Hemmottelu-lauantai

Aamukuuden herätykset, pitkät työpäivät, ja iltaiset kävelysessiot ympäri Lontoon turistikohteita tänne vierailemaan tullutta kanukkikaveria viihdyttäessä imevät naisesta tehokkaasti kaikki mehut. Eikä aikaakaan ole jäänyt iltaisin muuhun kuin pikaiseen suihkuun ja pienen iltapalan valmistamiseen. Rankat työt eivät kuitenkaan välttämättä vaadi rankkoja huveja. Tänään lauantaina olen nukkunut pitkät yöunet (jopa aamu-kahdeksaan), makoillut sohvalla telkkarin edessä vegetatiivisessa tilassa, ja päivälliseksi hakenut fish&chipsit läheisestä todella hyvästä take-away paikasta. Erityisesti olen vain lepäillyt. Ja hyvältä tuntuu!

Iltapuuhiksi olen suunnitellut lisää lepäämistä, kirjojen lukemista ja pientä hemmotteluhetkiä kovaan työhön joutuneille jaloille. Monet kävellyt kilometrit, tietokoneella päiväkausien istuminen ja vähäiset yöunet ja liialliset kahvisessiot ovat saaneet jalkani turpoamaan kuin pullataikinan. Nyt on vihdoinkin aika vähän hoitaa itseä.

Jalkakylpyyn murentelen vähän Lushin mausteista kylpypalloa, ja annan jalkojen kunnolla liota ja pehmentyä ennen raspausta. Varpaankynnet hoidan kuntoon Essien aprikoosi-kynsinauhaöljyllä, Essien lasiviilalla, ja OPIn ja Sally Hansenin kynsilakoilla. Värinä tomaatinpunainen Monsooner or Later. Lopuksi jalat rasvaan Lushin Pied a Pepper -jalkavoiteella, joka on aivan mahtava väsyneille ja turvonneille jaloille.  Stimuloiva inkivääri, antiseptiset kaneli ja neilikka, ja kontrolloiva sitruunaöljy saavat veren oikein kunnolla kiertämään jaloissa, ja tuoksuvat yhdessä aivan intialaiselta herkkuruoalta. Ja taas jaksaa ensi viikolla tallustaa!

Raparperijuustokakku.

Niihin viime keskiviikon grillibileisiin tein vietäviksi raparperijuustokakkua. Samanlaisen kakun vein myös sunnuntai grillibileisiin ja se sai aivan yhtä hyvän menestyksen molemmissa. Herkullinen resepti kun on niin halusin nyt täälläkin jakaa tämän herkun ohjeet. Se oli nimittäin hemmetin hyvää! Ei ollenkaan liian painavaa, ja raparperin kirpeys teki kakusta raikkaan eikä ollenkaan niin äklömakean kuin juustokakut joskus tuppaavat olemaan. Mansikoiden hieno makeus myös sopi kirpeän raparperin kanssa mainiosti. Todella herkullista.

Tarvitaan

Pohja
1 kuppi (2,5 dl) jauhoja
1/4 kuppia (0,6 dl) sokeria
115 g voita

Raparperiseos
3 kuppia (7,5 dl) paloiteltua raparperia (tuoretta tai pakastettua)
1/2 kuppia (1,25 dl) sokeria
1 rkl jauhoa

Juustokakkutaikina
450 g tuorejuustoa (maustamaton Philadelphia käy mainiosti)
1/2 kuppia (1,25 dl) sokeria
2 kananmunaa

Päällykerros
2 dl hapankermaa (sour cream - kermaviili tai rahka varmaan kelpaa myös)
2 rkl sokeria
1 tl vanilja-essenssiä (vaniljatankoa voi myös käyttää)

Vaiheet

1. Lämmitä uuni 190 C-asteeseen. Yhdistä pohjan ainekset (jauho, sokeri ja voi) ja sekoita kunnes seos on murumainen. Taputtele seos irtopohjavuoan (halkaisijaltaan n. 25 cm) pohjalle.

2. Sekoita raparperiseoksen ainekset yhteen (raparperi, sokeri ja jauho) ja kaada murupohjan päälle. Paista uunissa 15 minuuttia. Ota ulos uunista ja laita syrjään. Vähennä uunin lämpötila 175 asteeseen.

3. Vispaa tuorejuusto ja 1,25 dl sokeria isossa kulhossa kunnes seoksesta on tullut kermaisa. Vältä ylivatkaamista ettei kakusta tule sitkeä. Vatkaa kananmunat yksitellen joukkoon. Kaada kuumien raparperien päälle.

4. Paista n. 30 minuuttia, tai kunnes juustokakku on hyytynyt. Hyytymisen näkee siitä kun kakkua hytisyttää, niin vain keskiosan tulisi hytistä vähän.
5. Sekoita päällykerroksen ainekset (hapankerma, sokeri, vanilja-essenssi) keskenään ja levitä kuuman kakun päälle.

6. Sujauta terävä veitsi juustokakun ja vuoan väliin ja leikkaa varovasti juustokakku irti vuoasta. Näin jäähtyessään juustokakku ei halkea.

7. Koristele jäähtynyt kakku mansikoilla.

Kesän toiset kunnolliset grillibileet

Kihlatun kaveri palasi maailmanvalloitusmatkaltaan takaisin kotiin, joten eilen sunnuntaina kokoonnuttiin grillibileisiin juhlistamaan sankarin paluuta. Syötiin popsittiin herkkua ruokaa, vein viemisiksi taas juustokakun ja juotiin Kambodiasta raijattua supertulista pippurivodkaa, joka sai suurimman osan ihmisistä pahanvointiseksi. Se oli siis näitä kotitekoisia makuvodkia, joissa vodkapulloon on lisätty mausteita maun mukaan - tähän oli tungettu mukaan puoli pulloa mustapippuria ja vodka oli näistä värjäytynyt sysimustaksi. Voin kertoa, että melkoisen tiukkaa tavaraa.

 

t-paita M&S, hame Banana Republic, laukku New Look, vyö H&M

 

 

Tässä kuvaa kotiopalattua meidän ihan vasta maalattua puutarhanaitaa vasten. Melkein samaa väriä kuin hiukset! Nuo kengät, joita kihlattu kutsuu nimellä biscuit shoes, ovat vanhat suosikit jotka ovat olleet ullakolla parisen vuotta. Ihanat edelleen. Ne ovat itseasiassa jo melkein roskiskelpoiset, en ole vain vielä hennonnut heittää niitä pois, niin lempparit ne ovat olleet. Käytin niitä muinoin 9 kuukautta yhtäjaksoiseen lähes joka päivä. 

 

Biscuit shoes

 

 

Maanantai-aamuna mulla alkaakin työt, ainakin joksikin aikaa. On ollut melkoinen sählinki kaiken kanssa, työhön sopivien vaatteiden etsimisestä lähtien huomenna tulevan vieraan tulojärjestelyihin saakka. Täytyykin painua sitten nukkumatin paikkeilla että huomenna jaksaa olla hereillä koulutuksessa!

13 vinkkiä Lontoon matkaajille

Joskus täällä käyvät kaverit ja perheenjäsenet kyselevät minulta vinkkejä mitä tekisi ja mitä välttäisi Lontoossa. Juuri nyt tänne tulevalta kanukkikaverilta tuli samanlaisia kyselyjä, joten ajattelin että voisin vähän miettiä näitä muutenkin. Kauan täällä asuneena sitä melkein turtuu niihin päivänselvyyksiin, jotka kuitenkin tänne matkaaville voivat olla kovinkin tärkeitä asioita tietää. Tässä jokatapauksessa 13 vinkkiä minun kokemukseni pohjalta täällä matkaaville matkan nauttimisen avuksi!

1. Älä matkusta ruuhka-aikana, eli ennen klo 9.30 tai 17-19 välillä. Jos matkustat varaudu olemaan kuin silli suolapurkissa.

2. Rullaportaissa AINA seiso oikealla. Älä ole ärsyttävä turisti, paikallisilla on kiire.

3. Hommaa Pay as you go Oyster-kortti matkustamiseen metroasemilta. Ei kannata säätää paperilippusten kanssa ja tulee samanhintaiseksi.

4. Teattereissa voi käydä päivälläkin. Matinee-näytökset ovat vähemmän täynnä ja halvempia.

5. Ota mukaan helposti kannettava laukku - paljon portaita, vähän toimivia hissejä ja raskas matkalaukku ovat huono yhdistelmä.

6. Oxford Streetin shoppailut kannattaa hoitaa aamulla ja aamupäivällä. Ei iltapäivän tungoksessa.

7. Älä levittele kalliita tavaroita ympäriinsä julkisissa, tai kailota uuteen hienoon puhelimeen kadulla. Ikäviä ihmisiä on turhan monia.

8. Vältä nostalgisten pikkukahviloiden kahvia kuin ruttoa. Starbucksista ja muista ketjuista saa parhaat kahvit.

9. Skippaa Madam Tussauds. Jos sinne on aivan pakko mennä hommaa edes liput etukäteen ettet joudu jonottamaan tuntikausia muiden turistien kera.

10. Ota mukaan kunnolliset kävelykengät. Julkisilla liikkuessa joutuu kävelemään yllättävän paljon.

11. Bussi on metroa kätevämpi lyhyillä matkoilla, ja sitä pääsee näkemäänkin niitä paljonpuhuttuja maisemia.

12. Covent Garden, Camden Town ja Leicester Square ovat yliarvostettuja. Ja täynnä turisteja.

13. Ei kannata langeta kadunvarsikojujen kiinalaisiin sapuskoihin, vaikka ne näyttäisivätkin todella maukkailta. Ne eivät sitä ole.



Mitäs vinkkejä te antaisitte?

Lontoon Japani-tuliaisia

Superkiva ja tuottoisa lomapäivä taaskin. Tällä kertaa matka kävi keskustaan, ja treffasin suomalaisen kaverin teatteriesityksen merkeissä. Käytiin katsomassa Shirley Valentine, joka kuuluu samaan sarjaan näitä Willy Russel näytelmiä kuten Educating Ritakin. Tykkäsin tästäkin todella paljon. Pitäisi päästä käymään teatterissa useamminkin!

Teatterin jälkeen kävin hakemassa vähän tuliaisia kotiin jääneelle kihlatulle, vähän ilahduttamaan häntä. Kotiin kun on niin tylsä jäädä. Toin kaikkea kivaa - osa tosin oli enemmän minun suulleni suunnattuja. Tunnistaako kukaan näistä muuten mitään? En tiedä lueskeleeko täällä kukaan Japanista tai japanilaisesta ruoasta kiinnostunut ihminen.

Jokatapauksessa, gyoza (japanese dumplings) on kihlatun suuuuuuuuri suosikki joten sitä hän aina kinuaa. Nyt sai. Wasabi-herneet ovat molempien mieleen, ja veikkaan että japanilainen curry tulee häntäkin miellyttämään.  Tofu ja riisi nyt ovat melko mauttomia itsessään eli varmaan hänellekin kelpaavat... Mutta suuri osa tästä lastista sai herran nyrpistelemään. Nattoo, uron (oolong) cha ja bonito-kalahiutaleet erityisesti aiheuttivat pitkiä katseita. Uron cha, on kylmää teejuomaa, joka on oikeasti aika katkeraa ja pahaa, mutta todella virkistävää kuumalla kelillä. Nattoo on sitä haisevaa fermentoitua soijapapusekoitusta, joka on sekin oikeasti vähän ällöä, mutta jotenkin koukuttavaa. Kalahiutaleita ostin itseasiassa aivan tiettyä tarkoitusta varten. Minun on tehnyt jo pidemmän aikaa mieli hiyayakkoa. Se on siis tofua, jonka päälle laitetaan kevätsipuleita, raastettua inkivääriä, soijaa ja kalahiutaleita. Virkistävä kesäruoka.

Nyt kun olen näitä tuliaisia tässä selittänyt eivät ne taida kuulostaa ollenkaan houkuttavilta... Ei näitä varmaan kukaan joka ei ole asunut Japanissa voi erityisemmin arvostaa. Ovat ne silti ihan oikeasti hyviä!

Kesän ensimmäiset kunnolliset grillibileet

Olipas tosi tuottoisa keskiviikko! Heräsin aikaisin, leivoin juustokakun, kävin lenkillä, mentiin päiväelokuviin kihlatun ja hänen kavereidensa kanssa ja illaksi vielä grillipippaloihin (juustokakku mukana tietysti). Koko päivä menoa ja meininkiä, parhaissa lomafiiliksissä. Tätä loman pitäisi just olla.

Käytiin katsomassa Toy Story 3, ja se oli aivan mahtava. Loppuvaiheissa oli minulla ainakin melkoisen tunteellinen olo, ja melkein tippa linssissä, niin ihana se loppu oli. Ja jännittävät kohdat olivat todella jänniä, ja sen elokuvateatterin penkin käsinojissa on varmaan vieläkin kynnenjälkiäni. Ihme kuinka sitä voikaan eläytyä animaatio-elokuvaan niinkin paljon. Vähän harmitti että elokuvateatterit täällä ovat täynnä idiootteja, jotka puhuvat elokuvien aikana, ja häiritsevät sitä nautintoa. Olisikohan ongelmana se että koulujen kesälomat ovat juuri alkaneet... Kaikenlisäksi istuttiin näiden kavereiden vaatimuksesta takapenkeillä, jonne ne idiootit myös yleensä kerääntyvät (siis muut idiootit kuin meidän porukka). Itse istun aina keskellä ja keskellä. En tajua miksi kukaan haluaisi istua takana - eihän se screenikään näytä paljoa telkkaria isommalta niistä takapenkeistä.

Jokatapauksessa, illalla syötiin paljon ja hartaudella. Makkaraa, hamppareita ja pihviä. Ja minun omin kätösin tehtyjä juustokakkuja ja Smarties-keksejä päälle. Ei voi muuta sanoa kuin nom. Tykkäsin juustokakusta myös tosi paljon - raparperi-vanilja-juustokakku mansikoilla. Just sopivan kirpeä, pikkaisen makea eikä ollenkaan liian raskas. Voisin vielä jossain vaiheessa lisäillä tänne myös reseptin!

Mekko Banana Republic, ballerinat Global, laukku Furla, huivi ja rannekoru H&M

Kun olin myös tavallista kivemmin pukeutunut pakotin kihlatun ottamaan asu-kuvan kotio päästyä. Uusi, pitkän päivän päätteeksi ryppyinen, pellavamekko on sieltä Banana Republicista - tosi kiva ostos. Söpskä korallinen väri, pellavaa päältä, ja sisus silkkipuuvillasekoitetta, eli aivan täydellinen kesämekko kuumempiinkin päiviin. Kätevät taskutkin löytyivät, ja tarpeeksi tilaa grillimasulle. Hyvä ostos kaikenkaikkiaan.

Fried Sweet Chilli Chicken

Ei tässä ihan vielä olla valumassa ruokablogien kastiin, mutta halusin jakaa täälläkin tämän lempparireseptini. Juuri toissapäivänä kun tätä innostuttiin taas tekemään. Parisen kuukautta sitten hankittu Ching's Chinese Food in Minutes pikapikaa nousi lempparikokkikirjojeni kärkeen. Tästä kirjasta poimittu Fried Sweet Chilli Chicken resepti on nykyään yksi meidän ehdottomista suosikeista, ja halusin antaa teillekin mahdollisuuden kokeilla tätä. Kannattaa!

Tarvitaan

Kanapalat: 

350-400g kanafileitä, sopivankokoisiin paloihin leikattuna

1 kananmuna

4 rkl vehnäjauhoja (kirja suosittaa 2 valkuaista ja maissijauhoa - mutta tämäkin yhdistelmä toimii jos on laiskana liikenteessä niinkuin minä melkein aina)

rypsiöljyä uppopaistamiseen (tai muuta vastaavaa)

suolaa ja valkopippuria

Kastike:

3 valkosipulinkynttä hienoksi paloiteltuna

2,5cm pätkä inkivääriä, kuorittuna ja hienoksi siivutettuna

1 punainen chili, ilman siemeniä ja hienoksi paloiteltuna

1 rkl soijakastiketta

6 rkl sweet chilli -kastiketta

1 limen mehu

kourallinen tuoretta korianteria hienoksi silputtuna

Vaiheet 

1) Paloittele kananfileet ja mausta suolalla ja valkopippurilla. Sekoita kananmuna ja jauhot, ja sekoita kananpalaset joukkoon, niin että jokainen kananpalanen saa sekoitusta päälleen.

2) Täytä wokin syvyydestä kolmasosa rypsiöljyllä ja lämmitä se 180 celcius-asteeseen. Katso vinkit postauksen lopusta!

3) Taikinoitetut kanat laitetaan yksitellen öljyyn, ja annetaan paistua 5 minuuttia kunnes ne ovat kullankeltaisia ja rapeita. Nosta ylös puikoilla tai pihtimillä (tms) ja laita talouspaperin päälle. Itse laitan kanat aina kahdessa setissä, muuten wokki on vähän turhan täynnä ja kananpalaset tarttuvat toisiinsa. Kaada öljy siivilän kautta kuumuudenkestävään astiaan (kattila tms)

4) Kastikkeen tekeminen. Pyyhi wokki ja lämmitä korkealla liekillä. Lisää yksi rkl siivilöityä öljyä ja kun se alkaa savuta lisää valkosipuli, inkivääri ja chili ja paista muutama sekunti. Lisää sitten sweet chilli -kastike, soijakastike ja limen mehu (vinkki - minä yleensä sekoittelen nämä ainekset yhteen jo ennen kokkauksen aloittamista, tässä on meinaan sen verran kiire ettei sitä ehdi kunnolla limeä puristelemaan). Sekoita hyvin.

5) Laita kana takaisin wokkiin ja kääntele niin että kastike peittää palaset hyvin. Kääntele mukaan korianteri ja tarjoa.

Itse yleensä tarjoan tämän, kuten kuvasta näkyy, riisin ja joko tulisen pak choi-shiitake muhennoksen tai valkosipulipinaatin kera. Aika herkullista! En ole erikoisempi ruokakuvaaja, tämä on meinaan himputisti herkullisempaa suussa kuin tuossa kuvassa!

Pari hyvää vinkkiä - öljy on tarpeeksi lämmintä kun sinne tiputettu leipäpalanen paistuu kullanruskeaksi 15 sekunnissa ja nousee öljyn pinnalle. Siivilöidyn öljyn voi käyttää uppopaistamiseen uudestaan, ainakin pari kertaa, eli sitä ei kannata heittää pois. 

Miltäs vaikutti tämä resepti?

Kesän lukulistalla

Olin pienenä varsinainen lukutoukka. Saatoin kuluttaa päiviä kirjojen lomassa, uppoutuen vieraaseen maailmaan, heräten lukuhorroksestani vain syömään. Nukkuminenkin jäi vähän väliin näissä lukutuokioissa. Aikuisena ei vain aikaa enää riitä kunnolliseen lukunautintoon, ja vuoden mittaan sitä jää helposti kirjoja kesken ja hyllylle ajanpuutteessa. Mutta onneksi on LOMA! Tässä on useampia kirjoja, joiden lukuhetkeä olen odottanut innolla, ja nyt lomapäivinä on vihdoinkin aikaa toteuttaa aikeet. 

Joululahjaksi saadu Red Herring and White Elephants, ja What Made the Crocodile Cry? ovat kirjoja englannin kielen pienistä kommervenkeistä. Näissä kirjoissa selitetään alkuperiä erilaisille kummallisille sanonnoille, kuten Bob's your uncle tai Pull your finger out. Jo ylimalkaisesta selailusta olen jo oppinut melkoisesti uutta tietoa ja jopa sanontoja. Suosittelisin englanninopiskelijoille, tai kenelle tahansa joka haluaa oppia kieltä syvemmällä tasolla.

Watching the English kirjaan sain vinkkauksen täältä blogin puolelta lukijalta - kiitokset sinne! Tämä on vallan mainio kirja ja taisteli huomiostani tenttiinlukuhetkillä vähän liikaakin. Hauskasti kirjoitettu tutkimus englantilaisten psyyken syvimmistä saloista, englantilaisuuden "säännöistä" ja siitä miksi englantilaiset käyttäytyvät kuinka käyttäytyvät. Aivan mahtava kirja kaikille kulttuurieroista kiinnostuneille.

Paasilinna ja Harper Lee ovat olleet jo pitkään omalla henkilökohtaisella lukulistallani. Nyt näihin on vihdoinkin aikaa. Näitä en ole vielä ehtinyt paljoa silmäilemään, mutta eiköhän pitkä kuuma kesä veny näihinkin. Coelhon The Alchemist on todella kehuttu kirja, ja jotkut väittävät sen jopa muuttaneen elämänsä. Sekin on ollut jo pitkään lukulistalla, nyt vihdoinkin hyppysissä.

Cornwellin kirja The Scarpetta Factor edustaa dekkareita, joita on helppo lukea kuumuuden pehmentäneillä aivoilla. Tämän olen saanut jo melkein loppuun, ja ihan hyvä lajinsa edustaja. Ehkä enemmän mieleeni ovat kuitenkin samaan kuolinsyyntutkija/forensic anthropology-genreen sijoittuvat Kathy Reichs'in kirjat, jotka kertovat Dr. Temperance Brennanista, eli siitä Bones-TV-sarjan päätähdestä. Olen melkoinen Bones-fani, joten nämä kirjat iskivät minulle kotiin. Suosittelen kokeilemaan molempia kirjailijoita jos tästä dekkarigenrestä tykkäätte!

Herkkusmoothie

Kesäpäivät ovat taas palanneet tännekin, joskaan eivät vielä helteisinä, niin aurinkoisina. Tälläisinä päivinä minun ainakin tekee mieli kovasti jotain herkullista, mutta kevyttä, välipalaa. Kohmeisen kermainen smoothie sopii näihin fiiliksiin aivan täydellisesti. Vaikka smoothien tekeminen aika helppoa onkin, ja reseptejä on varmaan yhtä monia kuin smoothienlitkijöitä, niin tälläinen on minun oma suosikkini. Helppo ja simppeli, mutta muokattu parin viime vuoden varrella täydellisesti omaan makuun sopivaksi. Yogurttipohjaan tehty tietenkin, muutenhan se olisi jotain aivan muuta kuin smoothieta.

Herkkusmoothie kahdelle

Pehmeää, kermaista yogurttia ½ litraa (esim. Yeo Valley, tai kreikkalainen yogurtti)
Jäisiä mustikoita n. 2 dl (saa olla reippaasti enemmänkin)
Kypsä, paloiteltu banaani (tai kaksi pientä)
Hunajaa kaksi isoa ruokalusikallista
Loraus maitoa tai marjamehua

Nautitaan ulkona auringonpaisteessa :) Ylimääräistä smoothieta ei varmaankaan jää, mutta jos näin kummasti sattuisi käymään, se säilyy myös jääkaapissa pari päivää :)

Kesäaakkoset

Eipä tässä ole mitään ihmeellistä tapahtunut, lepäilyä ja tavallista touhuilua vain. Elämä vain porskuttaa eteenpäin. Mutta tekipä mieli tehdä tälläinen pieni aakkospostaus siitä, mitä minun kesääni erottamattomasti kuuluu.

A Aurinko. Iso ylläri :)

B Bikinibody. Suunnitteilla, vaikkei vielä hallussa. Bikinit rokkaa silti.

C Collegeshortsit. Harmaat pehmoiset ovat kesäuniformu puistossa kirmailuun ja pallon potkimiseen.

D Dekkarit. Kuumuuden pehmentämät aivot saavat tarpeeksi älyllisiä ponnisteluja jännäreiden ja dekkareiden lukemisesta - ehdotonta kesälukemista!

E Energia. Aurinkosta saa uutta puhtia potkuun.

F Fanta Icy Lemon. Parempaa kuin tavallinen keltainen, kirpeämpää eikä niin ällömakeaa, ja sitä tekee mieli helteillä.

G  Grillibileet. Vieraillaan useammassa, ja tarkoituksena pitää omatkin. Ehkä bileet karibialaisella teemalla. Teema-bileet ovat parhaita.

H Helteet. Täällä Lontoossa kuulemma kesäisin on usein melkoisia helteitä. Saan nyt itsekin nauttia niistä ensimmäistä kertaa vuosiin.

I Iloisuus. Aurinko ja loma ei voi olla saamatta hymyä huulille.

J Jooga ja juokseminen. Mieluiten ulkosalla vehreyden keskellä.

K Kesähäät. Mennään kihlatun serkun häihin elokuun lopussa, ja ollaan aloitettu pukeutumisesta stressaaminen jo nyt.

L  Lusmuilu. Rauhallinen ja pitkä loma tekee poikaa, joten kaikkea muuta on tehty todella lunkisti.

M Maakuntamatkailu. Tänä kesänä tarkoitus tutustua Britannian saloihin retkeilyn puitteissa.

N Narukengät, flip-floppeinakin tunnetut. Varpaille tuuletusta vihdoinkin!

O Oleminen. Rauhoittuminen. Hetkessä eläminen.

P Piknikki. Luonnon helmassa juustojen ja hedelmien syönti, hyvää valkkaria ja ystäviä.

Q Quesadilla. Pikaista ja näppärää naposteltavaa, vaikka ulos mukaan.

R Rankkasateet. Kesäiset myrskyt ovat uskomattomia - joskus on ihana vain kuunnella sateen roiskia ropinaa pitkien helleaaltojen jälkeen.

S Supertiikeri. Ehdoton kesälemmikki jäätelökiskalla - tästä tulee aina lapsuuden kesät mieleen.

T Turisti (omassa kaupungissa). Kesällä varsinkin tekee mieli tehdä kaikkia niitä turistijuttuja, joita kaupungissa oikeasti asuvana ei muuten viitsi tai jaksa tehdä.

U Ulkoilu. Talvisaikaan olen melkoinen kotihiiri, kesällä tekee mieli mennä ja viilettää.

V Vesimeloni. Kesäkuumalla jääkaappiviilea vesimeloni on ehdotonta kesäruokaa, jolla voi kepeästi korvata lounaan.
 

W Waterparks. Vesiliukumäet, uimaaltaassa polskuttelu, auringon paistattelu. Järvenrantakin ilman sen kummempia vesileluja kelpaisi.

X Xylitoli. Mitä muutakaan tähän nyt keksisi.

Y Yllätyksellisyys. Kesä täyttyy aina ex tempore -menoista, ja yllätyksistä, jotka talvisin jäävät ajatuksen asteelle.

Z Zanzibar. Jos voisin jonnekin kesällä mennä, se olisi tähän paratiisiin.

Ä Äyriäiset. Kaikenmoiset merenelävät sopivat hyvin kesäpöydän tarjoiluun.

Ö Ötökät. Täällä ei erityisemmin hyttysistä tarvitse huolehtia, mutta kaikki ne ällökärpäset!

Å Åland. Jos olisin nyt Suomessa kävisin ensimmäistä kertaa Ahvenanmaalla minilomalla. Monia kertoja Ruotsinlaivalla siitä ohi lipuneena on vähän harmi etten ole ikinä saarilla käynyt.



P.S. Tämä oli muuten yllättävän hankala. Varsinkin kirjaimet Q, X, Z, Ä, Ö ja Å aiheuttivat suuria ongelmia!

Muistorikkaita ruokia maailman ääristä

Vuosien varrella eri maissa asuessa minulle on jäänyt muutamia erikoisia herkkuruokia, joihin aina silloin tällöin herää himo. Ne eivät välttämättä ole tavallisimpia, tai kaikista pidetyimpiä ruokia, mutta niitä silti jostain syystä tekee kovasti mieli. Kirpeän ihanasti ne muistuttavat menneistä vuosista, tunteista ja kokemuksista vieraissa maissa ja samanaikaisesti ne tuovat tutun turvallisen tunteen, jonnekin kuulumisesta. Muistorikkaita ruokia.

Japani

Mielipiteitä jakava nattoo on minun mielipiteeni mukaisesti suurta herkkua. Kyseessä on siis fermentoituja soijapapuja, rihmamaisessa ja löysässä kastikkeessa, tuoksuu lähinnä homejuustolta. Mahtiyhdistelmä on nattoo riisin ja misokeiton kera. Kihlatun mielestä se on iljettävän limaista haisuruokaa, jota ei saa syödä saman katon alla.

Suomi

Ruisleipä, voita ja Kallen mätitahnaa oikein ohuelti. Mmmm. Harvemmin Kallen mätitahnaa tekee enää mieli, mutta onneksi sitä saa helposti IKEAsta. Kihlattu antaa tosin tällekin peukut alas, mädin "ällöttävyyden" vuoksi.

Iso-Britannia

Lämpimät crumpetit, sipaus voita ja päälle Marmitea, niin että reiät imaisevat sitä hiukan sisäänsä. Herkullista! Eräs brittikaverini vuosia sitten, eräinä ensimmäisinä Englannin-kertoinani, tutustutti minut tähän aamiaiserikoisuuteen. Siitä lähtien tämä herkku on ollut minulle se kaikista brittiläisin aamiainen, mitä voin kuvitella. Kihlatulta tämäkin herättää lähinnä kohonneita kulmakarvoja.

Venäjä

Blinit (tai perussuomalaisemmin lätyt) ja päälle kondensoitua maitoa. Siis sitä paksua, makeaa tahnaa. Kaalipiiraat tuovat myös Venäjän mieleen herkullisella tavalla.

Ranska

Vaikka asuinkin Ranskassa lähes kaksi vuotta ainoat kunnolliset ruokamuistot liittyvät juustoon. Erityisesti sydäntä lämmitti paikallinen juusto Tomme de Savoie. Harmittavaa kyllä, se on kaikkialla muualla paitsi Savoyssa melkoisen kallista, joten siitä nautin todella todella harvoin. Toinen ruokamuistoni Ranskasta liittyy myöskin juustoon - Raclette-juusto sulatettuna perunan ja leikkeleiden päälle muistuttaa aina mieleen lasketteluajat.

Uganda

Uganda ei valitettavasti ollut mikään kulinaarinen elämys, ja varsinkaan perinteinen paikallinen ruoka ei minulle uponnut ei sitten ollenkaan, enkä siitä täällä Lontoossa haaveilekaan. Parhaita muistorikkaita makuhetkiä kuitenkin tarjosivat lukuisat kadunvarsikeittiöt, joista usein nappasin matkalle mukaan grillatun lihavartaan vuohen lihalla. Savuisen suolainen ja vähän sitkeä lihavarras, jota tuli aina syödä kovin varovaisesti (luusäröjä  katsokaas- paikalliseen tapaan liha paloiteltiin machetella, joten hampaita lohkivia luusäröjä jäi aina lihaan) oli minulle ehdotonta Uganda-ruokaa.



Onko teillä mitään muistorikkaita ruokia?

Lontoon ääripäissä

Jotenkin tosi ihana viikonloppu - onpa kivaa olla lomalla!

Sain lauantaiksi ilmaiset liput (taas) teatteriin. Tällä kertaa liput olivat näytelmään Educating Rita, ja kun kihlattu oli menossa serkkunsa polttareihin, pyysin mukaan (tulevan) anoppini. Minä hoidin liput, hän hoiti syötävät ja juotavat, eli hyvä diili! En ole elokuvaakaan koskaan nähnyt, joten olin todella innoissani teatteriin menosta. Saatiin yllättäen vielä istumapaikat talon parhailta paikoilta, oikein läheltä ja keskeltä, ja tuntui kuin melkein olisi ollut itsekin näyttämöllä. Kaiken lisäksi näytelmä oli todella hyvä, itse oikein uppouduin tarinaan ja näyttelijöiden suoritukseen. Kirsikkana kakun päällä oli jumalattoman viileä ilmastointi, joka tuntui taivaan lahjalta tämän viikonlopun helleaalloossa. Ah.

Sen jälkeen käytiin Japan Centerissä, itse ostin melkoisesti japanilaisia herkkuja, ja syötiin sushit siihen päälle, ennenkuin painuttiin shoppailemaan. Ja aika tehokkaasti ainakin minä shoppailin vajaassa puolessa tunnissa. Ostin mustat chinot, korallin pellavamekon, turkoosinvihreän printtipaidan, perusvalkoisen t-paidan ja valkoisen pellavahameen siinä vajaassa puolessa tunnissa mikä viihdyttiin Banana Republicissa. Joka muuten on vanha tuttavuus, josta en ole aikaisemmin oikein pitänyt, mutta nyt se on näköjään muuttunut tosi tyylikkääksi vuosien varrella. Olisin varmasti löytänyt lisää ostettavaa, jos meitä ei olisi potkittu kaupasta sulkemisen takia pihalle. Kuten kuvasta näkyy keskusta oli ihan tukossa turisteista, joten oli kiva lähteä vähän vapaammille maille.

Siirryttiin anoppilaan maalle. Aikamoinen ero. Leicester Squarin vilinästä Essexin kyläpahaseen. Siellä vietettiin sunnuntai, grillaten, leväten ja maaseudulla kävellen. Käytiin kirkkokahveilla, iltapäiväteen asemasta, ja nautittiin lämmöstä puutarhassa markiisin alla.

Ja tottakai ne uudet vaatteet tuli saada päälle, vaikkei t-paituli tuon valkoisen pellavahameen kera ollutkaan ihan nappiyhdistelmä. Mutta pakko mikä pakko. Nätti väriyhdistelmä kuitenkin ja oikein sopiva helteisiin.

Hair - the musical

Eilen oli tylsä päivä. Istuin kotona tietokoneen ääressä, pohtien mitä sitä tekisikään. Suihkun etsiminen vaikutti kaikista lupaavimmalta toiminnalta. 

Mutta yllättäen sain tarjouksen ilmaisista lipuista ja ex tempore päätin lähteä matineé näytökseen kaupungille, katsomaan Hair -musikaalia. Aika hyvä tuuri, tylsänä päivänä kun ei ole mitään muuta tekemistä, saakin ilmaiset teatteriliput :) Kaikenlisäksi, rakastan musikaaleja aivan täysillä! Mikäs sen parempaa. Armaani "musikaalit-on-typeriä-katson-mielummin-telkkaria" jäi kotiin, joten sain myös vähän itsenäistä aikaa itselleni, ja tiesin saavani käydä pienellä shoppausreissulla musikaalin jälkeen, ilman mukana raahustavaa ja nalkuttavaa miestä. Just mahtava päivä :)

Pidin musikaalista todella paljon. Lemppariksi se ei aivan kivunnut, mutta oikein hyvää ajanvietettä se silti oli.  Tarinassa seurataan joukkoa hippinuoria, jotka kasvavat aikuisiksi 1960-luvun sykkeessä. Mukaan mahtuu paljon seksiä, huumeita ja vähän alastomuuttakin. Mielenkiintoisinta musikaalissa oli kuinka paljon yleisöä otettiin huomioon ja yleisöä myös puhuteltiin suoraan useampaan kertaan. Näyttelijät kipusivat yleisön joukkoon, kävellen selkänojilla ja käsituilla, istuivat tyhjille istuimille juttelemaan, lainasivat koruja, pöyhöttivät hiuksia, jakoivat flyereitä. Minunkin ponihäntääni heilauteltiin, vaikken ihan sivuistuimella istunutkaan. Viimeisen laulun aikana yleisö myös kutsuttiin lavalle tanssimaan ja laulamaan viimeistä laulua (Let the sunshine in - se perinteinen hippilaulu). Minäkin menin, tottakai!

Musiikillisesti musikaali mielestäni ratsasti liikaa yhden laulun varjolla, vaikka muutkin laulut olivat hyviä. Hauskuutta ja vitsejä löytyi, ja silloin 1960-luvulla tämän musikaalin alkaessa, se varmasti herätti melkoisesti kohua ja pahennusta (sex, drugs and interracial couples). Kuulemma Janis Joplin ja Jimi Hendrix olivat tämän musikaalin faneja.

Minä tykkäsin!

Harmittavaa kyllä, Youtuben upotustoiminto ei nyt oikein tunnu toimivan minun koneellani, mutta täältä voi tiirailla musikaalipätkiä!

Sovituskoppiriitoja

Olen jo kohtuullisen kauan asunut poissa Suomesta, joten aina kun siellä käyn (yleensä kerran kaksi vuodessa) huomaan jonkun (nykyään) minulle erikoisen asian jota alan ihmettelemään kovasti. Eräs asia mikä minua on erityisesti ihmettänyt jo useamman Suomi-loman ajan on asiakkaiden ja myyjien välinen suhde. Olen kiinnittänyt huomioni siihen, että vaatekaupoissa myyjät olettavat ja jopa pyytävät asiakkaita viemään sovittamansa vaatteet takaisin paikoilleen. Viimeksi Tampereen Gina Tricotissa käydessäni todistin todella kummallista sananvaihtoa. Sovituskopista poistuessaan keski-ikäinen nainen tyttärineen vaatepino kourissaan kysyi myyjältä, että mitä näille vaatteille pitäisi tehdä. "Joo, voitte viedä ne omille paikoilleen" sanoi parikymppinen myyjäneito vinosti hymyillen.

Asiakaspalvelu, hei haloo, maa kutsuu?!?

En tiedä onko tämä ehkä pikkukaupunkien ongelma, ja ehkäpä suuren maailman Helsingissä on päästy tästä eteenpäin ihan oikeaan asiakaspalveluun. Tämä olisi kuitenkin aivan ennenkuulumatonta Lontoossa. Täällä vaatekauppojen myyjät, ne siis jotka ovat kytiksellä siinä sovituskoppien edessä, kysyvät sovituskoppirupeaman jälkeen kauniisti miellyttikö mikään ja ottavat sopimattomat vaatteet itselleen. Ja sitten nämä myyjät vievät ne takaisin kauppatilaan, oikeisiin paikkoihin. Vähän paremmissa kaupoissa myyjät myös juoksevat sinulle uusia kokoja ja värejä haluamistasi vaatteista. Jos joku kuvittelisikaan juoksuttavansa asiakkaita tekemässä omaa (palkattua) työtään, ei neiti (tahi herra) siinä palkatussa työssä pitkään olisi.

Eniten minua ihmetyttää miten vaatekauppojen omistajat hyväksyvät tuollaisen käytöksen? Jos minä omistaisin vaatekaupan, pitäisin tasan tarkkaan huolen siitä että asiakkailla olisi mahdollisimman paljon aikaa käyskennellä kaupassa katsomassa vaatteita antaen heille mahdollisuuden löytää ostettavaa. Kuvitteleeko joku muka että ravaaminen ympäri vaatekauppaa tehden myyjien työtä (kyllä, näille vaatekaupoissa juoruaville tytöntylleröille maksetaan ihan oikeaa palkkaakin) on kaupalle jotenkin kannattavaa? Olen sivusilmällä seurannut vaatekauppojen myyjien työtä, ja siinä ei oikeasti näytä olevan kovinkaan paljoa tekemistä. Ravintola-alalla pitkään työskennelleenä olen tottunut siihen että niiden palkkapennosten eteen saa oikeasti juostakin ja huhkia hommia hiki hatussa, ja oikein puistattaa katsoa kun jotkut vaatekaupan neidit eivät välitä nostaa edes sormeaan tehdäkseen ihan oikeaa raakaa työtä.

Minua on pyydetty parisen kertaa Tampereen Hennesissä viemään sovittamani vaatteet takaisin paikoilleen. En tosiaankaan vie. Olen tullut vaatekauppaan löytääkseni sieltä jotain ostettavaa, ja näin välillisesti maksamaan myyjien palkkoja. En todellakaan meinaa tehdä vielä heidän hommiaan siihen päälle. Kerran itseasiassa riitelin erään myyjän kanssa aiheesta, ja kysyinkin häneltä suoraan että maksetaanko hänelle palkkaa pelkästä perseellään istumisesta. Myönnetään, taisin olla tavallista äkäisämpi sinä päivänä, yleensä lykkään vaatteet vain ensimmäiseen rekkiin sovituskopin ulkopuolella myyjiä sen kummemmin haastamatta, vaikka silloin tosin pidän huolen siitä että näillä röyhkeillä myyjillä on edes suora näköyhteys tähän rekkiin. Vaikea uskoa että muutama vuosi sitten vein vaatteet aina kiltisti paikoilleen, Suomen systeemeihin oppineena. Nyt olen oppinut paremmille tavoille.

Viettekö te vaatteet kiltisti paikoilleen?

Kesälomapäivien kiireitä

Uskomatonta, mutta näinä kesälomapäivinä tuntuu tekevän hurjasti paljon enemmän kuin tavallisina koulupäivinä.  Tulee luettua dekkaria, käytyä kaupungilla aleshoppailemassa, ja illallisilla tai lounailla ulkona tai kihlatun sukulaisilla, ja aina sopivassa välissä nukuttua pienoiset nokoset. Ollaan tässä välissä ehditty käymään IKEAssa ostamassa erilaisia säilytysratkaisuja kaikenmoiselle roinalle, haettua kihlatulle uusi puku kesähäihin (ei siis meidän), ja kulutettua puolitoista vuotta sitten saamamme kihlajaislahjakortti Debenhamsiin melkoiseen kasaa keittiövempaimia. Nyt on meillä uusi hieno ja kiiltävä leipälaatikko, vispilä, bambuhöyrytin, pressopannu ja kakkuvuokia. Meillä on tällä hetkellä meneillään myös kylpyhuoneremontti, joten suihkun perässä juoksemista on tullut myös harrastettua - lähinnä käyden sukuloimassa pikasuihkun verukkeella. 

Minun ei itseasiassa enää oikeasti tee edes mieli löytää kesätöitä, harrastaisin tätä mukavan kiireistä  ja aikaansaavaa joutilaisuutta pidemmänkin aikaa. 

Viikonloppuna vahdittiin kihlatun sisarenpoikia, vuosia kaksi ja viisi. Söpöjä veijareita. Isompi askarteli meille tälläiset hienot korut, ihan omasta aloitteestaan. Minulle hienot korvikset, ja kihlatulle hienon hiuskorun (headress, mikä se nyt suomeksi onkaan). Saatiin vielä mukaan todella hieno askarteltu taideteos johon viisivuotias veijari käytti tuubillisen hileliimaa ja kaksi pussillista oikein värikkäitä ja kiilteleviä sydän- a pallokoristeita. Se on nyt aitiopaikalla olohuoneessa :)

Eihän mun pidä löytää töitä, eihän? Voinhan jäädä vielä lomalle, voinhan? :) 

Uudet ihanat...

... aurinkolasit!

Olen ihan fiiliksissä, ja käytän näitä ihan jatkuvaa syöttöä ja blogin kuvissakin ne ovat jo vilahdelleet. Peilailen ja kyselen rakkaalta että enkös olekin kovin chic nämä päässäni. Just tälläisiä neliskanttisen pyöreitä retrolaseja olen metsästänyt ja nyt löytyi. Erityisesti tykästyin tuohon helmeen sangassa - ihan pieni yksityiskohta joka tekee muuten simppeleistä laseista varsin erikoiset. En kehdannut tehdä järsimistestiä kaupassa, vaan vasta kotona, mutta kyllä ne helmet olivat sitten ihan aidot. Yllätyin positiivisesti.

Etsin juuri tälläisiä klassisen näköisiä laseja, joita voi käyttää useampia vuosia niiden näyttämättä "vanhoilta". En erityisemmin myöskään tykkää isoista strassilogoista jotka kiljuvat merkkiä metrien päähän - nämä olivat sopivan hillityt ja simppelit.

Seuraavaksi aurinkolasilistalla voisivat olla joko valkokehyksiset retrot, tai klassiset Raybanin Aviatorit. Tai ehkä Wayfaret, joillaisia käytin viimeksi ala-asteikäisenä. Nyt olisi melkoinen aurinkolasikuume itsellä päällä - nää vaan on niin käteviä asusteita joilla saa helposti erilaista ilmettä samanlaisiin asukokonaisuuksiin.

Juhannuskuvia vol. 2

Ja vähän vielä lisää, lähinnä venereissulta. Meillä oli tosiaankin ihan mahtijuhannus.

Saaren nimi oli Vuorikattila muistaakseni, ja se on kuulemma melko mukava grillauspaikka. Makkaraa nuotiolla, nam nam. Me jätettiin tällä kertaa ruokailut väliin.

Ja otettiin paljon tyhmiä kuvia kallioilla. Hyppyjä, sun muita pelleilyjä. Tuota leppäkerttua yritin pitkän aikaa asettaa nenälleni sillä olin satavarma että siitä tulisi aivan mahtava kuva. Kihlattu piti koko ideaa typeränä eikä suostunut ottamaan kuvaa. Annoin periksi kun leppis tippui kolmatta kertaa paidan sisälle.

Juhannus 2010

Juhannukseksi painuttiin sukulaisten mökille Turun rannikolle. Aurinko paistoi ja grilli rätisi rennon jutustelun säestämänä - mikäs sen parempaa? Kuten aina joka vuosi, ylensyötiin niin että ylänappia kiristi ja vihdottiin saunassa kuin viimeistä päivää. Kokko jäi tänä vuonna tekemättä, mutta käytiin vähän veneilemässä ja ihailemassa saaristomaisemia. Nättiä oli. 

P.S. Kuvanlaadun yllättävästä paranemisesta Suomen loman ajaksi on vastannut kihlatun uusi kamera. Hän saisi sitä käyttää vähän useamminkin, onhan näitä kuvia himskatin paljon kivempi katsella kuin sitä tavallista pokkarisuttua :)