Preview

Pikapikaan halusin vain tännekin päivittää mihin sitä päädyin. Niinkuin tuossa edellisessä postauksessa kerroin, etsin mekkoa yli kuukauden, muttei yhtikäs mitään löytynyt ja loppujen lopuksi jouduin kasaamaan asukokonaisuuden täysin omista varastoista. Halusin ehdottomasti pukeutua peri-englantilaiseen tyyliin näihin häihin, nämä kun olivat melko perinteiset ja juhlalliset häät, ja todella englantilaiset, eli tärkein osa asua oli tietenkin iso hattu. Hatut kuuluvat täällä häihin niinkuin, noh, rusinat maksalaatikkoon. 

Kaikki siis omista varastoista - paitsi hattu, joka löytyi anopilta ja ruusut hattukoristeena, jotka poimittiin anopin puutarhasta. Penniäkään en tähän loppujen lopuksi käyttänyt. Aika matchy-matchy asu, mutta mielestäni melko hyvin onnistunut! Kihlattu laittoi myös parastaan - mutta hänpä käyttikin yhteensä £170 koko helahoitoon, kaikki uutta katsokaas. Pieni waldrobe-malfunction kävi minulle myös, josta syystä vietin illan aika tiukasti huiviini kiertäytyneenä :) Olenpa sitten ensi kerralla paremmin varautunut!

Häistä kirjoittelen sitten paremmalla ajalla enemmän!

Metsästämässä mekkoa

Viimeiset muutaman viikon olen metsästänyt toden teolla uutta soveliasta mekkoa huomisen päivän kesä-häihin. Jonkun tietyn tuotteen metsästäminen kaupoista käy muuten ihan työnteosta! Lukemattomien rekkien koluaminen vaate kerrallaan vaatii haukansilmäistä tarkkaavaisuutta. Vaatepinojen raahaaminen sovituskoppiin vaatii rutkasti raakaa voimaa, varsinkin kun toisella käsivarrella roikkuu käsilaukku, johon on pitänyt tunkea puoli elämää ennen shoppailureissulle lähtöä, ja toisella käsivarrella roikkuu kilokaupalla liukkaita mekkoja, joista joka toisella askeleella ainakin yksi tipahtaa. 

Aivan oma lukunsa on sitten mitä tapahtuu siellä vaatekoppien suljettujen ovien takana... Joidenkin mekkojen päälle pukeminen vaatii avaruustieteilijän tasoisia pulmanratkaisukykyjä. Ja se vaaterumba vielä kaiken päälle! Ensin vaatteiden vaihto mekkoon, ja sitten toiseen mekkoon ja kolmanteen ja neljänteen ja ties kuinka monenteen nostaa tuskanhikikarpalot otsalle. Pahimmassa lykyssä venäytät jonkun lihaksen pyrkiessäsi venkoilemaan neliömetrin kokoisessa komerossa liian tiukan mekon pois päältäsi sitä repimättä. Ja sen jälkeen kun kaikki tämä on toistettu pariin kertaan mitään löytämättä yhä uudelleen uuteen kauppaan siirtyminen alkaa tuntua maratonijuoksun arvoiselta saavutukselta. Ja kengätkin hiertää.

Nyt kun monet vaatekaupat oli jo kierretty tuloksetta läpi menin sitten lauantaina kaverin kanssa Portobello Rd torille, katselemaan josko löytyisi jotain mekkoa. 

Ja arvatkaas mitä löysin?

No enpä sitä helvatan mekkoa ainakaan! Kassikaupalla hedelmiä ja vihanneksia, ja ruisleipää tarttui mukaan. Torilla oli kuitenkin rento fiilis ja kiva käyskennellä - kummaa ajatella etten ole vaivautunut Portobellossa käymään koskaan aikaisemmin, ja olen sentään asunut täällä jo neljä vuotta. Tuo poika muuten lauloi hyvin, olisi pitänyt ostaa CD mukaan.

Kävin vielä tänään epätoivoissani metsästämässä mekkoa paikallisista kaupoista. Otin jopa kihlatun mukaan toimimaan shoppausapulaisena ja Gok Wan- tyyppisenä tyylintarkastajana. Ja useamman tunnin urheilun jälkeen löydettiin aivan täydellinen, kreikkalaisomainen, suklaamokan värinen silkkimekko, jonka kruunasi kermanväriset paksut silkkinauhakoristeet ja solmut vyötäröllä. Ja puoleen hintaan kaikenlisäksi. Ja se sopi kuin valettu. Ja juuri ne kaksi mekkoa minun koossani oli tahrittu huulipunaan.

Sen jälkeen luovutettiin. Eipä minun ole varmaankaan tarkoitus löytää uutta mekkoa. Nyt on vaan pakko pärjätä vanhoilla varastoilla.

MSCHIC

Näistä on ollutkin tarkoitus kirjoittaa jo pitkään, mutta jotenkin nämä meikit ovat vain jääneet kaapin pohjille kaikissa nykyisissä kiireissä. Tilasin MSCHIC -firmalta kaksi meikkituotetta, sillä puolisen vuoden takaisella supertarjouksella, ja sain vieläpä ylimääräisen meikin kaupan päälle. Oli muuten ihan kiva tutustua minulle täysin uuteen tuotemerkkiin, ja vieläpä ehtaan suomalaiseen!

Tilasin Eye Stain geelirajauksen värissä Astral Shine, Shading Powder varjostusvärin, ja ylimääräisen kaupankylkiäisen (nude-huulipuna). Tilaukseni muuten hukkui jonnekin, ja kun uuden sain huulipuna oli korvattu luomivärillä jonka värinä oli Ocean Drive eli vaaleansininen. Harmi sinänsä, sillä huulipunalle olisi ollut käyttöäkin, en oikein tiedä mitä tuolla luomivärillä tehdä. 

Nyt vihdoinkin, uuden paketin ja parin kuukauden meikkipussissa makuuttamisen jälken olen vihdoinkin näitä ehtinyt kokeilla. En ihan tositoimissa, mutta edes vähän!

Erityisesti tykästyin geelirajaukseen Eye Stain - Astral Shine. Todella kätevä ja vaikuttaa pysyvän melko hyvin. Geelirajaukset ovat siitä hyviä, että ne saa näyttämään siistiltä helpommin kuin ne perinteiset kynämäiset siveltimet, ja ohuemmalta kuin käyttämällä muuten helppokäyttöisiä tussirajauksia. Tämä tummanharmaa väri ihastutti minut myös täysin - nätti, tarpeeksi tumma muttei liian kova, ja himmeää ja hillittyä kimallusta. Nappivalinta!

Shading Powder varjostusväri antoi minulle mahdollisuuden vihdoista viimeinkin kokeilla kasvojen varjostamista puuterilla. Jostain syystä olen vuosia halunnut varjostusväriä, ja kokeillut kaupoissakin erilaisia, mutta aina jättänyt ne ostamatta. No, opetella vielä täytyy ennenkuin viitsin ihmisten ilmoilla tätä käyttää, mutta väri vaikutti sopivan vaalealta, eikä liian kellertävältä, vaaleaihoisille suomalaisille sopivasti.

Ocean Drive luomiväriä en edes ole kokeillut - jotenkin vaaleansininen väri vierostuttaa. Siitä tulee aivan liikaa mieleen kasarimeikit... Pitäisiköhän yrittää vielä?

Thank God It's Friday

Pitkä työviikko takana enkä voi muuta sanoa kuin että Thank God It's Friday! Tänään tilaan intialaista kotiin, mässyttelen kihlatun kanssa ja nostan jalat ylös ja katselen hyvin mielin telkkaria. Huomenna työkavereitten kanssa shoppailemaan keskustaan.

T

Tämän näköinen olen työviikon jälkeen

Otettiin jo varaslähtö työkavereitten kanssa viikonloppuun. Sattumoisin kukaan meidän pomoista ei ollut perjantaina paikalla, joten lounaan jälkeen tehtiin töitä aika hissukseen. Viiden aikaan huomasi kuinka porukka vain kasaantui kahvipöytään ja työpisteille jutustelemaan ja tarkkaamaan kellon hidasta kulkua kohti kello kuutta ja viikonloppuvapaita. 

Eilen muuten jouduin vähän hankaluuksiin. Täällä tietyissä junissa käyvät lipuntarkastajat tiuhaa tahtia kyselemässä lippuja. Noh, viikkolippuhan minulla oli tietenkin, en pummaa, mutta minulta puuttui kuvallinen photo card, joka oli tämän lipuntarkastajan mielestä oleellinen asia ja siispä sakon (£50) arvoinen. Kuulemma kuvakortti tulee olla ja viikkolipun täytyy mätsätä tähän korttiin, koska muutenhan kuka tahansa voisi viikkolippua käyttää. Viikkolippu otettiin pois minulta ja jäätiin asemalle jutustelemaan tämän lipuntarkastajan ja hänen työkumppaneidensa kanssa.

No minunpa mielestä kuvakortti ei ollut ollenkaan oleellinen, ja täysin typerä juttu. Jos kuvakorttia tarvitaan niin miksi minä sitten voin ostaa viikkolipun sekä juna-asemalta että lippuautomaatista mitään näyttämättä, ja miksi olen voinut matkustaa ties kuinka monta viikkoa ilman kuvakorttia? Ja miksei kukaan aikaisempi lipuntarkastaja ole maininnut asiasta mitään? No, eipä lipuntarkastajilla ollut tähän muuta vastausta kuin että kummallista mutta säännöt on säännöt. Johon minä vastasin että he eivät tiedä mistään mitään, eikä kuvakorttia tosiaankaan tarvita viikkolippua varten. Ja kieltäydyin maksamasta heille penniäkään sillä olen jo maksanut lipustani aivan tarpeeksi. Viitisentoista minuuttia kolmen lipuntarkastajan kanssa jankattuani herrat ilmeisesti kyllästyivät katselemaan hapanta naamaani ja päästivät minut pälkähästä. Kiehuin pyhää vihaa ja pyyhälsin kotiin naama vielä enemmän vituralla törkeästä kohtelustani suuttuneena.

Nojoo, tarkastin sitten uteliaisuuttani lippusäännöt ja siellähän se komeilee että kuvakortti tarvitaan ehdottomasti viikkolippuunkin. Hups.  Kävin sitten aamusella hakemassa kuvakortin... Taisi käydä hyvä tuuri ja kerrankin tarpeeksi symppis lipuntarkastaja kohdalle. Lipuntarkastajat ovat täällä nimittäin melkoisia natseja ja kutsuvat poliisit usein paikalle jos asiakas ei suostu maksamaan... Tosiaankaan minulla ei ollut harmainta aavistusta että olisin muka joitain sääntöjä rikkonut, ja olin jo valmis itse kutsumaan poliisit paikalle tätä juttua selvittelemään. Että semmoista draamaa tällä viikolla :) Loppu hyvin kaikki hyvin kuitenkin, enkä ole yhtään edellistä köyhempi :)

J

Ja tämän näköinen viikonlopun jälkeen

Jes, intialainen take-away tuli jo! Eli nyt syömään!

Office -dress code Englannin malliin

Minun on ollut tarkoitus kirjoitella tästä jo muutaman viikon, mutta vasta nyt olen ehtinyt istahtaa blogin ääreen niinkin pitkäksi aikaa että tätä on ehtinyt ajatella. Päinvastoin kuin monissa muissa maissa, Englannissa pukukoodi töihin on melkoisen tarkka. Minusta on ollut mielenkiintoista katsella suomalaisten blogeja, ja heidän työpukeutumistaan ja ihmetellä että miten noinkin vapaamielistä pukeutumista voi olla! Eli täällä liikutaan melko konservatiivisilla linjoilla. Osa työympäristöistä on konservatiivisempia, osa rennompia - itse olen ollut töissä molemmissa ääripäissä. Eli tässä vähän selitystä miten täällä pukeudutaan töihin, ja minun näkemykseni työpukeutumishierarkiasta.

Konservatiivinen:

• Musta tai tummanharmaa perusjakkupuku, hillityt liituraidat ok
• Naisilla mieluiten kynähame
• Valkoinen tai vaaleansininen kauluspaita
• Nudet sukkahousut
• Mustat järkevänkorkuiset  simppelit korkokengät ja musta siisti nahkalaukku
• Hiukset auki tai poninhännällä
• Hillitty nude- tai ranskalainen manikyyri, hillitty meikki
• Ei koruja (paitsi vihkisormus / nappikorvikset)

Tämä on kaikista tiukin, ja lähinnä konservatiivisissa lakifirmoissa ja finanssialalla, ja lähinnä silloinkin vain jos joutuu olemaan asiakkaiden kanssa paljon tekemisissä. Tosiaankin tiukka! Vaikka tämä on ehkä rajoittavin, se on samalla myös kaikista helpoin. Näin tulisi myös pukeutua työhaastatteluun, ettei vahingossa riko pukeutumiskoodeja.

Muodollinen:

• Perusjakkupuku, vaaleanharmaa, ruskea, hiekka sun muut värit kelpaavat
• Housut tai hame
• Kauluspaita, tai siisti tavallinen paita, hillittyjä värejä
• Peruskorkokengät ja laukku, mustat tai hillittyä väriä (nude, ruskea, harmaa jne.)
• Hillityt korut ok

Tämä on muuten samanlainen kuin konservatiivinen, mutta laajemmalla väriskaalalla. Tässä voi jo iloitella vaaleanpunaisella paidalla tai ottaa rennomman laukun mukaan. Eipä tämäkään mikään kovin vapaa, mutta tässä voi jo vähän tuoda omia mieltymyksiä esille.

Tavallinen:

• Jakkupuku, erikoiset leikkaukset ja räikeämmät värit ok
• Eriparisuus ok (puvun osissa)
• Siistit kangashousut tai hame, ja tyylikäs cardigan
• Siisti paita
• Erikoisemmat asusteet ok
• Värikäs meikki ok

Tämä on ehkä kaikista tavallisin pukeutumistyyppi tavallisissa toimistotöissä. Väriä ja mielikuvitusta saa käyttää, mutta vaatteiden on oltava siistejä. Ei missään nimessä farkkuja, mutta siistit rennommat kangashousut käyvät esimerkiksi cardiganin kera. Konservatiivisimpiin pukeutumistyyleihin erona erilaisilla väreillä ja pukujen leikkauksilla voi leikitellä, ja esimerkiksi erikoisempia huiveja ja koruja voi käyttää lisämausteena. Kengissäkin saa olla rennompia yksityiskohtia ja värinkäyttöä.

Smart Casual:

• Siistit kangashousut tai hame
• Cardigan tai puvuntakki
• Siistit farkut ok

Itse olen tällä hetkellä töissä paikassa jossa pukukoodi vaihtelee tavallisen ja smart casualin väliltä. Omasta mielestäni farkut ovat turhan rennon työpaikalle, mutta niitäkin ihmisillä näkee, varsinkin perjantaisin.Itse itseasiassa tykkään pukeutumiskoodeista, sillä se helpottaa elämää kummasti kun ei tarvitse miettiä mitä pukisi päälleen aamulla. Sitä vain pukee ns. uniformun päälleen ja lähtee töihin.

Joitain ihmisiä voivat pukukoodit ärsyttää kovasti, ja samaa vähän huomasin Bisquitsin postauksen kommenttilootaa lukiessani. Monet suomalaisista sanoivat etteivät voisi tottua tiukkaan pukeutumiskoodiin, eikä sellaisella työpaikalla jossa joutuu pukeutumaan kovin erilaisesti normaalityyliin verrattuna voi viihtyä. Minulle tämä kuulostaa melko kummalliselta kun olen tottunut brittimeininkiin. Töihin vain tarvitsee pukeutua siististi, eikä se sen ihmeellisempää ole. Eri asia tietenkin ovat vaatekaupat sun muut non-professional-työt.

Mitäs mieltä itse olette pukukoodeista?

Curry Lane

Lontoonvinkkiä pesee - yksi minun lempialueistani Lontoossa on Brick Lane, Lontoon Curry Laneksikin kutsuttu kadunpätkä, jolla intialaista ravintolaa löytyy intialaisen ravintolan perään. Kadun varrelta, ja sen sivukaduilta löytyy kymmenittäin ravintoloita, pienistä suurempiin. Ihan autenttisen kokemuksen halutessa kannattaa vain kävellä katua pitkin ja kilpailuttaa sisäänheittäjiä vähän, ja valita hyvänkuuloinen ja hyvännäköinen paikka ja nauttia tarjotut ilmaiset juomat siihen päälle. Kadulla on nimittäin niin monia ravintoloita ja sisäänheittäjiä asiakkaista kilpailemassa ettei siellä voi parhaimpaan täkyaikaan liikkua lähes askeltakaan etteikö joku olisi tarjoamassa intialaista, ja kaupan päälle ilmaisia oluita ja 10-20% alennusta listahinnoista.

Harmi sinänsä että kadulta löytyy suunnilleen samoissa määrin sekä älyttömän hyviä ja älyttömän huonoja intialaisia. On tuuripeliä kumpaan päätyy. Sisäänheittäjiin jos olisi uskomista jokainen paikka on kadun paras paikka. Jos on tärkeämpää löytää todella hyvä ruokapaikka, kuin kinata sisäänheittäjien kanssa niin voin suositella Meraz ravintolaa (56 Hanbury Street), joka löytyy eräältä sivukadulta. Todella maukasta ja autenttista. Itse valitsin viimeksi Lamb Ghost-curryn, joka oli aivan nappivalinta. Muita hyviä voi katsoa täältä.

Erityisen kivaksi tämän alueen tekee sen yleinen tunnelma, ja monet muutkin mahdollisuudet viettää iltaa kuin intialaisen safkan syöminen. Bongailla voi mielenkiintoisia graffiteja ja oivaltavia katutaideteoksia, tai käydä baarissa tai taidegalleriassa. Vibe Bar Old Truman Brewery -panimotalossa on muuten suuressa suosiossa paikallisten kesken kesäaikaan varsinkin. Jos intialainen ei maistu kadulta löytyy myös superherkullisia burgereita ja hyviä bagel-kahviloita.

Kannattaa poiketa!

Tuokiokuvia viime viikon iltaseikkailuista

Viime viikko oli melkoista menoa. Onneksi tällä viikolla ehtii vähän rauhoittumaan ja viettämään aikaa kotonakin. Menoa ja meininkiä ei kuitenkaan liikaa jaksa. 

Työpäivän jälkeen mentiin työkaverin ja sen vierailevan kanukkikaverin kanssa istumaan iltaa puistoon aarioita kuuntelemaan. Ryöstettiin työpaikan kanttiinista vähän keksejä sun muita tuomaan piknikkifiilistä. Ihan hauskaa, harmi vain että piti lähteä aika aikaisin tallustelemaan kotio päin, nukkumaankin kun piti päästä. Olen ehkä ihan pikkaisen vain väsyneen näköinen tuossa kuvassa! Oli aika mielenkiintoinen paikka muuten puistolle. Keskellä tämän kaupungin isoa finanssialuetta, korkeiden pilvenpiirtäjien ympäröimänä istuttiin putipuhtaassa puistossa niin räikeän vihreällä ja rehevällä ruoholla, että se näytti melkein tekaistulta. Kyllä huomasi että kerrankin oli käytetty rahaa puiston ylläpitämiseen, yleensä kun puistot ovat luonnontilassaan melko kaljuja ja sottaisia.

Nämä musiikkitapahtumat ovat muuten jokatorstainen juttu tässä puistossa. Ei pelkkää oopperaa, kaikennäköisiä konsertteja, joten täytyypi käydä uudestaankin katsastamassa mitä sieltä löytyy.

Nämä toiset tuokiokuvat ovatkin Trafalgar Squarelta. Tilapäinen installaatio - pensaslabyrintti! Aika random juttu, mutta samalla myös todella hauska. Olen aina halunnut käydä kunnon puutarhalabyrintissa, ja vaikka tämä nyt ei mikään älyttömän laaja ollutkaan, kyllä se umpikujineen ja korkeine pensasaitoineen täytti vaaditut kriteerit. Sisällä oli katukylttejä Lontoon eri kaduista ja pieniä tietoiskutauluja myös katujen historiasta. Opin taas jotain uuttakin kaupungilla hengailemalla.

Peace! Huono tapa opittu muinoin Japanissa. Olen jo melkein siitä päässyt eroon, mutta aina joskus relapse.

Kolmen tähden edestä

Minusta olisi kovin kiva kirjoitella täällä päivittäin jotain, mutta mitäpä tähän voi muuta sanoa kuin että elämä. Ja Elämä oikein isolla eellä :)

Tämän viikon aikana olen:

• Ollut töissä 50 tuntia
• Syönyt viiden ruokalajin illallisen kolmen Michelin-tähden ravintolassa
• Käynyt kummituskävelyllä Cityn alueella
• Kuunnellut ooppera-aarioita puistossa
• Seikkaillut pensas-labyrintissa Trafalgar Squarella
• Ihaillut Rembranteja ja taideväärennöksiä National Art Gallery -taidemuseossa

Aikamoista. Nyt kanukkikaveri on saateltu juna-asemalle ja paluu arkipäivään alkaa. Vähän vielä olisi kirjoiteltavaa meidän seikkailuista, mutta niistä sitten enemmän ensi viikolla. 

Viikon kohokohta oli tosiaankin tuo Ramsayn ravintolassa (Restaurant Gordon Ramsay) syöminen. En olisi voinut uskoa että ruoka voi olla niin hyvää... Vaikka minulla oli silloin melkoinen nuha päällä ja kävin niistämässä onteloja tyhjiksi joka ruokalajin välillä vessassa, ja olin polttanut kieleni kuumaa teetä juodessa ruoka oli aivan mieletöntä. Jokainen ruokalaji oli oikea makujen ilotulitus - yllätyksellinen ja rohkea makujen yhdisteleminen, tekninen osaaminen ja vain parhaista parhaiden ruoka-aineiden käyttäminen oli aivan uskomatonta. Varsinainen makuelämys. En osaa edes kuvitella kuinka hyvää ruoka olisi ollut jos makuhermostoni olisi ollut tavallisessa kunnossaan. Jos jotain negatiivista pitäisi sanoa, niin se että kaikki syömäni ruoka tämän illan jälkeen on maistunut vain täydellisen lattealta ja mauttomalta.

Itse otin seasonal menun, jota tarjoilija suositteli erityisesti siitä syystä että siinä kokit pääsivät irroittelemaan ja näyttämään taitojaan sesonkiruoka-aineilla. Olin jo etukäteen vaklaillut ravintolamenuuta netistä, eikä kauaa tarvinnut miettiä siitä että tämä oli se paras valinta. Kaveri otti Prestige-menun. Tässä kuitenkin mitä muistan ruokalajeista - en ole mikään ruokakriitikko ja olen unohtanut vähän mitä kaikkea ruoissa olikaan sisällä. Mutta näin sitä syödään kolmen tähden edestä.

• Amouche bouche alkupalat. Pieni kevätrullatötterö, jossa oli sisällä rapua ja avokadositruunapyrettä, ja sen kaveriksi perunapestolastuja. Sen jälkeen saatiin toinen amouche bouche alkupala - hummeria, kaviaaria, parsaa, herneitä ja härkäpapuja tomaatticonsommen kera.
• Alkupala. Grillattu munakoiso black puddingin (mustamakkaran tyyppinen) kera. Lisänä superohuita omenanpaloja, kirsikkatomaatteja ja manteleita. Tämä oli aivan täydellistä - munakoiso ja black pudding olivat suussasulavia, omena ja kirsikkatomaatti toivat kaivattua kirpeyttä ja makeutta, ja mantelit herkullisen rapeita.

 

• Kakkosalkupala. Hummeria, ohueksi siivutetun porsaanläskin, parsan ja muiden sesonkivihannesten kanssa tomaattivinaigretten kera. Tämä taisi olla ehdoton suosikkini ja jotenkin kaikki toimi keskenään. Porsaanläski aluksi vähän kummastutti, mutta se oikein suli suussa ja maistui ilmakuivatulta kinkulta.
• Pääruoka. Jäniksen medaljonkeja sienimuhennoksen kera, lisänä jäniksen maksaa, jotain muuta jäniksenlihaa ja paahdettu minisipuli ja täytetty minitomaatti. Hyvää, mutta alkuruoat olivat niin huimia ettei tämä ihan pärjännyt vertailussa.

• Alku-jälkiruoka. Mansikkaa ja mansikkapyreetä, taisi olla sitruunatahnaa myös, kerman, marengin , jäätelökeksin ja pehmeän tuoreen marenkiomaisen vaahdon kera. Raikasta ja maistui kesältä.
• Jälkiruoka. Suklaasouflee, tummasuklaajäätelön, karamellisoitujen pistaasipähkinöiden ja säilöttyjen kirsikoiden kera. Souflee oli kuin suklaista ilmaa olisi syönyt... Keittiölle muuten syntyi pieni moka minun kohdallani. Pienen makupalasoufleen sijasta he tekivätkin vahingossa minulle jättisuuren soufleen, taisi olla pari kertaa nyrkin kokoinen. Arvaatte varmaan että en valittanut ollenkaan!
• Makeiset. Hopeisia suklaatryffeleitä hopeapuussa, ruusu-sitruuna Turkish Delight -namusia, ja savuavan jään päällä tarjoiltuja valkosuklaalla kuorrutettuja mansikkasorbetpallosia. Tässä vaiheessa potutti olla niin täynnä ettei enää tosiaankaan suklaita jaksanut, muuta kuin maistaa jokaista lajia edes yhden.

Jokainen ruokalaji oli myös kauniisti aseteltu ja nistä näki niiden eteen asetetun vaivan ja taidon, eli elämys ei ollut vain makua. Tahdon takaisin! Todella ihana ele vanhalta kaverilta tarjota minulle tälläinen elämys.

Kuvat ovat muuten kaikki ravintolan nettisivuilta. Se ei ollut ihan sellainen paikka jossa viitsisi nähtävästi bloggarimaailmassa kovin suosittuun tapaan kuvailla eteen tuotuja lautasia :) Ja kertana kiellon päälle, vielä yksi (jälki)ruokapornokuva :)

Työpäivä kuvina

Ajattelin vähän avata tavallista arkipäivääni tällä hetkellä. Kuvien avulla tottakai, niin pitkälle kuin pystyn. 

Herätys aamukuudelta. Itseasiassa, kuvat ovat viime viikolta, nyt tällä viikolla joudun heräämään vieläkin aikaisemmin sillä vaihdoin toimistoa. Tuskaa. En ole yhtään aamuihmisiä. Pesen hampaat, pukeudun ja ovesta ulos - muita aamutoimia en suorita.

Kaunis päivä tuloillaan. Mikä harmi että se pitää viettää neljän seinän sisällä.

 Junassa meikkaan ja luen lehteä - yleensä Economistia. Se sujahtaa kätevästi laukkuun eikä ole liian painava.

Matkalla töihin, melkein jo paikanpäällä. Kauniin päivän missaaminen potuttaa vieläkin. Kirjaudun sisälle työpaikalle n. 7.30 ja menen kanttiiniin syömään aamiaista. Aika hyvät valikoimat, itse valitsen kuten aina Kellogs Fruit&Fibre muroja, lohkon banaanin joukkoon ja nappaan cafe laten. Kahdeksalta menen työpisteelle, loggaudun sisään sormenjäljellä ja vietän aikani neljää screeniä katsellen. Aina välillä haen lisää kahvia ja/tai jotain hedelmiä naposteltavaksi. Nuo biometriset tunnistimet aiheutti kyllä syvää ihmetystä viikon alussa, nyt niihin on jo tottunut. Kuvia minulla ei tietenkään töistä ole, eikä tuhatta sanaakaan niitä korvaamaan, joten ihan muutaman sanan kuvailun tulee riittää.

Lounastunnilla nappaan kanttiinista jätskin mukaan, ja käyn ostamassa japanilaisesta lounaspaikasta (Wasabi) yakisobaa. Jätski oli hyvää, yakisoba ei niinkään. Wasabi on ihan hyvä ketju, mutta taidan pidättäytyä ketjun susheissa tulevaisuudessa. Syön ulkona puistonpenkillä katsellen ihmisiä. Takaisin töihin päätteiden eteen.

Kuuden aikaan lähden töistä, tapaan kanukkikaverin metroasemalla ja lähdetään käymään London Bridgellä. Miksi - en tiedä. Olin vähän väsynyt ja muistin sen olevan mielenkiintoinen paikka. Ei se ole, ellei ole Borough Market meneillään. Napataan paella, ja mennään Tower sillalle kuvailemaan nätimpiä maisemia.

Täällä oli Desiguen (espanjalainen vaatemerkki) promootiotilaisuus meneillään ja paljon nuoria. Kaikilla samat mainospaidat, joita jaettiin ympäriinsä. Itse jätin väliin. Olen mielestäni vähän tyhmän näköinen puvussa ja lenkkareissa mutta korkkareita käytän vain toimistolla. Joudun kävelemään niin paljon päivän aikana julkisia käyttäessä että lenkkarit jalassa kätevintä.

Käydään vielä vähän katsomassa maisemia ja lähdetään kotiin. 

Kotosalla ollaan 9.30. Jo pimeää ja käyn äkkiä suihkussa, katselen telkkaria vähän aikaa ja painun pehkuihin klo 23. Uni tulee todella nopeasti!

Museokierroksilla

Tänään olikin varsinainen supersunnuntai, jos museoiden kiertämisestä puhutaan. Käytiin pikaisella muutaman tunnin kaupunkikierroksella ja kierrettiin läpi kolme museota ja perhostalo. Aika hyvin! No, museot olivat vieri vieressä, ja ehkä yksi neljäsosa nähtiin per museo, eikä se perhostalokaan mikään jättisuuri ollut, mutta silti aika tehokkaasti käytettyä aikaa. Museot siis olivat Natural History of Museum, Science Museum ja V&A.

Tää pieni yksityiskohta museon gargoyleissa oli minusta aika hauska

Perhostalo oli kesän aikainen erikoisnäyttely, ja vaikkei kanukkikaveria perhoset kiinnostaneet ylipuhuin hänetkin poikkeamaan trooppisen kuumassa ja kosteassa teltassa ihastelemassa perhosia. Aika siistejä. Yksi melkein hyökkäsi kimppuun, ja vähän aikaa siinä kiljuin ja pudistelin hiuksiani että jättiperhonen häipyisi. Olivat ne silti aika ihania :)