Vastauksia osa 2 - Lontoo, Britit, ulkosuomalaisuus, työt ja opiskelu

Nyt siten vastauksia taannoiseen kysymyspostaukseen - tällä kertaa kysymykset keskittyvät Lontooseen, Britteihin, ulkosuomalaisuuteen, töihin ja opiskeluun. Kuvituksena vanhoja random-kuvia Lontoosta! 

Lontoo

Lontoossa asuminen: 3 hyvää ja 3 huonoa asiaa?

Hyvät asiat - kansainvälisyys, nopea elämäntahti, monet mahdollisuudet. Huonoa - pitkät etäisyydet, vähän vapaa-aikaa, ruuhkat/liikaa ihmisiä (mm. kaikkialle pitää lähteä todella ajoissa että ehtii varmasti ja jos haluaa esim liput johonkin erikoiseen tapahtumaan pitää usein kärkkyä heti myynnin avauduttua).

Minkälaista on asua Lontoossa?

Hauskaa. Täältä löytää aina jotain tekemistä tai näkemistä. Asia erikseen on kuinka jaksaa mennä ja tulla, varsinkin jos asuu kaukana keskustasta kuten me. Itse tykkään olla melko aktiivisesti menossa joten tulee järjesteltyä kaikenlaista aktiviteettia säännöllisin väliajoin.

Top3: Mitä Lontoossa kannattaa ehdottomasti nähdä/kokea?

Minä ehdottaisin käymistä jollain viikonlopputorilla torilla omien mielenkiintojen mukaan - antiikki/sisustus Portobello Rd, ruoka Borough Market, vintage/nuoret suunnittelijat Spitalfields, alternative/teinit Camden Town. London Eye on kiva kokemus ja antaa hyvän näköalan kaupunkiin. Kolmantena kävisin jossain museossa - British Museum ja Victoria&Albert ovat mahtavia, sekä Natural History Museum. Lisäksi täältä löytyy monia pieniä, erittäin mielenkiintoisia mini-museoita kuten Hunterian, Foundling tai The Petrie, jos haluaa kokeilla jotain erikoisempaa.

Britit ja ulkosuomalaisuus

Mitä kaipaat Suomesta eniten?

Ruisleipää, karjalanpiirakoita, metsiä, valoisia kesäöitä ja pitkittyneitä illanistujaisia, kavereita ja perhettä, rentoa elämänasennetta, hiljaisuutta ja lyhyitä välimatkoja töihin ja muualle.

Mitkä asiat tuntuivat hankalilta britteihin muuttaessa? Mikä asia olisi sujunut paljon helpommin, jos joku olisi vain antanut vinkin "näin teet sen helpommin".

Pankkitilin avaaminen ja asunnon löytäminen olivat vaikeimpia asioita. Lisäksi Lontooseen muuttaessa eri kaupunginalueiden tunteminen ja liikkumisen hahmottaminen olivat hankalia. Ystävien saaminen, mutta tämähän on hankalaa aina kun muuttaa johonkin uuteen paikkaan. Tästä voisin tehdä ihan oman postauksen ehtiessäni.

Onko englantilaisten kanssa helppo ystävystyä?

Minusta ystävystyminen on vaikeaa, mutta kavereita saa helposti. Tästä on itseasiassa postaus jossa valotan omia mielipiteitäni tarkemmin.

Mikä ärsyttää ja mikä on parasta englantilaisissa?

Ärsyttää ehkäpä eniten se että usein on vaikea tietää ollaanko kavereita, ystäviä vai ihan vaan hyvänpäiväntuttuja joista ei edes pidetä oikeasti, ihmisiä on siis vaikea lukea. Parasta englantilaisissa on se miten kohteliaasti he osaavat haistattaa pitkät ihmisille jotka heitä ärsyttävät tai muuten vain ovat suututtaneet, täällä käytetään koodikielistöä mikä kuulostaa kohteliaalta mutta tarkoittaa ihan muuta!

Minkälaista on olla naimisissa englantilaisen kanssa?

Ei kai se kummempaa kuin minkä tahansa muun maalaisen kanssa. Englanti ei kuitenkaan ole kulttuuriltaan (perus Eurooppa/länsimainen kulttuuri) niin erilainen että tulisi kovia kulttuurishokkeja, ja lisäksi oma mieheni on kovin kiinnostunut suomalaisesta kulttuurista ja tykkää kokeilla uusia juttuja. Tulee tietenkin vietettyä enemmän englantilaisia pyhiä ja syötyä englantilaisia ruokia.

Haluaisitko muuttaa Suomeen?

Kyllä ja ei. Elämäntyylin puolesta kyllä, uramahdollisuuksien puolesta ei. Jos haluaisin mennä takaisin yliopistoon opiskelemaan jotain uutta alaa, sitten varmasti myös haluaisin muuttaa Suomeen, sillä Englannissa uudelleenkouluttaminen tehdään todella vaikeaksi ja kalliiksi.

Mitkä ovat tärkeimmät käytännön asiat muutettaessa Isoon-Britanniaan?

Kielitaito, edes keskiverto englannin osaaminen. Tarpeeksi rahaa että voi maksaa etukäteen vuokran ja vähintään kuukauden takuuvuokran plus kulut ennenkuin alkaa palkka juosta. Passi ja hammasharja, eipä tule mitään erityistä mieleen.

Onko sinulla ja miehelläsi/englantilaisilla ystävilläsi paljon "kulttuurishokkeja", jos puhutte toisten kulttuurista?

Ei oikeastaan, johtuen varmasti siitä että suurin osa englantilaisista ystävistäni on joko todella kansainvälisiä tai muuten multikulttuurisia (esim. intialaisista perheistä). Mies on ihan perus-britti, mutta matkustellut paljon, joten on tottunut erilaisiin kulttuureihin pienestä pitäen.

Työt ja opiskelu

Olen yrittänyt selvittää työmahdollisuuksia UK:ssa, mutta kuulisin mielelläni paikallisen kokemuksia. Ehtisitkö kirjoittaa brittien työkulttuurista ja työnhausta kaikkine ihanuuksineen ja kauheuksineen?

Työnhausta olenkin jo kirjoittanut yhden postauksen, mutta juttua varmasti riittäisi omista huonoista ja hyvistä kokemuksista. Brittien työkulttuuri on mielestäni aika erikoinen, täällä ollaan todella kiinni töissä (pitkät päivät, paljon sosialisointia työkavereitten kanssa) ja usein suuri osa kavereista tulee työn kautta. Työn kautta myös ns. arvotetaan ihmistä. Tästäkin voisin kirjoitella ihan postauksen itsessään!

Työmahdollisuuksista en lähde selittämään mitään, sillä ne niin riippuvat alasta. Sen verran voin sanoa että ainakin Lontoossa tuntuu siltä että kilpailu on kovaa (todella kovaa), mutta toisaalta mahdollisuuksia avautuu jatkuvasti, eli yhden oven sulkeutuessa avautuu ainakin pari ikkunaa.

Minkä yliopiston ja alan olet käynyt?

Opiskelin valtiotiedettä kandina ja kansantaloutta maisteritasolle, SOAS:issa ja Birkbeckissä.

 

 

Rahoititko opiskelusi Valtion lainaamalla rahalla? Koetko pystyväsi suositella sitö myös muille?

Kelan opintotuki ja Kelan takaama laina ja vanhempien antama apu. Lukukausimaksuihin minulla oli laina Englannin valtiolta. En joka vuosi ottanut opintolainaa Suomesta, esimerkiksi ensimmäinen vuosi meni säästöillä. Opiskelu täällä on sen verran kallista ettei muita vaihtoehtoja varmaankaan ole kuin ottaa lainaa, oli se suosittavaa tai ei.

Työnhaku siellä on oletettavasti hankalaa ja yliopistot vaikuttavat varmasti työllistymismahdollisuuksiin.. Kannattaako korottaa yotodistusta vaiko halea hieman "huononpaan" yliopistoon?

Hmm, käsittääkseni paremmissa yliopistoissa täällä ei oteta huomioon korotettuja YO-todistuksia. Tietenkin jos YO-todistus mainitsee vain paremman arvosanan eikä sitä että on korotettu, ei kai sitä tarvitse ehdointahdoin kertoa. Mutta vastauksena kysymykseen että ehdottomasti kannattaa mennä parhaimpaan yliopistoon mihin pääsee, ja kannattaa opiskella YO-kokeisiin kunnolla heti ensimmäisellä kerralla. Korotuksesta voi olla hyötyä tai olla olematta - riippuu siitä kuinka korkeatasoiseen yliopistoon yrittää.

Työllistymismahdollisuudet ovat paremmat paremmissa yliopistoissa, mutta tähän haluaisin sanoa että myös se mitä tekee yliopiston aikana merkitsee paljon. Pelkkä yliopiston nimi ei anna mitään. Täällä arvostetaan aktiivista osallistumista opiskelijaelämään ja opiskelujen aikaista työkokemusta niitten mukiinmenevien (2.1) arvosanojen ohella - kertoo yleisestä fiksuudesta ja yritteliäisyydestä.

Että sellaista. Ihan hauska oli vastailla! Ja tosiaan, tuli pari postausehdotusta ja -ideaa mieleen, eli niitä tulee tässä kesän aikana joskus sitten näitten vauvajuttujen väliin. 

Maisteriksi Lontoossa - LBS MiM

Ajattelin kirjoittaa pienen jutun täällä Lontoossa maisteriksi opiskelemisesta. Itsehän olen opiskellut täällä kandin, kandintasoisen conversion-kurssin ja sitten vielä maisterin päälle, joten aika paljon omia mielipiteitä ja fiiliksiä on jäänyt täällä opiskelusta. Minua pyydettiin vähän aika sitten yhteistyöhön London Business School (LBS) yliopiston kanssa, eli sponsoroitu postaus tässä kyseessä. 

Kerron vähän omia mielipiteitäni täällä Lontoossa opiskelemisesta, ja mitä kannattaa harkita ennenkuin tänne tulee, ja mitä kannattaa ottaa selvää ennen tänne tuloa. Kerron myös tuosta LBS:n Masters In Management (MiM) kurssista tässä lomassa, sitä esimerkkinä käyttäen, eli jos on tosiaan mielessä kaupallisen alan opiskelu Briteissä kannattaa olla kuulolla. Tai ihan muutenkin, jos ylipäätänsä haluaa Britteihin opiskelemaan maisteritasolla, niin tässä viisi tärkeää asiaa joita kannattaa miettiä ennenkuin maksaa siitä ilosta tuhansia puntia. 

1) SIJAINTI

Todella tärkeää on miettiä missä haluaa opiskella. Campus-maiset yliopistot maaseudulla, joissa koko elämä pyörii yliopiston ympärillä, ovat tottakai joillekin sopivia, mutta minulle itselleni oli tärkeää opiskella alueella jossa on paljon työmahdollisuuksia ja muuta menoa ja meininkiä. Lontoo on minun mielestäni ihan mieletön kaupunki opiskella. Täällä on jokaiselle jotain. Minuun itseeni vetosi silloin tänne alunperin tullessa investointipankkien läheisyys, ja siinä opiskellessa tulikin käytyä jos jonkinmoisessa rekrytapahtumissa joita Lontoossa järjestetään paljon. Noh, itseä kiinnostaa nykyään ihan muut jutut, mutta kokemuksesta tiedän että Lontoossa on mahdollista verkostoitua työelämän kannalta jo yliopistossa ollessa, joko eri tapahtumissa tai muuten töissä ollessa. Ja sitten työhaastatteluissa käyminen on myös helpompaa, täällä kun suurin osa isoista työnantajista on. 

Ja urajuttujen ulkopuolella on sitten tietenkin ne kaikki muut mielettömät tapahtumat ja kulttuurikokemukset joita vain suurkaupungeista löytyy... Itse olen koko yliopistoelämäni ollut Lontoossa, ja tulen täällä ainakin jonkun aikaa vielä pysymään, joten suosittelen lämpimästi täällä sijaitsevia yliopistoja, kuten LBS:ää.

2) MAINE

Toinen tärkeä asia jota miettiä ennen Britteihin opiskelemaan lähtöä on yliopiston maine. Täältä löytyy jos jonkinmoisia yliopistoja, ja täällä sen yliopiston nimellä on merkitystä, varsinkin omaa urapolkua aloittaessa. Se ei ole ainoa tärkeä asia (josta lisää alempana) mutta kyllä sitä yliopiston nimeä katsotaan tarkasti. Se ei ole kaikki kaikessa tietenkään, mutta pienikin apu työnhaussa on joskus paljon. Ranking-listoja kannattaa katsoa, esimerkiksi Guardian ja The Times julkaisevat hyviä yleisiä ranking-listoja. 

Yleisesti ottaen jotkut yliopistot ovat hyviä nimiä itsessään ja jotkut huippuja omalla alallaan mutteivät ehkä niin tunnettuja muissa piireissä tai tavallisen yleisön edessä, joten tätä kannattaa harkita ja miettiä mikä on itselle tärkeintä. Esimerkiksi minun oma yliopistoni (SOAS) oli omissa piireissään ihan huippu, ja tunnettu hyvinkin mm. Aasiassa ja Afrikassa, mutta sitten taas jotkut (minun mielestäni pöntöt) kaupan alan HR-ihmiset täällä Lontoossa eivät olleet siitä kuulleetkaan. Kaupallisella alalla taas LBS on todella tunnettu ja arvostettu, ja Financial Times esimerkiksi on rankannut LBS:n MBA-ohjelman maailman parhaaksi vuosina 2009, 2010 ja 2011. Tämä MBA ohjelmahan on suunnattu jo työelämässä olleille, mutta LBS:n Masters in Management ohjelma on sopiva tuoreille opiskelijoille joilla työkokemusta ei paljoa ole (esim. alle vuosi). 

3) VAIKUTUS URAMAHDOLLISUUKSIIN

Yliopiston maine vaikuttaa uramahdollisuuksiin paljon sillä se on ns. sign of approval. Jos on päässyt hyvään yliopistoon niin on paremmat mahkut että henkilö on fiksu ja/tai kova tekemään töitä. Sijaintikin sen verran vaikuttaa että työnantajilla on enemmän mahdollisuuksia käydä koulussa esittelemässä itseään ja siinä opiskelijat voivat verkostuitua (tästä syystä Lontoo on aika mahtipaikka opiskella).

Jotkut yliopistot ovat myös parempia auttamaan omia opiskelijoitaan tulevissa uramahdollisuuksissa, joko ahkerasti järjestämällä erilaisia tapahtumia joihin mahdollisia työnantajia kutsutaan, tai muuten ohjaamalla ja avustamalla. Omasta mielestäni englantilaisilla yliopistoilla olisi tässä kovasti petraamista (en tosin osaa verrata sitä muihin maihin). LBS:n mukaan 75% valmistuneista oli löytänyt töitä itse yliopiston kautta - jos se tarkoittaa että yliopisto oli tosiaankin auttanut työnhaussa tai järjestänyt haastatteluja (tms.) niin aika mahtavaa. Sen tarkemmin tätä tilastotietoa ei avattu eli jos LBS kiinnostaa niin tarkempaa tietoa tästä kannattaa tiukata. 

On myös ihan avartavaa tiukata millaisiin paikkoihin yliopistosta on päädytty valmistumisen jälkeen - jos suurin osa valmistuneistä päätyy nakkiduuneihin niin eihän sellaiseen ole järkeä lähteä. LBS:n Masters in Management kurssin läpikäyneistä osa on ainakin päätynyt esimerkiksi UBS:lle, Googlelle ja Citille, eli ihan hyviin paikkoihin. Ylipäätänsä tuolta kurssilta 42% päätyi finanssialalle, 35% konsultointiin ja 23% yleiselle bisnes-alalle eli nähtävästi ihan rahakkaihin paikkoihin (mikä tietenkin on plussaa useamman tonnin kurssin jälkeen).

4) VERKOSTOINTIMAHDOLLISUUDET JA YHTEISÖ

Minusta mahtavinta täällä Lontoossa opiskelusta on ollut se että olen tutustunut ihmisiin ympäri maailmaa. Ei pelkästään englantilaisiin tai suomalaisiin, vaan kiinalaisiin, intialaisiin, pakistanilaisiin, libanonilaisiin, kenialaisiin, ranskalaisiin, you name it. Yliopistot ovat täällä todella monikulttuurisia, ja esim LBS:n opiskelija ja alumni -yhteisöön kuuluu 130 maata.

Yhteisöstä noin muuten tuli myös mieleen yksi minun mielestäni ehkä kaikista tärkein asia täällä opiskelusta. En tiedä millaista Suomessa opiskelu on, mutta täällä on paljon erilaisia yliopistokerhoja (paremman sanan puutteessa - university society) joihin voi mennä mukaan tekemään kaikenlaista. Mä kannustaisin jokaista Britteihin opiskelemaan tulevaa olemaan todella aktiivinen opiskelijaelämässä sillä minusta se oli varmaan parasta yliopistossa - minä ainakin opin lähes yhtä paljon näissä yliopistokerhoissa kuin tunneilla. Eri asioita tietenkin, enemmän työelämässä auttavia ehkä. Jokatapauksessa, aktiivisesti kerhoissa toimimalla tosiaan tuntee olevansa osa yhteisöä, tutustuu uusiin ihmisiin ja pääsee tekemään mielenkiintoisia juttuja, riippuen omista kiinnostuksenkohteista, sillä kerhoja on jos jonkinmoisia suklaanmaistelusta bisneksen pyörittämiseen. 

5) TUTKINTORAKENNE

Viimeinen tärkeä asia joka ottaa huomioon yliopistoa valitessa on tutkintorakenne. Suomessahan maisterit on yleensä kaksivuotisia, jotka joillakin jää roikkumaan ja roikkumaan. Täällä suurin osa maisteritutkinnoista on yksivuotisia ja täysiaikaisia ja alkaa aina syyskuussa. Hyvin harvoin on minkäänlaisia vaihto-ohjelmia ulkomailla. LBS:n MiM on tästä hyvä esimerkki - kestää 12kk, on kokopäiväinen ja alkaa joka vuosi syyskuussa. Koko vuoden kestävä kurssi on intensiivinen, ja koko vuosi mennään melkoista vauhtia, mutta jos töihin on kiire niin sehän on vaan hyvä juttu. Ihmettelin aina kandina että miksi ne maisteri-opiskelijat on ihan jatkuvasti koululla aamusta iltaan - maisteria tehdessä tajusin hyvin nopeasti miksi... Heh, mutta nyt kun se on ohi, niin ihan hyvänä kokemuksena sitä pidän. 

Eli siinäpä ne viisi tärkeintä asiaa jotka minun mielestäni kannattaa ottaa huomioon jos haluaa lähteä opiskelemaan, varsinkin jos halajaa Britteihin tai Lontooseen. Koulun pitää olla hyvä sijainniltaan ja maineeltaan, hyvät uranäkymät ja mielenkiintoinen yhteisö ja itselle sopiva tutkintorakenne. Kaupalliselle alalle jos haluaa niin varsinkin maine ja uranäkymät on parempi olla ihan huippuja.

Jos muuten tuo London Business Schoolin Masters in Management kiinnostaa niin sinne ehtii varmaankin vielä tänä vuonna hakea ja se tosiaankin alkaa tämän vuoden syyskuussa. Ylipäätänsä melkeinpä kaikkiin yliopistoihin (poislukien Oxbridge ja jotkut supersuositut kurssit LSE:ssä) löytyy maisteripaikkoja vielä kesän loppupuolella, ja suurin osa opiskelijoista tuppaa hakemaan kesäkuun puolella. LBS:n MiM ohjelmasta voi kuulla lisää tällä sivulla videossa, jossa vähän aika sitten valmistunut opiskelija kertoo omasta kurssikokemuksestaan. Ja esittelylehtisen tästä ohjelmasta voi ladata täällä http://www.london.edu/programmes/mastersinmanagement.html

Jos muuten herää kysymyksiä Lontoossa tai muuten Briteissä opiskelusta, tai muuten vaan tästä postauksesta niin heittäkääpä kommenttia tuonne alle. 

*Sponsored Post*

Maisterivalmistujaiset

MSc suoritettu ja nyt ihan virallisesti juhlistettu maisteri tässä terve. Kävin kättelemässä jotain tohtoriheppua siellä lavalla kaikkien edessä, noin parin sadan muun valmistuneen kera, kuulin monta onnentoivotusta, ja join pari kuohuviinilasillista. Pikku purtavia ja musiikkia. Hauska meininki!

Oli ihan mukava nähdä pitkästä aikaa vanhoja luokkakavereita, vaikka ei olekaan oltu erityisemmissä yhteyksissä kurssin loppumisen jälkeen. Paitsi tuon Marilynin, jonka kanssa otettiin yhteyiskuva.

En keksinyt millään mitä kivaa laittaa alle, joten päädyin ihan vaan tavalliseen pukuun ajatellen että eihän se hirveästi näy sieltä kaavun alta, ja näyttääpä ainakin siistiltä kuvissa. Vielä odotellaan miten sitten viralliset valokuvat onnistuivat, toivottavasti sieltä tulee jotain siedettävää ettei hävetä aina kun käy isovanhemmilla kylässä.

Saatiin matkamuistoksi pienet näpäytykset automaatista. Ne viralliset kuvat tulevat kuukauden kuluttua. Ja ostin tottakai muistoksi T-paidan!

Maisteri :)

Viime viikolla yliopisto lähetti onnitteluviestin vastavalmistuneelle maisterille - pitkän työntäytteisen vuoden palkintona oli Merit. Ensi vuoden kesänä on sitten valmistujaisjuhlat, jonne vanhempani olisivat innoissaan Suomesta tulossa. Kokeilinkin jo sitä kolkkahattua päähän miehen valmistujaisissa - tältä siis näytän minäkin sitten vuoden kuluttua!

Eilen töistä tullessa mies vielä onnitteli pienen kukkakimpun kera. Sen enempää juhlistamista ei taideta tehdä, tuo arvosana oli jo odotettavissa kesällä saamieni tietojen mukaan. Ihan tyytyväinen olen, vaikka tottakai yritin parempaa :) Kaikki meni kuitenkin läpi, kuulemma n. 10-20% jokaisesta vuosiluokasta joutuu uusimaan jotain, eli ihan ok. 

Eli siinä olivat sitten ne minun opiskeluni!

Uunituore kandi!

Tänään olin toista kertaa vieraana valmistujaisseremoniassa. Ehkä jo ensi vuonna itsekin vihdoinkin pääsen omaan seremoniaan - mies on ainakin kovasti sitä mieltä että häntä harmittaa jos hän ei pääse juhlistamaan kanssani minun valmistumistani. 

Saadaan tosin nähdä miten silloin suu pannaan - hienoista puitteista ja uunituoreen kandin ilosta huolimatta parin tunnin paikoillaan istuminen, yhden rakkaan ja kahdensadan tuntemattoman diplominhakureissun yleisön edestä seuranneena, puuduttaa istumalihakset melko täydellisesti. Näin vieraan näkökannalta. Vaikka kieltämättä tupsuhatut ja kaavut ovat komeita. 

Niin. Eihän noita saa heittää, vuokrattuja kun ovat. Kuulemma hajoavat. Enpä tiedä ketään joka ei sitä heittäisi! Eivätkä edes hajoa.

Eri yliopistoilla on eri värit - kandikaapu on aina musta, tohtoreiksi väitelleillä ja yliopiston johtajilla värilliset kaavut, mutta sitten hupussa on eri värejä. Joskus eri laitoksilla on myös eri huppuvärit. Miehen hupussa oli vaaleanharmaa. Minun kandinhupussani olisi ollut (jos valmistujaisiin olisin ehtinyt) olisi ollut musta ja ruskea. Jos pääsen maisterivalmistujaisiin minun hupussani on musta ja keltainen. Fiksuimmat miettii muun vaatetuksen huppuihin sopiviksi ;)

Entisiä suurinhokkejani pukeutumisessa on ollut ruskean ja mustan yhdistäminen. Eipä se edelleenkään näytä omaan silmään miellyttävältä, mutta aamulla tuli vähän kiire ja jotain oli pakko keksiä...

Goodbye dissertation, hello life!

... oli facebook-päivityksenäni puolitoista viikkoa sitten. Nyt on sitten yksi aikakausi ohi ja uusi alkamassa.

Gradututkielman palauttamisen jälkeen on ollut aika tyhjä olo. Yhtäkkiä, viiden vuoden kokoaikaisen opiskelun, Bloomsburylla hengaamisen, kirjastoissa notkumisen, yliopistokerhoissa pomppimisen ja yleisen huolettoman elämän jälkeen en olekaan enää opiskelija. Opiskelijakorttini menee umpeen viiden päivän kuluttua, yksi erityisen painava kirja vielä palauttamatta kirjastoon, ja eräs graduohjaajan kirja kummittelee vielä kirjahyllyssä. Sen jälkeen jäljelle jäävät vain muistot ja muutama kansiollinen muistiinpanoja. Tuntuu siltä että identiteettini on hukassa - en ole enää opiskelija, mutta en oikein osaa tehdä mitään muutakaan. Mitäs nyt sitten? Töihin? 

Toissapäivänä tapasin baarissa vanhan yliopistotuttuni, jota en ole nähnyt moneen vuoteen. Muistelimme ensimmäisiä yhteisiä luentojamme ja luennoitsijoitten hassuja aksentteja, päivittelimme ajan kulumista ja halasimme tiukasti. Ihan kuin se olisi ollut vasta eilen kun saavuimme yliopistolle. Ja tänään se on jo ohi. Aivan kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan. Mihin se aika katosi? Tämä aikakausi on ollut yksi elämäni parhaimpia ja tuntuu surulliselta jättää sille hyvästit.

Alisuoriutuminen gradututkielmassa masentaa lisäksi. Keksin hyvän aiheen, ja mielestäni sain aiheeseen tuotua myös jonkun verran uutta analyysia. Mutta jotenkin kirjoitettu tuotos tuntui surkealta rääpäleeltä verrattuna siihen, mitä halusin saada aikaan. Aiheesta johtuen data-analyysia ei tiedon puutteen ja tuoreen ilmiön takia voinut tehdä. Ja abstracti ja yhteenveto oli (liian myöhään jättämisestä johtuen...) aika säälittäviä. Ehkä jos minulla olisi ollut vielä muutama ylimääräinen viikko hioa olisin saanut hyvinkin yleismaailmallisesta tutkielmasta paremmin fokusoidun. Woulda, coulda, shoulda... Se Moetin skumppapullo joka jääkaapissa odotti uutta iloista maisteria odottaa siellä vieläkin.

Nyt olen vielä ollut yliopistolla töissä, vielä yhden tulevan viikon, joten ihan vielä ei vieroitusoireita ympäristön radikaalista muuttumisesta ole seurannut. Vaatekaappiin on tullut vähän täydennystä, ja tulee muutama kassillinen lisää vielä tällä viikolla, nyt kun niitä opiskelija-alennuksia vielä muutaman päivän saa. Sitten pitäisi alkaa etsimään ihan tosissaan töitä. En ole vielä jaksanut lähettää yhtäkään hakemusta. Yliopistolta tarjottiin kyllä osa-aikaista vakkariduunia, mutta sanoin että kiitos kaunis, haluan löytää opintojani vastaavaa graduate-töitä. Saa nähdä mitä tästä etsimisestä tulee - inhoan yli kaiken työhaastatteluita, ja niitä kaikenmaailman typeriä psykometrisiä testejä ja teennäisiä ryhmätyöskentelyarviointeja. 

Eli sellaista.  Elämä porskuttaa eteenpäin kiivasta tahtia. Nyt pitää vaan jaksaa pysyä perässä.

Tenttikaudet ja niistä selviytyminen

Viiden peräkkäisten (tuskaisien) keväisten tenttisumien jälkeen voisin ensimmäistä kertaa kirjoitella vähän omia mietintöjä ja vinkkejä tenttikausista selviytymiseen. Yliopisto-opiskelu Briteissä on paljolti painottunut kokeisiin, ja useimmissa kouluissa kokeet tulevat yhdessä köntissä vuoden lopussa, ja kokeita ei voi uusia. Pahimmillaan koko vuoden kestänyt panos mitataan yhdessä viikossa, joten pelkkä asioiden osaaminen ei riitä, vaan täytyy myös osata selviytyä sekä lukupanostuksen että tenttikauden aikaisista stresseistä ja ongelmista. Täällä joka kevät meille toitotetaan erilaisia tekniikoita kyllästymiseen asti, ja tässä pientä koostetta siitä mitä itse olen pitänyt tärkeimpänä. Toivottavasti on jollekin hyödyksi!

Lukukauden aikana:

Yksinkertaisesti, jos lukukauden aikana ottaa asiakseen pitää kaikki luentomateriaalit, muistiinpanot sun muut oheisjutut hyvässä järjestyksessä se helpottaa kokeisiin lukua suunnattomasti. Itse pidän kaikki yhden kurssin materiaalit yhdessä kansiossa luentojen ohjeistamassa aikajärjestyksessä, josta on helppo löytää tarvittavat materiaalit vain kurssisuunnitelmaa silmäilemällä. Post-it lapuilla merkkaan tärkeimmät materiaalit. Kannattaa tehdä aina viikoittain siivous paperimateriaaleihin, niin tenttikaudella ei tarvitse käyttää aikaa tärkeiden papereiden metsästykseen. Hyvät muistiinpanot auttavat myös tentteihin lukua. Kuulemma myös jos luentomuistiinpanonsa käy läpi 24h kuluttua luennosta ne muistaa paremmin. 

Lukupaussin ja tenttikauden aikana (eli revision):

Täällähän yleensä on ainakin parin viikon aikainen lukupaussi ennen tenttikausia. On helppo ajatella että pitää vaan lukea ja lukea niin paljon kuin mahdollista, ja unohtaa kaikki muu, mutta on tärkeää pitää itsensä virkeänä ja terveenä, eli syödä hyvää ruokaa ja nukkua tarpeeksi ja vähän liikkuakkin. Pieniä pausseja kannattaa pitää, käydä vaikka elokuvissa tai muuten ulkona rentoutumassa, muuten hajoaa pää. Ei kannata ajaa itseään piippuun jo ennen kokeita! 

Samat hyvät tavat kannattaa pitää mielessä tenttikauden aikana. Lisäksi, ei kannata ajoittaa mitään suuria elämänmuutoksia (esimerkiksi laihdutus tai tupakanpolton lopettaminen) tähän sumaan, vaan pitää elämä mahdollisimman normaalina.

Erityisesti nukkuminen on tärkeää. Koetta edeltävänä päivänä ei missään nimessä kannata valvoa myöhään kerraten viimeisiä asioita ja on parempi yrittää nukkua mahdollisimman paljon. On parempi tulla virkeänä ja monitahoiseen ajatteluun kykenevänä kuin väsyneenä zombina koetta suorittamaan. Sitä kuitenkin nukkuu huonosti, joten kannattaa yrittää lopettaa lukeminen ainakin tuntia ennen nukkumaanmenoa että saa mahdollisimman levolliset yöunet.

Tentteihin harjoitteleminen:

Tämähän riippuu ihan tenttien rakenteesta. Tärkeintä minun mielestäni on silmäillä aikaisempia tenttejä, yrittää tunnistaa ne aihealueet joita tullaan kysymään (sillä joka ikisessä kurssissa on joitain pääasioita!) ja lukea tämän perusteella tärkeimpiä materiaaleja. 

Aktiivinen oppiminen on tärkeää, eli ei pelkästään passiivista lukemista, vaan aktiivista muistiinpanojen tekemistä, käsitekarttojen valmistamista, lunttilappujen tekoa tms. tms. Jokaisella on omat oppimistapansa - itse en esimerkiksi alleviivaa tai korosta mitään, vaan teen pelkkiä muistiinpanoja ja yritän sitten ulkomuistista kirjoittaa tärkempinä pitämiäni asioita uudelleen, muistiinpanoista tarvittaessa luntaten. Jotkut tykkäävät piirtää käsitekarttoja. Matemaattisissa aineissa kannattaa mielummin keskittyä tehtävien tekemiseen, ei lukemiseen. 

Ehkä paras tapa harjoitella tentteihin on tehdä itselleen harjoitustentti. Eli valita jokin edellisen vuoden koepaperi, varata sen viemä aika, ja sitten aikarajan puitteissa vastata kysymyksiin, ilman mitään facebook-taukoja tai muistiinpanojen silmäilyä. Ja jälkikäteen sitten analysoida omat vastaukset ja miten niitä voisi parantaa. Jos aikaa koko harjoitukseen ei ole, jopa pelkkä ranskalaisilla viivoilla tärkeimpien asioiden luetteloiminen auttaa asioiden palauttamisessa aktiiviseen muistiin. 

Itse tentissä:

Pidä pää kylmänä! Pelkkä asioiden osaaminen ei ole tarpeeksi, koetekniikka täytyy myös olla hallussa.

Lue ohjeet huolellisesti. On melkoinen katastrofi jos vastaakin vain yhteen kysymykseen, vaikka piti vastata kahteen tms. 

Lue kysymykset huolellisesti läpi. Aloita vastaaminen helpoimmasta. Helppojen kysymyksien jälkeen itseluottamus kohoaa ja vaikeampien kysymysten vastaaminen on helpompaa. Lisäksi, jos on mahdollista vastata vain osaan kysymyksistä kannattaa lukea siltikin kaikki kysymykset (eikä pelkästään silmäillä avainsanoja), sillä sitä ei ikinä tiedä jos sieltä sattuisikin tulemaan jokin tärppi jonka osaa todella hyvin muiden opiskelujen perusteella. 

Vastaamisessa kannattaa olla hyvin tarkka, ja vastata kysymykseen, ei siihen kysymykseen jota toivoisi kysyttävän tai mitä ensimmäisenä tulee mieleen. Tähän auttaa paljon sekin että pysähtyy aluksi miettimään muutamaksi minuutiksi kysymyksen ulottuvuuksia, raapustaa ranskalaisilla viivoilla pienen suunnitelman, ja kirjoittaessa silmäilee suunnitelmaa. Suunnitelmasta on myös helppo tarkastaa onko tullut mainittua kaikki tarvittavat asiat.

Mitäs jos ei kysymykset onnaakkaan? Jos omaa harjoiteltua asiaa ei ole kokeeseen tullut tai muuten vain ei ymmärrä kysymyksiä? Kannattaa silti yrittää vastata parhaansa mukaan. Usein samoja asioita voi käännellä ja väännellä niin että niillä voi argumentoida jotain muutakin mitä alunperin ajatteli. Tämä on aika kauhea paikka, mutta ei auta muu kuin yrittää. Kandin aikana minulle kävi näin kerran - neljään kysymykseen piti vastata ja osasin oikeasti vastata vain kolmeen. Läpi menti silti, ihan kirkkaasti.

Älä jätä vastaamatta kysymyksiin. Siitä tulee nolla pistettä. Surkeastakin vastauksesta voi tulla sen verran pisteitä että saa säädyllisen numeron jos muut vastaukset ovat olleet hyviä.

Ja viimeiseksi. Älä lähde kokeesta etuajassa pois! Tämä on varmaan typerimpiä juttuja mitä voi tehdä. Sieltä kokeesta löytyy aivan taatusti jotain paranneltavaa.

Aikamoinen mahtipostaus tästä tulikin. Aika itsestäänselviä asioita useimmat, mutta yllättyisitte kuinka vaikea niistä on pitää kiinni stressatessa ja kokeita murehtiessa! Ja joo, olen näitten viiden kevään aikana tehnyt jokaikisen virheen ja typeryyden mitä voi kokeissa tai niihin valmistuessa tehdä :) Mutta heittäkää kommenttilaatikkoon vaikka lisävinkkejä, jos teiltä niitä löytyy!

Kaikku kuvat weheartit:stä.

Back to business

Ah. Kokeet ovat ohi. Elämäni (mitä luultavimmin) viimeinen koe oli tosiaankin tiistaina. Hyvästi painajaiset koetilanteista - koeajan loppumisesta kesken vastausta, kokeesta myöhästymisestä, tai siitä että paperin käännettyäni en osaa vastata kuin yhteen kysymykseen. Kokeitten loppumisen jälkeen tosin näin painajaisia siitä että sainkin tietää minulla olevan vielä kaksi ylimääräistä koetta, joihin yritän epätoivoisesti kerrata jotain. 

Aika moista pyöritystä nämä viimeiset kolme viikkoa. Kahdeksan koetta aikamoisen tiuhaan tahtiin, monet ihan peräkkäin. Inhottavimpia olivat ne jotka tulivat tuplina niin että yksi koe oli iltapäivällä, ja seuraava koe heti seuraavana aamuna, siinä kun on todella hankala opiskella siihen jälkimmäiseen kokeeseen. Nyt sitten vaan jännäämään ovatko kaikki menneet läpi ja millaisilla numeroilla. Suurin osa kokeista tuntui menevän ihan mallikkaasti, muutama jopa oikein hyvin. Yksi jopa niin hyvin että melko varmasti sanoisin sieltä ropisevan täysiä pojoja muutamien pienien aivopierujen jälkeenkin. Kaksi koetta taas meni superhuonosti, yhdessä loppui aika ja toisessa en oikein osannut vastata mihinkään kunnollisesti. Eli saapi nähdä. Kuulemma n. 20% kurssilaisista reputtaa ainakin yhden kurssikokeen.

Nyt sitten pitäisi alkaa vääntämään gradua ja siinä se opiskelu sitten onkin. Syyskuussa palautus. 

Tiistain jälkeen olen ehtinyt ostaa häämekkomateriaalit, katsastaa kaavoja, ostaa lentoliput Suomeen häihin, siivoilla, raivattua puutarhaa, käydä juhlistamassa kihlatun syntymäpäiviä jotka jäivät paitsioon kokeitten takia ja ihan vain levätä. Eilen käytiin tosiaankin vähän juhlistamassa näitä synttäreitä - käytiin ravintolassa syömässä ribsejä ja elokuvissa katsomassa Pirates of The Caribbean 4 - huippuhauska leffa taaskin!

Lähdettiin eilen liikkeelle niin tekstiilikaksosina (vähän niinkuin Beckhamit :D) että oli pakko ottaa kuva. Ei siis suunniteltu tätä yhdenmukaisuutta. Eikös sitä sanotakin että vuosien varrella pariskunnat alkavat muistuttaa toisiaan yhä enemmän ja enemmän.

Quesadilloja, pekoni-juusto-hunaja-kanaa ja ribsejä Outback Steakhouse -ravintolassa. Tuli vähän tilattua liikaa eikä kyllä kyennyt syömään kaikkea. Mutta hyvää oli! Kannattaa käydä jos törmäätte mestaan. 

Eipä mulla mitään muuta kuin että tästä se bloggailu taas pikkuhiljaa alkaa uudestaan. Voisin muuten kirjoitella joku kerta vähän opiskelusta ja koekausi"selviytymisestä" vaikka postauksen jos se täällä jotakuta kiinnostaisi. Onkohan täällä lueskelemassa edes ketään opiskelijoita joihin tämä uppoaisi?

Keynes vs Hayek Rap Battle

Hei, sori, tämä ei varmastikaan kiinnosta yhtäkään ketään joka ei taloutta opiskele, mutta tämä oli vaan niin loistava että halusin sen jakaa täälläkin tässä omien opiskelujen lomassa. Tämä sai minut nauramaan vedet silmissä!



Keynes ja Hayek - yksi talousteorian isoja väittelyitä näin kriisin jälkeen toteutettu rap-muodossa. Ja aivan loistavasti!

Tää on jäänyt nyt repeatilla päähän.

We’ve been going back and forth for a century
[Keynes] I want to steer markets,
[Hayek] I want them set free
There’s a boom and bust cycle and good reason to fear it
[Hayek] Blame low interest rates.
[Keynes] Nah… it’s the animal spirits

Tässä muuten selventävä linkki, jos kiinnostaa tutustua lähemmin. Ja pahoitteluni varmaankin lähes kaikille tätä lukeville ei-talousteoriaa opiskeleville jota tämä ei olisi voinut vähempää kiinnostaa :D

EDIT:

Tässä muuten kakkososa rap-battlesta. Kiitti vinkistä!

Viimeinen koulupäivä

Tämä oli niin kiva lopetus viralliselle yliopisto-opetukselle että halusin jakaa sen täälläkin :)

Aina perjantaiaamuisin meille pitää tilastotieteestä luentoa vähintäänkin eksentrinen professori. Perjantaisin on aina "keltainen" päivä, ja hän on käyttänyt samaa / samanlaista keltaista pikee-paitaa jokaikisellä luennolla koko vuoden ajan. Sama paita on myös hänellä kaikissa julkisissa kuvissa koulun nettisivulla, ja vanhempien oppilaiden kertomusten mukaan sama keltainen paita on ollut messissä jo vähintään kymmenen vuotta.

Viimeisen luennon kunniaksi konsensus oppilaitten kesken oli että meidän tulisi pukeutua myöskin keltaiseen paitaan. Oli aivan mahtavaa tulla luennolle kun n. 75% n. 100 oppilaan luentosalista oli keltainen, tipunkeltaisesta valkokeltaiseen. Ja proffa tykkäsi ja oli kovin liikuttunut meidän suosionosoituksesta. Ja jälkikäteen otettiin ryhmäkuvia useampia :)

Kuvakaappaus Osa 3.

21. a photo of you standing up

Nyt kun tätä kuvameemiä on täytellyt niin siis ihme mitä näissä kysytään...

22. a photo of your town

Lempparirakennukseni täällä on ehdottomasti Gherkin!

23. a photo of your friend as a baby

Nojoo, teknisesti ei olla kavereita vaan serkuksia. Ainoa vauvakuva (vuodelta 1984 kaippa) joka löytyi koneelta joten pakko kelvata!

 

24. a photo of you that your hair looks nice in

Pohdin parhaillaan pitäisiköhän mennä takaisin tähän raidoitettuun ja vähän luonnollisempaan hiusväriin. Tykkäsin tästä väristä aivan älyttömästi, ehdottomasti enemmän kuin tämänhetkisestä.

25. a photo of a night you loved

26. a photo of your favorite weekend

Synttäriylläri!

27. a photo of last summer

Lazy fish and rice Levi Roots Food for Friends kirjasta

 28. a photo of what you ate today

30. a photo of you when you were happy

Voisiko sanoa että joka päivä!

Viime viikolla meillä oli muuten "reading week", eli keskellä lukukautta oleva vapaa lomaviikko. Meille tosin sanottiin melko suoraan että vinkki löytyy nimestä, ihan vapaa viikko se tosiaan ei ole. Itse tuli käytettyä se häissä, töissä ja ylimääräisissä seminaariluennoissa. Nyt joudun siitä tosiaankin maksamaan ja joudun tekemään ihan hullun lailla töitä että pääsen taas opiskeluihin kiinni. Uskomattoman intensiivistä tämä opiskelu maisteritasolla. 

Kai tämä on lähtenyt tästä käyntiin - sain yhden esseistäni arvosteltuna takaisin ja sain 70. Jee! Ja gradutyöni suunnitelma nähtävästi hyväksytään ja saan lempparini supervisoriksi. Jee! Tykkään itsenäisestä opiskelusta ja tutkimisesta ja kirjoittamisesta paljon enemmän kuin tavallisesta koulunkäynnistä ja odotan innolla gradutyön alkamista - keksin niin hyvän aiheenkin kätevästi päivää ennen suunnitelman palautuspäivämäärää! Aihe oli muuten himputin vaikea keksiä, ja pohdinkin sitä ahkeraan kuukauden pari ja onneksi iski inspiraatio vihdoinkin, etten joutunut palauttamaan varasuunnitelmaa (eli jatkamista kandintyön aiheesta).

Tuition fee decision day

Yliopistomaailma on täällä, varsinkin Lontoossa, kuohunut kovasti viimeiset pari viikkoa. Useampia mielenosoituksia on järjestetty, ja useampia yliopistoja ympäri maan on "valloitettu". Valloitetuissa tiloissa on pidetty erikoisluentoja, konsertteja ja väittelyitä.

Niille jotka eivät ole uutisia tästä seuranneet pikakelauksena - LibDemit vaalilupauksissaan vakuuttivat ettei lukukausimaksuja nostettaisi. Vallankahvaan päästyä U-käännös Torien perässä, ja lukuvuosimaksuiksi ehdotetaan nyt £9000, kolminkertaisesti mitä ne nyt ovat.

Kävin tutustumassa oman yliopiston valloitettuun tilaan eilen. Lattialle levitetyissä makuupusseissa uinui pari opiskelijaa, muutama opiskelija istui pöytien ääressä naputtelemassa esseitä läppäreillään, ja muutamaa haastateltiin Channel 4:n uutisia varten. Pöydät notkuivat flyereistä, ja käytetyistä kahvikupeista, ja seinät eri yliopistojen viesteistä ja tuenosoituksista. Paras kyltti roikkui kuitenkin tiskipöydän päällä - "How do you imagine winning free education if you can't even do your own dishes?".

Tänään n. 20 000 opiskelijaa osoittaa mieltään Parliament Squarella väittelyn ja äänestyksen aikana. Kaikista raflaavimmat chantit ovat mielestäni "Nick Clegg, shame on you, shame on you for turning blue" ja "No ifs, no buts, no education cuts". Harmittavaa kyllä en ole paikalla, mukana hengessä katselen livenä parlamentin väittelyä sekä tapahtumia aukiolla.

Suurin ongelma näissä uusissa lukukausimaksuissa ja yliopiskeluleikkauksissa on mielestäni se että ehdotukset ovat perustettu täysin naurettaville ja kapeakatseisille olettamuksille. Pähkinänkuoressa oletus on, että opiskelu on hyväksi vain sille opiskelevalle henkilölle ja mitään suurempia yhteiskunnallisia etuja yliopisto-opiskelusta ei ole. Lisäksi vain STEM-aineet (science, technology, engineering, mathematics) sekä tietyt "tärkeät" kielet saisivat tukea johtaen suuriin leikkauksiin tarjotuissa kursseissa - humaaniset, taiteet sekä yhteiskuntatieteelliset aineethan eivät merkitse mitään tai tuo mitään hyötyä maailmaan... Lukuvuosimaksut järkevissä rajoissa voivat parantaa opiskelukokemusta ja yliopistojen varoja, mutta näin korkeat lukuvuosimaksut uhkaavat sekä maan tulevaa kilpailukykyä että ihmisten sosiaalista liikkumiskykyä, tehden yliopisto-opiskelusta vain hyvinpalkattujen perheiden versojen edun.

Täällä ei varmaan ole kovinkaan monia Briteissä opiskelevia lukemassa, mutta täällä asuvia sentään on. Suomessa näihin asioihin ei varmaan sen enempää kiinnitä huomiota, ilmaisen yliopisto-opiskelun luvatussa maassa. Mutta sielläkin lukukausimaksuista on kuulemma puhuttu. Mitäs mieltä te olette, joko tästä Brittien kehityksestä, tai lukukausimaksuista ylipäätänsä?

Edit: Läpi meni 323-302. 21 LibDemiä ja 6 konservatiivia äänestivät vastaan ja eroavat hallituksesta. Vuodesta 2012-13 lukuvuosimaksut £9000. Mielenosoituksessa Parliament Squarella kohtuullisen paljon väkivaltaa ja liiallista voimankäyttöä poliisien kohdalta mm. ratsupoliisien rynnäkköjä mielenosoittajien sekaan.

Kouluvuoden alkajaiset

Tämä tulee vähän jälkijunassa, mutta parisen viikkoa sitten täällä oli Freshers fayre -viikot. Samantyyppistä aloitusta Suomessa varmaan ei olekaan, vaikken varmaksi tiedä, siellä kun en ole koskaan yliopistotasolla opiskellut. Jokatapauksessa, täällä tämä alkajaisviikko on melko iso juttu. Isoin juttu nämä olevat tietenkin kandinsa aloittaville uusille opiskelijoilla, joille viikko on hyvä tapa päästää vähän höyryjä, tutustua kaupunkiin, käydä klubeilla ja tavata uusia ihmisiä. Vaan kyllä me vanhatkin osallistutaan, ainakin niihin parhaisiin tapahtumiin :)

 Esittelivät capoeiraa, mutta mä en saanut kuin pyllyjä kuviini...

Viikkoon kuuluu usein useita sekä yliopiston ja eri yliopistojärjestöjen järjestämiä iltajuhlia, tutustumisillallisia, pub crawleja, kaupunkikierroksia jne jne. Viikon päätteeksi on aina isot "messut", joihin yliopistossa aktiivisesti toimivat erilaiset järjestöt ja kerhot tulevat kertomaan toiminnastaan ja kosiskelemaan jäseniä. Itse olen erityisesti aina tykännyt käydä näillä messuilla, on kiva nähdä mitä kaikkea sitä onkaan täällä tarjolla. Ja niitä kerhoja meinaan on vaikka mitä! 

 Mulla oli tälläinen viimeksi 1990-luvulla - muistatteko Madonnan ja Frozen videon?

Itse en ole niinkään innostunut mistää järjestötoiminnasta, mutta urheilukerhoista sitäkin enemmän. Briteissä on todella helppoa yliopistoaikana kokeilla vaikka mitä harrastuksia, sillä monet kerhot ottavat mielellään mukaan aloittelijoita, ja harjoittelumaksut sun muut oheistapahtumat ovat halvempia kuin normaalisti ko. lystistä joutuisi oikeasti maksamaan. Omia vehkeitä ei myöskään ole pakko ostaa, sillä kerhoilta löytyy aina jonkun verran lainamateriaalia. Olen muunmuassa kokeillut purjelentoa ja miekkailua aivan hävyttömän halvalla. Tänä vuonna olen päättänyt jatkaa kiipeilyharrastustani, ja aloittaa indonesialaisen kamppailulajin (pencak silat) ja alkeisbaletin. Opettelen myös ensiapua. Harmi että tänä vuonna suklaamaistelukerho ei taida enää olla toiminnassa! Se olisi meinaan ollut aika kiva lisä näitten muiden aktiviteettien joukkoon.

Superhyvä burrito-takeaway-ketju Angelissa - kihlatun lemppari joten toin tuliaisia kotiin

Tämän vuoden Freshers fayre -messujen jälkeen, kun olin ennättänyt keräillä koko vuoden tarpeet kattavan kynä- ja highlighterkokoelman, ja ottamaan hennatatuoinnin, kävin myös pitkästä aikaa kunnon pub crawl -pubikierroksella Angelin alueella. Järjestäjänä meidän koulun Good Beer Society (yliopistolta löytyy aika monta muutakin alkoholiaiheista kerhoa). Löytyi aika monta uutta kivaa paikkaa, ja tuli jutusteltua monen kivan ihmisen kanssa ennenkuin tie vei kotiin burritotakeawayn kautta.

Alkukesän panikointia ja musiikkia

Tiedättehän... Nyt alkukesästä on kova kiire yliopistopiireissä täällä. Loppuelämä on tauolla kun keskitytään lukemiseen ja kokeissa käymiseen. Enpä ole kotoakaan ehtinyt poistua tekemään paljoakaan, eivätkä ajatukseni oikein pyöri missään muussa kuin tilastotieteessä, ekonometriassa ja matematiikassa. Ymmärrätte varmaan etten tule täälläkään käymään nyt vähään aikaan, sillä elämäni pyörii kirjojen ympärillä. Teillä muilla Briteissä opiskelevilla on varmaankin samanlaiset fiilikset. Niille joilla ei ole omakohtaista kokemusta paikallisista kokeista hyvä vertailukohde on YO-kokeet, tai ehkäpä yliopistojen pääsykokeet, sillä erotuksella että näitä brittiläisiä yliopistokokeita ei voi uusia. Eli meni miten meni, sitä on vain yksi mahdollisuus.

Odotan niin kovasti Suomen lomaani, jonne lähden heti viimeisen kokeeni jälkeen kahden viikon kuluttua. Juhannus Suomessa, jee! Lomalla tulen myöskin käymään silmien laseroinnissa, jota myös odotan innolla. Odotan myöskin vapaata kesää - ajattelin tehdä jotain pikkuhommia ja keskittyä kotimaamatkailuun (tässä tapauksessa Britannian) ja kämpän remontointiin. Ehkä jopa puutarhan hoitamiseen. 

Jokatapauksessa, kokeista johtuen en tule täällä blogissa varmaankaan käymään. Eli seuraavaa päivitystä tulossa varmaankin vasta viikon parin kuluttua. Sillä välillä minusta olisi muuten mukava kuulla jos teillä on mitään postausideoita tai jotain toiveita siitä mitä täältä olisi mukava lukea.

Tässä muuten joitain hyviä afrikkalaisia artisteja joita tänään olen kuunnellut Youtubesta aika monia. Erityisesti suosittelisin kuuntelemaan Vusi Mahlaselan Thula Mama -biisin - aivan loistava.

Ja vähän menevämpää "disko"-musiikkia - tämäntyyppiset biisit olivat aikamoisessa suosiossa klubbaillessa Ugandan yöelämässä. Jäi hauskat muistot näistä ketkutusbiiseistä :)

Aurinkolukemista

Tälläistä helle-elämää täällä vietetään. Ihana paahto jatkuu edelleen ja tänään lueskelin kokeisiin puistossa paistatellen. Itse tosin viihdyn parhaiten varjossa ja lutraan kolmikymppistä suojavoidetta päästä pikkuvarpaisiin, mutta käy se auringon ihailu näin sivummastakin. Ja on terveellisempää. Tervettä rusketusta olisi tietenkin mukava saada, mutta omaan pintaan se ei juurikaan tartu näin varjossa maaten. Itse en tykkää maata auringossa, siitä tulee liian kuuma ja inhottava olo, ja tuntuuhan se typerältä oikein grillata itseään paahteessa. Samaa mieltä olen solariumeista - itsensä paahtaminen uunissa tuntuu hullujen hommalta. Itse käytän rusketuksen saamiseen itseruskettavia vain. Sitäpä olenkin miettinyt että miksei aurinkosuojavoiteisiin voitaisi lisätä itseruskettavaa. Saisi suojaa ja rusketusta samaan aikaan! 

Tässä entisessä lehmihakapuistossa on ihan mukava lukea. Käy pieni tuulenviiri, ja avaruutta on mukava tuijotella sipsejä syöden kirjojen kyllästyttäessä. Sitä vain ihmettelen, kuinka britit voivat oikeasti olla niin pirun äänekkäitä. Kauhea möykkä käy koko ajan monista pallonpotkijaseurueista. Itse vetäydyn vähän kauemmaksi näistä pisteistä, mutta silti. Nykyään olen kyllä tottunut aika hyvin kaikenmoiseen taustameluun, mutta kimeät kirkunat (joissa erityisesti brittiläiset teinitytöt kunnostautuvat) saavat edelleen ihoni kananlihalle. Mutta täytyy sanoa, matikanlaskuja on huiman paljon mukavampaa laskea auringonpaisteessa kuin kirjaston lukusalissa. Eikä ala unettamaankaan niin helposti kuin pöydän ääressä.

Ehkä huomenna uudestaan :)

Kevät tulloo

... ja niin tulloo myös tenttikausi. 

Tässä hienoja makroekonomisia malleja päähäni paukautellen ja matikanlaskuja vääntäen olen saanut lahjakkaasti kulutettua aikaani. Mökkihöperyys on oven takana - viimeisen viikon aikana olen poistunut asunnostani käymään kaksi kertaa ruokakaupassa ja kerran elokuvissa. Yllättävää kuinka paljon sitä aikaa menee opiskeluun. En lue kuin ehkä 6 kunnon tuntia päivässä, mutta kaikkeen muuhun (kuten teetaukoihin, ruoan laittamiseen ja silmien lepuuttamiseen) menee aikaa luvattoman paljon. Tavoitteena on ollut lukea 8 tuntia päivässä, mutta aivan niille maille ei olla vielä päästy. Ehkä sitten viimeisellä viikolla ennen kokeita tuntimäärät kohonevat paniikinomaisesti. Vielä tuntuu hyvältä, parin viikon päästä ei varmaankaan. Nyt vaan toivon että olisin vuoden aikana opiskellut vähän ahkerammin.

Minulla on siis kaksi koetta vähän alle kolmen viikon kuluttua, ekana matikankoe joka on melkeinpä plakkarissa jos vain jaksan laskeskella vähän esimerkkilaskuja. Toinen koe onkin painajaismaisempi ja pikkutarkkaa hallintaa vaatima makroekonomia. Tulin nyt lukujen välissä tänne nettiin tekemään vähän muita töitä ja arvatkaapa paljonko olen saanut tässä tunnin aikana mitään tehtyä. No niinpä, en mitään.

Piuha pois ja takaisin laskujen pariin...