maanantai 12. heinäkuuta 2010

Muistorikkaita ruokia maailman ääristä

Vuosien varrella eri maissa asuessa minulle on jäänyt muutamia erikoisia herkkuruokia, joihin aina silloin tällöin herää himo. Ne eivät välttämättä ole tavallisimpia, tai kaikista pidetyimpiä ruokia, mutta niitä silti jostain syystä tekee kovasti mieli. Kirpeän ihanasti ne muistuttavat menneistä vuosista, tunteista ja kokemuksista vieraissa maissa ja samanaikaisesti ne tuovat tutun turvallisen tunteen, jonnekin kuulumisesta. Muistorikkaita ruokia.




Japani

Mielipiteitä jakava nattoo on minun mielipiteeni mukaisesti suurta herkkua. Kyseessä on siis fermentoituja soijapapuja, rihmamaisessa ja löysässä kastikkeessa, tuoksuu lähinnä homejuustolta. Mahtiyhdistelmä on nattoo riisin ja misokeiton kera. Kihlatun mielestä se on iljettävän limaista haisuruokaa, jota ei saa syödä saman katon alla.




Suomi

Ruisleipä, voita ja Kallen mätitahnaa oikein ohuelti. Mmmm. Harvemmin Kallen mätitahnaa tekee enää mieli, mutta onneksi sitä saa helposti IKEAsta. Kihlattu antaa tosin tällekin peukut alas, mädin "ällöttävyyden" vuoksi.




Iso-Britannia

Lämpimät crumpetit, sipaus voita ja päälle Marmitea, niin että reiät imaisevat sitä hiukan sisäänsä. Herkullista! Eräs brittikaverini vuosia sitten, eräinä ensimmäisinä Englannin-kertoinani, tutustutti minut tähän aamiaiserikoisuuteen. Siitä lähtien tämä herkku on ollut minulle se kaikista brittiläisin aamiainen, mitä voin kuvitella. Kihlatulta tämäkin herättää lähinnä kohonneita kulmakarvoja.




Venäjä

Blinit (tai perussuomalaisemmin lätyt) ja päälle kondensoitua maitoa. Siis sitä paksua, makeaa tahnaa. Kaalipiiraat tuovat myös Venäjän mieleen herkullisella tavalla.




Ranska

Vaikka asuinkin Ranskassa lähes kaksi vuotta ainoat kunnolliset ruokamuistot liittyvät juustoon. Erityisesti sydäntä lämmitti paikallinen juusto Tomme de Savoie. Harmittavaa kyllä, se on kaikkialla muualla paitsi Savoyssa melkoisen kallista, joten siitä nautin todella todella harvoin. Toinen ruokamuistoni Ranskasta liittyy myöskin juustoon - Raclette-juusto sulatettuna perunan ja leikkeleiden päälle muistuttaa aina mieleen lasketteluajat.




Uganda

Uganda ei valitettavasti ollut mikään kulinaarinen elämys, ja varsinkaan perinteinen paikallinen ruoka ei minulle uponnut ei sitten ollenkaan, enkä siitä täällä Lontoossa haaveilekaan. Parhaita muistorikkaita makuhetkiä kuitenkin tarjosivat lukuisat kadunvarsikeittiöt, joista usein nappasin matkalle mukaan grillatun lihavartaan vuohen lihalla. Savuisen suolainen ja vähän sitkeä lihavarras, jota tuli aina syödä kovin varovaisesti (luusäröjä  katsokaas- paikalliseen tapaan liha paloiteltiin machetella, joten hampaita lohkivia luusäröjä jäi aina lihaan) oli minulle ehdotonta Uganda-ruokaa.



Onko teillä mitään muistorikkaita ruokia?

8 kommenttia:

  1. Oih! Oletko ollut Venäjällä? Missä koska mitä täh? :D
    Anteeksi jos aiheesta löytyy jo postaus.. :/
    Minua kiinnostaa Venäjä niin suunnattomasti ja imen siitä itseeni kaiken mahdollisen tiedon.. Kumpa vain joskus pääsisi käymään <3

    Ihana postaus :)

    VastaaPoista
  2. Mikä on ihka ihanin, paras, maittavin lemppariruokasi..?

    VastaaPoista
  3. Heh, mun lemppariruokaa on varmaan sushi, nuudelit, tai kreikkalainen salaatti. Ei mikään noista yllälueteltuista, ne on vaan muistoja herättäviä ruokia.

    Olin Venäjällä (Pietarissa) pari kuukautta viime kesänä työharjoittelussa. En ole mitään erityispostausta siitä tehnyt. Yleisiä postauksia siltä ajalta löytyy tunnisteiden Pietari ja Venäjällä alta (kato linkit!). Tai muutenkin kaikki heinä-elo ja osa syyskuun 2009 postaukset on Venäjällä elosta :)

    http://suklaatajakahvia.blogspot.com/search/label/Pietari

    http://suklaatajakahvia.blogspot.com/search/label/Ven%C3%A4j%C3%A4ll%C3%A4

    VastaaPoista
  4. Haluatko kertoa missä teit harjoittelun? Ja mitä kautta sinne pääsit. Vaadittiinko sinne sujuvaa venäjänkieltä? Itse en ole (vielä) opiskellut venäjää ollenkaan. :) Mutta tarkoitus on!
    Olen itse kiinnostunut työharjoittelusta Venäjällä, Opiskelen kauppatieteitä Skotlannissa.

    VastaaPoista
  5. Moi Nel. Pääsin CIMO:n kautta harjoitteluun Pietarin valtioyliopistoon. Niitä harjoitteluja on eri paikoissa, osa harjoittelijoista oli firmoissa ja osa hyväntekeväisyysjärjestöissä.

    Venäjänkielentaitoa vaadittiin, ja sen pitäisi olla vähintään välttävä. Ei välttämättä sujuva, mutta täysin kielitaidottomana ei pärjää. Osa harjoittelijoista puhui hyvää venäjää, suurin osa aika huonoa (mukaanlukien minä). Nopeasti siellä kuitenkin oppi!

    VastaaPoista
  6. Kiva kun vastasit. Cimoa olenkin tutkinut ja sinne ajattelin ottaa yhteyttä :) Jos ensi vuoden ahkerasti opiskelisin venäjää niin ehkä siitä välttävän saisi :)

    VastaaPoista
  7. Minulla ensimmaisena mieleen tulee Tansaniassa nautittavat kananjalat, siis nilkka ja varpaat. Suurta lasten herkkua jota minullekin aina vaan tarjottiin ja kohteliaana otin vastaan, mutta en kylla varmasti syonyt. Aika iljettavaa.

    VastaaPoista
  8. Nel, venäjä on loppujen lopuksi aika helppo kieli oppia alkeet. Vaikeampaa se alkaa olla korkeammalla tasolla.

    Katz, yööööööh. Mä oon kanssa syönyt kananjalkoja, tosin kiinalaisten kanssa. Yök. Onneksi siinä seurassa ei tarvinnut olla kohtelias ruoan suhteen, minua nimettäin kuvotti se limainen ja rustoinen jalka aivan älyttömästi :D

    VastaaPoista

Tätä blogia ei enää päivitetä, ja kommentteja luetaan harvakseltaan. Tervetuloa poikkeamaan uuteen blogiini Wave to Mummy

Related Posts with Thumbnails