Kiertokävelyllä

Huh huh mikä päivä. Olen nyt valmis kaatumaan suorilta koivilta sänkyyn uinumaan, mutta olen silti oikein tyytyväinen hauskaan ajanviettoon ja sukuloimiseen. Tänään lähdin suoraan matikkaluentojen jälkeen tapaamaan tätiäni ja hänen perhettään, he olivat nimittäin tulleet tänne Lontooseen pikalomalle. He olivat jo saaneet tarpeekseen museoissa kiertämisestä joten päätimme lähteä kunnon kiertokävelylle. 

Varoitus, tässä tulee nyt melkoinen kuvakavalkadi.

Tapasimme Trafalgar Squarella, ja mentiin syömään Wagamamaan.

Tiedättehän sen fiiliksen kun menee muitten kanssa syömään, ja ruoka-annosten tultua pöytään kaikkien muiden ruoat näyttävät paljon maukkaammilta ja sitä alkaa kaduttaa oma valinta? Niin tapahtuu minulle aina. Paitsi tänään. Tavallisesta poiketen, tänään minun ruokani oli ehdottomasti pöydän paras!

Sitten Chinatowniin kuljeskelemaan.

Viimeisen kuvan piikkinen pyörylä on duran -hedelmä - trooppisten alueiden suurherkku. Haisee kummalliselta, mutta siitä intoilijoiden mukaan taivaallisen makuista. Olen viimeksi maistanut sitä Ugandassa ja minusta se on ihan hyvää, muttei ansaitse sitä jättimäistä suitsutustaan. Sen mehu on kaikenlisäksi maailman tahmeinta litkua.

Sitten käveltiin Whitehallin kautta Embankmentiin.

Matkalla nähtiin vartijoiden vaihto. Sotilaspojat pystyivät tuskin pidättämään nauruaan, heidän ohjaajansa nimittäin yritti saada heidät nauramaan kaikilla mahdollisilla keinoilla, ja muunmuassa lörpötti heidän huuliaan. Ja ilmeili heille.

Ihailtiin Big Beniä, aikamoinen loiste, ja ihmeteltiin Houses of Parliamentin edessä olevaa sodanvastaisten mielenosoittajien pysyvää leiriytymispaikkaa. Se on ollut siinä kuulemma vuosia.

Käveltiin Thamesin rantaa pitkin Millenium Bridgelle saakka. Siis se viimeisimmässä Harry Potter elokuva alkukohtauksessa ollut silta, jos tiedätte! Nojoo, matka oli kyllä se verran pitkä että otettiin metro jalkoja säästääksemme.

Lopulta päädyttiin olusille Tate Modernin viereen, ja ihailtiin aivan mielettömiä maisemia. Lontoo on mielestäni kauneimmillaan pimeällä, tuhansien pienten tuikkujen valaistessa kaupungin siluettia. St. Paul on myöskin mielestäni yksi kauneimmista rakennuksista, ja The Gherkin yksi hauskimpia.

Vähän väsyttää. Silmät sikkuralla, eikä edes juotu kuin yksi kalja.

Ja sitten kotiin, nauttimaan tuliaissuklaista!