Yhden aikakauden loppu ja uuden alku!
Aika hyvillä fiiliksillä lähdin mammalomalle. Sain kaikki hommat loppuun, parikymmentä ylimääräistä minuuttia meni vielä töissä keskiviikkona että sain pöydän kokonaan siivottua, Outlookin poissa-viestin laitettua ja viimeiset korjaukset pomolle lähetettävään raporttiin. Edellisenä perjantaina käytiin työporukan kanssa viimeisellä perjantailounaalla ja viimeisen työpäivän jälkeen käytiin vielä pienemmällä porukalla pikaisilla drinksuilla.
Ja voin sanoa, ei kyllä jää ikävä! Ei työpaikkaa, eikä line manageria varsinkaan. Mukavaa työporukkaa ehkä vähän. En usko että kukaan odottaa minun tulevan takaisin, sen verran on tullut avauduttua työkavereille tässä lähiaikoina. Vaikka virallisesti sanoinkin että olen tulossa takaisin 9-12kk kuluttua, suurin osa hyvästeli minut sanoen että ehkä (roll-eyes, heh heh) nähdään taas ensi vuonna.
No jos nyt avautuisin täälläkin - vaikkapa line managerista joka:
Yritti saada minut tekemään ylitöitä käydessäni antenatal-tarkastuksissa työpäivän aikana (laitonta).
Yritti väittää että minun tulee valita viimeinen päiväni sen perusteella mikä on firmalle parasta (laitonta).
Yritti väittää etten saisi pitää minulle kuuluvia lomapäiviäni (laitonta).
Yritti syyllistää minua siitä että vaadin pitää minulle laillisesti kuuluvat lomapäiväni (jota tosin pyysi myöhemmin mukamas anteeksi vedoten siihen että minun pitäisi ymmärtää hänen asemaansakin).
Jätti vuosittaisen kehityskeskusteluni täysin käymättä - en keksi asialle mitään muuta selitystä kuin raskauteni, sillä muut samoihin aikoihin aloittaneet kävivät keskustelunsa ajallaan.
Ei viitsinyt onnitella raskaudesta minua kertaakaan.
Ei viitsinyt järjestää edes pientä korttia tai muuta toivotusta minulle lähtiessäni.
Ei viitsinyt henkilökohtaisesti edes hyvästellä minua viimeisenä työpäivänäni.
Ei viitsinyt ilmoittaa minulle mammaloman loppumispäivää - pitää varmaan olla vaan tarkkana tiliotteen kanssa... Ja olisi pitänyt printata varmuuden vuoksi omiin varastoihin se mailitse sovittu aloituspäivämäärä.
Usein sniikkasi alaistensa ideat ja esitteli ne ominaan - muunmuassa minun ideani josta tuli loppujenlopuksi minun työryhmäni käyttämä työalusta ja jota käytetään varmasti hamaan tulevaisuuteen.
Eikä siinä vielä kaikki! - mutta jätetään ne loput tällä kertaa unholaan kun en jaksaisi enää miettiä koko paikkaa...
Eli heh, arvaatte varmaan että minulla ei ole erityisemmin intressejä palata paikkaan takaisin. Jos vain suinkin ei tarvitse, eihän sitä ikinä tiedä jos loppuu niin totaalisesti rahat että joudun etuajassa mammalomalta takaisin töihin... Jaksoitteko edes lukea koko vuodatuksen?
En voi väittää tosin että ihan koko johtoporras oli mätä sillä isompi (naispuolinen) pomo oli vähän sympaattisempi, ja aidosti onnitteli raskaudestani ja muutenkin kyseli vointia raskauden aikana ja antoi vinkkiä raskausterveyden ylläpitämiseen ja hyviin liikuntapaikkoihin töitten lähellä. Ja muutenkin kehui tekemäni työn tuloksia - kuulemma tuli hyvin voittoa firmalle. Mutta tämän pomon kanssa en siis oikeastaan tehnyt töitä vaan juuri tuon painajais- line managerin kanssa. Eikä tällä line managerilla oikeastaan ollut muuta syytä kuin oma luonteensa olla nihkeä - hoidin hommat ajallaan, hoidin mammaloman aloituksen työpaikan projektien mukaan ja valitsin mahdollisimman järkevät antenatal-käyntiajat, ihan vain siksi että olen oikeasti ihan fiksu työntekijä. Tarjouduin jopa tekemään antenatal-päivinä töitä kotoa ettei koko päivä menisi matkusteluun paikasta toiseen (asuin siis 5 minuutin matkan päässä neuvolasta). Etta tälläisiä työjuttuja täällä päin minulla. Uskon että minulle on vain sattunut huono säkä, tuskinpa tämä tälläistä aina on raskaana oleville täällä. En ottanut kauheasti stressiä, mutta olen melkoisen hyvin perillä UK:n työlainsäädännöstä nykyään.
Nyt minulla olisi muutama projekti meneillään, joita toivottavasti jaksan/ehdin tehdä myös vauvan synnyttyä, ja joista toivottavasti syntyy jotain etten joudu lähtemään takaisin tuohon samaan työpaikkaan. Eli nyt täytyy tsempata! Ja ehkä se vauvan syntymä sitten potkii persauksille vielä enemmän. Jos vain saisi tämän rempan valmiiksi että pääsisi tekemään muutakin kuin olemaan kotoa evakossa / pölyn keskellä etsimässä kaikkea kadonnutta kamaa... Ei ole vielä käynyt tylsäksi tama mammaloma lainkaan.
Onko teillä ollut tälläistä nihkeilyä ennen äitiyslomaa vai sujuiko kaikki inhimillisesti?