Sadelauantai

2012

Tämä mekko on muuten minulla ollut pitkään - kaukaisin kuva taitaa olla vuodelta 2008 kun käytiin miehen kanssa Pariisissa kihlautumassa. Ja tuo nahkatakki, oli reissussa samana vuonna. Nahkatakkia on käytetty niin paljon että siitä alkaa ikä jättämään enkä millään hentoisi heittää sitä pois - se on vaan niin kätevä ja käy kaiken kanssa. Kai se on vaan pakko jaksautua kauppoihin etsimään uutta parasta kaveria...

2008

Tänään käytiin juhlistamassa (taas) syntymäpäiviä - tähän miehen perheeseen kaikki syntymäpäivät ovat sattuneet juuri samaan syssyyn. Lähes joka viikonloppu on ollut jonkun miehen lähisukulaisen syntymäpäivä, parin viikon kuluttua on sisarenpojan ja sitten miehen oma.

Näin perinteiseen englantilaiseen tapaan mentiin sitten ravintolaan syömään. Olen muuten käynyt ulkona syömässä aika paljon tässä viimeisten parin viikon aikana. Ihan tälläisissä tavallisissa perusravintoloissa, ei mitään ihmeellistä, pääruoat £9-£15. Ja joka kerta käydessäni olen ajatellut että tekisin itse paljon parempaa ruokaa... Olen yrittänyt syödä viimeaikoina vähän terveellisemmin, ja on oikein alkanut ällöttämään perinteiset englantilaiset ravintolaruoat (kiinalaisesta pubiruokaan). Kaikki vain maistuu hirveän suolaiselta, rasvaiselta, juustoiselta ja raskaalta. Tai muuten vaan surkeasti tehdyltä. Perjantaisin käydään aina työporukan kanssa lounaalla, ja olen miettinyt pitäisikö alkaa skipata koko perinne omien eväitten puolesta.

Pizza oli miehen ja sienipinaattikana minun. Salaatti oli ihan hyvää, raakoja kasviksia on aika vaikea millään pilata...

95 päivää jäljellä...

olympialaisiin.

Olenko innoissani? No jaa. Nyt seuraa pientä purnausta tälleen lontoolaisen näkökulmasta, nämä kekkerit meinaan vaikuttavat aika paljon elämään täällä. 

Koko viime vuoden kun näitä olympialaisia on rummutettu joka tuutista minua ärsytti. Ja mitä pitemmälle rummutus etenee sitä enemmän ärsyttää. Olympialaiset sitä, olympialaiset tätä. Ooh, olympialaiset, kuinka hienoa että ne ovat Lontoossa. Blah blah blah. Ja rummutus alkoi jo 2009 vapaa-ehtoisten ja ilmaisen työvoiman haalimisella isoilla bannereilla ympäri metro-asemia.

Näistä olympialaisista on lupailtu vaikka mitä. Lontoon köyhä itä saa uusia asuntoja ja infrastruktuuria, joita käytetään yhteiseksi hyväksi sitten olympialaisten jälkeen. Tänne tulee paljon turisteja, jotka tuovat kauheasti rahaa ja uusia työpaikkoja kesän ajaksi. Jos ei mitään muuta niin ainakin on hyvät urheilukekkerit ja pääsette näkemään kovan tason urheilua. Ensimmäiset kaksi jäävätpä nähtäväksi, enkä oikein jaksa uskoa että moniakaan noista hienoista uusista rakennuksista tulee olemaan järkevässä käytössä (rakennuksen kalleuteen nähden) olympialaisten jälkeen. Ja enpä tiedä kuinka paljon tänne edes niitä paljonpuhuttuja turisteja pääsee tulemaan - hotellihinnat näyttävät kaksin- ja kolminkertaistuvan olympialaisten ajaksi. Kolmas väite taas on täyttä tuubaa. Lippujen ostaminen oli varsinainen fiasko, enkä tiedä ketään joka olisi lippuja onnistunut saamaan.

Ehkä kaikista eniten ärsyttää tosiaankin tämä lippufiasko. Olympialaisiin sai ostaa lippuja lottosysteemillä. Lippuja oli hinnaltaan neljäntasoisia, eli esimerkiksi superkalliit £2000, siitä vähän halvemmat £1000 ja £200, ja sitten normaalihintaiset £20-£50. Kaikki liput olivat ns. paikka-arvoltaan samoja, eli £2000 lipun ostaja saattaisi istua £20 lipun ostajan vieressä. Tasoja saattoi olla viisikin, mutta pointti sama. Lippuja ei kuitenkaan voinut ostaa suorilta käsiltä, vaan niitä sai lotota. Eli valittiin lippuja nettipalvelussa, sitten annettiin luottokortin numero, ja kaikkien mukaan tulleiden kesken arvottiin niitä lippuja. Selitinkö tarpeeksi sekavasti? Sekavuutta vielä lisäsi se että tilillä tuli olla tarpeeksi katetta lippuihin kun ne arvottaisiin, mutta jos sattuisi lipun saamaan ja se veloitettaisiin, ei ostajalle kuitenkaan kerrota mikä lippu sieltä tuli ennekuin vasta kuukauden (tms.) päästä. 

Arvaattekin varmaan että tuo systeemi varmisti sen että jotkut yrittivät hamstrata lippuja ihan mihin tahansa tapahtumaan jotta saisivat edes jotain. Suurin osa ei saanut yhtään mitään. Kuka niitä lippuja sitten loppujen lopuksi sai? Enpä tiedä, mutta epäilen että suurin osa lipuista meni sinne £1000-£2000 kerhoon isommille yrityksille ja satunnaisille öljysheikeille. Ja me tavalliset lontoolaiset joudumme kestämään järkyttäviä ruuhkia kesällä ja isompaa kaupunkiveroa (council tax) näiden olympialaisten rahoittamiseksi. People's Games my arse!

Macaron-kahveilla

Lauantaina näin erästä vanhaa tuttavaa pitkästä aikaa - viimeksi nähtiin puolitoista vuotta sitten. Ja vaikka olemme asuneet täällä samassa kaupungissa koko ajan, ja useamman kerran maininneet että pitäisi tavata, elämän kiireet ovat joka kerta ennättäneet tielle. 

No nyt tänä viikonloppuna sitten nähtiin, ja viihdyttiinkin kahvilassa useampi tunti. Kyllä ääntä tosiaan pakotti sen turinatuokion jälkeen!

Kävimme Ladurée kahvilassa Harrodsilla. Aikaisemmin olen sieltä ostanut vain macaroneja mukaan ja miettinyt että kivalta istumispaikalta vaikuttaa.

Me pääsimme vähän hiljaisempaan takahuoneeseen istuskelemaan ja naureskelemaan melko ylitseampuvalle huoneelle. 

Maisteltiin tottakai mitäs muutakaan kuin niitä macaroneja. Annoskateutta en tällä kertaa saanut, sillä molemmat otimme tismalleen samanlaiset ruusu-vadelma-kerma-macaronleivokset ja ylimääräisen pikku macaronin, minulle pistaasi ja kaverille kahvi. Minä kyllä tykkäsin annoksestani, mutta kaveri nyrpisteli nenäänsä ja kehui miehensä tekevän parempia macaroneja. 

Käytiin vielä kävelyllä ja nautiskeltiin maisemista - kyllä South Kensingtonin lähistöllä on nättiä! Maanantaina on kyllä tylsä palata takaisin töihin taas.

Akvaariossa

Sunnuntaina käytiin London Aquariumissa. Olen halunnut käydä siellä jo pitkän aikaa, mutta vasta nyt tuli ehdittyä sinne. Ihan OK paikka, vaikken näin siellä käytyä kyllä suosittelisi paikkaa muille kuin lapsiperheille. Jos oltaisiin maksettu se normaali £20 per nassu olisin ollut aika pettynyt. Oli silti ihan kivaa ja nähtiin paljon kaloja ja rauskuja ja haita. 

Vitsit kun täällä on kivat maisemat. Hassu ajatella että nykyään Lontoo on ihan kotikaupunki eikä näitä turistinäkymiä sen enempää noteeraa kuin esimerkiksi Tampereen Näsinneulaa. 

Ehdittiin poiketa lounaalla akvaarion lähistöllä japanilaisessa nuudeliravintolassa. Edamamet ja gyozat kuuluu meillä aina pakollisiin japanilaisiin pikkuruokiin. 

Pääruoaksi otimme nuudeleita. Tiedättekös muuten sitä fiilistä kun ruoka tuodaan pöytään ja toisella on paljon paremman näköinen annos? Vaikka kuinka pitkään mietin, niin aidan toisella puolella tuntuu melkeinpä joka ikinen kerta olevan vihreämpää ja tälläkin kertaa kuolasin miehen annoksen perään. Ja sain maistaa vain pienen haarukallisen. Noh, ei kuulemma miehenkään annos ollut makuhermoja hivelevää, joten en jäänyt turhan kateelliseksi!

Lettukestit ja työnurinaa

Pitkän pääsiäisloman jälkeen piti palata töihin tiistaina. Vaanpa töistä tekstattiin ettei tarvitse tulla, sillä pääsiäisremppa oli venynyt ja työmiehet veivät kaiken tilan. Great success!

Juhliakseni mahtavaa tuuria ja ylimääräistä vapaapäivää teinpä ison pinon lettuja ja söin ne mansikoitten, mustikoitten ja valkosuklaavadelmajäätelön kera. 

No tänään keskiviikkona tuli valitettavasti palata taas töihin, ja kyllä korpesi. Olen ollut nyt töissä lähes kaksi kuukautta enkä erityisemmin pidä työnkuvastani. Teen työni tottakai niin hyvin kuin voin, ja olen saanut ihan positiivista palautetta työnlaadusta, mutta työpaikka taitaa olla ihan vääränlainen minulle. Liian pitkiä projekteja, liian vähän aikaa ja resursseja tehdä analyysia kunnolla ja liian vähän ryhmähenkeä. Aika hatusta vetämällä tuota analyysia tulee tehtyä ja se jos jokin epämotivoittaa. Työ täysin itsenäistä, ja jos ihan tottapuhutaan, kaipaan jotain ihan muunlaista. Pidän enemmän osittaisesta ryhmätyöskentelystä (vaikka siinäkin on kieltämättä kääntöpuolensa) ja kaipaan jotain muutakin kontaktia kuin näyttöpäätteen hehku (jopa ärsyttävä asiakaskontakti olisi poikaa). Palkkakin on huono (mutta toisaalta, tunnit ovat hyvät, työ leppoisaa eikä ylitöitä tarvitse tehdä). Olisi myös kiva tehdä jotain oikeasti vaativaa ja aivonystyröitä hierovaa.

No jatkan töitä tottakai, niin pitkään kuin ne jatkuvat. En varsinaisesti etsi muitakaan töitä tällähetkellä, haluan vähän miettiä että mitä minä oikeasti edes haluan tehdä, ja saada CV:seeni jotain muutakin kuin parin kuukauden mittaisia kesätöitä. Ja yritän keplotella itseäni vähän vastuullisempiin hommiin, jos se nyt onnistuu. Tietenkin olen ihan tyytyväinen siitä että minulla on töitä, onhan sitä helpompi löytää uusia haasteita jos on jo varattuna ja voittaahan tämä ihan nakkihommat. Mutta vähän ärsyttää ja nurisuttaa. 

Valmistumisen jälkeen on kyllä tuntunut ihan siltä että tässäkö tämä nyt sitten oli. Ja että mitäköhän sitä pitäisi tehdä. En kai ole ainoa vastavalmistunut joka on vähän pettynyt työelämään?

Pääsiäistohinoita

Tässä miehen perheessä on keväisin oikea synttäreitten suma - tänäkin viikonloppuna (perjantaina) kävimme syntymäpäiviä juhlistamassa. Pääsiäistä emme ole sen kummemmin viettäneet, ihan vain leväten. Suurin aktiviteetti taisi olla miehelle järjestämäni Easter Egg Hunt - piilotin kymmenen suklaamunaa ympäri olohuonetta ja laitoin miehen niitä jahtaamaan. Osa meni aika helppoihin paikkoihin, television päälle ja kynttilänjalkaan, osa vähän hankalampiin kuten taulun päälle tai videolaitteiden väliin, ja osa ihan piiloon kuten miehen kenkään. Nopeasti ne kuitenkin löytyi, pientä vinkkiä antamalla.

Pääsiäisvapaat tulivat kyllä todella sopivaan saumaan. Toissaviikolla meni aika pitkään töissä joka päivä, ja muutenkin oli kaikenlaista tehtävää koko ajan. Nyt on kiva ottaa rennosti - mutta täytyy sanoa että nämä vapaat ovat kadonneet ihan silmänräpäyksessä! Ei kyllä yhtään tekisi mennä töihin! Voisin mieluusti ottaa lisälomaa vaikka viikon pari. Ehtisi tekemään kaikkea tarpeellista kodinhoitojuttua, tämä loma kun on mennyt ihan vaan lomailuun ja Stieg Larssonin trilogiaan. Seuraavia Bank Holiday -päiviä odotellessa...

Makumatkalla - Borough Market

Kävin kaverin kanssa tänään maistelemassa kaikenlaista kivaa Borough Marketilla. Nam nam nam. 

Borough Market on auki torstaista lauantaihin, mutta lauantaisin täällä on eniten myyjiä ja eniten meininkiä. Peruskaupat ovat täällä auki kaikkina arkipäivänäkin, mutta vartavasten tänne ei kannata mielestäni tulla paitsi lauantaina. 

 

Oli ihana piipahtaa ja maistella kaikkea hyvää... Lähes joka kojussa oli jonkinlaiset maistiaismahdollisuudet. Erilaiset lihat, pateet, hillot, chutneyt, oliiviöljyt, juustot ja leivät olivat oikein suosittuja, ja lisäksi perinteiset vihannekset, hedelmät, kalat ja pihvit löytyisi täältä myös. Erityisesti tykkään siitä että paikalla on paljon brittiläisiä pientuottajia, jotka tulevat Borough Markettiin vartavasten lauantaiksi pitkien matkojenkin päästä. 

Kun satuttiin oisterikojulle kaveri paljasti ettei ole koskaan syönyt oistereita, joten tottakai meidän täytyi napata pari per nassu. Nam! Vaikka täytyy sanoa, minusta oisterit ovat parhaita grillattuna. 

Fishmongerilla ollut näköjään aamulla vähän tylsää...

Innostuin vähän turhan paljon paikan makurunsaudesta ja mukaan tarttui tryffelioliiviöljyä, tryffelihunajaa, turkkilaisia mezejä ja baklavoita, 28kk kypsytettyä comtea, Wyfe oh Bath juustoa ja lähemmäs kilo mansikoita. Nytpähän sitten on pääsiäisherkkuja!

Kotona sitten herkuteltiin mezeillä (karamellisoitua porkkanaa, punajuurta, juustolla täytettyjä oliiveja, tomaattimunakoisoa ja viininlehtikääryleitä) ja baklavalla, ja maisteltiin vähän juustoja ja hunajaakin. Eli aika herkullinen päivä!