lauantai 8. tammikuuta 2011

My little red book...

Uusi vuosi tuo tullessaan aina uuden pikku kirjasen. Olen ollut vankkumaton Moleskine-tyttö jo viisi vuotta, siitä saakka kun kaverini, kuullessaan minun etsivän uutta vuosikalenteria, raahasi minut Akateemiseen ja löi Moleskinen kouraan sanoen että mitään muuta en saa ostaa. Sen ensimmäisen kalenterin jälkeen en ole muihin vilkaissutkaan.



Pelkistetty ulkomuoto, tyylikäs nahkapäällysteinen kansi, laadukas paperi ja hyvin suunniteltu sisältö saavat minut palaamaan tämä pariin vuosi toisensa perään. Otinpa tämän esiin kotona, työtapaamisissa tai koulupiireissä, se on aina yhtä tyylikkään näköinen. Takakannen tyhjään taskuun mahtuvat sopivasti myös käyntikortit ja pieni, kalenterin mukana tuleva osoitekirjanen. 




Minun Moleskine-kalenterini on aina kovakantinen ja pocket-kokoa. Mahtuu mukaan joka laukkuun ja pysyy hyvänä kovassakin menossa. Aikaisempina vuosina olen aina valinnut mustan, tänä vuonna päätin repäistä ja tilasin punaisen erikoisversion.




Näitä Moleskinejä on muuten näkynyt eri blogeissa jo ainakin muutaman kerran. Ei mikään ihmekään, sillä nämä ovat ehdottomasti kalentereiden parhaimmasta päästä. Suosittelen. 




P.S. Ja tämänvuotisena yllärinä löysin sieltä takakannen taskusta tarroja! Voi kun ihminen voikaan tulla pienestä iloiseksi :)

6 kommenttia:

  1. Hihi, tarroja :) Punainen on kiva!

    Milloinkohan sitä itse osaisi Stellan tavoin aikuistua ja hankkia kalenterin vuodenvaihteessa? Itse elän vieläkin lukuvuosien mukaan.. Jotenkin kai tuntuu, että elämä pysähtyy nimenomaan kesäisin. Tai siis pääsee liikkeelle. Tai pysähtyy, miten vaan, kuitenkin niin, että kesäloma on se jota varten eletään.

    VastaaPoista
  2. Mulla on nyt kolmas Moleskine menossa =D Se eka oli A5-kokoa, ja olisin jatkanut samaa kokoa, mutta seuraavaksi vuodeksi loysin vain taskukokoisen version. Paadyin kuitenkin pitamaan siita niin paljon, etta ostin myos talle vuodelle taskukokoisen. Mulla on tosin hiukan paksumpi malli, eli paiva/sivu. Tana vuonna ekaa kertaa kovakantinen, ja toistaiseksi aina musta. Houkutti ostaa myos ompunvihrea mini-Moleskine, mutta en kuitenkaan tarvitse kahta, joten jatin ostamatta..

    VastaaPoista
  3. bubble, heh, mulla on vähän sama, että kesäloma tuntuu olevan se oikea pysähdyshetki ja edelleen tämä tammikuussa kalenterin hankkiminen tuntuu hassulta. Mutta kun edellinen kalenteri aina loppuu joulukuussa... Ehkä totun tähän paremmin sitten työelämässä :)

    Stello, ompunvihreä olisi ihan loistava! Mä en päivä/sivu-malleja kestä ollenkaan, mulla pitää aina olla viikkonäkymä kerrallaan esillä. Muuten en osaa yhtään varautua koko viikon tapahtumiin ja suunnitella menoja. Tottumiskysymyksiähän nämä :)

    VastaaPoista
  4. Riippuu varmaan myos kayttotarkoituksesta. Ma kaytan Moleskinea lahinna paivakirjana, joten tarvitsen sen sivun verran paivaa kohti. Mulla on niin harvoin mitaan menoja tms., etta ne vahat hoituvat puhelimen kalenterilla.

    VastaaPoista
  5. Iih, Moleskine <3. :)
    Kolmas kalenteri menossa, ja lisäksi muistikirjoja olen käyttänyt muutamaan otteseen. Tosiaan kauniita, ja huippulaatua (ainut kalenteri, joka ei ole laukussa pyöriessä juurikaan menettänyt muotoaan, vaan näyttää vuoden lopussakin varsin siistiltä)!

    VastaaPoista
  6. Stello, joo tuo on totta. Itse käytän ihan vain menojen merkitsemiseen, en kirjoittele mitään muistioita tai mitään, joten mulle riittää minimaalinenkin tila. Ja hyvä jos näkee kaiken kerralla viikkonäkymässä.

    Sanna, Moleskinen muistikirjoja itse en ole käyttänyt lainkaan, mutta varmasti jos kirjoittelisin päiväkirjaa ne olisi kovassa huudossa. Just tää hyvälaatuisuus on minustakin paras pointti näiden ostolle, nää on kyl superkestäviä.

    VastaaPoista

Tätä blogia ei enää päivitetä, ja kommentteja luetaan harvakseltaan. Tervetuloa poikkeamaan uuteen blogiini Wave to Mummy

Related Posts with Thumbnails