Miten minusta tuli ulkosuomalainen / Globe Called Home

Tällä viikolla Miten minusta tuli ulkosuomalainen -sarjassa Jenni, joka kirjoittaa blogia Globe Called Home Yhdysvalloissa.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

 

Näin Jenni kertoo itsestään ja blogistaan

 

Olen Jenni ja asun tällä hetkellä Boulderin kaupungissa, Coloradon osavaltiossa keskellä Yhdysvaltoja, Kalliovuorten ja preerian yhtymäkohdassa. Olen töissä IT-alalla, mutta tällä hetkellä vietän pidempää vapaata ja keskityn uusien paikkojen näkemiseen, uusien ihmisten tapaamiseen ja patikointiin. Olen kirjoittanut blogiani vuodesta 2012, kun viimeisimmän kerran jätin Suomen taakseni. Blogissani kerron kulttuurieroista, joihin törmään päivittäisessä arjessani, elämästäni ulkosuomalaisena sekä matkoista ympäri Yhdysvaltoja ja Eurooppaa.

...ja blogihan oli Globe Called Home (http://globecalledhome.fi/).

1. Minne menit ensimmäisellä ulkomaanmatkallasi ja mitä siitä jäi mieleen?

 

Ensimmäistä kertaa olin ulkomailla, kun vanhempani muuttivat Floridaan minun ollessani puolivuotias, eikä siitä reilun vuoden keikasta jäänyt mieleen yhtään mitään. Paljon kuvia on kuitenkin säilynyt tuolta ajalta minusta poseeraamassa ympäri Disney Worldia ja rantoja värikkäät aurinkolasit päässä ja vähän höhlä ilme kasvoilla, ja pääsinpä peräti uimapukumalliksi erääseen Suomalaiseen naistenlehteen.

 

 

2. Matkustelitko paljon lapsena ja teini-ikäisenä?

 

Matkustimme perheen kanssa ulkomaille lomailemaan noin kerran vuodessa, ja ensimmäisen oman ulkomaan reissuni tein 16-vuotiaana, kun lähdin Ruotsin kautta Saksaan tapaamaan paikallisia nettituttujani. Ruotsista on jäänyt mieleen Grännan kylä, jossa popsimme polkagrisiä eli piparminttukarkkeja kaikissa mahdollisissa väreissä ja mauissa. Saksassa mässäily jatkui Kölnin suklaamuseossa, jonka sulkaaputouksesta santsasimme niin monta kertaa kuin kehtasimme.

3. Oletko asunut missään muussa maassa kuin Suomessa ja nykyisessä asuinmaassasi?

 

Floridan keikan jälkeen isäni työ vei perheeni toiseen otteeseen Yhdysvaltoihin, tällä kertaa Massachusettsiin, kun olin 10-12-vuotias. En ollut ehtinyt opiskella englantia koulussa ennen muuttoa, joten aloittaessani paikallisessa koulussa luokan ainoana ulkomaalaisena toistin lausetta “I do not speak English”. Kielimuurin takia nuo pari vuotta olivat välillä todella raastavia, mutta kahden vuoden ankaran kielikylvyn jälkeen sain stipendin yhtenä luokkani parhaista englanninkirjoittajista, ja nykyään olen kiitollinen noista vuosista, jotka takasivat erinomaisen kielitaitoni.

Yliopistosta lähdin Erasmus-vaihtoon Tsekkeihin Brnon kaupunkiin. Opintojen taso yliopistossa ei vakuuttanut, joten puoli vuotta meni matkustaen halvoilla bussi- ja junayhteyksillä milloin minnekin – kauimmillaan Venetsiaan ja Itävaltojen Alpeille – ja tutustumalla opiskelutovereihin Euroopan eri laidoilta. Jälkikäteen arvioituna juuri tuo tutustuminen oli arvokkainta, mitä vaihdolla oli tarjota, ja moneen kaveriin on tullut pidettyä yhteyttä vuosienkin jälkeen.

Kesällä 2012 muutin Georgian osavaltioon Yhdysvaltoihin, kun avomieheni sai sieltä töitä. Oli jännä saada vähän erilaista perspektiiviä periaatteessa tuttuun maahan, koska on aivan eri asia asua ulkomailla lapsena ja aikuisena, ja on myös aivan eri asia asua Pohjois-Yhdysvalloissa kuin Etelä-Yhdysvalloissa, ja tuolloin myös ensimmäistä kertaa aloitin blogini. Arkipäivät kuluivat pitkälti urheillessa ja uima-altaalla helteestä nauttiessa, koska olin tuolloin jo rekrytointiprosessin loppusuoralla tulevaan työpaikkaani, jonka perässä muutin keväällä 2013 Luxemburgiin.

Luxemburgissa asumisessa kaikki tuntui haastavalta: täysin uusi maa, kieli tai oikeastaan kielet joita en osannut, ei miestä mukana johon olisi voinut tukeutua, jatkuva Beneluxin sadesää, ja tietenkin se etäsuhde. Panostin kuitenkin ranskan opiskeluun, ja noin vuoden asumisen jälkeen pystyin jo lukemaan sanomalehtiä ja ymmärtämään jonkin verran ympärilläni käytäviä keskusteluita. Viikonloppuisin otin ilon irti halvoista junalipuista eri puolille Ranskaa ja Belgiaa.

4. Milloin ja miksi muutit nykyiseen asuinmaahasi?

 

Muutin Coloradoon elokuussa 2014. Avomieheni työt olivat Luxemburgissa asuessani siirtyneet tänne, etäsuhde alkoi käydä hermoille ja olin ehtinyt parin käyntikerran jälkeen ihastua Coloradon vuoriin, auringonpaisteeseen, preeriaan ja hivenen hipihtävään kulttuuriin, joten otin virkavapaata töistä nyt syksyksi.

 

5. Oliko sinun tarkoitus muuttaa pysyvästi? Miksi jäit asumaan nykyiseen asuinmaahasi?

 

Kun lähdimme ulkomaille kesällä 2012, tarkoitus oli tulla takaisin kesällä 2014. Toisin kävi, sillä kummankin meidän työkuviot veivät mennessään. Asuinpaikat ovat valikoituneet pitkälti mielenkiintoisten työtehtävien takia.

 

6. Jos joku tulisi asuinpaikkakunnallesi 48. tunniksi, mitä heidän kannattaisi tehdä ja kokea?

 

Vuodenajasta riippuen kannattaa lähteä ihailemaan vuoria joko Kalliovuorten kansallispuistoon tai johonkin Coloradon lukuisista maailmanluokkaa olevista laskettelukeskuksista. Kotikaupungissamme Boulderissa kannattaa kuljeskella pitkin Pearl Street Mallia, ostoskatua, joka voisi aivan hyvin sijaita jossain eurooppalaisessa kaupungisa, ja pysähtyä oluelle johonkin lukuisista pienpanimoista.

 

7. Mitkä ovat kolme parasta ja kolme huonointa asiaa asuinmaastasi?

 

Kolme parasta:

• Luonto, joka on käsittämättömän upeaa, jota riittää, ja joka on helposti saavutettavissa erinomaisen kansallispuisto- ja osavaltiopuistoverkoston kautta.


• Avoimuus, jolla amerikkalaiset lähtevät tutustumaan uusiin ihmisiin. Ihmissuhteita syntyy kuin itsestään.
  
  
• Amerikkalaisten yrittelijäisyys ja positiivinen suhtautuminen tulevaisuuteen.

   

Kolme huonointa:

• Eriarvoisuus, joka näkyy kaduilla kerjäläisinä, mutta myös uusia ihmisiä tavatessa, kun mukavan oloinen 17-vuotias poika kertoo asuvansa kodittomien suojassa, tai työssäkäyvä nuori nainen pohtii vakavissaan, mistä hän saisi tarpeeksi rahaa seuraavaan vuokraan.
• Jossain määrin kieroutunut suhtautuminen aseisiin, joita osa kansasta omistaa pelkästään itsepuolustukseksi, ja esimerkiksi Georgiassa tuntui olevan täysin normaalia pitää käsiasetta autossa.
• Yleinen tietämättömyys ja välillä myös suora kiinnostuksen puute muuta maailmaa kohtaan.

8. Jos vertaisit asuinmaatasi Suomeen, millä tavalla se on parempi ja millä huonompi kuin Suomi?

 

Tykkään siitä, että täällä on tarjontaa kaikessa enemmän kuin Suomessa. Amerikkalaiset syövät enemmän ulkona, kuluttavat enemmän palveluita (ja muutenkin) ja väkeä on kuin pipoa, joten kaikelle on tilausta, ja moni asia on lisäksi edellä mainituista syistä sekä verotuksesta johtuen keskimäärin Suomea halvempi. Huonompi juttu on julkinen liikenne, jota tuntuu olevan joko vähän tai se on huonomaineista, mikä kahlitsee minut monessa paikkaa autooni, ja toisaalta humalassa ajamista ei pidetä kovinkaan isona juttuna, mikä viikonloppuiltaisin tekee autoilusta epämiellyttävää.

 

9. Käytkö Suomessa usein? Matkusteletko muuten paljon?

 

 Pyrin käymään Suomessa noin kolme kertaa vuodessa sukulaisia ja ystäviä moikkaamassa. Muuten matkoja tuntuu olevan lähes joka kuukausi, koska läheltäkin löytyy vaikka mitä mielenkiintoista ja pelkkä viikonloppu riittää usein matkan pituudeksi.

 

 

10. Aiotko/uskotko palaavasi Suomeen asumaan vielä joskus? Miksi?

 

Aion ehdottomasti. Suomi on kotimaani, siellä on sukulaiset ja monta hyvää ystävää, ja mielestäni se on pitkällä tähtäimellä parhaimpia paikkoja maailmassa asua ja olla. Lyhyellä tähtäimellä uuden näkeminen vaan kiehtoo enemmän.

11. Minkä ohjeen antaisit ulkomaille muuttavalle ja uudelle ulkosuomalaiselle?

 

Hyväksy se jo etukäteen, että alku on aina hankalaa. Varaudu henkisesti kulttuurishokkiin, niin se ei tule yllätyksenä, ja varaa ylimääräistä aikaa (ja rahaa) muutosta ja byrokratiasta selviytymiseen, koska kumpaakin menee aina enemmän kuin olisi olettanut.

 

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

 

Sellaisia ajatuksia Jenniltä. Hän kirjoittaa blogissaan monipuolisesti matkoistaan ja Yhdysvaltojen kummallisuuksista, ja vau, mitä maisemia sieltä hänen kotikonnuiltaan löytyykään. Tsekatkaa siis Globe Called Home.

 

Jos haluaisit mukaan haastateltavaksi, mailaile osoitteeseen suklaatajakahvia (a) gmail.com