Häissä vauvan kanssa

Vaikka meidän vauva onkin erityisen rauhallista sorttia etukäteen mietin vähän että mitäs jos vauva alkaakin kauheaan huutokuoroon häitten aikana, pahimmassa tapauksessa vielä siinä herkässä kohdassa kun aviopari vaihtaa valojaan, sormuksia tai suutelee...

 

  Ulkoilmahäät - tiesittekö muuten että Briteissä hääseremonia täytyy suorittaa katon alla? Siinä syy miksi hääpari olivat tuossa pikku hökkelissä sisällä

 

Mutta hyvin meni! Kitinä alkoi ennen hääseremoniaa joten kävin vauvan syöttämässä siinä välissä. Missasin morsiamen sisääntulon, mutta ehdin mukaan kuitenkin todistamaan pariskunnan virallista lipumista avioliiton satamaan. Kunhan päästiin sinne takariviin katsomaan seremoniaa, vauva oli hiljaa vaunuissaan, tutti suussa vaunuja heijatessa. Jonkun toisen taaperoikäinen lapsi oli se kitisevä häirikkö sitten!

 

 

Muuten missasin ensimmäisen tanssin toisella syöttökerralla, mutta sain syödä ruokani jokseenkin rauhassa, ja kuunnella puheet, ja muutenkin nauttia aikuisesta seurasta ihan yllinkyllin, sillä niin paljon tuo meidän pikkuprinsessa sai sylittelytarjouksia suvun neidoilta ja rouvilta. Morsiankin tuli monta kertaa kyselemään josko olisi jo hänen vuoronsa. Joskus tuli vain ottaa vauva takaisin rauhoittumaan, sillä hän taisi vähän ylistimuloitua ollessaan kuin kuuma peruna, kiertäessään sylistä syliin.

 

 

Söpöt pienet kukkaistytöt ja anopin tekemät mekot. Meitä muuten viihdytti tällä kertaa taikuri, joka on muuten mielestäni todella hyvä hääidea - hauskaa sekä lapsille että aikuisille.

 

 

Todella kaunis mekko ja takaosassa oli nätit yksityiskohdat.

 

 

 

Varsinaiset hääbileet olivat ladossa - hauska nähdä näitä vähän erikoisempia paikkoja. Teemaväreinä olivat musta ja valkoinen, näytti hyvältä, eikä sitä perinteisintä hempeyttä.

 

Allaolevassa kuvassa on muuten sulhon järjestämä puhe vaimolleen. Aika ihana idea - sulho oli etukäteen vienyt joka pöytään oman plakaattinsa. Musiikin soidessa jokainen pöytä nosti yksitellen plakaattinsa ylös. Puhetta ei siis luettu ääneen vaan puheen sai lukea niistä. Oli aika herkkää musiikin soidessa ja sanojen upotessa ja monella tippa silmäkulmassa.

 

 

Nätit häät! Ja jälleen kerran tosi kaunis morsian!

No se hääasu

Päädyin sitten vaihtoehtoon numero kaksi - ihan mukiinmenevältä tämäkin näytti, vaikka aluksi vähän epäilinkin.

 

Mekko H&M, laukku Furla, kengät See by Chloé, aurinkolasit Chanel

 

Pisteen iin päälle olisi tuonut se hiuskoriste, joka nyt sitten kuitenkin jäi sinne kauppaan. Tuli nukuttua aamulla vähän turhan pitkään, sillä vauva tosiaankin herätti minut syömään/vaippoja vaihtamaan/tukalaan oloonsa säännöllisesti joka tunti kello yhdestä aamu-yhdeksään. Sen jälkeen kun sain pari tuntia nukuttua yhtäjaksoisesti yhdeksästä yhteentoista pitikin jo nousta ylös valmistautumaan häihin.

 

 

 

Muutkin mätsäilivät varpaankynsiään... Mitä pitemmälle iltaa mentiin niin sitä enemmän näkyi paljasjalkaisia neitosia. Itse sinnittelin tolpillani iltayhdeksään saakka, jonka jälkeen jalkoihin pääsivät Redfootin käsilaukkuun mahdutettavat läpyskät.

 

 

 

 

Vauvalla muuten oli päällään anopin tekemä mekko, ja minun (aamuisella imetystuokiolla) väsäämäni hiuspanta.

 

Myöhemmin sitten vähän tunnelmakuvia häistä!

Kasvukausia

Miten voikaan nämä pienet kasvaa niin nopeasti? Ei vielä kahta kuukautta, ja tänään laitoin melkoisen kasan liian pieniä vaatteita odottelemaan mahdollista tulevaa perheenlisäystä. Joitain suloisuuksia oli ehditty käyttää vain kerran pari.

 

 

Sängyllä makoili pikku apuri jolta sai aina välillä guuguugaagaa-mielipiteen.

 

 

Pinkkiä minulle äiti! Guu!

 

Tästä on tultu tähän - miten uskomattoman pieni laiheliini hän olikaan ihan vain kahdeksan viikkoa sitten!

 

Nyt on vähän parempi kuva siitäkin mitä siellä vauvan vaatekaapista oikeasti löytyy - älytön määrä lyhythihaisia bodeja, muutamia jaloista liian pieniä haalareita (nipsautetaan töppöset pois kunhan keritään), ja monia pöksyjä ja paituliineja, ja muutama kunnon asu. Mutta ostokset taidetaan keskittää seuraavaan vaatekokoon, eli 3-6kk, sillä niin nopeasti tämä neito kasvaa!

Huomenna häihin päälle?

Perjantaihäät tiedossa ja nyt on kyllä melkoinen tenkkapoo vaatteiden kanssa. Miehen serkku menee huomenna naimisiin mutta raskaus ja sen aiheuttamat muutokset ovat supistaneet vaatekaappiani rankalla kädellä. Kokoa isompi masu, lantio ja erityisesti tisut eivät mene enää mihinkään juhlavaatteeseen sisälle. Eipä silti, imetysteknisistä syistä ne eivät olisi varmaan edes olleet järkeviä päällepantavia. 

 

 

 

Aluksi ajattelin että olisin laittanut "aamutakkimekkoni" (miehen inhokki), mutta huomiseksi on luvattu 27 asteen helteitä, joten pitkähihainen mekko ei taida olla paras idea. Tuo toinen onkin harmittavan arkinen mekko, mutta se menee päälle ja sen olkaimien alta eivät imetysliivit näy. Oikein asustamalla sen toivottavasti saa jotenkin mukiinmeneväksi.

 

Mutta mitkä asusteet?

 

 

Ehkä punainen ruusuclutch ja punaiset H&M:n Jimmy Choo korkkarit. Samantyyppinen kombo minulla on ollut häissä aikaisemminkin ja minusta melko juhlava punaisilla asusteilla. Toisaalta, vauvan kera korkeilla piikeillä keippuminen ei kai ole kaikista fiksuinta!

 

 

 

Toinen idea asusteiksi olivat Furlan laukku ja See by Chloen kengät. Tolppakorot ovat melko tukevat (plussaa vauvan kanssa liikkuessa), laukkuun mahtuu kamera, ja muuta pikkusälää. Kenkien tuo pieni pinkki/koralli-raita voisi olla näpsäkän näköinen varpaankynsiin mätsätessään ja voisin aamulla poiketa Accessorizessa hakemassa jonkun hiuskorun tähän seuraksi. Mutta toisaalta, ehkä tämä vaan näyttää siltä että on yritetty liikaa ja kokonaisvaikutelma hajanainen...

 

Miksi pitääkin jättää nää päätökset aina ihan viimetinkaan! Kumpis teille olisi mielikki?

Kirjasuositus - Escape from Camp 14

Olen nykyään maailman huonoin lukija. Pienenä viihdyin kirja kourassa tuntikausia, päiväkausia. Nykyään tämä arki ja internet-hömpötykset tuntuvat tulevan tielle liiaksikin, ja harva sen ansaitseva kirja tulee avatuksi, ja vielä harvempi luetuksi loppuun.

 

Pitkästä aikaa joku kirja tempaisi minut mukaani niin, etten halunnut sitä laskea. Vakoilin tulevilta sivuilta kärsimättömänä mihin suuntaan oltiin menossa ja toisaalta yritin lukea harppomatta että saisin tapahtumista kaiken irti.

Kyseessä on tosiaankin tämä Escape from Camp 14 kirja. Ehkä olettekin jo kuulleet tästä? Tämä julkaistiin jo yli vuosi sitten, jolloin kirja ampaisi heti lukulistalleni. Mutta vasta äitiyslomalla tuli vihdoista viimein ostettua tämä kirja, ja se aloitettua. Ja voi pojat, kuinka se ampaisi heti tärkeysjärjestyksessä monen muun arkipäiväisemmän tekemisen yläpuolelle.

 

Kirja kertoo tositarinan Pohjois-Korean vankileirillä syntyneestä pojasta, joka aikuistuu raa'assa ympäristössä ja nuorena miehenä pakenee, sillä haluaa syödä ruokaa josta on vain kuullut tarinoita ulkopuolelta tulevilta vangeilta. Aivan uskomaton, järkyttävä, surullinen ja raadollinen tarina, jota en voi muuta kuin suositella. Ihan oikeasti, lukekaa tämä kirja. Ja oppikaa jotain uutta maailman sulkeutuneimmasta yhteiskunnasta.

2-vuotis illallisella

Aikamoista kiirusta on pienen kanssa pitänyt tässä, ja pitäähän sitä sosialisoidakin ulkomaailmassa - ollaan ehditty näkemään sukulaisia ja käymään kahvilla mammakavereitten kanssa. Ja hoidettu äitiäkin hammaslääkärissä - auts, kun tuli kallis keikka! Täällähän saavat raskaanaolevat ja vuoden synnytyksen jälkeenkin äidit ilmaisen kunnallisen hammashuollon, mutta jos metallipaikat (hei oikeesti, aika antiikkiaikaista) eivät kelpaa niin privaattipuolelle mennään.

 

No mutta, postauksen pointtina oli kuitenkin se että päästiinhän me sitten viettämään kaksivuotis-hääpäivää. Ei mitenkään ihmeellisesti, mentiin paikalliseen ravintolaan jossa ollaan käyty jo vaikka kuinka monta kertaa, mutta päästiin silti. Tainnutettiin tuo pikkuinen maitohumalaan ja sitten mentiin äkkiä.

 

Mekko H&M, kengät Massimo Dutti

Vauva: mekko Next 

 

Tarkoitus oli vähän petrata, ja meikata ja ehkä laittaa korkkaritkin, mutta siinä vaiheessa kun pieni snuuzaili onnellisena, oli jo sen verran myöhä että päätettiin pistää menoksi. Mutta mekko oli meillä molemmilla!

 

 

Tasokasta meininkiä - kaksi yhden hinnalla pääruoissa joten otettiin sitten alkupalojen asemasta toinen pääruoka. Minulle pihvi/jättikatkaravunpyrstö-fajitaksia ja sea bassia, ja miehelle pihvi/kana-fajitaksia ja nyhtöpossu-burrito. Oli ihan sikahyvää! Ja tietty syötiin jälkkäri kanssa - banaaniburritot molemmille.

Vauva nukkui autonistuimessaan tyytyväisenä koko illan, ja maitobaari avautui (onneksi) vasta kotona. Mekko ei nimittäin ole kaikista imetysteknisin, jonka huomasin harmikseni viime kerralla mamma-kahveilla, sieltä plumpsahti nimittäin kaikki avut melko esille :D

Kaksi yhteistä vuotta

Tarkalleen kaksi vuotta sitten vietimme päivän näissä tunnelmissa...

Viime vuonna kävimme hääpäivää juhlistaaksemme Michelin tähditetyssä Ristorante Semplicessä. Mietiskelin oltaisiinko tänä vuonna jatkettu perinnettä ja etsitty toinen tähditetty ravintola, mutta kun nyt on tuo pieni kumppani mukana eikä ketään hyvää lastenvahtia tiedossa ei idea tuntunutkaan niin hyvältä. Eipä silti, en näin pientä pirpanaa vielä haluaisi jättää kellekään muulle kuin miehelle vielä vahdittavaksi, oli kuinka läheinen sukulainen tahansa.

 

 

Mietiskelin myös jos oltaisiin lähdetty jonnekin uuteen kaupunkiin ja tehty pieni romantic getaway pikkuisen seurassa, mutta mies ei erityisemmin innostunut vauvan kanssa matkaamisesta. Ei kuulemma olisi tarpeeksi romanttista olla vauvan kanssa!

 

 

Eli nyt mietitään mitä tehtäisiin kaksivuotispäivää juhlistakseemme. Jääkaapissa olisi pullo Englannin hääjuhlista jäänyttä Lanson-shampanjaa. Saa nähdä - korkataanko pullo kotona ja kilistellään keskenämme vai käydäänkö vauvan kanssa jossain paikallisessa ravintolassa pari tuntia viihtymässä. Vielä muutama tunti mietiskellään suunnitelmia!