Superkiva ja tuottoisa lomapäivä taaskin. Tällä kertaa matka kävi keskustaan, ja treffasin suomalaisen kaverin teatteriesityksen merkeissä. Käytiin katsomassa Shirley Valentine, joka kuuluu samaan sarjaan näitä Willy Russel näytelmiä kuten Educating Ritakin. Tykkäsin tästäkin todella paljon. Pitäisi päästä käymään teatterissa useamminkin!
Teatterin jälkeen kävin hakemassa vähän tuliaisia kotiin jääneelle kihlatulle, vähän ilahduttamaan häntä. Kotiin kun on niin tylsä jäädä. Toin kaikkea kivaa - osa tosin oli enemmän minun suulleni suunnattuja. Tunnistaako kukaan näistä muuten mitään? En tiedä lueskeleeko täällä kukaan Japanista tai japanilaisesta ruoasta kiinnostunut ihminen.
Jokatapauksessa, gyoza (japanese dumplings) on kihlatun suuuuuuuuri suosikki joten sitä hän aina kinuaa. Nyt sai. Wasabi-herneet ovat molempien mieleen, ja veikkaan että japanilainen curry tulee häntäkin miellyttämään. Tofu ja riisi nyt ovat melko mauttomia itsessään eli varmaan hänellekin kelpaavat... Mutta suuri osa tästä lastista sai herran nyrpistelemään. Nattoo, uron (oolong) cha ja bonito-kalahiutaleet erityisesti aiheuttivat pitkiä katseita. Uron cha, on kylmää teejuomaa, joka on oikeasti aika katkeraa ja pahaa, mutta todella virkistävää kuumalla kelillä. Nattoo on sitä haisevaa fermentoitua soijapapusekoitusta, joka on sekin oikeasti vähän ällöä, mutta jotenkin koukuttavaa. Kalahiutaleita ostin itseasiassa aivan tiettyä tarkoitusta varten. Minun on tehnyt jo pidemmän aikaa mieli hiyayakkoa. Se on siis tofua, jonka päälle laitetaan kevätsipuleita, raastettua inkivääriä, soijaa ja kalahiutaleita. Virkistävä kesäruoka.
Nyt kun olen näitä tuliaisia tässä selittänyt eivät ne taida kuulostaa ollenkaan houkuttavilta... Ei näitä varmaan kukaan joka ei ole asunut Japanissa voi erityisemmin arvostaa. Ovat ne silti ihan oikeasti hyviä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tätä blogia ei enää päivitetä, ja kommentteja luetaan harvakseltaan. Tervetuloa poikkeamaan uuteen blogiini Wave to Mummy