Olen aina rakastanut keittokirjoja. Vesi kielellä tarkastelen kauniita kuvia, tutkin reseptejä ja suunnittelen seuraavaa ostoslistaani tarvittavien ruoka-aineiden mukaan. Ylioppilaslahjaksi pyysin Iittalan Verna-sarjaa ja vapaavalintaisia keittokirjoja. Jos pyörin kirjakaupassa aikaani kuluttamassa, minut löytää mitä luultavammin ruokakirjojen osastolta. Suomeen minulle onkin jäänyt pieni kirjasto kokkauskirjoja, mutta täällä Briteissä kirjastoni on valitettavan suppea. Mutta ehkä se näistä pääsee alkuun.
Vinkin Harumi Kuriharan, tuon Japanin Delia Smithiksi kutsutun rouvan, keittokirjoihin löysin Haikuluotaimesta. Tämän yhden kirjan perusteella liityn tämän japanilaisen rouvan fani-joukkoihin. Helppoja ohjeita, ja juuri sellaista perinteistä japanilaista kotiruokaa jota kaipasin. Iloa toivat myös kirjan helpommasta päästä löytyvät reseptit, joita muistan Japanissa kotitalouden tunneilla kavereiden kanssa tehneeni. Amazon kauppasi myös kylkiäisenä Chingin kirjaa, joka päätettiin ottaa myös kokeiluun. Käsittääkseni Ching on melko suosittu täällä Briteissä, ja tämän keittokirjan perusteella ei suinkaan syyttä. Herkullista ja helppoa kiinalaista ruokaa!
Tämä on Everyday Harumi -kirjasta. Tonkatsu on yksiä ehdottomia omia suosikkejani tälläisestä tavallisesta japanilaisesta ruoasta. Kirjasta löytyi myös erilaisia donbureja, udon- ja soba-keittoja, muutamia tofu-annoksia sekä resepti toiselle ultimate-suosikilleni, eli kara-agelle (marinoituja ja friteerattuja kanapaloja). Reseptien konstailemattomuudesta kertoo myöskin se, että löysin tästä kirjasta useamman ruokalajin joita muistan vääntäneeni Japanin lukiossa kotitaloustunnilla. Virkistävää ettei koko teoksessa ollut yhtäkään sushi-reseptiä, joka usein tuntuu länsimaissa olevan se ainoa syötävän arvoinen japanilainen ruoka. Tai no, olihan siellä yksi chirashi-zushin tyyppinen viritelmä, mutta sekin hyvin "kodinomaiseen" tapaan toteutettuna.
Tämä taas on pieni makupala Chingin kirjasta. Kiinalaisesta keittiöstä en tarpeeksi tiedäkään voidakseni kirjaa sen kummemmin arvostella, mutta hyvältä ohjeet näyttivät. On annettu tarpeeksi länsimaisia vaihtoehtoja raaka-aineille, joten tälläiset vähän tyhmemmätkin eivät ole sormi suussa kun lähimailta ei löydykään kiinalaista ruokatavarakauppaa. Suosittelen!
Harumia ei voi vastustaa! :)
VastaaPoistaTiedätkös muuten, että Portobello Roadin sivukadulla on Books for Cooks -niminen pelkkiä keittokirjoja myyvä kirjakauppa? Tai ainakin oli. Takahuoneen pienessä keittiössä myös valmistetaan ruokaa jostain kirjasta otetun ohjeen mukaisesti ja tarjotaan asiakkaille (maksusta toki). Ihan mielettömän ihana paikka. Meille sieltä päätyi heidän oma keittokirjansa, jossa on maailman paras maissikeitto-ohje.
Täytyy muuten tunnustaa etten ole käynyt Portobello Roadilla kertaakaan vielä, vaikka oon täällä asunut jo nelisen vuotta. Mut tuo kauppa kuulostaa tosi hyvältä! Mä ehdinkin jo googlaamaan paikan ja kyl nyt taitaa olla aika käydä tuolla alueella, vaikka vain katsastamassa tää Books for Cooks :)
VastaaPoistaChingillähän oli telkassa se ohjelma "Chinese made easy" tjs jokun aika sitten. Sen jälkeen tuli Indian made easy. Kumpaakin näin muutaman jakson verran.
VastaaPoistaJapanilainen kotiruoka on aina kiinnostanut. Kiitos näistä kirjavinkeistä! :)
Eipä mitään, hyvä vaan jos löydät tuolta Harumilta jotain kivaa :)
VastaaPoista