joka tuli napattua. Hain siis sitä mustaa niittivyötä, koska minun vaatekaapissani on ollut jo pitkään mustan vähän erikoisemman nahkavyön kokoinen aukko. Miehelle nappasin mukaan sinimusta kashmir-villa-huivin, josko hän sen kelpuuttaisi. Kelpuutti - oli kuulemma kivan pehmeä - joten siinä on nyt sitten osa joululahjaa löydetty. Etsiskelin miehelle vitsilahjaksi myös niitä sinikeltakukertavia leopardiboksereita, mutta hermot pettivät kokoja penkoessa joten sinne jäi loistava silmiäsärkevä läppä. 

Lisäksi nappasin mukaan krokohuivin ja leohuivin, sekä sen kultaisen kiekkorannekorun. Mutta vielä en ole ihan varma pidänkö nämä, ja minkä pitäisin. Mitäs te olette mieltä? Mies oli sitä mieltä että sinivihreä krokohuivi sopii minun väritykseeni paremmin ja taidan itsekin siihen kallistua. Ylimääräiset saavat mennä sitten Ebayhin, kunhan päätän mistä haluan eroon.

Uunituore kandi!

Tänään olin toista kertaa vieraana valmistujaisseremoniassa. Ehkä jo ensi vuonna itsekin vihdoinkin pääsen omaan seremoniaan - mies on ainakin kovasti sitä mieltä että häntä harmittaa jos hän ei pääse juhlistamaan kanssani minun valmistumistani. 

Saadaan tosin nähdä miten silloin suu pannaan - hienoista puitteista ja uunituoreen kandin ilosta huolimatta parin tunnin paikoillaan istuminen, yhden rakkaan ja kahdensadan tuntemattoman diplominhakureissun yleisön edestä seuranneena, puuduttaa istumalihakset melko täydellisesti. Näin vieraan näkökannalta. Vaikka kieltämättä tupsuhatut ja kaavut ovat komeita. 

Niin. Eihän noita saa heittää, vuokrattuja kun ovat. Kuulemma hajoavat. Enpä tiedä ketään joka ei sitä heittäisi! Eivätkä edes hajoa.

Eri yliopistoilla on eri värit - kandikaapu on aina musta, tohtoreiksi väitelleillä ja yliopiston johtajilla värilliset kaavut, mutta sitten hupussa on eri värejä. Joskus eri laitoksilla on myös eri huppuvärit. Miehen hupussa oli vaaleanharmaa. Minun kandinhupussani olisi ollut (jos valmistujaisiin olisin ehtinyt) olisi ollut musta ja ruskea. Jos pääsen maisterivalmistujaisiin minun hupussani on musta ja keltainen. Fiksuimmat miettii muun vaatetuksen huppuihin sopiviksi ;)

Entisiä suurinhokkejani pukeutumisessa on ollut ruskean ja mustan yhdistäminen. Eipä se edelleenkään näytä omaan silmään miellyttävältä, mutta aamulla tuli vähän kiire ja jotain oli pakko keksiä...

Muistoja Afrikasta

Lueskelen aika usein My Exploration blogia ja se aina nostattaa melkoisen Afrikka-nostalgian. Siitä on jo muutama vuosi kun kävin Afrikassa (tarkemmin sanottuna Ugandassa ja Rwandassa). Keskityttyäni yliopistossa melkoisesti Afrikan politiikkaan ja talouteen minun oli aivan välttämätöntä päästä mantereelle itse nähdäkseni millaista siellä ihan oikeasti oli. Oli oikeastaan ihan se ja sama minne olin lähdössä, mutta Afrikan mantereelle oli päästävä. Löysin lopulta kivan kuuloisen internship-paikan Ugandasta ja lueskeltuani lisää tuosta maasta, jota paikalliset turistitoimistot tituleerasivat Afrikan helmeksi sen vehreitten laaksojen ja syvien järvien ansiosta, se vaikutti juuri oikealta valinnalta. 

Vietin Ugandassa kaksi ja puoli kuukautta, ja kävin Rwandassa viikon matkalla. Sain kokea aivan mielettömiä asioita, opin paljon ja näin miten erilaista elämä voikaan olla. Nyt muistot alkavat jo pikkuhiljaa hälventymään. Tänään lueskelinkin silloista, perheelle kirjoittamaa blogiani ja muistot tulvahtivat jälleen pintaan. 

Parhaimmat muistot minulle jäivät niistä pienistä ja yllättävistä tapahtumista ja ihan sellaisista arkipäiväisistä jutuista. Hinnoista kinaamisesta, kadulla seuraan lyöttäytyvien paikallisten kanssa jutustelusta, katukeittiöiden savuisista liha-shahlikeista, värikkäistä mekoista, nauravista lapsilaumoista. Rannalle lähdöstä ja hääseremoniaan päätymisestä, poppamiehen majassa yrttiviinin maistelusta, passionhedelmämehun puristamisesta, kuuromykkien koululapsien kanssa kirjoitetuilla viesteillä kommunikoimisesta, huimaavaa vauhtia kiitävän lava-audon lavalla matkustamisesta. Halusin erityisesti viettää aikaa paikallisiin tutustuen ja sainkin koettua paljon kaikkea mielenkiintoista, paikallisten joukossa.

Arkipäiväisestä elämästä minulle on jäänyt jotain asioita päällimmäisenä mieleen. Rakastin tuoreitten hedelmien ostamista - mangot ja ananakset eivät ole koskaan maistuneet niin hyviltä kuin siellä. Rakastin vehreitä maisemia ja punaista maata. Rakastin meluisia katuja, vilskettä ja vilinää kaikkialla. Inhosin muzungu-huutoja (muzungu = valkoinen, matkailija) joita tietyillä alueilla liikkuva valkoinen aina herättää, ja jossain vaiheessa opettelin sen verran lugandaa että osasin huutaa takaisin että hyvää kuuluu, mitäs itsellesi musta/paikallinen. Ironinen otteeni meni tosin hukkateille, innostaen ihmisiä vain kehumaan kuinka hienosti muzungu on oppinut kieltä ja kyselemään että osaako muzungu puhua enemmänkin. 

 

Suurin ongelmani oli pesukoneen ja lämpimän veden puuttuminen. Asuntolassa jossa asuin oli sentään pyykkäri, mutta alushousut tuli pestä itse ja nyrkkipyykki sai käteni verille. Pestyt vaatteet sai kuivattua asuntolan parvekkeella mutta ne tuli aina hakea illan tullen pois etteivät paikalliset asukkaat niitä varastaneet. Lämpimää pesuvettä halutessa se tuli lämmittää vedenkeittimellä. Sähkökatkokset joskus yltyivät niin pahoiksi että lämmintä pesumahdollisuutta ei ollut päiviin ja matkapuhelimesta loppui virta. Olisihan sen tietenkin saanut ladattua generaattori-kioskeissa, joita yritteliäät paikalliset pitivät pystyssä juuri tämän ongelman vuoksi. 

Ihanat muistot minulle jäi. Kuvia katsellessa ja muistoja miettiessä on kaipuu takaisin suuri - vielä joskus palaan takaisin sinne minne jätin pienen palasen sydämestäni.

P.S. Näitä kuvia on muuten vielä aivan mielettömän paljon koneen syövereissä. Taidanpa ehkä tulevaisuudessakin vielä kirjoitella näitä muistoja, kommelluksia ja sattumuksia tänne muistiin, ennenkuin ne ihan häviävät. Kuvia selaillessa tuli mieletön nostalgian puuska!