Ensimmäisiä hetkiä...

Kolmeen ensimmäiseen viikkoon on mahtunut monia ainutkertaisia ensimmäisiä hetkiä. On itketty, on kylvetty, on melkein hymyilty, on potkittu, on pussailtu, on menty sinne ja on menty tänne... Aika menee niin nopeasti - pieni on jo kasvanut hirmuisesti ja muuttuu päivä päivältä isommaksi ja vahvemmaksi. Ensimmäisiä hetkiä olen yrittänyt tallentaa niin monia kuin olen ehtinyt - tässä niitä muutamia omista sekä miehen kansioista. 

Ensimmmäinen valokuva...

(Missä pimeä ja lämmin pesäni on?!?)

Ensimmäinen automatka...

(Sairaalasta kotiin, zzz)

Ensimmäinen Skype-keskustelu...

(Suomen isovanhempien kanssa, zzz)

Ensimmäinen sylittely Englannin isoisoisän kanssa...

(Hmm, kukas sinä olet?)

Ensimmäinen vauvajooga-asento...

(Ah, auttaa koliikkiin ja rauhoittumiseen)

Ensimmäinen kylpyhetki...

(Vedessä oli mukava lillua, jee)

Ensimmäinen nenänkutittelu...

(Ooooh...)

Ensimmäinen hetki Suomen isoäidin kanssa...

(Zzzz...)

Ensimmäinen manikyyri...

(Essien miniviilalla - kunnon välineet alusta alkaen!)

Kuinkahan kauan tietokoneen muisti riittää - voin nimittäin kertoa että näitä otoksia on monia monituisia, eikä yhtäkään tee mieli poistaa sillä ne ovat kaikki niin ihania. Jokaisen vanhemmat ongelma?

Äitiysvaatteet - omia vinkkejä ja omia asuja

Mahan kasvaessa tuli päivitettyä vaatekaappia tipoittain ja ainakin itsestä oli kiva lukea muiden mietteitä ja ideoita miten raskausmasua puetaan järkevästi. Tässä muutamia omia mietteitä ja vinkkejä näin yhdeksän kuukauden kokemuksella!

Aika maltillisesti otin ostokset, sillä melkoisen lyhyt aikahan raskaus on. Yritin pärjätä mahdollisimman pitkälle omilla vaatteilla, mutta muutamia valittuja ostoksia tuli tehtyä. Heti raskauden jälkeen masu on vielä turvonnut, n. 4-6kk näköinen aluksi, joten ainakin jonkun aikaa synnytyksen jälkeenkin tulee käytettyä raskausvaatteita, ainakin housuja.

Parhaimmat ostokset ovat mielestäni olleet pitkät narutopit. Nämä kävivät vähän minkä tahansa tavallisen paidan tai bleiserin alle peittämään mahaa. Olen nyt käyttänyt niitä myös imettäessä varsinaisten imetystoppien sijasta - sen kun vain vetäisee rintojen alle tarvitessa. Eivätkä maksa paljoa - H&M:stä n. €5 kipale.

Äitiyshousut olivat minulle ehdoton ostos - yhdet farkut, plus vaaleat ja tummat kangashousut. Näitä kierrättämällä pärjäsi pitkälle. Ostin myös mustat leggarit ja sukkahousut, sillä ne saa vedettyä melkein sinne kainaloihin saakka peittämään masua, ja tuntuvat kivemmalta kuin tavallisten sukkisten runttaus mahan alle. Lisäksi mukaan tarttui pari raskaus-mallista t-paitaa, farkkupaita ja trikoo kotihengailuun äitiysosastolta.

Muuten tuli ostettua ihan tavallisia vaatteita vain sitä silmälläpitäen että niitä voisi raskauden jälkeenkin käyttää. Trikoomekot ja neulemekot toimivat erityisen hyvin kasvavan masun kanssa. Normaalin masun kohdalta löysähköt topit ja paidat olivat hyviä myös.

Maksimekot ja pitkät hameet ovat mielestäni ihania raskausmasun kera! Oi jos säät olisivat vaan suosineet niin näitä olisi tullut käytettyä jatkuvasti.

Ostin myös Belly Beltin, eli sellaisen vyönauhaa pidentävän kangaskappaleen. Sitä tuli käytettyä alkuraskaudesta kun varsinaiset housut alkoivat kiristää liikaa muttei äitiyshousuja vielä ehtinyt ostaa. Käytin niitä myöhemmin joskus tunikoiden alla, mutta yleisesti ottaen pidin varsinaisista äitiyshousuista enemmän. Belly Beltin kanssa joutui miettimään turhan paljon mikä toppi sen vyönauhan tarpeeksi peittäisi.

Eli tälläisiä mietteitä. Mites te hoiditte raskausvaatetuksen?

Vastauksia osa 1 - Perhe ja lapset, Oma elämä ja henkilökohtaiset kysymykset

Tässä nyt ensimmäinen osa vastauksia kysymyksiin! Näitä oli ihan hauska kirjoitella, seuraavassa vastauspostauksessa sitten nuo kysymykset opiskelusta, töistä, Lontoosta, Briteistä ja ulkosuomalaisuudesta. Tässä kuvituksena muutama otos viimeviikon retkestä meidän lähikartanon puistoon vanhempieni kanssa.

  Canadanhanhi-poikasia!

Perhe ja lapset

Tuleeko lapselle kokonaan englantilainen nimi vai tuleeko jotain suomalaista?

Lapsella on yksi suomalainen ja yksi englantilainen etunimi. Sukunimi on miehen, eli englantilainen.

Minkälaisella ikäerolla haluatte lapsenne? Monta lasta?

Minulle riittää kaksi, mies haluaisi kolme. Synnytyksen aikana tosin sanoin että toista ei ole tulossa, eli nähdään nyt sitten mikä fiilis tulevaisuudessa... Ikäeroa ei ole mietitty sen kummemmin, mutta ihan minun iänkin puolesta kovin suurta siitä ei saisi tulla. Muutama vuosi olisi varmaan optimaalisin?

Minkälaisia kasvatusmetodeja aoit käyttää?

Hellyyttä ja maalaisjärkeä :) Lapsentahtista kasvatusta. Yritetään istuttaa joitain rutiineja (mm. nukkumaanmenoaika), mutta ei huudateta. Jos lapsi itkee, niin se itkee syystä. Itse olen myös sitä mieltä että lapset ovat yllättävän fiksuja ja ymmärtävät järkipuhetta kyllä jos se toteutetaan lapsen tasolla. Eli yritetään pysyä rauhallisina ja saada lapsi tottelemaan sääntöjä selittämällä ne kunnolla.

Kummassa maassa mielummin kasvattaisit lapsenne?

Pidän Suomen koulutussysteemistä enemmän - minusta 4-5 vuotiaiden joutuminen "kouluun" on typerää. Lisäksi koulut ovat täällä todella jäykkiä, eivätkä mielestäni anna lapsille paljoa. Lastentarhasysteemit ovat täällä myös todella kalliita ja hankalia järjestää töiden kannalta - pitkät työmatkat ja työpäivät melkeinpä pakottavat yhden vanhemman jäämään joko kotiin tai osa-aikaiseksi. Eli Suomessa.

Oliko sairaalakassissa mitään turhaa? (Tämä kommentti joutui itseasiassa roskapostilaatikkoon josta tietty vahingossa poistin sen - päätin nyt ympätä kysymyksen miten sen muistan tähän postaukseen sillä en huomannut kumpaan postaukseen se tuli....)

No ne lukulehdet. Supistusten alkaessa maanantai-iltapäivällä ei kyllä tehnyt mieli enää lueskella mitään. Lisäksi mies piti minulle seuraa suurimman osan päivästä ja illasta ja yöllä yritin (huonolla menestyksellä) vain nukkua. Meikkiä ei myöskään tullut käytettyä, hyvä kun jaksoi hampaita pestä. Vichyn suihkittava kasvovesi oli kyllä toisaalta melkoinen hitti kuumina päivinä ja pikafreesaukseen. 

Oma elämä ja henkilökohtaiset kysymykset

Miten tapasitte miehesi kanssa?

Tavattiin mieheni kanssa tuolihississä. Tästä on postauskin.

Onko sinulla paljon ystäviä Lontoossa?

Hmm, ei kai paljon, mutta ihan tarpeeksi. Kavereita melko paljon, mutta harvemmin tulee nähtyä pitkien välimatkojen ja työkiireitten takia. Nyt olen saanut useamman mammakaverin tästä lähistöltä joita varmasti tulee tavattua tiuhaan tahtiin.

Tuletko toimeen miehesi vanhempien kanssa?

Tulen, ovat oikein mukavia.

Millainen olet ollut teini-iässä?

Hyvä koulussa tekemättä oikein mitään sen eteen. Yläasteella olin paljon omissa oloissa koulussa, en tosiaankaan kuulunut suosittujen joukkoon ja kavereita minulla oli lähinnä koulun ulkopuolella. Lukiossa alkoi bilehilekausi ja sain paljon kavereita, koulusta ja muista ympyröistä. Kävin paljon reiveissä, joista jäi paljon hauskoja muistoja.

Onko sinulla hyvät välit omiin vanhempiisi?

On, oikein hyvät.

Millainen asunto teillä on?

Rivitalonpätkä (vuokrattu) Lontoon esikaupunkialueella. Kaksi makuuhuonetta, olohuone, keittiö, suihku/WC-tila ja kotitoimistoksi rempattu vintti. On meillä puutarhakin, mutta se on niin surkeassa kunnossa ettemme ikinä mene sinne.

Asumiskustannukset? Vuokrat? Omistusasunnot? Lämmityskulut?

Korkeat! Kovat hinnat ihan kaikesta. Mitä lähemmäs keskustaa menee sitä kalliimmaksi tulee. Mitä kauemmas keskustasta menee, sitä enemmän käyttää rahaa junalippuihin, mutta rahalleen saa enemmän vastinetta eli saa isomman kämpän.

Lempiruokasi?

Sushi ja pizza. Japanilainen ruoka ylipäätänsä.

Oudoin ruoka, mitä olet syönyt?

Ehkä raaka merimakkara - sushiravintolassa. Maistui voimakkaan suolaiselle ja tekstuuri oli höttöinen ja pehmeänmärkä, limavaahtomainen.

Lempivärisi?

Vihreän eri sävyt jos olisi pakko valita. Minulla ei sinällään ole lempiväriä, mutta pukeutumisessa lempparit ovat koralli, mintunvihreä, valkoinen ja denim/tummansininen. Sisustuksessa neutraalit taupeen ja ruskeaan taittavat sävyt miellyttävät eniten.

Top3 maat joihin haluat matkustaa?

Tiibet, joku Karibbian saari ja Australia. Tiibet on ollut toiveena jo parikymppisestä saakka, Australia teini-iästä ja Karibbialle haluaisin nyt vaan päästä lepäilemään turkoosin meren ja valkoisen hiekan ääreen...

Millainen olisi unelmien talosi?

Isot korkeat huoneet, paljon valoa, isot ikkunat, vaalea-sävyiset muttei kuitenkaan valkoiset seinät - vaaleanharmaa ja -taupe, vaaleanbeige, vaaleansininen ja vaaleanvihreä miellyttävät sisustuksessa. Melko moderni pohja-ratkaisu, ja avokeittiö isossa olohuoneessa. Kunnon moderni keittiö!

Ehkä neljä makuuhuonetta, niin olisi tarpeeksi tilaa ottaa vastaan vieraita ja pitää vierashuoneet normaalisti harrastehuoneena ja toimistona. Hyvät säilytysmahdollisuudet - Briteissä on usein aika huonot varastot/säilytystilat kodeissa. Sisustuksessa tuoreita kukkia, muistoja maailmalta ja antiikkikalusteita. Televisio saisi olla piilotettu johonkin kaappiin.

Mistä asioista haaveilet?

Hyvästä urasta, onnellisesta perheestä ja tapahtumia täynnä olevasta elämästä. Terveyden säilyttäminen - ilman sitä on vaikea nauttia mistään. Materiatasolle jos mennään niin haaveilen toimivasta vaatekaapista, parista merkkilaukusta, kivasta sisustuksesta ja parista ulkomaanmatkasta per vuosi.

Kiellettyjä herkkuja

Nyt kun raskaus ja sen tuomat ruokarajoitteet kun ovat ohi, niin on tullut nautittua niistä viime kuukausien kielletyistä herkuista.

Ennenkuin mentiin käynnistykseen ostettiin useampi haisulijuusto jääkaappiin - ihan kaikkea lampaanmaitojuustoista pehmeisiin homejuustoihin ja sinihomejuustoihin. Pidettiin pian kotiutumisen jälkeen juustoilta ja maisteltiin kaikenlaisia uusia juustoja. Tätä oltiinkin jo odotettu!

Heti kotiutuksen jälkeen käytiin ruokakaupassa ja ostettiin kylmäsavulohta. Rakastan kylmäsavulohta leivän päällä ja sitä on tullut kaivattua paljon raskauden aikana. Parasta on lämmin bagel tuorejuuston, kylmäsavulohen ja muutaman rocket-lehden ja sipulinsiipaleen kera, lorauksella sitruunamehua.

Aamiaiseksi on tullut usein valmistettua kananmunia ns. sunny side up. Mmm. Eggs and soldiers annos ehkä huomisaamuna vaihteluksi. 

Onpa jopa tullut juotua yksi pieni ale-olutkin. Vielä kun pääsisi syömään muutaman kunnon sushi-annoksen ja vetämään pari vaaleaa leipäpalaa paksun voikerroksen ja lohenmädin kera niin raskauden aikana yltyneet ruokahimot olisivat tyydytetyt.

Oliko teillä mitään tiettyä ruokaa mitä erityisesti kaipasitte raskauden aikana?

Puutarharetkellä isovanhempien kera

Nyt ollaan tehtykin näitä pieniä päiväretkiä taas enemmän, sillä isovanhemmat Suomesta olivat käymässä täällä Lontoossa, huomenaamulla jo tosin lähdössä. Päivät ovat siis menneet heidän tutustuessa pieneen ja huolehtimalla siitä miten me häntä nostetaan, röyhtäisytetään, vaihdetaan vaippoja, puetaan, kylvetetään, syötetään... Tulikin jo muutaman kerran sanottua että sori, teidän kasvatus-tsänssit meni jo parisenkymmentä vuotta sitten :D

No mutta kuitenkin. Täällä kun on vihdoinkin ollut vähän parempi ilma niin ollaan innostuttu ulkoilemaan isovanhempien kanssa. Eilen käytiin retkellä läheisessä isossa puutarhassa. Aivan älyttömän nättiä - luonto oikein kukoisti.

Pienoinen uinaili kärryissä koko matkan. Me nautimme kukkaloistosta ja vehreydestä. Äitini ihasteli kuinka kaikki täällä Briteissä kasvaa niin kauniisti.

Äiti on vähän väsynyt... Ja kuulemma kalpea edelleenkin. Sairaalassa lähes jokainen "uusi" sairaanhoitaja, kätilö ja pediatri kommentoi heti kättelyssä kalpeutta, ei se nyt ihan niin huomattavaa mielestäni ollut!

Ylpeät vanhemmat ja isovanhemmat. Enpä muuten ole paljoa kärryjä työnnellyt sillä mies ja vanhemmat ovat napanneet ne käsiinsä jatkuvasti!

Karppilammella - pohtimassa syntyjä syviä. Bongattiin muutama karppi sentään.

Aivan mahtavat kärryt muuten (Joolz Day) - sen verran mitä olen saanut näitä käsitellä, niin aivan mahtavat menopelit. Ja tyylikkään näköiset.

Uinailut jatkui ja jatkui... Kunnes päästiin kotiin karjumaan syöttöä!

Tulikin viihdyttyä siellä pari tuntia kävellessä ympäri eri alueita. Aikamoisen väsynyt olo oli loppuvaiheissa, ja istuskelin lähes jokaisella bongaamallani puutarhapenkillä loppusuoran aikana. Mutta kaipa tässä voimat pikkuhiljaa palaa takaisin!

Hamstead Heath - ensimmäinen retki vauvan kanssa

Keskiviikkona tehtiin ensimmäinen oikea retki vauvan kera. Ollaan käyty tietty ruokakaupassa ja lastentarvikekaupoissa jo heti ensimmäisenä kotiutumispäivänä, mutta nyt lähdettiin vähän kauemmas.

Joolz Day Pram ekalla kierroksella - hyvin toimii!

Mentiin paikanpäälle ihan varsinaisille asioille poikkeamaan Royal Free sairaalassa pienessä operaatiossa. Vauvan ollessa ihan rauhallisin mielin poikkesimme myös lounaalla lähistöllä ja pienellä kävelyllä Hamstead Heathin puistossa - nättiä oli!

Ei mikään ihmekään että alue on kovasti näyttelijöiden ja muun julkisuuden kerman suosiossa - viime talvena mm. Beckhamit bongattiin ko. puistossa kelkkailemassa.

 

 

Tämänpäiväinen isänpäivä vietettiinkin vähän erikoisemmassa paikassa - nimittäin TV_sarjan kuvauksissa! Meidän rakkauspakkaus esiintyi eräässä suositussa englantilaisessa TV-sarjassa ja oli aivan täydellinen pikku näyttelijä. Kuvia on vain omiin valokuvakansioihin valitettavasti sillä siellä ei saanut periaatteessa kuvata. Kunhan episodi tulee telkkarista voin varmasti laittaa tänne screen capin hänen otoksestaan :)

Rakkauspakkaus tuli taloon

Viime viikon keskiviikkona, 5. kesäkuuta 16:58, syntyi tyttäreni, 3380g ja kahdeksan pistettä. Mies käski avaamaan silmäni ja lääkäri esitteli suurisilmäisen tyttäreni sanoin Mom, meet your baby. Lauantai-iltana pääsimme viimein kotiin ja harjoittelemaan tätä uutta arkielämää - pitkiä ja unettomia öitä ja monia päivittäisiä nokkaunia.

Maanantaina lähdettiin sairaalaan käynnistykseen. Aika pitkä ja vaikea synnytys joka päättyi pihteihin, ja jälkikomplikaatioitten takia jouduttiin jäämään sairaalaan useammaksi päiväksi. Launtai-iltana meidät päästettiin vihdoin pois. Molemmat olimme melkoisen murjottuja, pieni onneksi paremmassa kunnossa kuin äiti.

Pikkuhiljaa alkaa olo palaamaan normaaliksi ja ollaan käyty pienillä päiväretkillä kaupoissa ja muuallakin. Muuten aika on mennyt melkoisen vauvahuuruisissa tunnelmissa - aika tuntuu katoavan sinne vaipanvaihtoihin, pukluihin, syöttämiseen ja halailuun.

Enköhän ennätä blogiinkin tästä, ainakin silloin tällöin, sillä useampikin vauvanhuuruinen postaus kutkuttelee näppäimiä!

Kysymyksiä?

Minulle aina silloin tällöin tulee erilaisia kysymyksiä ja mietintöjä kommenttiboksiin - ja nyt kun tännekin on ilmaantunut uusia lukijoita ajattelin että ehkä jokin sielläpäin mietityttää. Nyt olisi ihan erikseen tilaisuus kysyä mieltä askarruttavia juttuja kun hengailen tuolla synnytysosastolla. Vastailen sitten myöhemmin äitiyslomalla vauvapuuhilta ehtiessäni :)

 

Kyselkää mistä haluatte - näistä asioista tulee eniten kirjoiteltua joten ehkä sieltä jotain hauskoja aihepiirejä löytyy:

... ulkosuomalaisuudesta, Briteistä, kulttuurieroista...

... äitiydestä, raskaudesta, vauvajutuista...

... Lontoosta...

... opiskelusta ja työelämästä...

... elämästä...

Antakaas tulla kysymyksiä!

Vauvan pesä

Vauvan pieni pesä rakennettiin oman sängyn päätyyn. Siellä kelpaa kölliä ja halailla pöllöä. Kehtoa voi keinuttaa nukkumisen avustamiseksi ja lukita asentoon. Nurkassa on miehen kitara jolla hän on soitellut masulle raskauden aikana, ehkäpä tutut tuutulaulut auttavat myös.

 

Saimme monella sukulaislapsella kiertäneen Mamas and Papas kehdon - siinä on uinunut jo ainakin viisi pientä ennen meidän. Isomman osto on sitten muutaman kuukauden kuluttua edessä, silloin kun pieni siirtyy omaan huoneeseensa.

Saisit tulla pieni rakas jo, masuasuminen vaan taitaa olla turhan mukavaa...

 

Ensi viikolla pieni tänne viimeistään tulee, keinolla millä hyvänsä. Huomiseksi minulle on varattu sairaalassa käynnistys. Jotenkin tuntuu epätodelliselta että pian hän on täällä - ei tunnu yhtään siltä että olisin valmis äidiksi.

Pubilounaalla

Vihdoinkin! Täällä on vihdoinkin aurinkoa ja lämmintä! Onhan tässä kärvistelty harmaan taivaan ja sateisen sään kera tarpeeksi kauan.

Masu 41+3

Housut H&M Mama, merinovillapaita Banana Republic, laukku H&M Marni, kengät Bianco

 

Kävimme nauttimassa säästä ja perinteisestä pubilounaasta anopin ja miehen veljenpojan kanssa perjantaina. Briteissähän pubilounailla käydään tiuhaan tahtiin - annas jos joku ehdottaa lounastreffejä niin britti ehdottaa lähipubia. Taso on vaihtelevaa, jotkut paikat parempia ja jotkut huonompia. Itse yleensä otan burgerin, sitä harvemmin onnistuu huonompikaan kokki pilaamaan.

Olisikohan tässä nyt sitten viimeiset asumasukuvat? Nyt on meneillään 41. viikko ja kovasti odotellaan pienen syntymistä. Mies on varsinkin erityisen kärsimätön ja ehdottelee masulle päivittäin että "follow my voice, it is time to come outside". Jos asiat eivät tästä etene, niin maanantaiksi minulle on jo varattu käynnistys. Toivottavasti pieni päättää tulla ilmoille omin nokkinensa tässä viikonloppuna!