lauantai 2. elokuuta 2014

Saako lapsen kuvia julkaista netissä?

Lapsella ei ole sananvaltaa siihen mitä kuvia tai mitä tekstiä hänestä julkaistaan netissä omien vanhempiensa toimesta tai heidän luvallaan. Joten saako hänestä julkaista kuvia, ja jopa kirjoittaa hänestä nettiin? Siellä kuvat ja niihin liittyvä oheistieto on mahdollisesti aina, kaikkien nähtävillä, ikuisuuden, eikä hän ole sille antanut lupaa. Lapsen yksityisyyden suoja on rikottu. Samanlaisia pohdiskeluja joskus kuulee käytävän erilaisten some-kanavien kohdalla, eli saako lapsesta laittaa kuvia facebookkiin tai vaikkapa instagrammiin jos hän ei tosiaan voi antaa siihen varsinaista suostumusta.
 
 
 
Minun mielipiteen varmasti tiedätte jo tämän blogin kuvapolitiikan perusteella. Minä en oikeastaan edes ymmärrä kysymystä. Vanhemmat tekevät jatkuvasti jonkinsorttisia eettisiä päätöksiä lastensa kasvatuksesta. Kastaako lapsi kirkkoon vai ei (ja mihin uskontokuntaan), syöttääkö lapselle tehotuotettua lihaa vai alkaako kasvissyöjäksi, laittaako lapsi unikouluun vai ei.... Antaako lapsen esiintyä televisiossa? Onhan noita erilaisia valintoja. Lapsen yksityisyyden määrittäminen on yksi valinta muiden joukossa, joka tulisi jättää vanhempien omaksi pohdinnaksi kuten nuo kaikki muutkin. Vai koskas muka kuulette hämmästelyä siitä että tuo bloggaaja-Pirkko meni ja järjesti ne ristiäiset sitten, eihän se vauva edes ymmärrä mihin liittyy...
 
 
 
 
Minä itse uskon siihen että minun lapseni on vanhempana vain tyytyväinen siitä että hänestä on pidetty niinkin tarkkaa seurantaa ja muistoja löytyy kirjallisina että hyvänlaatuisina kuvina. Käsi ylös, kuinka moni on löytänyt vanhan vauvakirjansa ja ollut salaisesti vähän pettynyt siitä että ainoita ylöskirjattuja asioita olivat ensimmäinen sana ja milloin käveleminen aloitettiin? Nykyinen netissä lähesä kasvanut ja kasvatettu sukupolvi näkee asiat varmasti täysin eri tavalla kuin vähän vanhemmat sukupolvet - on normaalia olla netissä omana henkilönään, se on vain tämän live-maailman yksi olomuoto. Näin itse näen nettimaailman, samanlainen henkilö olen sielläkin kuin tavallisessa maailmassa. Ja minulla ei ole mitään antipatioita siitä jos joku minut livemaailmassa tuntevat henkilö löytäisi minut netissä, tai toisinpäin. Molempia on tapahtunut jo, eikä minulla ole mitään salattavaa. Lapsesta julkaisen vain sellaista mistä en usko hänenkään erityisemmin välittävän jos se olisi kaikkien muidenkin tiedossa.
 
Kova paranoidisuus siitä että kuka niitä kuvia katselee tai pääsee niihin käsiksi on mielestäni aika... No miten sen nyt sanoisi. Naiivia. Netissä on niin paljon materiaa, että suurin osa kuvista hukkuu siihen joukkoon. Ja kuinka monia ihmisiä oikeasti kiinnostaa heille täysin tuntemattoman, tai puolitutun lapsen kuvat? Kun näette teille tuntemattomien tai puolituttujen lasten kuvia, kuinka paljon teitä kiinnostaa? Uskoisin voivani väittää että kuvat selataan nopeasti läpi ja unohdetaan puolen sekunnin kuluttua.
 
 
 
 
 
Tässä postauksessa olen käyttänyt erilaisia vauvakuvia. Alussa käytin takaaotettuja kuvia, ja lopussa näkyvät kasvot? Kummat ovat parempia? Minusta jälkimmäisistä saa paljon enemmän irti. Blogeissa näkyy erilaisia kuvapoliittisia ratkaisuja. Jotkut laittavat esille kaiken, lapsen sairaana, lapsen itkemässä, lapsen alastomana, lapsen ihan millaisena vain. Jotkut julkaisevat lapsesta tyylikkäitä, mutta tunnistettavia kuvia (minä toivoisin että tämän blogin vauvakuvapolitiikka nähtäisiin kuuluvan tähän kategoriaan). Jotkut laittavat lapsestaan kuvia joissa lapsen kasvoja ei näy hyvin, tai kuvia jotka on otettu tapaapäin, näin suojellen sitä yksityisyyttä. Ja jotkut blurraavat kasvot.
 
Jos jotain sanoisin eri ratkaisuista, niin ensimmäinen on minusta vähän ikävää. En usko että se on kaikista paras ratkaisu, ja lapselle voisi tulla sellaisista kuvista huono mieli aikaisempana. Jos yksityisyyttä halutaan niin tarkasti suojella, niin takaapäin otetut kuvat ovat varmasti parhain vaihtoehto, ja jos kyseessä on hyvä kuvaaja, antavat varmasti hyvän fiiliksen sen hetkisistä tunnelmista. Mutta tuo jälkimmäinen vaihtoehto, jossa sutataan kasvot... Huh. Minulla menee blogista maku heti jos näen sitä. Minulle blogit ovat osaltaan visuaalista mediaa, ja tuo on ehkä kauheinta mitä voi kuvalle tehdä. Siinäpä sitä on lapsi, sutatut kasvot, näyttäen joltain pieneltä demonilta tai kummitukselta. Niskakarvat nousevat heti pystyyn.
 
 
 
 
 
 
Kysyin lapsen isän mielipidettä asiasta. Hän ei ollut varma mielipiteistään, mutta sen hän sanoi että häntä ei asia eettiseltä kannalta huoleta, itseasiassa se on typerää miettiä asiaa siltä kannalta että lapsi menettää yksityisyytensä. Häntä huolettaa se että kuka kuvat näkee. Toisaalta, hän sanoi, se mitä emme tiedä ei meitä satuta, ja samalla tavalla lasta voisi katsella joku julkisessa uimahallissa tai puistossa. Jos kuvia ei laita nettiin sen takia että pelkää niiden päätyvän huonoon käyttöön, niin samantein voisi olla vain kotona neljän seinän sisällä.  
 
Mitäs mieltä te olette? Saako laittaa lapsen kuvia nettiin? Hämmästyttääkö vai peräti suututtaako teitä tämän blogin vauvakuvapolitiikka?

10 kommenttia:

  1. ASIAAA! :)) Olipas hyvä postaus, voin samaistua täysin ajatuksiisi. Tuo sukupolvi juttu oli hyvä pointti! Niinhän se mene, joka sukupolvella on omat ja uudet jutut. Meidän sukupolvi nyt vain sattuu kuvaamaan enemmän kuin meidän aiempi polvi. Saa nähdä minkälaista tämä teknologia on silloin kun lapsemme ovat aikuisia ja ikuistavat omien lapsiensa alkutaivalta... Itseä ärsyttää suunnattomasti ihmiset jotka pitävät meitä huonompina vanhempina sen takia että lisäämme lasten kuvia nettiin!... Meillä on koti täynnä valokuvia ja kuopuksestakin on jo puolitoista isoa kansioa valokuvia vaikka hän on vasta 9kk. Toivon että he arvostavat niitä aikuisina <3

    Peukut postauksellesi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä vaiheessa kun meidän lapsemme on aikuisia, niin uskon että tämä netissä oleminen on ihan arkipäivää. Onhan se sitä nykyäänkin monille, mutta laajemmassa mittakaavassa.

      Ja tuo kuvaaminen - mulle anopinpuolet jaksaa aina huomautella kuinka meidän vauva on kyllä maailman kuvatuin vauva. Niin no, kieltämättä kamera laulaa meidän taloudessa, mut aika tavallistahan se taitaa olla nykyään :)

      Poista
  2. Hyvä postaus! :) mä toivon myös että meidän neiti arvostaa miten tarkkaan olen taltioinut hänen arkeaan ja kehitystään! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä uskon että arvostaa - onhan se ihana lukea jotain vähän yksityiskohtaisempaa tarinaa lapsena, ja ehkä jopa aikuisena omasta lapsuudesta.

      Poista
  3. Olin samaa mieltä. Näpsän vauva-aikana julkaisin paljon kuvia fabossa ja vanhassa blogissa. Sitten alkoi huolettaa ja otin tarkemman linjan. Nyt mulla komeilee näitä blurrauskuviakin silloin tällöin blogissa ;) Olen sellainen puolivälin kulkija. Vähän pelästyin, kun joskus vuos pari sitten oli muutaman suosituimman blogin kohdalla niitä "identiteettivarkauksia" eli heidän kuviaan käytettiin muistaakseni jonkun "blogistin" blogissa kuin omina kuvina! Toisaalta oon edelleen sitä mieltä, ettei hyvällä maulla julkaistut kuvat aiheuta mitään katastrofia. Omia kuvia julkaisenkin ihan sujuvasti ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mä silti sun blogista tykkään ;) Vaikka ne blurrauskuvat skrollaan nopeasti ohi :D

      Joo noi identiteettivarkaudet olisivat kyllä todella ikäviä - en yhtään osaa kuvitella miten sellaiseen suhtautuisi, tuntuisi varmasti tosi pahalta. Samalta kuin jos itseltä varastettaisiin jotain fyysistä varmasti.Mä yritän luottaa siihen että tuo on todella harvinaista!

      Poista
  4. Vastaukset
    1. :) niin meidän kuvapolitiikat taitaa olla aika yhtenäiset :)

      Poista
  5. Onhan tämä vähän kaksihaarainen juttu, etenkin kun tulevaisuuteen ei voi nähdä. Koskaan ei voi tietää, onko lapselle tulevaisuudessa haittaa siitä, että hänestä löytyy joku pottakuva intternetin ihmemaailmasta. Toisaalta taas, eihän kaikkea voi muutenkaan pelätä ja kaikkeen varautua ihan vain siltä varalta, että jospa joskus... Oma kantani asiaan on vähän epäselvä, mistä syystä käytän blogissa vauvasta kuvia, joissa hänen kasvonsa eivät aivan tunnistettavasti ja kokonaan näy. Toisaalta omakin naamani esiintyy aika harvoissa blogikuvissa. Blurrauksia en harrasta (enkä kannata), koska ne mielestäni pilaavat kuvan. Sama olla sitten julkaisematta kokonaan. Sommittelulla kun on mahdollista myös vaikuttaa asiaan paljon.

    Nämä sun blogissa julkaisemat kuvat on mun mielestä tosi ihania ja kauniita enkä keksi, miten niistä voisi olla vauvalle haittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Niin mäkin olen ajatellut että näistä kuvista mitä minä täällä jaan, ei varmasti voi tulla lapselle paha mieli niistä.

      Joo tuo kuvatekniikka on ihan kätevää jos ei tosiaan halua mennä liian avoimeksi. Ei ainakaan jää sit tulevaisuudessa harmittamaan. Musta itsestä kasvokuvat tekevät kuvasta paljon kivemman, mut tosiaan sommittelulla saa jo paljon fiilistä kuvaan. Ja nuo kasvottomat kuvat usein voi olla vähän taiteellisempia!

      Tuota minäkin olen miettinyt ettei kaikkeen voi varautua - ja itse mielummin keskityn sit ihan normaalimaailman kauhujen välttämiseen, kuin stressaan pääkoppaani nettikuvilla, ne kun taitaa olla pahoista pienimpiä vaikka päätyisivätkin jonnekin.

      Poista

Tätä blogia ei enää päivitetä, ja kommentteja luetaan harvakseltaan. Tervetuloa poikkeamaan uuteen blogiini Wave to Mummy

Related Posts with Thumbnails