Forty Hall

Käytiin tänään sunnuntaipiknikillä läheisen kartanon pihassa. Mies on täällä jo useamman kerran käynyt nuorempana mutta minulle tämä oli ensimmäinen kerta. Tätä paikkaa on rempattu viimeiset pari vuotta ja tänään siellä oli tupaantuliaiset, joten käytiin tutustumassa maisemiin ja sisustaan. Siellä oli musiikkiakin ja paljon lapsia tanssimassa ja lennättelemässä leijoja. 

Tultiin sen verran myöhään että hog roast oli jo loppunut, joten napattiin vaan jerk chicken lautanen ja nautiskeltiin maisemista pimm's-juoman kera. Syötiin kirsikoita ja ihailtiin sinistä taivasta ja vehreitä puita. Täällä on ollut niin surkeat kesäkelit jo pitkän aikaa, ja tänä viikkona oli vihdoinkin pieni muutos parempaan.

Paita: New Look, hame: Banana Republic, kengät Toms, laukku Longchamp, aurinkolasit Chanel

Piknikkiäkään ei ole pitkään aikaa tullut pidettyä, ja siinä me vaan makoiltiin viltillä ja nautittiin elämästä. Aurinko lämmitti ja tuuli hyväili. Ah.

Musiikkilöytö: Ed Sheeran

Ed Sheeran on viimeisin musiikki-ihastukseni. Olen nähtävästi elänyt varsinaisessa pimennossa sillä vaikka olenkin kuullut hänen musiikkiaan aikaisemmin, ihastuin häneen täysillä vasta nähtyäni hänen live-esityksensä The Voice ohjelmassa. Melkoisessa huudossa hän on muutenkin ja esiintyi muunmuassa kuningattaren Jubilee-konsertissa.

Ehkä uskomattominta on että tämä mielettömän lahjakas laulaja on vasta 21 vuotias ja alkoi levyttämään jo kouluikäisenä. Hauska tarina hänen matkastaan kuuluisuuteen on se kun hän 19 vuotiaana lähti Los Angelesiin soittamaan open mic -iltamissa ympäri kaupunkia, kunnes Jamie Foxx bongasi hänet, ja oli niin vaikuttunut että antoi hänelle luvan käyttää studiotaan ja kotiaan Hollywoodissa loppumatkan ajan. Eikä mikään ihmekään, Ed Sheeran on loistava.

Small Bump ja A Team ovat minun lemppareitani hänen biiseistään, kuunnelkaa edes ne!

Nämä kaksi allaolevaa taitavat olle Ed Sheeranin suurimpia hittejä tähän mennessä joten näitä olette mahdollisesti kuulleetkin radiosta jo muutamaan kertaan.

Blogimiitti Lontoossa?

 

Tulipa mieleen - kiinnostaisiko täällä Lontoossa bloggailevia blogimiitti tuossa syksymmällä? Tiedän että tätä omaa blogiani lueskelee ainakin muutamia täällä asustelevia blogikolleegoja, joten ajattelin tätä kautta kysellä josko innostusta olisi lähteä vaikka lauantailounaalle joku kerta. Jos kiinnostusta löytyy niin voisin järjestää jostain kivasta paikasta pöydän tai jotain muuta tekemistä iltapäiväksi/illaksi vaikka elo- tai syyskuussa.

Miltäs kuulostaa?

Jos on kiinnostusta, tahi ideoita ja ajankohtatoiveita niin kommenttiboksiin tai mailiin suklaatajakahvia(a)gmail.com

Juhannuksenviettoa 2012

Täällähän ei vietetä juhannusta lainkaan, paitsi osa Lontoon suomalaisista taitaa kerääntyä Hyde Park-puistoon viettämään piknikkiä juhannuspäivänä. Itse en olisi koko asiaa muistanut ilman facebook-muistutuksia ja suomalaisten blogien selailua.

  

Paita, bleiseri: H&M, farkut: Zara, kengät: Onitsuka Tiger, laukku: Longchamp, huivi: Malene Birger

Lähdin kaverin kanssa käymään Portobello-markkinoilla. Saavuin paikalle sen verran myöhään että juuri se koju jonka vuoksi olin matkan suunnitellut oli jo sulkeutunut. Ja se ravintola jossa olimme ajatelleet syödä oli tarjoillut päivän annoksensa. Mutta ei se mitään, käveltiin ympäriinsä ja tarkasteltiin vielä aukiolevia kojuja. Syötiin paellaa ja jäätelöä. 

Ihastelin Portobellon värikkäistä taloja. Aika ihanannäköisiä - olisi aivan mahtavaa asua jossain tuollaisessa värikkäässä talossa.

Kun en siinä kojussa ehtinyt käydä ei tullut erityisemmin tehtyä mitään ostoksia. Tuli ostettua vain vähän hedelmiä, uusi-seelantilaisesta orgaanisesta kaupasta Manuka-hunaja silmänympärysvoide ja eräästä kojusta maailman parhaita vaahtokarkkeja. Ihanan pehmeitä ja meheviä ja makuina aika hauskoja yhdistelmiä - vadelma-shampanja, seljankukka, mansikka-basilika ja mango-appelsiini. Maistatin niitä miehellä kotiin päästyä ja molemmat oltiin samaa mieltä että joku viikonloppu mekin voisimme kokeilla tehdä kotona omia vaahtokarkkeja, mutta makuina pistaasi.

Kiirettä tulossa

... sitten ensi heinäkuussa. 

Olen jo melkoisissa fiiliksissä tulevasta kuukaudesta. Meillä ei ole tässä kevään aikana ollut mitään ihmeellisiä menoja, paitsi aika paljon puutarhajuhlia jos kenenkin syntymäpäiviksi, ja nitten parissa viikonloput ovat paljoltikin menneet. Tänäänkin olivat eräät oikein herkulliset kekkerit, työkaverin pihalla. Mutta ensi kuussa tapahtuu vähän tavallista enemmän ja muutakin kuin puutarhajuhlia.

Heinäkuussa

... menemme Suomeen melkein kahdeksi viikoksi! Toivottavasti pääsemme nauttimaan vähän tätä Englannin kesää paremmista säistä. Tätä odotan oikein innolla, viimeksi tuli käytyä Suomessa tammikuussa.

... minun valmistujaisjuhlat odottavat. Liput tilattu, huomenna jos ehtisi tilata vielä kaavun, hupun ja lakin.

... meidän paperihäät. Se sattuu viikonpäivälle, joten varasin meille Michelin-tähdellä varustetusta italialaisesta ravintolasta illallisen.

... me menemme katsomaan olympialaisia (judoa). Kannustetaan suomalaista jos he sinne saakka pääsevät, ja muuten brittiläistä.

Eli melkoista kiirettä pitää! Onkos teillä mitään kivoja suunnitelmia?

Kuva viime vuodelta, hääsviitistä, jossa kilisteltiin häitä edeltävänä iltana, eli niinkin hatarasti tämä kuva liittyy postauksen aihepiireihin.

Uusia (kivoja) hiustuotteita

Innostuin vähän tuossa palkkapäivänä tilailemaan netin syövereistä kaikkea kivaa. Pitkän aikaa olen elänyt ilman mitään uusia hiustuotteita, joten innostuin täyttelemään varastoja uusilla shampoilla, hoitoaineilla ja jätettävillä.

Ainoa vanha tuttava on tuo Sebastian Potion 9, joka oli yksi vanhoja luottotuotteitani, kunnes eksyin kokeilemaan kaikkea uutta kivaa. Wellan sun-jätettävä sekä Kérastasen Fibre Architecte kiinnostivat kuvailunsa puolesta ja tulivat mukaan alennustuotteina. Kérastasea olen aina pitänyt ylikalliina silikonisilkkona, mutta ajattelin antaa sille mahdollisuuden... Tuotteen INC oli melkoinen pettymys (silikonisilkkoahan se), mutta saadaan nähdä millainen se on käytössä. Joicon K-Pak latvasuoja tuntuu olevan käytössä ihan hyvä, vaikkei ehkä aivan ylitä vanhaa mielikkiäni Redken All Soft Soft Ends latvasuojaa. 

Kuivashampoo on niin kätevä, varsinkin kesällä kun hiukset rasvoittuvat nopeammin eikä aina niitä ehdi pestä aamusella. Joicon K-Pak shampoo ja hoitoaine ovat mielestäni maailman parhaat hiustuotteet, ja näistä olen aikaisemmin höpötellytkin. Paikkaavat ja tuovat kiiltoa. Nämä ostin litran pakkauksissa, nyt on koko vuoden tarpeet hoidettu kerralla. Nämä litran pakkaukset muuten maksavat £27 per pullo hairsupermarket-sivustolla eli jos tykkää Joicosta tarpeeksi, kannattaa tilata sieltä.

Kolme kivaa ja kolme ikävää asiaa Lontoosta

Tulipa muuten mieleen kirjoitella kivoja ja ikäviä asioita tästä omasta kotikaupungista - olen näitä joskus lueskellu muissakin blogeissa ja on ollut mielenkiintoista kuulla mitä muut ovat omasta asuinpaikastaan mieltä. 

Ikäviä asioita minulle tulee muutama mieleen mutta nämä ehkä päällimmäisinä hankaluuksina.

1. Täällä kestää ikä ja terveys mennä ihan minne tahansa.Oma työmatkani on n. 1h yhteen suuntaan, ja se on aika tavallinen matkan kesto Lontoossa asuville. Ruuhkat ovat tavallisia, ja commuter rush hour toisinaan aika helvetillinen. Ikävää tämä on siitä syystä että on hankala järjestää tapaamisia kavereiden kanssa ja harrastaa (mitään), sillä matkustusajat vievät arvokasta vapaa-aikaa. Lisäksi aina tulee varata ekstra-aikaa siirtymisiin, sillä julkisilla liikkuessa tulee usein viivästyksiä syystä jos toisesta.

2. Täällä on aivan liikaa ihmisiä ja tungos melkoinen. Usein jos haluaa tehdä jotain, tai päästä jonnekin täytyy olla aikaisin liikkeellä. Aikainen mato nappaa linnun, tai tässä tapauksessa aikainen varaaja nappaa liput, sillä mielenkiintoisimmat tapahtumat ovat lähes aina loppuunmyytyjä kauan etukäteen. Ex tempore suunnitelmia täällä on vaikea tehdä. Ja muutenkin, vaikka mikä olisi tapahtuma, ihmispaljoudet tekevät liikkumisen todella vaikeaksi ja siihen tuleekin varata paljon aikaa ja olla paikalla hyvissä ajoin että näkeekin jotain.

3. Asuminen ja julkinen liikenne on todella kallista, ja muutenkin asiat tuppaavat olemaan hinnoissaan (ravintolat, nähtävyydet, eläminen). Mitä lähemmäs keskustaa menee sitä kalliimmaksi eläminen tulee, mutta kauempana asuminen ei sekään halpaa ole jos ottaa huomioon julkisen liikenteen hinnat ja matkoihin kulutetun ajan (aika kun on rahaa).

Sokerina pohjalla on kuitenkin mukavia asioita täältä Lontoosta.

1. Nopea elämä. Täällä kaikki tapahtuu todella nopeasti eikä aika käy pitkäksi jos jaksaa vaan pysyä menossa mukana. Tekemistä on paljon, mahdollisuuksia tehdä vaikka mitä, ja tapahtumia ja näkemisen arvoisia paikkoja vaikka kuinka paljon. Asiat menevät eteenpäin niin nopeasti että vuorokausikin tuntuu joskus pitkältä ajalta odottaa jotakin.

2. Multikulttuurisuus. Tämä on mielestäni aivan ihana asia Lontoossa. Kaikki tuntuvat olevan jostain muualta, tai ollessaan syntyperäisiä brittejä, tuntuvat eläneen melko kansainvälistä elämää. Lounastunnilla työkavereiden kanssa istuskellessa yksi on kenialainen, toinen italialainen, kolmas kanadalainen, neljäs uusiseelantilainen maori.... Mukaan tottakai mahtuu joskus pari brittiäkin. Täällä on muutenkin helppo tutustua uusiin kulttuureihin ihan tavallisessa elämässä, ja käydessä ulkona jossain (esim. ravintolassa tai museossa).

3. Mahdollisuudet. Täällä on aivan mielettömästi mahdollisuuksia työmarkkinoilla sekä muutenkin elämässä. Tottakai kilpailukin on erittäin kovaa, mutta jos rahkeet riittävät täältä eivät haasteet lopu kesken!

Kuvina omia näpäytyksiä täältä Lontoosta vuosien varrelta.

Meidän Diamond-Jubilee

Tänä viikonloppuna Britit ovat olleet täysin Jubilee-fiiliksissä - täällä juhlitaan kuningattaren kuusikymppisiä. Ei siis itse rouvan (86v), vaan hänen hallitsemiskauden kuusikymppisiä. Ylimääräinen vapaapäivä, ja paljon juhlalounaita ympäri maata. 

Sunnuntaina mentiin katsomaan Thames-joelle tuota venekulkuetta. Ja otettiin tottakai kuva yhdessä Lissun kera.

Piirsin nuolen osoittamaan Lissua. Ja olihan siellä ne vähäisemmät kuninkaalliset kanssa. 

Toisinsanoen siis, ei nähty melkein mitään. Vähän vilkuiltiin paatteja siitä muutaman (kymmenen) pään, olkapään ja kyynärpään välisistä raoista. Kuninkaallisen paatin kannella oli useampia erivärisiä hahmoja, jäi hämäräksi kuka niistä oli kuningatar. Aika kovan treenin muuten sai siinä seisoessa kun oli lähes puolituntia varpaisillaan. Ja mies sai vielä vähemmän treeniä joutuessaan nostamaan minua muutaman kerran että näinkin jotain muitten varpaisillaan olevien takaa. Enkä, köh, ole mikään keijukainen.      

Muuten otetaan tämä pitkä juhlaviikonloppu ihan rauhallisesti vaan. Telkkarista ollaan katseltu sivusilmällä tänään Buckinghamin palatsin edustalla pidettävää konserttia. Ja huomenna nukutaan pitkään ja tehdään herkullista aamiaista, ennen kuin keskiviikkona joudutaan palaamaan taas takaisin töihin.

Teittekö te mitään kivaa tänä viikonloppuna jos Briteissä satutte olemaan?