95 päivää jäljellä...

olympialaisiin.

Olenko innoissani? No jaa. Nyt seuraa pientä purnausta tälleen lontoolaisen näkökulmasta, nämä kekkerit meinaan vaikuttavat aika paljon elämään täällä. 

Koko viime vuoden kun näitä olympialaisia on rummutettu joka tuutista minua ärsytti. Ja mitä pitemmälle rummutus etenee sitä enemmän ärsyttää. Olympialaiset sitä, olympialaiset tätä. Ooh, olympialaiset, kuinka hienoa että ne ovat Lontoossa. Blah blah blah. Ja rummutus alkoi jo 2009 vapaa-ehtoisten ja ilmaisen työvoiman haalimisella isoilla bannereilla ympäri metro-asemia.

Näistä olympialaisista on lupailtu vaikka mitä. Lontoon köyhä itä saa uusia asuntoja ja infrastruktuuria, joita käytetään yhteiseksi hyväksi sitten olympialaisten jälkeen. Tänne tulee paljon turisteja, jotka tuovat kauheasti rahaa ja uusia työpaikkoja kesän ajaksi. Jos ei mitään muuta niin ainakin on hyvät urheilukekkerit ja pääsette näkemään kovan tason urheilua. Ensimmäiset kaksi jäävätpä nähtäväksi, enkä oikein jaksa uskoa että moniakaan noista hienoista uusista rakennuksista tulee olemaan järkevässä käytössä (rakennuksen kalleuteen nähden) olympialaisten jälkeen. Ja enpä tiedä kuinka paljon tänne edes niitä paljonpuhuttuja turisteja pääsee tulemaan - hotellihinnat näyttävät kaksin- ja kolminkertaistuvan olympialaisten ajaksi. Kolmas väite taas on täyttä tuubaa. Lippujen ostaminen oli varsinainen fiasko, enkä tiedä ketään joka olisi lippuja onnistunut saamaan.

Ehkä kaikista eniten ärsyttää tosiaankin tämä lippufiasko. Olympialaisiin sai ostaa lippuja lottosysteemillä. Lippuja oli hinnaltaan neljäntasoisia, eli esimerkiksi superkalliit £2000, siitä vähän halvemmat £1000 ja £200, ja sitten normaalihintaiset £20-£50. Kaikki liput olivat ns. paikka-arvoltaan samoja, eli £2000 lipun ostaja saattaisi istua £20 lipun ostajan vieressä. Tasoja saattoi olla viisikin, mutta pointti sama. Lippuja ei kuitenkaan voinut ostaa suorilta käsiltä, vaan niitä sai lotota. Eli valittiin lippuja nettipalvelussa, sitten annettiin luottokortin numero, ja kaikkien mukaan tulleiden kesken arvottiin niitä lippuja. Selitinkö tarpeeksi sekavasti? Sekavuutta vielä lisäsi se että tilillä tuli olla tarpeeksi katetta lippuihin kun ne arvottaisiin, mutta jos sattuisi lipun saamaan ja se veloitettaisiin, ei ostajalle kuitenkaan kerrota mikä lippu sieltä tuli ennekuin vasta kuukauden (tms.) päästä. 

Arvaattekin varmaan että tuo systeemi varmisti sen että jotkut yrittivät hamstrata lippuja ihan mihin tahansa tapahtumaan jotta saisivat edes jotain. Suurin osa ei saanut yhtään mitään. Kuka niitä lippuja sitten loppujen lopuksi sai? Enpä tiedä, mutta epäilen että suurin osa lipuista meni sinne £1000-£2000 kerhoon isommille yrityksille ja satunnaisille öljysheikeille. Ja me tavalliset lontoolaiset joudumme kestämään järkyttäviä ruuhkia kesällä ja isompaa kaupunkiveroa (council tax) näiden olympialaisten rahoittamiseksi. People's Games my arse!