Remember remember

... 5th of November.

Viime viikonlopulla tuli käytyä juhlistamassa Guy Fawkes iltaa 5.11. 

Paikalliset partiolaiset järjestivät jättisuuren ilotulituksen - me pulitimme £6 per nassu päästäksemme ihailemaan paukuttelua ja räiskintaa. Siinä parinkymmenen minuutin jälkeen kyllä tuntui siltä että olihan se pääsymaksu ihan sen arvoinen, olivathan ne ilotulitteet makean ja suuren näköisiä. 

Aikaisemmin olen juhlistanut Guy Fawkes iltaa ihan tavallisissa puutarhakerääntymisissä, pienen kokon ja muutaman paukun voimin. Tämä oli ensimmäinen kerta ihan oikeassa isossa ilotulituksessa. Ensimmäisenä vuotenani täällä yritin kyllä kovasti päästä muistaakseni Battersea Park:in ilotulitukseen, mutta silloisen kämppikseni föönatessa hiuksiaan tunnin päädyimme paikalle vasta viimeisten poksahduksien myötä. Tällä kertaa pidin TV:n perään haikailevan miehen kurissa ja olimme viitisen minuuttia etuajassa!

Innostuttiin myös yrittämään onneamme parissa kojussa. Pääsin melko lähelle palkintoja sekä ampumakojussa ja renkaanheittokojussa mutta tällä kertaa ei mitään muuta kuin hauskanpitoa ei tullut saatua. Parempi onni ensi kerralla!

Synttärit

Täytinpä viikonloppuna vuosia. Meinasin itseasiassa unohtaa koko päivän, tätä se vanhaksi tuleminen varmaan tarkoittaa. En ole ikinä oikein välittänyt tehdä syntymäpäivästä isoa numeroa, ja se tuntuu ihan samanlaiselta päivältä kuin jokaikinen  muukin päivä. No, mentiin kuitenkin syömään kiinalaiseen ja elokuviin katsomaan Tintin 3D. Eli leppoisaa juhlanviettoa. 

Sain oman pienen kakun kotona, ai että oli herkkua! Nam!

 Kiinalaisessa tietenkin synttärisankari sai omaa lemppariaan - eli Pekingin ankkaa. Nam!

Ben and Jerry's jälkkäri elokuvan alkua odotellessa. Nam!

Sen verran saatiin synttärirahaa että käymme kyllä vielä toista kertaa juhlistamassa viikon tai parin kuluttua. Menopaikaksi päätin Lontoon akvaarion ja sen jälkeen (tietenkin) sushi-ravintolan.

Portobello Road, Portobello Road...

Portobello Road, Portobello Road,

Street where the riches of ages are stowed. 

 

Anything and everything a chap can unload
Is sold off the barrow in Portobello Road.

You’ll find what you want in the Portobello road.

Vaikkei Portobello Road -tori olekaan omia suosikkejani, sieltä voi kyllä löytyä varsinaisia aarteita tarkkasilmäisille koluajille. Erityisesti antiikin, vanhojen tavaroiden, vanhojen valokuvien, vintage-korujen ja erilaisten koriste-esineiden metsästäjät löytävät täältä vaikka mitä kiehtovaa. Hyvillä hinnoilla tottakai, myyjät tietävät kyllä tuotteittensa arvot hyvinkin tarkkaan sekä alueen huimat paikkavuokrat. Alueelta löytyy myös kivoja kuppiloita, kuuluisia muffinssikauppoja (mm. Hummingbird Bakery) ja muita kauppoja, mutta minun mielestäni ainoa oikea päivä poiketa Portobello Roadilla on lauantai, jolloin paikalliset vanhan tavaran kauppiaat avaavat kojunsa torikatoksissa. Jutustellessa erikoisesineitten löytypaikoista ja historiasta kuluukin melkoinen tovi!

Minä innostuin itse ostamaan muutaman pienen charmin rannekoruuni. Big Ben muistuttamaan näistä Lontoo-vuosista, viulu muistuttamaan viulunsoitosta, ja pieni kirkko jonka sisällä on pikkuruinen morsian ja sulho häitten symboliksi. Tuo kirkko näyttää vähän siltä meidän kirkoltamme, oli se vaan niin söpö. Viulu on itseasiassa sello, mutta oli sekin vaan niin kivannäköinen että oli pakko ottaa mukaan. 

Btw, tunnistaako kukaan (Googlea käyttämättä) mistä lyriikat ovat peräisin? :)

Kiitoskortit

Häät on vietetty kolmisen kuukautta sitten ja nyt ajattelin vihdoinkin postittaa kiitoskortit. Vielä pitäisi kuvaajalta tilata muutama potretti lahjaksi vanhemmille ja isovanhemmille, ja pari isompaa tänne meille seinille, ja sen jälkeen häähommat ovatkin pulkassa.

Kiitoskorteiksi suunnittelimme kaksipuoliset kortit - toisella puolella on kirkosta pusukuva ja toisella puolella meistä potretti. Molempiin kuviin on myös liitetty läpikuultava sinetti (eli se meidän hääbrändi) tuomaan yhtenäisyyttä kutsukorttien ja ruokalistojen ja ohjelmalehtisten kanssa. Sisällä ei lue mitään, joten minä kirjoitan suomenkieliset kiitoskortit ja mies englanninkieliset.

Näitten kirjoittamisessa on mennyt ihan liikaa aikaa. Itse kortit ovat olleet meillä jo varmasti puolitoista kuukautta. Osoitteiden metsästämisessä on mennyt oma aikansa, lisäksi kun päätimme kirjoittaa jokaiseen kiitoskorttiin henkilökohtaisen viestin (ja kiittää kustakin tietystä lahjasta) niin aikaa on mennyt sekä kirjoittamiseen että lahjalistan tarkistamiseen kuka meille mitäkin lahjoitti. Ja iltaisin aina laiskottaa, ei tekisi yhtään mieli alkaa kirjoittelemaan, joten nämä ovat jääneet muutamaksi viikoksi ihan sikseen.

32 olemme saaneet kirjoitettua. Aika vähän. Tänään ajattelin kirjoittaa ne muutamat uupuvat suomenkieliset valmiiksi ja viedä postiin. Englanninkielisiä uupuu vielä alle kymmenen, eivätköhän nekin kaikki saisi tämän viikonlopun aikana valmiiksi. 

Arvonta

Elikkäs, tämän blogin ihan ensimmäinen ikinä arvonta. Täällä on tullut kirjoiteltua säännöllisen epäsäännöllisesti elämän pikku asioista ja arkipäivästä jo kolmisen vuotta - muistaakseni perustin blogin kolme vuotta sitten Halloween-aattona. Blogi on seilannut mukana opiskelujen mukana, yleensä hiljentyen koekausiksi, ja matkannut mukana Venäjälle. Täällä on tullut turistua melkoisesti kaikenlaista, ulkosuomalaisuudesta, elämän pienistä kohokohdista, arkipäivän kommelluksista ja tekemisistä. 

Tämän blogin kautta tiedättekin jo melkoisesti minusta. Minusta olisi kuitenkin todella ihana saada tietää kuka siellä ruudun toisella puolella oleilee ja keille minä täällä oikein kirjoitan. Oletteko muita ulkosuomalaisia, vai suomalaisia joita kiinnostaa ulkomaan elävät? Oletteko opiskelijoita, vai työssäkäyviä jo? Asusteletteko Briteissä tai jossain ihan muualla? Mitä harrastatte? Tykkäättekö pizzasta ja sushista niinkuin minäkin? Ihan mitä tahansa olisi kiva saada tietää teistä :)

Arvontapalkintona on pieni paketti kosmetiikkaa. No7:n Smoky Rose Quad (vaalea helmiäinen, luumu, rusehtava vaaleanpunainen, tummahko rusehtava pinkki) - värit vähän valehtelevat kuvassa), No7:n Lash Adapt ripsiväri (musta), No7:n Stay Perfect kynsilakka Oyster (vaalea helmiäispinkki), Nivean Glamorous Gloss Natural ja Body Shopin Eye Definer silmänrajauskynä (musta).

Vastatkaa siis kysymykseen, kuka olet ja miten olet tänne päätynyt, niin olet mukana arvonnassa. Arvonta päättyy 15.11 2011.

P.S. Saa tuplata vinkkaamalla tästä blogista/arvonnasta omassa blogissa. Siinä tapauksessa ilmoita kommentissa.

P.P.S. Jos jostain syystä et haluaisikaan osallistua tähän arvontaan niin minusta olisi silti tosi kiva kuulla kuka siellä kuikuilee. Ilmoita vaan kommentissa ettet osallistu :)

Merimiehen simpukoita

Nythän on meneillään parhain simpukkakausi. Ranskassakin kuulemma syödään simpukoita vain niinä kuukausina joina kuukauden nimessä on r-kirjain. Eli syyskuusta huhtikuuhun? Mekin olemme nyt innostuneet herkuttelemaan simpukoilla. Pitkän aikaa olin sitä mieltä että liian hankalaa valmistaa simpukoita itse, mutta kunhan ensimmäistä kertaa uskaltauduin simpukoita ostamaan, niin ei se kyllä ollenkaan niin vaikeaa ollut. Itseasiassa, ihan luvattoman helppo juttu!

Simpukoitten puhdistuksessa kestää eniten aikaa, itse valmistaminen on nopea, noin viiden minuutin juttu. Simpukoitten puhdistaminen on kuitenkin helppoa. Huljuttele kylmässä vedessä liiat liat pois, juuriharjalla rapsuta pahimmat moskat kuorista, ja simpukan "parta" vedetään  nopealla nykäisyllä (saranapuoleen päin) pois. Vain elävät, suljetut simpukat käytetään. Jos aukioleva simpukka ei pöydänkulmaan tai veitseen kopautettaessa sulkeudu, se tulee heittää pois, kuin myös rikkonaiset simpukat. 

Ja mitäs näillä simpukoilla sitten? Tässä perinteinen moules mariniere (eli merimiehen simpukoita) resepti.

*****************************

Moules Mariniere (neljälle)

Tarvitaan

1,75kg simpukoita (saa olla vähemmänkin, kahdelle riittää n. kilo, eikä tarvitse muita reseptimääriä muuttaa)
2 valkosipulinkynttä

2 shallottia / pieni sipuli
25g voita
100ml kuivaa valkoviiniä
120ml kermaa
kourallinen tuoretta persiljaa
patonki kyytipojaksi
ja iso kannellinen kattila/pannu valmistukseen, niin suuri että simpukat vievät tilavuudesta noin puolet

Valmistaminen

1. Puhdista simpukat, silppua sipuli pieniksi paloiksi, kuori ja murskaa valkosipuli, silppua persilja
2. Isolla pannulla (me käytetään teflon-"wokki"-pannua) lämmitä voi ja iske sipuli ja valkosipuli pehmenemään
3. Muutaman minuutin paistamisen jälkeen viini pannulle ja kuumenna kiehuvaksi.
4. Iske simpukat pannuun ja kansi kiinni. Aina silloin tällöin heiluta pannua vaakasuunnassa voimakkaasti niin että simpukat pääsevät liikkumaan. Höyrytä simpukoita noin 4-5 minuuttia, kunnes suurin osa on avautunut.
5. Ota pois liedeltä, sekoita mukaan kerma ja persilja.
6. Annostele kulhoihin ja tarjoile patongin kera.

Ja sitten vain herkuttelemaan!
(Paitsi sulkeutuneilla simpukoilla - ne tulee heittää pois)

P.S. Olen nähnyt muuten aika paljon reseptejä joissa simpukat lähinnä keitetään suuressa määrässä lientä. En tykkää. Tässä lientä on vain n. 200 ml, mutta näin höyryttäessä simpukat antavat paljon enemmän aromia liemelle, jota on kiva särpiä ja johon on herkkua dippailla patonkia.

P. P.S. Minulla olisi pari muutakin simpukkareseptiä jaettavana, pitää kirjoitella ne joskus tännekin.

Kurpitsa-Jack

Halloween on tuloillaan... Virittäydyin tulevaan pyhäinmiestenpäivään leikkaamalla ja kovertamalla ja tökkimällä, kurpitsaa tottakai. Ensimmäiseksi kurpitsaviritelmäksi elämässäni ikinä tämä on mielestäni aika onnistunut. Sopivan ilkeän näköinen!

Sisälle kuuluu tietenkin kynttilä, ja ympärille pimeä ilta. Joten nyt Kurpitsa-Jack asuu ikkunalaudalla ja toivottaa tulevat pienet trick-and-treat-noidat ja möröt tervetulleeksi.

Kyllähän siinä iloisesti pari tuntia vierähti tätä puurtaessa. Ylimääräisestä kurpitsasta vielä pitää tehdä jotain. Kurpitsansiemenet tietenkin paahdetaan tällä reseptillä, ja kurpitsalihasta ehkä keittoa? Taikka piirakka. Ideoita?

Meinaakos kukaan muu tehdä kurpitsalyhdyä?