Meidän "kaksikielisyyttä" on nyt kestänyt seitsemisen kuukautta. Vauva jokeltelee kovasti ja juttelee meille, joskus kovinkin äänekkäästi. Vielä jää nähtäväksi onko ensimmäinen sana suomea vai englantia. Mamamama ja vavavava ovat suosittuja, vavavava erityisesti silloin kun tapahtuu jotain mistä hän ei pidä (puetaan unipussiin, käytetään nenä-friidaa, annetaan lääkettä...) ja mamamama silloin kun hän haluaa saada huomiota. Siitä se lähtee.
Lontoon Marimekko-pop upissa
Aluksi vauvalle puhuminen tuntui todella oudolta. Ihan millä tahansa kielellä se tuntui oudolta, sillä eihän vauva mitään ymmärtäisi. Mutta pikkuhiljaa kun alkoi itseään petrata, ja pakotti itsensä juttelemaan vauvalle kaikenlaisia turhanpäiväisyyksiä, alkoi juttu luonnistua. Olen yrittänyt puhua vauvalle lähinnä vain suomeksi sillä kaksikielisyys on tavoitteena. Nykyään huomaan myös että jutellessani kavereitten vauvoille, tuntuu englanninkieli jotenkin väärältä, sillä se ei ole sitä vauvakieltä.
Ihan aina pelkän suomenpuhuminen ei kuitenkaan onnistu. Miehenihän ei puhu suomea ollenkaan. Hän ymmärtää toki joitain sanoja, erityisesti nykyään vauvasanasto alkaa olla hallussa, ja osaa sanoa joitain sanoja, mutta siinäpä se. Jos siis juttelen vauvalle niin että mies on jutussa mukana, puhun englanniksi. Usein kotona ollessa juttelen vauvalle suomeksi, ja tarvittaessa käännän asian miehelle, mutta joskus on vain helpompaa jutella vauvalle englanniksi. Varsinkin jos mies on siinä vierellä ja kärkkyy mitä sitä tulikaan nyt sanottua.
Jos olemme jossain kylässä, esimerkiksi sukulaisilla, harvoin tulee juteltua vauvalle (sillä hän tietenkin kiertää sukulaiselta sukulaiselle), mutta silloin oikeastaan aina puhuttelen häntä suomeksi. Se voi ehkä tuntua jostakusta epäkohteliaalta, yleensähän jutskaillaan sillä kielellä mitä kaikki ymmärtää, mutta päätin olla välittämättä asiasta. Mies joskus sanoi että ei pitäisi puhua suomeksi jos kukaan muu ei ymmärrä suomea. Ongelma on vaan siinä että tulemme olemaan suurimman osan ajasta tälläisissä tilanteissa - jos aina puhuisin englantia, eihän tästä kaksikielisyyteen kasvattamisesta tulisi mitään. Ne jotka loukkaantuvat, voivat ihan vain mennä itseensä. Itse en vastaavassa tilanteessa loukkaantuisi.
Ihan hyvin tämä on lähtenyt käyntiin tässä vaiheessa, mutta toki paljon on vielä mutkia matkalla. Tämän hetken ärsyttävin mutka taitaa olla se kun mies puhuu vauvalle suomeksi jotain, hän kun sanoo pari sanaa vahvasti murtaen, joka nyt ei taida auttaa yhtään mitenkään ei miehen eikä vauvan suomenkielentaitoa.
Muita asioita mitä ollaan tehty kaksikielisyyden tukemiseksi on tottakai tiuhat Skype-palaverit isovanhempien ja isoisoisän kanssa. Soivasta laulukirjasta tulee myös lauleskeltua suomalaisia lastenlauluja. Popsi popsi porkkanaa ja Täti Monika raikaavat tässä huushollissa usein. Joskus tanssahdellaan Hevisaurusten tahtiin, Youtubesta sitäkin materiaalia löytyy. Vauva muuten tykkää Hevisauruksista ja SauruXista todella paljon! Seuraava etappi voisi sitten olla näissä suomalaisen kirkon/koulun järjestämissä pallerokerhoissa käynti. Kun vaan jaksaisikin raahautua niihin, matka tuntuu melko ylitsepääsemättömältä...
Onko kellään teillä yritystä kaksikielisyyteen? Mites meni alkuvaiheet?
Onko kellään teillä yritystä kaksikielisyyteen? Mites meni alkuvaiheet?
Meilla tyttö puhuu nyt jo yksinkertaisia lauseita ja juttelee paljon, turkiksi ja suomeksi, alkaa hiljalleen hahmottamaan kenelle puhutaan mita kielta. Onhan se toisinaan hassua porukassa, jossa kaikki puhuvat turkkia alkaa puhumaan suomea, mutten ole valittanyt, mulle on tosi tarkeaa etta tyttö oppii myös suomen. Alussa tuntui vaikealta ja ainakin meilla puheenkehitys tuntui vahan myöhastyvan mutta kun se sitten paasi vauhtiin, on vauhti ollutkin hurjaa! Joka paiva tyttö oppii uusia sanoja ja yllattaa, palaute tutuilta ja tuntemattomilta on ollut pelkastaan positiivista kun kuulevat etta puhun tytölle vierasta kielta, jokainen on kommentoinut etta onpa tyttö onnekas kun saa kasvaa kaksikieliseksi, ihan turhaan ehka siis alussa ajattelin sen olevan epakohteliasta ja kiinnittavan huomiota kun mölisen vierasta kielta. Uusien tuttavuuksien kanssa puistossa tms. yleensa kerron heti etta tyttö on 2-kielinen ja puhun hanelle aidinkieltani, valttyy nain turhilta ihmettelyilta ja arvailuilta.
VastaaPoistaKivasti nayttaa teilla sujuvan! Vieraan kielen puhuminen herattaa aina vahan mielenkiintoa uudessa porukassa, aina kysytaan etta mitas kielta tuo on. Taalla meidan alueella on tosin paljon multikulttuurisia perheita, joten ihan kauhean erikoista se ei ole, kun monet puhuvat jos jonkinmoista kielta lapsilleen :-) ja onhan se suuri rikkaus oppia kaksikieliseksi, sita kannattaakin tukea.
PoistaMun mielestä on tosi hienoa, että yritätte kasvattaa lapsesta kaksikielisen. En oikein ymmärrä niitä vanhempia, jotka eivät näin tee vaikka mahdollisuus olisikin. Toki onhan se helpompi taipua siihen enemmistökieleen, etenkin jos vanhemmilla on eri äidinkielet. Olen myös sun kanssasi samaa mieltä siitä, että jos joku loukkaantuu kun puhut englanninkielisessä seurassa suomea vauvalle, niin omapa on murheensa. Tärkeämpää se lapsen kielikasvatus kuitenkin on, kuin se, pahastuuko joku kumminkaima kun ei ymmärrä muurahaisten ihmettelyä tai muuta syvällistä keskustelua. :)
VastaaPoistaJoo kaksikielisyyden tukeminen ehdottomasti vaatii paljon toita. Itse en kyl edes halua puhua englantia vauvalle, ihan siitakin syysta etta haluan hanen oppivan englantia natiivisti heti alusta alkaen. Meilla on yks sukulainen joka ei oo lapsilleen opettanut omaa kielta, en sit tieda hanen syitaan, mut itsea ainakin harmittaisi jos ei ees yrittaisi, pidan sita kuiteskin tosi tarkeana etta saa sen kosketuksen molempien vanhempien kulttuuriin.
PoistaTuli mieleen, että olen kuullut joidenkin soittavan äänikirjoja, sillä niistä lapsi saa sellaista "kunnon suomea", kun muuten vieraskielisessä ympäristössä oppii vain sen arkikielen :)
VastaaPoistaJoo, noi onkin hyvia! Itse meinaan sit hankkia aanikirjoja ja videoita suomesta niin saa vauva kuunnella niita vaikka joka ilta.
PoistaKiitoksia tästä postauksesta, minä olin ainakin yksi joka toivoi tästä aiheesta juttua :-) Olen miettinyt tuota samaa, että tavallaanhan on epäkohteliasta puhua suomea jos paikalla on muun kielisiä, mutta olet oikeassa siinä, että useimmitenhan tilanne on se ja jos aina silloin puhuu suomea, lapsi kuulisi sitä vain ehkä kotona ollessaan. Voihan se olla vaikeaa opettaa lapselle täydellistä suomea, mutta jos itsellani on joskus lapsia kokisin tärkeänä, että he pystyvät kommunikoimaan suomen sukulaisten kanssa suomeksi edes perustasolla. Toisaalta moni on sanonut, että vanhempana lapsilla saattaa tulla kausia jolloin he kieltäytyvät puhumasta toista äidinkieltä, varsinkin jos kukaan muu kuin äiti/isä ei kyseistä kieltä käytä. Mutta senhän näkee sitten tulevaisuudessa.
VastaaPoistaJuu muista et sina tata toivoit :-) oon kuullut samaa tuosta etta lapset voivat kieltaytya puhumasta kielta. Tarkeeta on varmaan yrittaa hoitaa kavereita ja harrastuksia joissa sita suomen kielta kaytetaan, esim jotkut suomikoulut, et siina on muutakin motivaatiota kuin puhua vain aitille...
PoistaItse menin naimisiin myös engelsmannin kanssa ja kaksi ihastuttavaa tytärtä tuloksena vm 85&96. Olihan se aluksi vähän tökeröä höpötellä suomeksi, mutta kyllä se sitten lähti sujumaan. Nuorempi puhuu molempia sekaisin, että aina ei tiedä kummalle se oikein kalkattaa..:D
VastaaPoistaHeh, noinhan se voi kans menna :-) mut selkeesti osaa ainakin sit sanoja ja ymmartaakin varmaan aika hyvin suomea!
PoistaPuhuu kyllä! Voisin sanoa, että täydellisesti! :) Ja kyllä täälläkin ollaan vähän väliä naama happamana, jos tytär puhuu mulle suomea englantilaisten sukulaisten seurassa. Onneksi hänellä on kuitenkin täällä yksi puoliksi suomalainen kaveri (bulgarialainen). puhuvat sitten ihan ärsyttääkseen muita pelkkää suomea keskenään...
PoistaSiskoni asuu rannikolla ja hänen mies puhuu ruotsia äidinkielenään (osaa myös suomea hyvin), kaikki lähellä olevat sukulaiset puhuvat ruotsia. Siskoni lapsi siis kuulee suomea tällä hetkellä pitkälti vain siskoni suusta. Siskoni taas ei osaa ruotsia, joten on paljon tilanteita missä ihmiset höpöttää kieltä mitä yksi joukossa ei ymmärrä. Joskus on jopa tilanteita kun kylässä on ruotsia puhuvia ja kun he puhuvat siskon miehelle, käyttävät he ruotsia, lapsellehan he toki puhuvat aina ruotsia. Näin oli oikeastaan jo ennen lastakin eli esim. jos siskon miehen äiti oli kylässä, hän puhui pojalleen ruotsia, siskolle suomea. Osa sukulaisista ei kyllä osaa suomea kunnolla...
VastaaPoistaEhkä teillä asia korostuu vasta nyt kun sinä kerrankin puhut "väärää" kieltä, "väärässä" paikassa? Sinun suustasi ei ole totuttu kuulemaan suomea Englannissa, vain Suomessa. Puhu siis sinnikkäästi vain suomea lapselle, lapsin kehityksen kannalta se on tärkeintä. Muut saavat vain opetella tottumaan asiaan. :)
Voipa ollakin! Kyllä mä aion olla sinnikäs tän suhteen. Toki, joskus on pakko puhua vauvalle englanniksi, esimerkiksi joskus miehen läsnäollessa (kun muuten hän kyselee jatkuvasti ja yhden asian sanomisessa kestää kaksin verroin...). Suurimmilta osin olen kyllä onnistunut puhumaan vaan suomea. On muuten mielenkiintoista sit nähdä minkä kielinen tulee olemaan ensimmäinen sana!
Poista