Ei kaikki ihan persiistä ole kummiskaan

Vaikka viimeksi tulikin vähän valitusta Venäjästä, on täällä joitain mukavia asioita joita jään kaipaamaan.

Erityisesti olen ihastunut mustikkamummoihin, jotka kauppaavat metroasemien liepeillä huokeaan hintaan itse keräämiään marjoja ja sieniä, ja joskus myös kukkia tai muuta pikkutavaraa. Taustalla on varmaankin osaksi pienen eläkkeen aiheuttamat vaikeudet, mutta myös osaltaan se on paikallista luontokulttuuria. Pitkään Lontoossa asuneena, jossa marjoista maksetaan mansikoita, on tuoppi tuoreita mustikoita parilla eurolla varsinaista nannaa.





Englantilaiseen jonotuskulttuuriin pitkään tutustuneena (siellä aivan oikeasti jonotetaan ihan mihin tahansa, ja jonoetiketti on tiukka!) on virkistävää, kun täällä saa etuilla minkä sielustaan sietää, jos vain jonkun rakosen saa itselleen löydettyä. Ja se on normaalia; jos se rako on sinne jätetty sen saa täyttää eikä se ketään häiritse, opettaapa vain olemaan nopeampi.

Ihmiset ovat kohteliaita, jonotuskulttuurista huolimatta. Esimerkiksi metrossa ja busseissa istumapaikka löytyy hyvinkin nopeasti vanhemmalle väelle, kun nuoremmat ja vikkelämmät tarjoavat paikkansa omasta aloitteesta heti taapertajan nähdessään. Kiitos kuuluu aktiiviseen sanavarastoon ja ovia pidetään auki eikä lyödä takana tulevan naamalle, eikä julkisissa kulkuvälineissä tungeta vaan kysytään reilusti että jäättekö tässä pois, jo ette, voisitteko väistää. Aikaisemmilla matkoilla minulle on myös tultu kysymättä tarjoamaan kantoapua raskaitten matkatavaroitten kera, ja tultu arpomaan kanssani kartasta minne sitä pitäisikään mennä kun on tie matkalla hukkunut.





Kielen kanssa ollaan myös kannustavia; vaikka sitä puhuukin hyvin alkeellisesti ihmiset yrittävät usein kannustaa kehumalla puhumaasi venäjää ”oikein hyväksi”.

Jottei nyt ihan makeiluksi menisi, eilen ketutti suunnattomasti, että (taas kerran) menin DVD-lankaan. Vaikka ihan edustavannäköisestä kaupasta ostaa DVD:n ei tiedä mitä uskomatonta skeidaa sieltä tulee kauniiden kuorien sisällä. Rakeista paskaa jossa ei edes ääniraita synkkaa filkan kanssa. Eli kannattaisi varmaan siirtyä suoraan lataamaan ne leffat itse netistä; saisi mahdollisesti jopa parempaa laatua ja ilmaiseksi!


Kuvituksena aivan täysin satunnaisia turisti-näpäytyksiä ympäri Pietaria.


Last time I complained a few things here, but it’s not all that bad. Like, I’m really fond of those grannies that sell whatever things near the entrances to metro. Last two moths it was mainly berries and such, and after gotten used to the extortionate prices of London, it was just lovely to grab a pint of blueberries for two euros, all hand-plucked and cleaned straight from the forests.





The queue-system is also refreshing after a long hard slog at the infamous queue-etiquette of the British Isles. If there is a place, you fill it; you snooze, you loose; et cetera. In other words, there is no etiquette and people are fine with it. However, people are polite, despite the lack of queuing. Seats are readily offered to elderly in the public transport, doors are held open, and so on. I have also been offered help with carrying heavy luggage, and help with the map when looking lost. People also always remember to comment on how well you speak Russian, just to be supportive.

Not to make it all too sweet, yesterday I was well pissed off about AGAIN falling for those crappy DVD’s. Honestly, even if you buy from an apparently-reputable shop you never know what absolute garbage (think grainy and voice track being out of sync) you are given inside pretty covers. Should have just downloaded it off the net, would have been free and possibly better quality!