Hyvin meni!
Eilen oli siis leikkaus, tänään jo näen selkeästi. Aivan uskomatonta, kun näkee aivan normaalisti. Hyvä fiilis.
Minulle siis tehtiin eilen silmien laser-leikkaus silmälaseista eroon pääsemiseksi
Terveystalo Kampissa. Operaatio tekniseltä nimeltään oli IntraLasik Plus. Tämä tekniikka (näin Terveystalon esitteitä vapaasti mukaillen) on kaikista uusin, ja paras, ja mahtavin, ja hienoin. Nojoo, vakavasti puhuen nyt, niin tämä tekniikka on tosiaan lasereissa uusinta uutta, sekä niistä turvallisin sillä mitään mekaanista höylää ei käytetä, vaan koko läppäleikkaus tehdään laserilla, ja leikattava silmä on koko ajan kirurgin valvovan silmän alla (
no pun intended).
Leikkaus meni nappiin. Tein tietoisen valinnan siitä etten ottanut etukäteen selvää itse leikkaustapahtumasta, että voisin ottaa rauhassa ja olla vain ammattitaitoisen lääkärin vietävänä. Etukäteen annettu rauhoittava lääke auttoi rentoutumista myös... Puudutusaineet toimivat niin hyvin ettei mitään kipua esiintynyt ollenkaan. Imukuppivaiheessa (eli se läpän laserointi) silmässä tuntui painetta, ja erityisesti toisessa silmässä se tuntui todella epämukavalta. Ei kivuliaalta, mutta erittäin epämukavalta. Toisessa silmässä tämä imukuppi ei kumma kyllä haitannut ollenkaan. Tämä vaihe oli kuitenkin nopeasti ohi, ja lääkäri kertoi koko ajan kuinka paljon vielä oli laserointia jäljellä. Loppuvaiheet laseroinnista olivat nopeasti ohi, eivätkä tuntuneet missään. Ainoa epämukava osio oli laseroinnin kakkosvaihe, jolloin sarveiskalvoa muotoiltiin, ympärillä surisi ja tuntui palaneen kätkyä. Mutta kipua ei tosiaankaan ollut lainkaan. Nopea keikka muuten, per silmä meni ehkä n. 10 minuuttia.
Leikkauksen jälkeen näki jo, vähän kuin kelmun läpi katselisi. Hapuilin jo laseja leikkauspöydän vierestä kunnen tajusin ettei niitä enää tarvitse. Silmät punoittivat, muttei mitään pahoja verenpurkauksia tahi mustelmia ollut. Lepäilin tunnin verran pimennetyssä huoneessa, ennenkuin lääkäri tsekkasi silmät, antoi kipulääkettä ja päästi kotio.
Saattajaksi tuli äiti, ja mentiin siitä sitten Forumin läpi juna-asemalle Tampereen junaan. Jos näin jälkikäteen jotain, niin olisin kyllä vaatinut taksia siihen ovelle, sen verran hirveää se oli vetää siellä kävellen kevyissä pöllyissä, ja silmät kipeinä, vaikka matka todella lyhyt olikin. Eli joko taksi, tai saattajan kannattaa tulla ovelle autolla vastaan. Silmäni olivat myös todella arat valolle, ja jouduin pitämään jättimäisiä aurinkolaseja sekä ulkona, iltapäivän hämärässä ja lumisateessa, että siellä Forumin sisällä. Yllättävän paljon häikäisivät ihan pelkät katuvalotkin. Taisin olla melkoinen näky...
Heti jälkikäteen ja illan aikana silmät olivat todella kipeät. Niinkään roskan tunnetta silmässä minulla ei ollut, vaan kipu oli enemmänkin tykyttävää ja painon tunnetta. Otin toisen kipulääkkeen parin tunnin kuluttua ja se tuntui auttavan. Silmiä suositeltiin pidettävän mahdollisimman paljon kiinni parantumisen edistämiseksi, eikä niitä tosiaan kivulta ja näön suttuisuudelta tehnyt mieli availla. Sen verran niitä voi availla että vessassa ja syömässä voi käydä. Kotiin päästyä silmät olivat visusti kiinni ja nukahdinkin aika nopeasti sohvalle niissä rauhoittava/kipulääkepöllyissäni.
Seuraavana päivänä näen jo todella hyvin. Silmät tuntuvat melko väsyneiltä, ja olivat varsinkin aamusesta melko turvonneet, mutteivät enää erityisen kipeät. Näön suttuisuus jo poissa, ja näin aivan selkeästi. Kävin myös jälkitarkastuksessa täällä Tampereen puolella ja lääkärin mukaan "todella kaunista jälkeä". Eli suosittelen lämpimästi Terveystaloa.
Tässä nyt on näitä aivan ensimmäisiä fiiliksiä leikkauksesta. Muistan että tämä aihe nyt joitakin täällä kiinnosti, eli kirjoittelen varmaan kuukauden parin kuluttua jatkokertomusta tervehtymisestä jne. Jos jotain kysymyksiä aiheesta / minun kokemuksistani on, laittakaa kommenttilaatikkoon kysymyksiä, ja lupaan sitten ottaa ne huomioon seuraavassa aihepostauksessa :)
Kakkososa paranemisesta
tässä.
.JPG)
