Argh

Olen taas vaihteeksi pohtinut. Elämälleni suuntaa, ja muuta sellaista kevyttä huttua. Tässä kirjojen kanssa painiessa ja tuskaillessa on mieltä järsinyt se, että mitä jos sitä onkin suuntautumassa aivan väärälle alalle. Tuntuu siltä että opiskelen kansantiedetaloutta lähinnä yleisen ja lievästi akateemisen mielenkiinnon vuoksi, mutten välttämättä näiden typerien mallien kanssa haluaisi painiskella jokapäiväisesti työelämässä. Kaiken lisäksi kun kyseessä on "imprecise science", eli vaikka mitä ennustetaan, oikeasti kukaan ei tiedä mitään mitä tulee tapahtumaan. Parhaimmillaankin ennustukset ovat "educated guess". Eikä minusta tunnu siltä että olisin niin asiantunteva että voisin edes tehdä tälläisiä arvausennustuksia.

Tekisi mieli suuntautua ihan eri alalle. Lakiopinnot ovat aina kiinnostaneet minua, ja olen ollut lakitoimistossa harjoittelussakin joskus, josta tykkäsin todella paljon. Toisaalta tekisi mieli heittää tähänastiset opinnot huithelvettiin, ja aloittaa alusta perusopinnoilla, vaikka sitten sitä lakia. Toisaalta opiskelu alkaa jo kyllästyttää ja haluaisin vain saada sitä rahnaa, ettei tarvitsisi enää kituuttaa opiskelijan tuloilla. Meikä alkaa olla jo sen verran vanhakin että jos pian ei siirry työelämään, ei siihen taida päästä käsiksi ollenkaan.  Naisena varsinkaan, sillä eihän kukaan halua palkata lapsentekoikäisiä vapaaehtoisesti. CV:kin on sellaista sillisalaattia että oksat pois. Sillisalaattimaisuus johtuu erityisesti siitä etten oikein tiedä mitä haluan tehdä...

Olen myös pohtinut sitä, jos sitä vaikka repäisisi ja etsiytyisi aivan täysin erilaiselle alalle töihin. Käytännöllinen ja tuottohakuinen bisnesmaailma on myös kiehtonut meikää jo jonkin aikaa. Olen myös vähemmän vakavissani pohtinut matematiikan opettajaksi ryhtymistä (joihin täällä pääsisin semi-matemaattista alaa opiskelevana). Tässä suhteessa olen mainonnan uhri; meikän kirjaston vakipöydän päädyssä on meinaan jättisuuri mainos juuri matematiikan opettajien tarpeellisuudesta. Työ vaikuttaa mielenkiintoiselta, tosin en ole varma jaksaisinko/pystyisinkö työskentelemään nykynuorien kanssa - varsinkin tälläisissä isoissa kaupungeissa ongelmat tuntuvat kasaantuvan niin pahasti että jaksamiseen taidetaan kaivata varsinaista kansankynttilän kutsumusta.

Sanon vaan että ARGH!