Toivepostaus: Graduate-duunien haku Lontoossa - prosesseja ja vinkkejä

Noniin, kuten silloin joulukuussa keksin, nyt alkaa tammikuun toivetorstait, eli puretaan vähän näitä luonnoksiin kertyneitä postaustoiveita. Aloittaen työjutuista, sillä ne tuntuvat olevan toivotuimpia juttuja.

Ihan ensimmäiseksi vinkkaan kahdesta edellisestä postauksesta joita olen aiheesta kirjoittanut. Tämä kertoo kirjallisesta työhakemuksesta ja CV:stä ja tämä taas avaa vähän työnhakua Lontoossa omien kokemuksieni perusteella.

Tämän postauksen ajattelin kuitenkin kirjoittaa ihan graduate-duunien hausta täällä Lontoosta, aiheesta josta minulle nyt sattuu olemaan jonkun verran kokemusta ja ehkäpä muutama vinkkikin jaettavaksi. Graduate-duunit ovat siis niitä töitä joita haetaan vastavalmistuneena tai pian valmistumisen jälkeen. Ideana on enemmänkin se että haetulta alalta ei välttämättä tarvitse olla ammattitaitoa, vaan työpaikka hakee enemmänkin sopivaa henkilöä koulutettavaksi tehtäviin. Ihan esimerkkinä, sitä voi kirjallisuuden opiskelija päästä tilintarkastajaksi, tai insinööri osakkeiden myyjäksi investointipankkiin. Hyvin erilainen systeemi siis kuin Suomessa, jossa oma pääaine taitaa pitkälti päättää ne työt mitä voi hakea. 

 

Haun alkuvaiheet

Paikat avautuvat yleensä elokuussa. Aikaisimmat jopa kesä- tai heinäkuussa, joten jos joku tietty firma kiinnostaa kannattaa tsekata aikatauluja heidän työsivustoiltaan jo kesällä. Mitä aikaisemmin hakee sitä parempi, kaikista kilpaillummat paikat tuppaavat olemaan täytettynä jo loka-marraskuun puolella, ja monilla firmoilla on ns. rolling application, eli nopeammat syövät hitaat.

 

Ensimmäisenä tulee paperihaku. En jaksa toistaa tämän postauksen sisältöä sen tarkemmin kuin että CV kuntoon ja STAR-vastaukset mahdollisiin kysymyksiin. Vilkaiskaa linkkiä jos paperihaun sisältö kiinnostaa tarkemmin.

 

Paperihaun jälkeen tulee melkeinpä aina psykometriset testit - näillä tarkoitetaan numeerisia, verbaalisia, loogista päättelykykyä ja työskentelyä mittaavia testejä. Eri aloilla on eri painotuksia - lakifirmat painottavat verbaalisia, finanssiala numeerisia ja loogisia päättelykykytestejä. Itse inhoan noita verbaalisia, mutta numeeriset ja loogiset menee aina hyvin. Näihin kannattaa harjoitella ehdottomasti ja netistä löytyy paljon harjoitusmateriaalia. Muistaakseni SHL, Kenexa ja Cubiks ovat suosittuja testejä eri firmoilla, kantsii harjoitella niillä testeillä joita joutuu haussa tekemään. Ja tietty kannattaa tehdä ne hyvin nukuttujen yöunien jälkeen jos mahdollista. Persoonallisuustestit ovat hankalempia -kannattaa olla johdonmukainen ja muistaa että yleensä haetaan sellaista tavallista tyyppiä joka osaa toimia ryhmässä, noudattaa sääntöjä, ja on ahkera.

Alkuhaastattelu 

Usein, muttei toki aina, nämä selvitettyä tulee puhelinhaastattelu. Nämä ovat siitä kivoja että ne ovat ohi nopeasti, ei tarvitse raahautua minnekään ja voi olla rennosti kotivaatteissa, mutta siitä ikäviä että luonnollinen vuorovaikutus puuttuu. Haastatteluissa voi odottaa perinteisiä kysymyksiä motivaatiosta, työkuvasta, firmaan liittyvistä uutisista, omista tulevaisuudensuunnitelmista jne. Lisäksi competency questions on todella tavallisia täällä, eli kysytään jostain tietystä tietotaidosta tehdä asiat. Tyypillinen kysymys on esimerkiksi että milloin on joutunut selvittämään ongelman, tai vetämään loppuun haastava projektin. Yleensä firmat tiedottavat sivuillaan ne competencyt joita firmassa painotetaan, ja jokaista varten kannattaa valmistaa kaksi esimerkkiä STAR-tavalla.

Puhelinhaastatteluun mun vinkkejä ovat se että kannattaa pyytää puhelu kotiliittymään, ettei tule ongelmia jos loppuu virta kännykästä (puhelut voi kestää tunninkin) tai puhelu katkea huonon yhteyden takia. Vastatessa kannattaa hymyillä - vanha kikka, mutta toimii, se tosiaan kuuluu puheessa positiivisempana vireenä. Puhelinhaastatteluun voi myös printata omia muistiinpanoja, kätevää! Olen myös lukenut että jotkut tykkäävät pukeutua bisnes-vaatteisiin tai seistä haastattelun aikana, ne kuulemma antavat haastatteluun sopivan olotilan itselle.

Arviointikeskukset
Arviointikeskukset tuntuvat useille olevan melkoisia mörköjä, mutta itse pidän niistä. Niille joille termi ei auennut, tarkoitan siis niitä päivän kestäviä arviointeja, joissa arvioidaan työtapoja ryhmätyöskentelyn, kirjoitustöiden, haastattelujen ja mielikuvaharjoitteiden kautta. Kaikista arviointitavoista nämä tuppaavat olemaan oikeudenmukaisimpia, sillä joka hakijaa arvioi useampi ihminen, ja suoritusta arvioidaan usean eri tehtävän ja osa-alueen kautta. Yksittäinen moka, tai huonot henkilökemiat yhden arvioijan kanssa eivät siis pilaa mahdollisuuksia. Näihin ei myöskään voi valmistautua paljoa, sitä vain menee ja tekee parhaansa, ei siis tarvitse stressata pitkän aikaa etukäteen.

Mun vinkit näihin on että kannattaa ottaa mahdollisimman paljon selvä miten päivä etenee, mitä kykyjä arvioidaan ja mitä harjotustehtäviä tehdään, eipä tule mikään yllätyksenä, ja nukkua hyvät yöunet. Paras vinkki jonka olen kuullut on että kannattaa kuvitella olevansa firmalla jo töissä ja toimia sen mukaan. Siinä pääsee asennoitumaan päivään hyvin heti alusta alkaen. Lsäksi, erityisen fiksua on ottaa mukaan oma sekunttikello! Monet tehtävät ovat aikataulutettuja (esim. 10 min. esitelmä) ja oma ajankäyttö pitää hoitaa. Antaa asiallisen vaikutelman jos kykenee esimerkiksi ryhmätyöskentelyssä auttamaan ryhmän ajankäytössä ja huolehtimaan että tehtävä tulee suoritetuksi ennen ajan loppumista.

Viimeinen vaihe
Ja usein viimeisenä testinä on sitten haastattelu - joko kaksisteen jonkun korkeamman tason tyypin kanssa, tai ehkäpä jopa paneelihaastattelu. Kysymykset kyvyistä ovat tavallisia ja STAR-vastauksia odotetaan. Usein myös kysellään tarkemmin ja syvällisemmin ammattitaidosta ja ymmärryksestä sitä omaa alaa kohtaan.

Ja sitten kaikki nämä testit suoritettua (tai kuten täällä sanotaan, after jumping through all the hoops) saa työtarjouksen (toivottavasti). Korpeaa meinaan aika pahasti jos työnhakuprosessi kosahtaa viimeiseen vaiheeseen - siitäkin on kokemusta - sillä koko prosessiin ja valmistautumiseen menee helposti viikon työtunnit, tai enemmänkin. Sitten alkaakin taustatutkimukset - tarkastus yliopiston suorittamisesta, mahdollisista rikoksista, luottotiedot, suositusten tarkastus jne. Tiettyihin töihin voidaan vaatia aika paljonkin, ja niissä voi kestää useampi kuukausi. Ne päästyä läpi on työtarjous pysyvä ja voikin alkaa töihin.

Semmoista. Toivottavasti postaus selvensi tätä prosessia teille jotka tätä aihetta toivoitte! Onko muuten kellään mitään muuta lisättävää aiheeseen tai omia vinkkejä? Niitä olisi kiva kuulla!

Työnhausta Lontoossa/Briteissä lisää:
Työnhausta Lontoossa
Brittiläisestä työhakemuksesta ja CV:stä