tiistai 27. maaliskuuta 2012

Brittikaverit ja ystävystyminen


Minulta kysyttiin joskus postausta brittikavereitten löytymisestä ja muutenkin täkäläisistä ystävyyssuhteista. Ensinnäkin, täytyy sanoa että Lontoon ja Lontoon yliopistomaailman ollessa hyvinkin kansainvälinen, suurin osa kavereistani on ollut ihan muualta kuin Briteistä. Nekin brittikaverit joita minulla on, ovat melkoisen kansainvälisiä. Mutta onhan noita ajatuksia muutamia tästäkin aiheesta syntynyt, kun täällä on sentään tullut asuttua jo aika kauan.

Mielestäni britteihin on helppo tutustua. Britit ovat melko avoimia, ja heidän kanssaan on helppo aloittaa jutustelu jos on samoissa harrastuspiireissä tai on yhteisiä tuttavia. Briteissä on myös tapana että kaikenlaisten yhteisten harrastuksien jälkeen tavataan jossain pubissa, ja tutustutaan paremmin sitä kautta. 

Kavereita ja satunnaista jutusteluseuraa on helppo saada. Mielestäni kuitenkin varsinaisten ystävyyssuhteiden muodostaminen brittien kanssa on hankalampaa ja aikaavievämpää. Täällä on mielestäni vähän hankalampaa tavata tuttavia niitten omien kaverilokeroitten (esim. työkaverit, harrastuskaverit, koulukaverit...) ulkopuolella. Esimerkiksi, usein sillä että puhutaan siitä kuinka pitäisi tavata joskus, tai käydä vaikka lounaalla yhdessä, ei oikeasti tarkoiteta yhtikäs mitään muuta kuin että olipas kiva nähdä taas pitkästä aikaa. Itseäni tämä vähän harmitti aluksi, ja kummastutti (suomalaisethan kun heti sopisivat paikan ja ajan sille yhteiselle lounaalle), mutta nykyään teen aivan samaa itsekin. Alkavat ystävyyssuhteet jäävät siis helposti vähän hukkateille.

Jos elämä vie vähän eri teille ei entisiin kavereihin välttämättä pidetä erityisemmin yhteyttä enää, sillä uusia kavereita löytyy helposti, eikä niitä kunnollisia ystävyyssuhteita välttämättä muodostu. Mutta toisaalta, mielestäni brittien etu on myös siinä että kun niihin vanhoihin kavereihin otetaan taas pitkästä aikaa yhteyttä tai aletaan viettämään lisää aikaa yhdessä ei se tunnu mitenkään epämukavalta, vaan tavallaan jatketaan siitä mihin jätettiin. 

Ylipäätänsä minusta britit ovat ystävyyssuhteissaan vähän häilähteleväisempiä kuin esimerkiksi suomalaiset. Kavereita ja ystäviä on, mutta jos ne matkan varrella katoavat ei sillä niin väliä sillä uusia tulee jatkuvasti. Sellaisten elämänkestävien ystävyyssuhteiden rakentamisessa britit kyllä onnistuvat (tottakai, ihan niinkuin muutkin kansallisuudet) mutta minun omien mielikuvieni mukaan siinä on paljon mukana pientä tuuria aina, esimerkiksi että asutaan lähellä, tai omat lapset sattuvat samaan kouluun jne. Varsinaisesti työtä tai yritystä niitten ystävyyssuhteiden ylläpitämiseen ei välttämättä tehdä, vaan mukana täytyy olla aina jokin yhteinen tekijä joka saa ihmiset yhteen.

No, sellaisia mietteitä minulla. Onko teillä jotain omia mielikuvia brittikavereista ja ystävyyssuhteista?

7 kommenttia:

  1. Paljon on mielipiteitä, joista kaikkia en viitsi edes suorasanaisesti tuoda esille xD Noh, lyhyesti omasta tilanteestani: Olen alusta asti hakeutunut kansainvälisiin porukoihin ja ihan tarkoituksella. Alusta alkaen tuntui luontevalta olla osa kv-porukkaa, jossa kaikki tuntuivat ymmärtävän toisiaan puolesta sanasta ja kaikilla oli ikään kuin sama tilanne: poissa kotoa, ajoittaista ikävää ja turhautumista brittikulttuuriin. Siellä voi purkaa brittien omituisuuksista ja ärsyttävistä puolista ja kaikki ymmärtävät mitä tarkoitat. Ei sellaisia voi brittien kuullen väläyttää ;) Jos sanoisin britille, että "ihan naurettava tämä teidän kokolattiamattosysteemi" (olen muuten livauttanut tämänkin ;)), se on vähän sama kuin sanoisi suomalaiselle: "siis et oo tosissas, te käytte saunassa???" ;) Vastareatio kokolattiamatto-ihmetykseen on ollut hämmentävä: "No mites teillä Suomessa sitten on? Paljas lattiahan on jäätävän kylmä!" (Meillä on tuplaikkunat, dippadaa...)

    Eräs kaverini kertoi tarkoituksela pyrkineensä brittiläistymään ja halusi väen väkisin hengata vaan rittiporukoissa. Tokana vuonna hän oivalsi, että olisi pitänyt löytää ystäviä myös kv-porukoista. Nyt hänellä on vaan paikallisia kavereita, joilla on edelleenkin omat sisäpiirijuttunsa ja vitsit, joita ulkomaalainen ei aina vaan voi ymmärtää. (kuten kaikissa kulttuureissa) Itse en edes pyri läheisiksi brittien kanssa, koska olen saanut sen vaikutelman, että he haluavat olla omissa tiiviissä piireissään. Sama se on kai esim. Suomessa: Jos opiskelisin siellä yliopistossa, en keksisi mitään syytä hengailla kv-opiskelijoiden joukoissa, vaan olisin tod.näk. suomalaisten kanssa. Jotenkin olettaisin, että kv-opiskelijoilla on omat juttunsa, eivätkä he halua olla meidän kanssamme. Ehkäpä briteillä on samat ajatukset.

    Sinä olet ilmeisest kuitenkin päässyt helpostikin mukaan britti-piireihin! :) Hyvä niinkin, auttaahan se toki soluttautumaan sisään tähän yhteiskuntaan ja oppimaan tavoille :D Itse katselen tätä kulttuuria nyt pääasiassa "suomi-lasien" takaa ja vähän väliä kokoonnumme ärhentelemään brittikulttuurin ärsytyksistä suomalaisten porukalla :D Kaikkihan on Suomessa paremmin, joopa joo...

    Mukavaa pääsiäistä sinulle ja kiitos taas inspiroivasta tekstistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suurin osa mun kavereista on kansainvälisiä, mutta tulen kyllä toimeen brittienkin kanssa. Sinällään minusta brittipiireihin "soluttautuminen" ei ole vaikeaa, mutta onhan siinä tietty omat kulttuurieronsa, varsinkin kun se tavallinen britti-kansalainen on usein monolinguaali eikä ikinä asunut missään muualla kuin omalla paikkakunnallaan. Jos ei ymmärrä kansainvälisyyden tuomia etuja ja ongelmia on tietenkin vaikea löytää mitään yhteistä aluetta keskustellessa, elämänkokemus kun tuppaa olemaan se suurin asia mistä keskustelunaiheet nousevat.

      Heh, miehen kanssa keskustellessa tulee kyllä usein hehkutettua Suomen paremmuutta (ihan joka ikisessä asiassa tottakai) ja vitsillä tietty puhutaan Suomesta usein maana joka on "paradise on earth". Vaikkei se tietenkään ole. Kaikissa maissa ja kansallisuuksissa on omat piirteensä, erilaisia muttei sen huonompia. Siihen täytyy vaan tottua :)

      Poista
  2. Mielenkiintoisia havaintoja. Varmaan kohdallasi miehen britteys on tutustuttanut myös "heihin". Itsellä ja miehellä työporukan vähemmistö on brittejä ja muuten kansainvälistä, joten enimmäkseen olemme kv-porukoissa mekin.
    Ja tosiaan liikuntaharrastuksen jälkeen kaljalle (aamulla ehkä kakulle ja kahville :)) tuntui aluksi oudolta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaljahan on just parasta liikuntaharrastuksen jälkeen! :D Mä en enää osais oikein olla ilmankaan :)

      Mulla oli itseasiassa aika paljon brittikavereita ennenkuin muutin Englantiin, Ranskassa kun tuli pyörittyä enimmäkseen brittien kanssa (kun en ranskaa puhunut). Vaikea tietty arvioida, mutta miehen britteys ei mun kohdalla varmaankaan ole paljoa vaikuttanut mun ihmissuhteisiin täällä, vaikka tietenkin olen päässyt näkemään hänen perheensä kautta tarkemmin englantilaista elämäntapaa ja ymmärtämään vähän paremmin heitä :)

      Poista
  3. Mun omasta kokemuksesta britit on todella ailahtelevaisia ja ystävyyssuhteellisesti epäluotettavia. Ensimmäisenä vuonna yritti vielä ystävystyä, mutta pikkuhiljaa en jaksanut enää olla tyrkyllä, ja nyt hengaan lähinnä suomalaisten kanssa, niin tyhmältä kuin se kuulostaakin. :/ Kaikki tavallaan, mutta mä kaipaan ympärilleni porukkaa, joka muistaa tulla lounaalle, kun niin on sovittu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, siinä on tietenkin tuo... Jos arvioi suomalaiseen tapaan brittejä niin välttämättäkin pettyy. Mulla on tullut sellainen käsitys että britit vähän arkailevasti suhtautuu näihin deitteihin (lounas, drinksut tms.) koska usein ajattelevat että mitä jos se toinen ei haluakaan enää, tai suostui vain ollakseen kohtelias tai on liian kiireinen, ja jättävät asian sikseen jollei se toinen osapuoli uudelleen varmista tapaamista. Tai sit toinen mahdollisuus on että on sovittu mutta päätetäänkin tehdä viime hetkellä jotain parempaa, mikä on tietty melko kusipäistä. Noh, kulttuurierojahan nämä, täytyy vaan tottua jos haluaa säilyä täysipäisenä täällä ollessa :D

      Poista
    2. Auts, tuo viimeinen...
      Olen alkanut varmaan sopeutua tähän tyyliin, kun en osaa ottaa kaverisuhteita niin "henkilökohtaisesti", juurikaan "arvioida suomalaiseen tapaan"... Täällä se on elinehto, mutta aiheuttanut suomalaisten kanssa hankaluuksia, kun en kuulemma pidä lupauksia ja siitä loukkaannutaan verisesti.
      Tai no olen ottanut opiksi, että suomalaisille en lupaa enää mitään :D

      Poista

Tätä blogia ei enää päivitetä, ja kommentteja luetaan harvakseltaan. Tervetuloa poikkeamaan uuteen blogiini Wave to Mummy

Related Posts with Thumbnails