Maailma on pieni

Käytiin tyttöjen kanssa terassiolusilla ja kuinkas ollakkaan vanhasta lukiostani sattui opettaja vaimonsa kera viereiseen pöytään. No, autettiin siinä sitten pariskuntaa lukemaan ruokalistaa ja juteltiin mukavia.




Näitä pieniä patsaita on ripoteltu ympäri Pietaria ja niihin heitellään kolikoita onnen tuomiseksi. Ideana on saada kolikko jäämään tasanteelle, joka ei tietenkään ole kovin helppoa sillä se kimpoaa veks melkeinpä aina. Aika monta kopeekkaa mulla on näihin jo kulunut... Tämä varpuspatsanen (näkyy aika heikosti kuvassa) on kuvailtu myöskin omassa venäjän alkeiskirjassa. Pakkonähtävyys tällä reissulla!

It is a small world... Yesterday we went off for drinks with the girls and what do you know. My old school teacher from my college came and sat to the table next to us. We helped him and his wife to read the menu and had a pleasant little chit-chat.

These little statues are all over St Petersburg and the idea is that if you manage to throw a coin to its pedestal you will be lucky (in what way I dunno). Anyways, it is not as easy as it sounds as the coins tend to bounce off and I've managed to spend quite a few kopeks this way by now. This little birdie statue is featured also in my Russian language textbook so it was a must-see for me during this trip!

Yhdeksän kuvaa elämästä

1. Tältä näytin muutama vuosi sitten



Uudenvuodenaatto 2006/07 ja juuri lähdössä baariin. Tämä kuva oli vain jotenkin söpö.

2. Toisinaan olen myös hyvin edustava



Jos minulla olisi mitään kamalia ördäyskuvia olisin sen ehkä mielummin laittanut. Mutta tässä kuitenkin yrittelyä rennossa black-tie eventissä.

3. Tästä kuvasta voi päätellä mitä harrastan.



Muunmuassa. Valitettavasti en ole päässyt mäkeen piiiiitkiin aikoihin. Toivottavasti tänä talvena ehtisi/pystyisi!

4. Tästä kuvasta tulee aina hyvälle tuulelle



Särkänniemen vekotinkieputuksessa

5. Tahtoisin elää tämän hetken uudelleen



No, onhan niitä muitakin hienoja hetkiä jotka olisi hienoa elää uudelleen, mutta tämä oli jotenkin niin surrealistista pitkän, vetisen ja raskaan sademetsähaikkauksen päätteeksi tulla tupsahtaa keskelle gorillalaumaa. Vuorigorilloja katsomassa Ugandassa siis. Ja tuo samainen yksilö kuvassa hipaisi minun jalkaani :)

6. Muun muassa nämä ihmiset ovat huippuja



Ai että räiskintä voikin olla kivaa ja terapeuttista (ja myös kivuliasta seuraavana päivänä).

7. Minua ei naurattanut



Pahoitteluni ällöydestä. Tästä olisi vissiin voinut varoittaa. Mämmikoura + juustohöylä = vammapeukalo. Ei paljoa naurattanut tekohetkellä varmaan ketään paikalla ollutta, mutta jälkikäteen (ja edelleenkin, 3v tapahtuman jälkeen) tästä on mulle vitsailtu paljon. Ja suositeltu ostamaan valmiiksileikattua juustoa.

8. Tämä on mielestäni kaunis kuva



Suomenlinnasta.

9. Lopuksi paras kuva ikinä



Tyylikkäitä munkkipossuja.

PS. IE:n käyttäjät. Kuvat näkyvät tosi rakeisina teille. Ylipäätänsä suosittelen käyttämään Mozillaa (ei vain tämän blogin tarkasteluun...) mutta yritän vielä jossain vaiheessa vaihtaa photobuckettiin/flickeriin kunhan löydän itselleni tarpeeksi aikaa opetella uudet systeemit. Siihen saakka rakeisuutta IE:n käyttäjille :(

Lauantai-iltavalituspostaus

Eilen kaikki tuntui menevän pepuilleen. Oli loppujen lopuksi ihan hauskaa baarissa ja uusiin ihmisiin tutustuessa, mutta kieltämättä ärsytti aika paljon useampaan otteeseen.

1. Pyykinpesu jäi sikseen kun talosta katkaistiin lämminvesi, ja katkos jatkuu näköjään edelleen eikä ole tietoa koska mahtaisi lämminvesi tulla takaisin. Ja minulla on vain yksi puhdas mekko jäljellä, muut paidat ja housut ovat pyykkikamaa. Puhtaita alkkareita sentään on :)

2. Hävitin 500rbl (n. 12,5e) hönöpäissäni eilen. Ei mikään konkurssisumma mutta ärsyttää sillä täällä se riittäisi aika pitkälle. Toivottavasti sen löysi joku kerjäläismuori eikä mikään öky-uusrikasnuori.

3. Koko yön pointti oli mennä katsomaan siltojen nousua Nevalla. No eikös siinä baarissa jutellessa venähtänyt ja tultiin paikalle vasta kun sillat oli jo ylhäällä ja porukka pikkuhiljaa poistumassa.

4. Sit pitikin venailla aamukuuteen baarissa ja julkisten ratikoitten/metrojen alkamiseen. Ne kun loppuvat siinä klo 1 maissa, ja muutenkin kun sillat ovat ylhäällä niin jos on väärällä saarella omalle kotisaarelle palaaminen on aika usein mahdotonta. Ja baareissahan täällä saa polttaa, nyt vaatteet ja hiukset haisee tuhkakupilta ja katso kohta 1.

ELÄMÄ ON. Tässä jokatapauksessa video siitä mitä meidän piti mennä katsomaan.



Yesterday everything seemed just to suck big time. I had fun times meeting new people, chatting away the night but still I was fairly pissed off due to a number of reasons.

1. All my clothes are dirty (bar 1 dress) and there is no hot water anymore, thus cannot do my laundry. And who knows when we get hot water the next time.

2. I lost 500rbl (12.5e) while being tipsy and walking around the town. Hardly a huge sum but lasts for quite a while here. I hope it was found by some poor granny, and not one of those young nouveau riches.

3. The whole main point of yesterday evening was to go and see the Neva bridges lift. Very pretty. Well, we missed it and arrived at the spot only after the bridges were already up and people leaving.

4. Then we had to wait until morning 6am in a bar for the public transport to operate again. Anyways, after the bridges are lifted, you are stuck on the island where you happen to be and you'll just have to wait is you are caught off-guard. And as it is not Europe you can smoke in bars, and my clothes and hair smells like an astray and point 1 still stands.

Pallinaama

Paikallinen folkloristiikka, tai toiselta nimeltään urbaanilegenda, tietää kertoa että Klodt, paikallinen 1800-luvun kuvanveistäjä ja suunnittelija, kerran tavallista aikaisemmin kotiin tullessaan yllätti vaimonsa sängystä tämän rakastajan kanssa. Mies oli juuri valmistamassa viimeistä Horse Tamer –patsasta Anichukovin sillalle ja suutuspäissään päätti muistaa kilpakosijaansa ikuistamalla tämän kasvot hevoseen – sinne kulkusien kohdalle.



Ja mehän käytiin tarkastamassa tarinan todenperäisyys ja siellähän ne kasvot möllöttää. Paikallisia ehkä vähän ihmetytti parin turistin loputon kiinnostus hevosen palleja kohtaan ja sinne kameralla zoomailu, mutta kuvatodisteita saatiin kylliksi tännekin jaettavaksi.

Vaihtoehtoiset tarinat väittävät että kyseessä oli Klodtin vaikutusvaltainen vihollinen jota hän näin salaa nälvi, tai että kasvot olisivatkin itse asiassa Napoleonin. Uskokoot kukin mihin haluaa, mutta minusta kostotarina lienee kaikista järkeenkäyvin. Pelkkään satunnaiseen vahinkoon ja varjojen otolliseen osumiseen en usko sillä muiden hevosten pallit olivat aivan normaaleja ja tämä oli ainoa ”epämuodostunut” (kyllä, käytiin tarkastamassa ne muutkin hevoset sieltä sillalta).





The local urban legends tell us that Klodt, the local 19th centure sculptor and designer, once coming home earlier than usual found his wife in their matrimonial bed with a lover. He was just in the process of preparing the last of the Horse Tamer sculptures for the Anichukov Bridge and decided to forever embarrass his competitor by etching his face on the horse – on its balls.

We of course checked out the truthfulness of this story, and yes, it is true. The face is right there where it is supposed to be. The locals may have been a bit amazed by the interest two tourist girls were showing to the genitals of the horse, and the amount of time they spent zooming in and out with their cameras, trying to find a perfect picture. Particularly as it was a relatively busy time of day.

Alternative stories say that the face is actually the sculptor’s powerful enemy who he in this fashion tried to secretly embarrass, and other stories claim the face is actually Napoleon. You can believe what you wish, personally I like the story about a petty revenge. I don’t believe it is all just one big coincidence with the right shadows, as this was the only horse with disfigured balls (yes, we checked the others).

Congratulations to the Class of 2009!

Aika haikeata. Tänään kaikki kaverit valmistuvat kandeiksi asiaankuuluvien juhlallisuuksien kera. Yliopistolla (Lontoossa) on tänään graduation seremony, ja siellä ne sitten saavat hienon diploman, juovat onnittelumaljat ja chillailevat pihalla bändien soittaessa. Ja ottavat kuvansa siinä koulun edessä viitta ja graduation cap päässä. Ehkä vilkaisen netin kautta vähän juhlallisuuksia myöhemmin (facebookissa ainakin tulee olemaan sitten kuvia kyllästymiseen asti) mutta muuten jäävät pippalot minulta väliin ja kolmen vuoden antoisa (joskin toisinaan rankka) työurakka vielä juhlimatta. En vieläkään ole oikeasti käynyt juhlistamassa kunnolla kandiksi pääsyäni, tai tuloksiani. Harmi sinänsä sillä Briteissä juuri tämä kandi on se mitä kunnolla juhlistetaan.

Kolmeen vuoteen mahtui melkoisia kokemuksia, mahtavia ihmisiä ja paljon uuden oppimista (eikä vain kouluympäristössä!). Nyt on aika lähteä kohti uusia seikkailuja. Töihin en vielä halua mennä joten nyt pitää päättää mitä menen ensi vuonna opiskelemaan ja aika vaikea päättää. Nyt kun vihdoinkin pitäisi päättää mikä sitä oikeasti haluaa olla "isona"... Ja minä en tiedä! Niitä on niin monia mielenkiintoisia aloja, jotka kaikki jollain tapaa vetävät puoleensa. Olen aina miettinyt vakavissani lakiuralle suuntaamista, mutta toisaalta opiskelujen aikana syntyi syvä kiinnostus kansantaloustieteeseen. Ja muutamia muitakin ammatteja olen miettinyt vakavissani. Ah, kun osaisikin vain päättää mihin sitä mennä!



It is my graduation day today, and I am not in London. How much fun it would have been, to properly celebrate my three years of sometimes hard, but always rewarding work with the appropriate ceremonies and outfit completed with the funny cap. I might have a look at the ceremony later on via internet, or perhaps via facebook where I am sure will be full to the brim with people's private pictures. I still haven't properly celebrated my graduation nor my results which is a real shame!

Three years of great people, awesome experiences and new skills. It's time to move towards new adventures and finally decide what to be when I "grow up". I don't know yet. I'll have to choose now what to study next year and finally sort out my future profession. I've always been interested in law, but through my studies I got very into economics too. And there are a few other professions too that interest me. If only I could make up my mind!

pic

Sunnuntai

Tapahtuuko teille koskaan niin että jotain pientä, jokseenkin mitätöntä päätöstä vatvoo ja pohtii ikäisyyden, aivan kuin se olisi jokin elämänkääntävä päätös? Kuten esimerkiksi että minkälaista leipää sitä ostaisi, eikä sitä vaan saa millään päätettyä. Viikonloppuna pientä päätäni vaivasi kysymys siitä kumman kahdesta mahdollisesta vuokrahuoneesta otan.

Huone A) Minikokoinen (miinus) joskin kompakti (plus); sinne mahtui työpöytä, kaksoissänky, kaappi ja lattiaa jäin noin parin neliömetrin verran. Siis huone oli vain hieman kaksoissänkyä suurempi (miinus). Tässä huoneessa olin jo viikon verran asustellut (plus). Siisti ja asuntokompleksin hiljaisella puolella (plus).

Huone B) Yli kaksi kertaa isompi huone (plus) johon mahtuu joogailemaan (plus) mutta sijaitsee vilkkaahkon kadun puolella ja hivenen sotkuisempi (miinus). Sänky on myös vähän pienempi ja kovempi (miinus). Huoneessa on nojatuoli (plus) mutta huonompi työpöytä (miinus).

Vatvoin tätä pikkuasiaa niin kauan että lopulta kyllästyin ja annoin kolikon ratkaista minut muuttamaan huoneeseen B. Mistäköhän se johtuu että joskus kärpäsestä tekee härkäsen ja joskus taas niitä isoja ja tärkeitä päätöksiä (kuten minä tein opinalani suhteen) tekee fiilispohjalla, ilman sen kummempia miettimisiä, tai edes asioista kunnolla selvää ottamatta.




Anyways, sunnuntaina pääsin turistihommiin taas. Vuorossa oli Pietarin ja Paavalin linnoitus (Petropavlovsky Krepost), josta koko Pietari sai alkunsa. Paikka perustettiin suojelemaan Nevan suuta ruotsalaisilta ja vähitellen sen ympärille kasvoi kaupunki. Linnoituksen kirkkoon on haudattu yksi jos toinenkin tsaarisukujen vesoista, ja muun muassa myös vallankumouksessa tapettujen Romanovien ja heidän palvelijoidensa jäännökset löytyvät nykyään sieltä. Historiallista meininkiä ja paikan museoissa vierailemalla sainkin aikamoisen annoksen kylmää faktatietoa Pietarin alueen historiasta. Linnoitusta kiertävät penkat muuten ovat paikallisten auringonpalvojien suosiossa ja monet pulahtivat Nevaan vilvoittelemaan. Hmm, taitaapi olla sen verran kakkaista vettä että minä en välttämättä siellä uisi.

The emblem of St Petersburg

I find it really annoying that sometimes I get so worked up by a minor little decision that I just can’t decide. I just am not able to decide. It could be about something simple like what type of bread I should buy. Can’t buy two because then you wouldn’t be able to eat both before they go off, but can’t decide between the two because you like both. Well, this weekend I had to make a decision of which room in the flat to take. It was either room A – tiny (and I mean tiny) but comfortable and clean, in the quiet side of the block. Room B – over two times larger and with a couch, but a bit messier, and with a harder bed and crappier desk and next to a busy-ish road. Well, at the end I just couldn’t make the decision and let the toss of a coin to decide for me. Room B it is. It is just weird that sometimes I am able to make huge decisions, like what course to study at Uni (and consequently incur a debt of £10 000) just by what I fancy at the time.

Sitting on the lap of Peter the Great, the founder of the fortress and St Petersburg

He really was great - these are his hands, and I have pretty large hands for a girl!

Anyway, on Sunday I got to play tourist again. I went to the Peter and Paul Fortress, which basically started the whole town. It was built to protect the entrance to Neva from the Swedes and little by little a town grew around it. In the church of the fortress are buried a fair amount of the tsars and tsarists, and other royalty. It even now houses the remains of the last royal family, the Romanovs, who were killed in the revolution 1917. I got a pretty heavy dose of the history of St. Petersburg by visiting this place and its museums. The beaches around the fortress are also favoured by the local sunbathers and a fair few took a swim in the Neva. I think I’d give it a miss though as the water is sure to be very very poopy…

Lauantai

Viime viikolla ei ole tehnyt juuri mieli kirjoitella tänne mitään. Aika on tuntunut suorastaan valuvan käsistä ja olen ollut kovin väsynyt. Eikä sitä oikein mitään kertomistakaan ole ollut; olen ollut töissä, tavaillut sanakirjaa ja lueskellut venäjän alkeisoppikirjaa. Uudessa paikassa elämän aloittaminen on aina vähän tämänlaista. Mutta nyt viikonloppuna olenkin saanut itsestäni enemmän irti ja käynytkin jossain!



Lauantaina vuorossa oli Iisakin kirkko. Ostin kivan pienen opaskirjan, johon on kirjattu erilaisia kävelyreittejä tärkeimpien nähtävyyksien näkemiseksi eri metro-asemien läheisyyteen. Iisakin kirkko oli ainoa jonne menin sisään katsomaan tällä kertaa, vaikka reitille osuivatkin mm. Eremitaasi ja Kazanin katedraali ja useampia arkkitehtuuriltaan kiinnostavia museo- ja valtion rakennuksia. Olen tottunut Lontoossa kait liian hyvään elämään; siellä lähes kaikkiin museoihin pääsee ilmaiseksi. Täällä täytyy pulittaa ja joihinkin oikein olan takaa ulkomaalaisena. Opiskelijakortillakaan näissä paikoissa käynti ei ole mitään halpaa lystiä, mutta mielelläänhän sen maksaa että pääsee katselemaan jotain suurta ja isoa kun kerran tänne saakka on tultu. Tai no, mielellään ja mielellään, mutta museoissa tykkään silti käydä. Niissä parissa kuukaudessa jotka tulen täällä viettämään taidan ehtiä käymään aika useassa vielä.

Makeet maisemat eikö? / Pretty cool scenery eh?

Kuvat eivät täysin kuvaa sitä kuinka iso ja majesteettinen Iisakin kirkko oikeasti livenä on. Katedraalin kultakupoli näkyy kauas ja kaikkialle; se hallitsee ja symboloi Pietarin kaupunkikuvaa samaan tapaan kuin Big Ben Lontoota. Osallistuin myös vähän aikaa jumalanpalvelukseen kirkossa. Tosin vain jokseenkin lyhyen aikaa, ortodoksisen kirkon palvelukset voivat kestää ties kuin monta tuntia jos ovat ollakseen. Vähän hävetti tosin, en ollut yhtään varautunut että siellä olisi voinut olla jumalanpalvelus (luulin että se oli ko. kirkossa vain sunnuntaisin), ja olin myös pukeutunut ulkona vallitsevan lämpimän sään mukaisesti shortseihin ja t-paitaan. Ei tosiaan mikään kirkkoasu. Naisethan täällä käyttävät jopa huivia pään peittona, noin Suomen ortodoksitapakulttuurista eroten. Kävin silti sytyttämässä tuohuksen ja muuten seisoskelin takarivissä.

Details from the big-ass doors outside

Pretty amazing. Note the dove of peace at the highest dome; I spent ages getting this photo right on my little pocket camera.

And for my darling fiancé who also wants to read my blog while I am away.

Last week I didn’t really feel like writing my blog at all. I’ve just been so tired and haven’t actually been doing much; just working and trying to learn Russian. This weekend I finally managed to do something interesting to talk about! On Saturday I went to St. Isaac’s church. I bought a handy little guide-book that detail different sightseeing walking routes around the central town and took one of the walks; St. Isaac’s church was the only place I went inside though even though the route also had places like the Hermitage and the Kazan Cathedral. Here you have to pay to enter museums unlike in London where almost every one of them is free. Student cards give you some discounts but the entrance fees still are fairly pricey; not that it will stop me from going to museums, I will pay it even if through gritted teeth as I quite enjoy going to museums.

Above the altar

The church is really beautiful, and pictures really don’t do it the justice it deserves. The golden dome of the cathedral is visible from a far; it symbolises the image of St. Petersburg in a similar fashion as does Big Ben for London. I partook in a religious service in a church too. Not the whole sermon though as they can be hours long, I just stood there for a while, probably 20 minutes or so. I was a bit embarrassed, as I was dressed totally inappropriately for a service (although the shorts and t-shirt were very appropriate for the sunny, hot day it was outside). Women here also often cover their head with a scarf in church, being a bit more conservative than in Finland for example. I still went to light a candle and the rest of the time stood in the back row.

Iconostasis (?); the whole place is just filled with different kinds of stones and gold.